En ihmettele yhtään että huono-osaisuus periytyy.

Olen itse tällaisesta ns. huonommasta perheestä. Mihinkään ei ollut varaa, puhumattakaan ihan henkisen tuen ja kannustamisen puutteesta. Tuntui aina siltä että en ollut lapsi vaan pikku-aikuinen, jonka pitää suorittaa ja yrittää. Ei saa valittaa tai pyytää, pitää tyytyä. Ei voinut tehdä mitä haluaa ja päähän on iskostettu se että on muita vähän huonompi, sellainen ressukka joka ei saakaan haluta mennä vaikka huvipuistoon.

Nyt aikuisiällä olen yrittänyt tsempata ja repiä itseäni henkisesti ja fyysisesti hyvään kuntoon, opiskellut ja yrittänyt työllistyä. Mutta rahatilanteeni on edelleen huono, eikä ole oikein ikinä varaa tehdä mitään, jaksan vuodesta toiseen sillä että kyllä tämä korjautuu, kun yritän vielä vähän enemmän ja kovempaa.

Nyt tilanne on ajautumassa siihen että jos haluan lapsia, tulen todennäköisesti olemaan varaton yh. Ahdistaa jo valmiiksi ettei elämäni riittänyt kierteen katkaisemiseen. Tämä tuntuu olevan kirous jota ei saa purettua.