Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia. 

Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi.  Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.

Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja 

Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".

Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.

Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.

Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.

Silti imetään vain vaiti peukkua jos on riski joutua sanomaan jotain poikkipuolista rakkaalle äitimuorille. Ennemmin vaikka avioero kuin pahan mielen tuottaminen viattomalle väärinymmärretylle äipälle.

Ai kuka? Minä hain lähestymiskiellon ja laitoin välit poikki jo 14 vuotta sitten.

Jos tuo on totta niin miksi mitätöit ap:n ongelmaa?

Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.[/quote]

Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!

Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.[/quote]

Siis, hoidatko itse kotona vai kuinka? Ihan turhaa niiden äitien syyllistämistä joiden lapset ovat 1 vuotiaina jo päivähoidossa. Perusturva rakentuu myös muiden hoitavien aikuisten toimesta.[/quote]

Hoidan kotona, töihin palaan kun kuopus on 3v. En syyllistä ketään, mutta minusta tämä on hyvä systeemi.[/

4v pois työelämästä on niin kauan, että kaikilla äideillä ei vaan enää ole työtä johon palata 4 kotona vietetyn vuoden jälkeen. Olet valinnut hyvän ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

Älä yritä :D onko yksinäisellä mummulla tylsä maanantai?

Mitä jos yrittäisit vastata kysymykseen. Olisi ilmeisen hyvää harjoittelua.

Mikä se kysymys oli?

Voit lukea sen heti oman viestisi yläpuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.

Samaa mieltä. Käy oikeasti sääliksi nykyajan mummoja. Yksikin väärä liike ja lapsenlapsi on viety isovanhempien elämästä.

No kannattaako sitten käyttäytyä typerästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia. 

Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi.  Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.

Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja 

Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".

Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.

Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.

Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.

Silti imetään vain vaiti peukkua jos on riski joutua sanomaan jotain poikkipuolista rakkaalle äitimuorille. Ennemmin vaikka avioero kuin pahan mielen tuottaminen viattomalle väärinymmärretylle äipälle.

Ai kuka? Minä hain lähestymiskiellon ja laitoin välit poikki jo 14 vuotta sitten.

Jos tuo on totta niin miksi mitätöit ap:n ongelmaa?

En ole mitätöinyt ap:n ongelmaa. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

Lue uudestaan ihan ajatuksella tuo tummennettu lause. Sanotaanko siinä, että äiti luulee tulevansa kakkosviulun soittajaksi vai lukeeko siinä, että äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja?

Pitäisikö sinusta vain antaa mummon toimia vasten vanhempien halua? Vanhemmillako ei ole oikeutta päättää miten heidän lastensa kanssa toimitaan?

Jos äidistä joutuminen kakkosviulun soittajaksi olisi jo lähtökohtaisesti mahdoton ajatus, hänelle ei tulisi sellainen edes mieleen, kun harrastaa mummon käyttäytymisen tulkkailua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3

Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?

Ainakin meillä suku oli jo niin tottunut siihen että hullumummo on omalaatuinen, että hänellä oli omat käytöskoodit. Kaikki piti ihan vaan harmittomana höpsönä.

Mitä nyt sitten kaappasi lapsen jne. Ihan vaan höpsöyttään.

Hain tuolla kysymyksellä sitä, onko mummon käytös tavallaan normaalia suvussa kulkevaa tapakäyttäytymistä (kaikki mutkin suvun mummot on yhtä maanisia vauvojen suhteen), vai onko kyse vain tämän yhden henkilön käytöksestä? Koska mielestäni on hieman vähemmän huolestuttavaa, jos kyse on yleisestä käyttäytymiskoodista suvussa. Ei se tietenkään tee sitä tilannetta vähemmän ahdistavaksi, mutta tavallaan ymmärrettävämmäksi. Eikä tarvitse pelätä että kyse on epätasapainoisesta ihmisestä. Jos taas kyseessä on henkilö, joka muutoinkin on hieman epävakaan oloinen käytökseltään, ja jota toiset pitävät "höpsönä", ja sen vuoksi katsovat outoa käytöstä läpi sormien, niin silloin olisin kyllä enemmän varuillani ja asettaisin ne rajat, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Itku ja mökötyskohtauksista piittaamatta. Jos ystävällisesti mutta päättäväisesti sanoo, niin silloin itkemiset yms. mielen osoitukset voi antaa mennä toisesta korvasta ulos (ei voi oikeasti loukkaantua, jos ei ilkeästi sanota). Ja jos kyse on normaalista henkilöstä, joka vauvan myötä olisi ryhtynyt käyttäytymään tuolla tavoin kuin ap kuvaa, niin silloin olisin todella huolissani mummon mielenterveydestä. Muutos tuollaiseksi ei ole tervettä, ja mummo tarvitsee apua.

Hei meillä on juuri näin, mummo on lapsirakkaan ihmisen maineessa. Saa osakseen vinoja, myötämielisiä hymyjä kun sulkeutuu seurasta meidän vauvan kanssa. Appiukko sanoikin kerran "se on tuollainen kaikkien emo tuo meidän "Merja" (nimi keksitty)". Eli muut heidän suvussaan tuntuvat ajattelevan että olen kiva ja reilu tyyppi kun annan mummon toteuttaa hoivahalujaan. Miehen setäkin sanoo aina meillä käydessään että noh koskas menette "Mervi-mummoa" tapaamaan, se taitaa jo teitä odotella. Eli ehkä puhuvat keskenään siitä että mummo näkee mielestään liian harvoin vauvaamme. 

Minua ärsytti kovasti tuo appiukon lausahdus kuinka on "kaikkien emo". Minä olen ja haluan olla meidän vauvan "emo", mummon seurassa minut ohjataan ruokapöytään ja jos osoitan aikeita nousta pöydästä, kiirehditään tarjoamaan lisää. Jopa niin että jos olen juonut kahvini, ottanut pullan, niin minun luo syoksytään vohvelipaketin tms. kanssa. Meni hävettävän pitkään tajuta että se oli osittain vain keino pitää minut poissa, koska kellekään toiselle ei tuputettu tuolla tavalla.

Epästabiili tunne kyllä vähän tulee koska mummon ahdistus ja suru tuntee olevan aivan aitoa, kun vaikkapa tehdään lähtöä heiltä. Pitelee poskiaan, kääntyilee poispäin, saattaa aina autolle asti ja laittaa itse turvaistuimen vyöt kiinni ja hyvästelee vauvaa siinä monta minuuttia. 

Voi, voi. Minä muistan, kun oma lapseni oli 3 kk vanha ja kävimme anoppilassa, niin olin todella ilahtunut anoppini sanoista: "Annapa minä pitelen vauvaa, niin saat syödä rauhassa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia. 

Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi.  Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.

Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja 

Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".

Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.

Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.

Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.

Pistäpä esimerkki. 

Meillä on onneksi tuhansia kilometrejä anoppiin, kun ei Suomessa asuta. Oma äitini ei ole kovin lämmin ihminen tai kiinnostunut, olen siis raskaana. Tältä etäisyydeltä on helppo ylläpitää normaalia suhdetta, ku ei voi arkea jakaa eikä piipahtaa viikottain kylään. Kuinkakohan monelle anopille tällainen järjestely olisi maailmanloppu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia. 

Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi.  Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.

Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.

Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n  omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.

Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.

Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.

Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.

Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran. 

Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?

Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.

Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.

Ottaa asian esille, muttei tee sille mitään. Minkä takia? 

No eikö tässä ketjussa osaltaan keskustella juuri siitä, mitä sille asialle voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen kirjoitti:

Itselläni oli joskus samanlainen tilanne ensimmäisen lapseni kanssa. Sitä on myös herkillä enemmän ensimmäisen lapsen kanssa. Itse koin samanlaisia tunteita ex-anoppini kanssa ja käyttäytyi samalla tavalla mitä sinunkin anoppisi. Tiedän tunteesi niin hyvin. Mielestäni miehesi kuuluisi keskustella asiasta anopin kanssa. Hän ei välttämättä ole itse edes tajunnut miltä sinusta voi tuntua hänen käytös ja pitää sitå normaalina. Varsinkin ensimmäiseen lapsenlapseen jotkut isovanhemmat hullaantuvat niin kovin ettei itse ymmärrä, että voi käytöksellään loukata. Mielestäni perheelle pitäisi antaa omaa rauhaa ja antaa itse perheen tulla kyläilemään tai ottaa vieraita vastaan silloin kuin heille sopii eikä jatkuvasti olla kyläilemässä puolin ja toisin. Teidän pitäisi tehdä selväksi anopille että teillä on oma elämä ja kiittää että hän on hyvin avulias auttamaan mutta ei vielä ole sellaista tarvetta kun vauva on vielä niin pieni. Varsinkaan yöksi tulemista. Annatte vaikka joskus 1-2 tunniksi hoitoon ja käytte kaupassa niin jos mummo vähän rauhottuisi ja saisi sitä "kahdenkeskistä aikaa". Ja sitten kun lapsi on isompi, niin on kiva että mummo voi olla apuna ja lapsi voi joskus olla yötäkin.

Minulla on huoli niistä odotuksista jotka lapsen niskaan on asetettu jo nyt. Hän on minusta melkein kuin iltatähden asemassa appivanhempien mielestä. Ovat kaikkein mieluiten keskenään eli kolmestaan vauvan kanssa. Minulle ylivoimaisesti pahimpia tilanteita ovat ne joissa on minä ja vauva ja appivanhemmat. Hätistelevät minut pois näköetäisyydeltä ja tunnen itseni todella ärsyttäväksi kun jään sitkeästi vaikkapa edes samaan huoneeseen. Puhuvat kuinka "taas on vauva talossa". Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :(" Olen antanut mahdollisuuksia tosi paljon mutta varsinkin se kahdenkeskinen hoitaminen kiihdyttää käytöstä, sen jälkeen saan ohjeita hoitamiseen jatkuvalla syötöllä. Ihan kuin tuntisivat vauvan minua paremmin sen puolituntisen seurauksena. Ja AINA kun tulen paikalle sen hetken hoitamisen jälkeen, ovat avoimesti ärsyyntyneitä, "olisit käyny vaikka kirjastossa vielä, mene nyt vaan!"

Haluan kasvattaa lapsen tiedostamaan omat rajansa ja ilmaisemaan niitä. Olemaan ihan vain lapsi jonka ei tarvitse murehtia yhdenkään aikuisen jaksamista.

Tähän en löydä muuta ratkaisua kuin puhua anopille. Ja edelleenkin mielestäni se on miehesi tehtävä puhua ensin anopille asiasta. Ajat muuten itsesi loppuun ja ahdistut entisestään niin kuin minä. Kohta et huomaakkaan elämässäsi mitään muuta kuin anoppisi ja ajatuksesi ovat vain hänessä ja ihana vauva aika on ollut stressaavaa sen takia :( Tsemppiä sinulle! Nyt otatte härkää sarvista ennen kuin asiaa paisuu ja paisuu ja sinä kärsit.

Millä tavalla ottaisit asian esille tai mitä sanoisit tuollaiselle anopille? On ollut hirveä stressi ja tunne siitä että joudun yksin kestämään tätä kun eivät korvaansa lotkauta miehen puheille. Hän on sanonut asioista kyllä. Muistan tästä vauva-ajasta varmasti vahvana tämän tunteen, reunattoman ahdistuksen.

Vastaan tähän sivusta: 

SInulla on nyt vastassa ihminen, joka ei kuuntele järkipuhetta. Siksi on aivan turha ajatella, että perustelisit asioita "jotta hän ymmärtäisi". Ei hän halua ymmärtää.

Puolusta oikeuttasi olla turvallinen hoitaja.  Ei selittelyjä, ei neuvotteluja. Ystävällisesti kerrot, miten asiat ovat ja miten ne hoidetaan. Kun itse toimit johdonmukaisesti näiden ohjeidesi mukaan, ei muiden auta muuta kuin alistua. 

Kuvitteellinen puhelu: 

- märi märi, uli uli

- Sellasta se on. No, täytyy lopettaa, hei!

Ja numeronesto päälle, niin että läpi ei pääs muulloin kuin silloin kun sinä haluat vastata. Nuoret äidit ovat kokemattomuuttaan mukautuvia ja joustavia tällaisissa tilanteissa. Ehkä siksi, että heitä ei ole kuunneltu lapsuudenkodissakaan, kestää hetki, ennen kuin luottamus itseen rakentuu. 

En tiedä käsitinkö tätä oikein, mutta jos käsitin, niin tämä on aivan totta. 

Ja ylipäätään naiset opetetaan liian kilteiksi. Itse olen vasta viime aikoina päässyt miellyttämisenhalusta eroon. 

Jos Suomessa tyttöjen kasvatus on ollut perinteisesti kiltteyttä korostavaa ja lyttäävää, niin siinä kontekstissa ihmetyttää hiukan, mistä nuo hirviöanopit ja -mummot ovat sen jyräävän itsevarmuutensa ja oikeutuksen tunteensa repineet...

Minun anoppini sanoi ihan suoraan että koska häntä on aina lytätty, hänellä on oikeus lytätä minua. Sekä anopille että apelle oli täysin ylitsepääsemätön järkytys, että en suostunut palvelijaksi.

Mun anoppi sano mulle "Niin paljon kun mun anoppi puuttui meidän perheen asioihin niin voit olla  varma että minä tulen puuttumaan teidän asioihin vielä enemmän" Eli se että häntä on kohdeltu huonosti oikeuttaa hänet kohtelemaan minua huonosti. Sit itki martyyrinä kun pistin rajat. Mies yritti saada mua antamaan periks äidilleen mutta miehelle ilmotin että jos äitinsä on hänelle tärkeämpi kun meidän perhe niin asia on helposti järjestettävissä. Nyt onneks ollaan saatu suht hyvä tasapaino meidän perheen ja anopin välille ja mies ymmärtää pistää äitinsä touhuille ajoissa stopin jos meinaa lähteä laukalle.

-Se kenen lapsi saa anafylaksian pähkinästä ja mummo ois syöttämässä lapselle pähkinää ku "ihottumaahan se vaan on"

Siis en vaan voi käsittää, miten joku kokee oikeudekseen perseillä koska häntä on kohdeltu väärin? Luulisi, että siinä oppisi ja tuumisit ettei itse ainakaan itse toistaisi muitten virheitä

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia. 

Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi.  Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.

Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja 

Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".

Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.

Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.

Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.

Pistäpä esimerkki. 

Kysytkö tosissasi? Jos alat miettiä ihan jo vaikak sitä että mistä sodat on puhjenneet niin keksit vastauksen`?

Kyllä ne on kypsymättömien pikkupoikien aikaansaannoksia järjestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.

Missä tuollaista on tapahtunut?

Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu lapsen kiintymyssuhteesta, mutta sinä se jaksat perseillä näitä typeriä provojasi joka rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.

No ei tietenkään ignooraa! Kunnioittavaa käytöstä on oikeus vaatia. Ja olla olematta tekemissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ei siihen kykene. Pienen lapsen ei pidä olla kahden aikuisen välissä ja kantaa sitä miellyttämisen vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

Lue uudestaan ihan ajatuksella tuo tummennettu lause. Sanotaanko siinä, että äiti luulee tulevansa kakkosviulun soittajaksi vai lukeeko siinä, että äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja?

Pitäisikö sinusta vain antaa mummon toimia vasten vanhempien halua? Vanhemmillako ei ole oikeutta päättää miten heidän lastensa kanssa toimitaan?

Jos äidistä joutuminen kakkosviulun soittajaksi olisi jo lähtökohtaisesti mahdoton ajatus, hänelle ei tulisi sellainen edes mieleen, kun harrastaa mummon käyttäytymisen tulkkailua. 

Miten niin? Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa minua kasvissyöjäksi mutta kyllä veljeni yrittää minua kovasti siihen "käännyttää" ja kyllä minä senkin huomaan.

Samalla tavalla kun huomaan sen, huomaan kun anoppi vastaa lapselleni kun lapsi huutaa äitiä ja samalla tavalla huomaan kun anoppi huutaa minua pitämään huolen vain omista asioistani kun päätän lapseni asioista.

Samalla tavalla huomaan kun anoppi tuo esitteitä harrastuksista jotka hänen mielestään olisi sopivia lapselleni ja jotekin aina ne ovat hänen kotinsa naapurissa ja sellaiseen aikaan joka ei meille sovi. Huomaan myös sen, että anoppi haluaisi päättää miten lapseni puetaan tai mitä ruokaa sille annetaan, keitä lasten juhliin saisi kutsua jne.

Ja ennen näitä hyvinkin selkeitä vihjeitä minulla oli vain se tunne, että jokin on muuttunut oudoksi suhteessa anoppiin, nopeasti sitten selkeni mikä oli pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.

Kappas saatiin aito koulukiusaajakin ketjuun. Jos et uskalla puolustaa itseäsi, niin sut saa jyrätä. Jos et osaa asettaa rajoja, niin sinun henkilökohtaisen tilan saa ylittää.

Tavallaan on kiusatun oma syy että sitä kiusataan, koska ei kiusaaja kiusaus jos se ei ois niin nössö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.

Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.

Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.

Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.

Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!

Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.

Siis, hoidatko itse kotona vai kuinka? Ihan turhaa niiden äitien syyllistämistä joiden lapset ovat 1 vuotiaina jo päivähoidossa. Perusturva rakentuu myös muiden hoitavien aikuisten toimesta.

Hoidan kotona, töihin palaan kun kuopus on 3v. En syyllistä ketään, mutta minusta tämä on hyvä systeemi.

Hyvä! Minä ihmettelen, jos nämä samat nössöäidit lykkäävät lapsensa 10 kk ikäisenä päiväkotiin, eivätkä silloin välitä vauvan itkusta. Alle 1 v on vauva ja alle on tosi pieni, jonka olisi vielä hyvä olla äidin lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?

Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.

Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?

Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?

Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)

Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.

Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.

Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?

Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.

Luulisi ja luulisi ja luulisi.

Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.

Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.

Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..

Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.

Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.

Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?

Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.

Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?

Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.

Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.

Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.

Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.

Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.

Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?

En usko että yksikään äiti kuvittelee tässä ketjussa, että näin tulee käymään, kun pidetään ne selvät rajat olemassa. Sen sijaan äiti voi kyllä varmasti huomata, että hänestä yritetään sellaista tehdä. Ja sitä ei täydy sietää. Siihen voi puuttua ihan reippaastikin. On hyvä että mahdollisimman moni äiti ymmärtää, ettei kaikenlaista käytöstä pidä hyväksyä.

Mutta minä juuri taisin tajuta mikä sinun tarina saattaa olla. Olet varmaan jotain läheistä kohtaan tällä tavalla rajaton (esim. anopin, apen, kälyn, siskon, äidin roolista käsin), ja nyt sua ihan aidosti on alkanut ahdistaa ajatus, että tämä henkilö voi lukea tätä ketjua tai jopa kirjoittaa siihen itse. Pitää tavallaan yrittää kirjoittaa mustaa valkoiseksi, kun iskee sellainen häpeänsekainen ahdistus, että sinun käytös on huomattu ja siitä saatetaan jopa puhua selkäsi takana.

Tiedän nimittäin sen tunteen. Mä tunnistin itseni lievästi tästä ketjusta. Olen kyllä ylittänyt liikaa rajoja siskoani ja hänen lastaan kohtaan. Siskoni on saanut yksin lapsen ja tukiverkosto on ollut hänelle tärkeä. En ole ollut pahantahtoinen tai yrittänyt kiilata äidin edelle, mutta tunnistan itsessäni, että olen ajoittain saattanut käyttäytyä lasta kohtaan kuin vanhempi ja tavallaan olen nauttinut tärkeästä roolista. Minä aion muuttaa käytöstäni enemmän tädin rooliin ja ottaa asian puheeksi siskoni kanssa. Hävettää. Uskon tämän johtuvan omasta rajattomasta äidistäni, jotenkin mielessäni on ollut ihan sekaisin, missä menee raja sen oman lapsuuden perheen jäsenten kesken.

Kyökkipsykologiaa, mutta jatka toki itsesi tunnistamista. Äiti, joka aidosti luottaa siihen, ettei mummo pysty hänen asemaansa haastamaan, ei piittaisi pätkääkään mummun "haastamisista" vaan ignooraisi ne sen sijaan, että lähtee pelleilemään samalla tavoin ja "näyttämällä" että täältä hei pesee.

Kappas saatiin aito koulukiusaajakin ketjuun. Jos et uskalla puolustaa itseäsi, niin sut saa jyrätä. Jos et osaa asettaa rajoja, niin sinun henkilökohtaisen tilan saa ylittää.

Tavallaan on kiusatun oma syy että sitä kiusataan, koska ei kiusaaja kiusaus jos se ei ois niin nössö.

Olen eri, mutta vaikka itseään ei osaa puolustaa, niin omaa vauvaa täytyy kyetä puolustamaan, jos mielestään on äidiksi kykenevä.