Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Pistäpä esimerkki.
Kysytkö tosissasi? Jos alat miettiä ihan jo vaikak sitä että mistä sodat on puhjenneet niin keksit vastauksen`?
Kyllä ne on kypsymättömien pikkupoikien aikaansaannoksia järjestään.
Niin arvelinkin. Heität tuulesta väitteen ilman perustelua. Ne sodat eivät todellakaan ole mitään pikkupoikien hupsutuksia, vaan niissä on lahdattu ihmisiä milloin mistäkin syystä. Kertoo lähinnä omasta tietotasostasi ja "keskustelutaidoistasi" tuo räpellys. Anna kun arvaan, käyt myös iltalehden sivuilla määkimässä kuinka hullu se rumppi ompiu ja hoitajille lisää palakkaa ku 1e 80snt dippadai.
Ei "kaikki nää tietää", "eksää ymmärrä!!!!" ole mikään perustelu tai esimerkki. Se vain osoittaa, kuinka sormi suussa olet kun nollaheitto pitäisi perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.
Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.
Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.
Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.
Kappas saatiin aito koulukiusaajakin ketjuun. Jos et uskalla puolustaa itseäsi, niin sut saa jyrätä. Jos et osaa asettaa rajoja, niin sinun henkilökohtaisen tilan saa ylittää.
Tavallaan on kiusatun oma syy että sitä kiusataan, koska ei kiusaaja kiusaus jos se ei ois niin nössö.
Olen eri, mutta vaikka itseään ei osaa puolustaa, niin omaa vauvaa täytyy kyetä puolustamaan, jos mielestään on äidiksi kykenevä.
Olen samaa mieltä ja vanhemmuus on kasvun paikka tuossakin kohtaa. Mutta juuri siksi tämä ketju on tarpeen. Rajattomuutta ei aina tunnista, itsellään voi olla vain outo ahdistus jonkun henkilön toiminnasta. On oltava ok sanoa ääneen että minä määrään tästä asiasta ja piste - monelle anopille se on todella kova paikka kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.
Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.
Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.
Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.
Kappas saatiin aito koulukiusaajakin ketjuun. Jos et uskalla puolustaa itseäsi, niin sut saa jyrätä. Jos et osaa asettaa rajoja, niin sinun henkilökohtaisen tilan saa ylittää.
Tavallaan on kiusatun oma syy että sitä kiusataan, koska ei kiusaaja kiusaus jos se ei ois niin nössö.
Välinpitämätön ignooraus roskassakkia kohtaan ei ole nössöyttä. On lähinnä typerää edes alentua leikkimään samoja leikkejä keskenkasvuisen täysikäisen kanssa. Anna kun arvaan, tykkäät "näpäytellä" ihmisiä :D
Minun anoppini oli myös ilmeisesti oman äitinsä jyräämä, kun seurusteltiin miehen kanssa nuorempina niin mies vietti esimerkiksi äitienpäivät ja pyhät, ja monia sunnuntaita oman äitinsä kanssa tuon äidinäidin luona. Kerran miehen äiti sanoi että odottaa sitä että äitienpäivänä hän saa olla se juhlakalu, ei tarvitse lähteä mihinkään vaan hänen luokseen tullaan juhlimaan häntä. Kun me saimme lapsen, niin muistimme tietenkin miehen äitiä, mutta pääasiassa juhlimme minua. Tästä tuli hirveä kriisi, ei riittänyt että mies vie kukat ja käy kahvilla, vaan minun ja lapsen olisi pitänyt mennä anoppilaan ja olla koko päivä, samalla tavalla kun hän oli tehnyt koko ikänsä oman äitinsä kanssa. Minä taas en halunnut viettää omaa päivääni niin, vaan koin että koska olen äiti, ja on äitienpäivä, niin saan pyhittää päivän itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Pistäpä esimerkki.
Kysytkö tosissasi? Jos alat miettiä ihan jo vaikak sitä että mistä sodat on puhjenneet niin keksit vastauksen`?
Kyllä ne on kypsymättömien pikkupoikien aikaansaannoksia järjestään.
Niin arvelinkin. Heität tuulesta väitteen ilman perustelua. Ne sodat eivät todellakaan ole mitään pikkupoikien hupsutuksia, vaan niissä on lahdattu ihmisiä milloin mistäkin syystä. Kertoo lähinnä omasta tietotasostasi ja "keskustelutaidoistasi" tuo räpellys. Anna kun arvaan, käyt myös iltalehden sivuilla määkimässä kuinka hullu se rumppi ompiu ja hoitajille lisää palakkaa ku 1e 80snt dippadai.
Ei "kaikki nää tietää", "eksää ymmärrä!!!!" ole mikään perustelu tai esimerkki. Se vain osoittaa, kuinka sormi suussa olet kun nollaheitto pitäisi perustella.
Öh. Esim Suomen sota. Mistä se johtui? Napoleonista ja hänen suuruudenhulluudestaan. Ja vastassa sitten Ruotsin kuningas ja Venäjän keisari joilla kaikilla samaa vikaa.
Tai toinen maailmansota? Tai ensimmäinen? Kerro mulle yksikin sota, joka ei olisi miehen aloittama ja jolla olis järksyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä on varsin vapauttava keskustelu siinäkin mielessä, että melkein jo ahdistuin siitä, että lapsenlapsia on pakko hoitaa ja lällyttää koko ajan, jotta välit pysyvät hyvinä. En halunnut sitä pienen lapsen äitinä, enkä halua aikuisen äitinä ajatella joutuvani lapsiperhehumppaan mukaan enää uudestaan, jos lapsenlapsia tulee. On jo muuta tekemistä. Ja on oikein hyvä, että voi antaa kätisevän ja itkevän vauvan vanhemmilleen, eikä tarvitse erityisemmin lohdutella...! Olen seurannut keskustelua piittaamattomista isovanhemmista, siitä kai nämä mielikuvat. Ohis, anteeksi.
Onhan tällä keskustelulla toinenkin hyöty kuin seinähullunjen anoppien miniöiden tuki.Jokainen ei vielä mummo tai anoppi miettii tarkkaan haluaako hän edes sellaiseksi , kun odotettavissa saattaa olla varsinainen ihmissuhde helvetti.Kumpi painaa enemmän lapsenlapset vai mielenrauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä on varsin vapauttava keskustelu siinäkin mielessä, että melkein jo ahdistuin siitä, että lapsenlapsia on pakko hoitaa ja lällyttää koko ajan, jotta välit pysyvät hyvinä. En halunnut sitä pienen lapsen äitinä, enkä halua aikuisen äitinä ajatella joutuvani lapsiperhehumppaan mukaan enää uudestaan, jos lapsenlapsia tulee. On jo muuta tekemistä. Ja on oikein hyvä, että voi antaa kätisevän ja itkevän vauvan vanhemmilleen, eikä tarvitse erityisemmin lohdutella...! Olen seurannut keskustelua piittaamattomista isovanhemmista, siitä kai nämä mielikuvat. Ohis, anteeksi.
Onhan tällä keskustelulla toinenkin hyöty kuin seinähullunjen anoppien miniöiden tuki.Jokainen ei vielä mummo tai anoppi miettii tarkkaan haluaako hän edes sellaiseksi , kun odotettavissa saattaa olla varsinainen ihmissuhde helvetti.Kumpi painaa enemmän lapsenlapset vai mielenrauha.
Ei kenenkään päästään terveen tarvitse pelätä. Jos tää keskustelu nyt pelottaa ja ahdistaa niin se johtuu siitä että tiedät itse olevasi häirikkötyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini oli myös ilmeisesti oman äitinsä jyräämä, kun seurusteltiin miehen kanssa nuorempina niin mies vietti esimerkiksi äitienpäivät ja pyhät, ja monia sunnuntaita oman äitinsä kanssa tuon äidinäidin luona. Kerran miehen äiti sanoi että odottaa sitä että äitienpäivänä hän saa olla se juhlakalu, ei tarvitse lähteä mihinkään vaan hänen luokseen tullaan juhlimaan häntä. Kun me saimme lapsen, niin muistimme tietenkin miehen äitiä, mutta pääasiassa juhlimme minua. Tästä tuli hirveä kriisi, ei riittänyt että mies vie kukat ja käy kahvilla, vaan minun ja lapsen olisi pitänyt mennä anoppilaan ja olla koko päivä, samalla tavalla kun hän oli tehnyt koko ikänsä oman äitinsä kanssa. Minä taas en halunnut viettää omaa päivääni niin, vaan koin että koska olen äiti, ja on äitienpäivä, niin saan pyhittää päivän itselleni.
Meillä myös anoppi raahasi aina perheensä äitinsä luo juhlapyhinä ja lomina ja odotti meidän säntäävän sitten samalla tavoin heille.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini oli myös ilmeisesti oman äitinsä jyräämä, kun seurusteltiin miehen kanssa nuorempina niin mies vietti esimerkiksi äitienpäivät ja pyhät, ja monia sunnuntaita oman äitinsä kanssa tuon äidinäidin luona. Kerran miehen äiti sanoi että odottaa sitä että äitienpäivänä hän saa olla se juhlakalu, ei tarvitse lähteä mihinkään vaan hänen luokseen tullaan juhlimaan häntä. Kun me saimme lapsen, niin muistimme tietenkin miehen äitiä, mutta pääasiassa juhlimme minua. Tästä tuli hirveä kriisi, ei riittänyt että mies vie kukat ja käy kahvilla, vaan minun ja lapsen olisi pitänyt mennä anoppilaan ja olla koko päivä, samalla tavalla kun hän oli tehnyt koko ikänsä oman äitinsä kanssa. Minä taas en halunnut viettää omaa päivääni niin, vaan koin että koska olen äiti, ja on äitienpäivä, niin saan pyhittää päivän itselleni.
Haluan vielä jatkaa että mielestäni äitienpäivä on juurikin niiden äitien päivä joilla on pieniä lapsia kotona, ja silloin mies ja lapset järjestävät jotain kivaa tekemistä ja vietetään sellaista perhepäivää.. Jos lapseni joskus saavat lapsia niin oletan että he viettävät äitienpäivää myös perheittensä kanssa, ja käyvät ehkä saman viikonlopun lauantaina vaikka kahvilla luonani tms. En haluaisi omia lasteni äitienpäivää itselleni. Mutta siis miehen perheessä äitienpäivä on aina ollut suvun matriarkan päivä, ja anoppini oli odottanut vuosia omaa vuoroaan, jota ei sitten tullutkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Älä jaksa. Mikä ihme sinut ja te kaikki muutkin saa uskomaan että mummot haluavat määrätä lastensa perheiden elämää?
Ollaan vielä töissä ( useat todella vaativissakin) , matkustetaan, harrastetaan, tavataan ystäviä jne.
Niin rakkaita kuin lapset ja lapsenlapset ovatkin , on muutakin tekemistä ja elämää.
Totta kai on joukossa joku mummo joka ei syystä tai toisesta osaa olla asiallinen.
Mutta niin on äideissäkin.
Ja yleensä kaikkien ihmisten joukossa.
Sanot että mummon pitää mennä peilin eteen ja miettiä mitä pitää tehdä toisin.
Mutta äitien ei ilmeisesti missään tilanteessa tarvi.
Kun mummo ei kuulu perheeseen, niin äiti saa olla ihan millainen vaan eikä tarvi katsoa peiliin.
Voi esim rajoittaa mielivaltaisesti anopin ja lapsenlapsen tapaamisia.
Häviäjiä ovat anopin eli mummon ja papan lisäksi lapsi.
465
Minun oma tilanteeni on hyvä. Minulle on sanottu useammankin kerran että saa tulla niin usein kuin haluaa lapsenlasta katsomaan ja usein kysytään että saako tulla kylään.
Eli en siltä pohjalta tätä kommentoi.
Tuntuu vaan olevan oikea mielensäpahoittajien maailma tämä nykyään.
Itsetunnot kateissa, loukkaannutaan ihan kaikesta eikä huomata omaa osuutta asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Älä jaksa. Mikä ihme sinut ja te kaikki muutkin saa uskomaan että mummot haluavat määrätä lastensa perheiden elämää?
Ollaan vielä töissä ( useat todella vaativissakin) , matkustetaan, harrastetaan, tavataan ystäviä jne.
Niin rakkaita kuin lapset ja lapsenlapset ovatkin , on muutakin tekemistä ja elämää.
Totta kai on joukossa joku mummo joka ei syystä tai toisesta osaa olla asiallinen.Mutta niin on äideissäkin.
Ja yleensä kaikkien ihmisten joukossa.Sanot että mummon pitää mennä peilin eteen ja miettiä mitä pitää tehdä toisin.
Mutta äitien ei ilmeisesti missään tilanteessa tarvi.
Kun mummo ei kuulu perheeseen, niin äiti saa olla ihan millainen vaan eikä tarvi katsoa peiliin.
Voi esim rajoittaa mielivaltaisesti anopin ja lapsenlapsen tapaamisia.
Häviäjiä ovat anopin eli mummon ja papan lisäksi lapsi.
465Minun oma tilanteeni on hyvä. Minulle on sanottu useammankin kerran että saa tulla niin usein kuin haluaa lapsenlasta katsomaan ja usein kysytään että saako tulla kylään.
Eli en siltä pohjalta tätä kommentoi.Tuntuu vaan olevan oikea mielensäpahoittajien maailma tämä nykyään.
Itsetunnot kateissa, loukkaannutaan ihan kaikesta eikä huomata omaa osuutta asioissa.
Tässä ketjussa käsitellään nyt niitä mummoja, joilla on ongelmia rajojen kanssa.
Jos sulla ei sellaisia ole niin miksi kirjoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se paljastaa paljon että miten isoäiti suhtautuu imetykseen. Imetyshän tekee äidin korvaamattomaksi, ylläpitää ja luo symbioosia, korostaa äidin roolia ja asemaa. Jos lapseen kohdistuu omimista ja mummolla on äitifantasioita, niin yleensä imetystä väheksytään. Imettävä äiti pakottaa mummon hyväksymään että tuo ei ole hänen vauvansa. Normaali ihminen taas toivoo tyttärensä tai miniänsä imetyksen sujuvan hyvin. On todella häiriintynyttä toivoa että joku ei imettäisi lastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Pistäpä esimerkki.
Kysytkö tosissasi? Jos alat miettiä ihan jo vaikak sitä että mistä sodat on puhjenneet niin keksit vastauksen`?
Kyllä ne on kypsymättömien pikkupoikien aikaansaannoksia järjestään.
Niin arvelinkin. Heität tuulesta väitteen ilman perustelua. Ne sodat eivät todellakaan ole mitään pikkupoikien hupsutuksia, vaan niissä on lahdattu ihmisiä milloin mistäkin syystä. Kertoo lähinnä omasta tietotasostasi ja "keskustelutaidoistasi" tuo räpellys. Anna kun arvaan, käyt myös iltalehden sivuilla määkimässä kuinka hullu se rumppi ompiu ja hoitajille lisää palakkaa ku 1e 80snt dippadai.
Ei "kaikki nää tietää", "eksää ymmärrä!!!!" ole mikään perustelu tai esimerkki. Se vain osoittaa, kuinka sormi suussa olet kun nollaheitto pitäisi perustella.
Öh. Esim Suomen sota. Mistä se johtui? Napoleonista ja hänen suuruudenhulluudestaan. Ja vastassa sitten Ruotsin kuningas ja Venäjän keisari joilla kaikilla samaa vikaa.
Tai toinen maailmansota? Tai ensimmäinen? Kerro mulle yksikin sota, joka ei olisi miehen aloittama ja jolla olis järksyy.
Öh öh vain itsellesi. Voit ihan itse ottaa historiankirjan käteen ja lukea sieltä, mikä sota johtui mistäkin seikasta, mikä seikka painoi minäkin maailmanaikana. Yksikään mainitsemistasi sodista ei liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään. Kerro mikä tahansa seikka jolla olisi järkisyy jos aletaan saivartelemaan?
Ihan oikeasti, ei ole mikään puheenvuoro heittää ilmaan jokin historiallinen seikka, ja siihen perään "ei mitää järkee hei!" jos oma rajallinen käsityskyky tai yleissivistys ei taivu edes maailmanhistorian käännekohtiin, saati pienempiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-anoppi kanniskeli vauvaa ja supatteli "äiti on tässä, äiti on tässä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Älä jaksa. Mikä ihme sinut ja te kaikki muutkin saa uskomaan että mummot haluavat määrätä lastensa perheiden elämää?
Ollaan vielä töissä ( useat todella vaativissakin) , matkustetaan, harrastetaan, tavataan ystäviä jne.
Niin rakkaita kuin lapset ja lapsenlapset ovatkin , on muutakin tekemistä ja elämää.
Totta kai on joukossa joku mummo joka ei syystä tai toisesta osaa olla asiallinen.Mutta niin on äideissäkin.
Ja yleensä kaikkien ihmisten joukossa.Sanot että mummon pitää mennä peilin eteen ja miettiä mitä pitää tehdä toisin.
Mutta äitien ei ilmeisesti missään tilanteessa tarvi.
Kun mummo ei kuulu perheeseen, niin äiti saa olla ihan millainen vaan eikä tarvi katsoa peiliin.
Voi esim rajoittaa mielivaltaisesti anopin ja lapsenlapsen tapaamisia.
Häviäjiä ovat anopin eli mummon ja papan lisäksi lapsi.
465Minun oma tilanteeni on hyvä. Minulle on sanottu useammankin kerran että saa tulla niin usein kuin haluaa lapsenlasta katsomaan ja usein kysytään että saako tulla kylään.
Eli en siltä pohjalta tätä kommentoi.Tuntuu vaan olevan oikea mielensäpahoittajien maailma tämä nykyään.
Itsetunnot kateissa, loukkaannutaan ihan kaikesta eikä huomata omaa osuutta asioissa.
Olen eri mutta omasta puolestani voin vastata, että mummon käytös saa uskomaan niin.
Ja tossa lainaamassasi viestissä kyllä hyvin selkeästi sanotaan, että ongelmaa ei ole jos mummon välit vanhempiin on normaalit (niinkuin esim. meilläkin on toisen mummon kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Pistäpä esimerkki.
Kysytkö tosissasi? Jos alat miettiä ihan jo vaikak sitä että mistä sodat on puhjenneet niin keksit vastauksen`?
Kyllä ne on kypsymättömien pikkupoikien aikaansaannoksia järjestään.
Niin arvelinkin. Heität tuulesta väitteen ilman perustelua. Ne sodat eivät todellakaan ole mitään pikkupoikien hupsutuksia, vaan niissä on lahdattu ihmisiä milloin mistäkin syystä. Kertoo lähinnä omasta tietotasostasi ja "keskustelutaidoistasi" tuo räpellys. Anna kun arvaan, käyt myös iltalehden sivuilla määkimässä kuinka hullu se rumppi ompiu ja hoitajille lisää palakkaa ku 1e 80snt dippadai.
Ei "kaikki nää tietää", "eksää ymmärrä!!!!" ole mikään perustelu tai esimerkki. Se vain osoittaa, kuinka sormi suussa olet kun nollaheitto pitäisi perustella.
Öh. Esim Suomen sota. Mistä se johtui? Napoleonista ja hänen suuruudenhulluudestaan. Ja vastassa sitten Ruotsin kuningas ja Venäjän keisari joilla kaikilla samaa vikaa.
Tai toinen maailmansota? Tai ensimmäinen? Kerro mulle yksikin sota, joka ei olisi miehen aloittama ja jolla olis järksyy.
Öh öh vain itsellesi. Voit ihan itse ottaa historiankirjan käteen ja lukea sieltä, mikä sota johtui mistäkin seikasta, mikä seikka painoi minäkin maailmanaikana. Yksikään mainitsemistasi sodista ei liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään. Kerro mikä tahansa seikka jolla olisi järkisyy jos aletaan saivartelemaan?
Ihan oikeasti, ei ole mikään puheenvuoro heittää ilmaan jokin historiallinen seikka, ja siihen perään "ei mitää järkee hei!" jos oma rajallinen käsityskyky tai yleissivistys ei taivu edes maailmanhistorian käännekohtiin, saati pienempiin asioihin.
Tuleeko se yksi sota jonka nainen on käynnistänyt?
Katariina Suuri esimerkiksi oli valloittajakeisarinna.
Katariina nousi keisarinnaksi keisari Pietari III:n puolisona vuoden 1762 alussa ja myöhemmin samana vuonna kaappasi vallan mieheltään. Katariinan valtakaudella Venäjä saavutti merkittäviä sotilaallisia voittoja muun muassa Osmanien valtakuntaa vastaan ja Venäjän alue laajeni merkittävästi: Katariinan aikana Venäjä valloitti muun muassa Krimin kaanikunnan. Lännessä Venäjään liitettiin suuri osa Puola-Liettuan alueesta Puolan jakojen myötä ja lisäksi Alaskasta tuli Venäjän siirtomaa. [..] Katariinan valtakautta pidetään usein Venäjän ”kultakautena”, jolloin Venäjän imperiumista tuli todellinen suurvalta.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-anoppi kanniskeli vauvaa ja supatteli "äiti on tässä, äiti on tässä".
Mikä vitsi! Ex-anoppi olis ollut hoidossa jo aikoja ennen jostain muusta harhaisesta käyttäytymisestä.
Nää on ihan sairaita juttuja jo.
Saa sanoa mielipiteitä liittyen omaan anoppiini, joka asuu aivan toisella puolen Suomea, eli näemme harvoin. Anoppi oli mielestäni kivasti innostunut raskausaikana, vaikka menikin vähän överiksi vauvalle tavaroiden ja vaatteiden ostelun suhteen. Välillä tuli tunne, että hän yritti ostoksilla osoittaa jotenkin, että hän tietää paremmin mitä vauvalle pitää ostaa ja osaa vaatettaakin vauvan nätimmin. Ja kieltämättä tuli myös tunne, että hän yrittää kokoajan esittää kuinka hänellä on enemmän rahaa kuin meillä. Mutta rehellisesti sanottuna, nuo saattavat olla ihan minun päänsisäisiä juttuja, ja vaikka olisikin noin niin ei tuo nyt vielä niin vakavaa ole. Tosin minua edelleen häiritsee, että anoppi yrittää ostaa kaiken "ensimmäisen", eli ensimmäisen juhlamekon, ensimmäiset kengät, ensimmäiset uikkarit jne.
Enemmän ongelma on hoitoon pyytämisessä ja vuorovaikutuksessa. Kuten sanoin anoppi asuu kaukana. Hän näki lasta toista kertaa tämän ollessa 5kk vanha, ja pyysi saada lapsen mukaan päiväreissulle. Ei annettu. Olin oikeasti aika tyrmistynyt ehdotuksesta. Lapsi on nyt 1,5v ja edelleen kun näemme niin pyytää saada hoitaa. Nähdään kuitenkin sen verran harvoin, että vielä ollaan kieltäydytty.
Kun vietämme yhdessä aikaa, niin hän ihan todella yrittää kiilata eteeni niin fyysisesti kuin henkisesti. Jos tyttö tulee minun syliini, niin anoppi yrittää houkutella häntä omaan syliinsä. Jos luen lapselle kirjaa, niin anoppi yrittää houkutella lelun avulla lapsen pois luotani. Jos otan lastani vaikkapa parkkipaikalla kädestä niin hän ottaa lapsen toisesta kädestä. Kaupassa lähtee yhtäkkiä kuskaamaan kärryjä ties minne ja minä juoksen perään. Ulkona ollessa leikkii lapsen kanssa, mikä on mahtavaa, mutta vie aina leikin pois minun luota fyysisesti. Eli johdattaa lapsen aina leikkimään vaikkapa toiselle puolen puistoa. No tietysti menen perään. Lapsi ei koe anoppia läheiseksi ja on pahassa eroahdistusiässä. Jos lapsi vaikkapa huutaa äitiä, niin saattaa sanoa että älä huuda äitiä mummo on tässä nyt. Kuiskuttelee lapselle myös vitsillä, että minä olen sinun paras mummi ja heittää kuin ohimennen, että sitten isompana vanhemmat laittaa sut mummolaan kesäksi. Tarkoittaa kai jotain teiniaikaa, mutta kyllä mä haluan ihan itse lapseni teininäkin kasvattaa ja heidän kanssa viettää loma-aikoja. Eli ei tule tapahtumaan, mutta en tiedä pitäisikö noihin heittoihin vastata suoraan että älä unta näe?
Anoppini vaikuttaa myös täysin vakuuttuneelta, että hän tietää lastenhoidosta ja -kasvatuksesta enemmän kuin minä. Hän tuo meille esimerkiksi aivan yli ikätason meneviä leluja ja selittää minulle kuinka lapselle pitää opettaa sitä ja tätä jo varhain. Hänelle on myös kovin tärkeää ostaa aina kallein lahja. 1v syntymäpäiville yritti kovasti udella mitä me ostamme ja paljon sellainen maksaa. Myöhemmin tajusin että olisi halunnut ostaa kalliimman kuin me. Eihän sillä ole mitään väliä, mutta kokonaisuudessa koko tilanne rasittaa minua. On myös yrittänyt antaa lapselle jo lahjaksi suurta summaa rahaa, mutta siitä kieltäydyimme kun "lahjonta" on niin kovaa muutenkin.
Minun onni on että nähdään harvoin, mutta se on myös haaste. Kertokaa palstamammat, kuinka pahalta näyttää ja pitääkö jo seuraavalla kerralla puuttua? Onko anopin käytös harvojen tapaamisten aiheuttamaa sekoilua tai jopa ihan normaalia jossain määrin? Minulle tulee välillä huono omatunto kun puutun ja menen lapsen perässä, eli paljon samaa kuin tässä ketjussa. Poikkeuksena että koen itseni oikein erityisen ilkeäksi noissa tilanteissa, koska anoppi ja lapsi näkevät niin harvoin.
Siis alle 3-v