Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Täällä on kylläkin kirjoitettu tavasta miten ottaa syliin ja miten pitää väkisin sylissä, miten karkaa huoneesta väkisin pitäen sitä vauvaa, miten pitää vauvaa väkisin niin ettei vauva näe äitiään/isäänsä, miten heijaa voihkien itseään samalla kun pitää sitä vauvaa.
OIen lukenut jokaikisen kirjoituksen, eikä yhdessäkään ole valitettu normaalista syliin ottamisesta. Ylläkuvatusta sairaasta kyllä.
Ap:n pitäisi nyt vaan kiltisti hyväksyä mummon sekoilu ja viedä vauva yksin mummolle pakkosylitettäväksi, ettei vaan vaikuta hysteeriseltä! Tuhma Ap kun pilaa mummon äitifantasiat ja suojaa lastaan altistumiselta emotionaaliselle hyväksikäytölle. Kun lapsi aikuisena kysyy miksei kukaan puuttunut, voi Ap kainosti kertoa ettei halunnut vaikuttaa hysteerikolta. Kun mummo haluaa niin siihen sopeudutaan, vauvasta asti.
Ja kas, valittamista taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Ahaa, onko ap:n anoppi kasvattanut ap:n? En tajunnutkaan tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
Älä yritä :D onko yksinäisellä mummulla tylsä maanantai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.
Onkohan luetun ymmärtämisessäsi sitten jotain vialla. Minä olen mummo ja en ole kyllä ollenkaan samaa mieltä kuin sinä, koska
1) Kilpailua lapsesta ei tavallaan voi edes olla isovanhemman ja vanhemman välillä, sillä lapsi on vanhempiensa. Vanhempien välillä kyllä voi ja kilpailusta siitä kuka on paras mummo voi toki olla isovanhempien kesken.
2) Haloo ei noussut siitä että mummo ottaa lapsenlapsen syliinsä, vaan siitä että äiti ei saa ottaa lasta isovanhemman sylistä
Minä en voisi kuvitella käyttäytyväni kuten ap:n anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Ahaa, onko ap:n anoppi kasvattanut ap:n? En tajunnutkaan tuota.
No hupsista keikkaa, luin hätäseen, sorry :D
Siitä huolimatta pätee se, että jos on rajat oppinut, miksei halua toimia niin, että tilanne muuttuu toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.
Ottaa asian esille, muttei tee sille mitään. Minkä takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.
Ottaa asian esille, muttei tee sille mitään. Minkä takia?
Missä niin lukee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.
Ottaa asian esille, muttei tee sille mitään. Minkä takia?
Ap:n mies on sanonut asiasta, eikä sillä ole ollut vaikutusta. Tapaamisia harvennettu paljon. Yrittänyt vetää rajoja mutta mummo on protestoinut ja manipuloinut ja vissiin itkenytkin. Kiristää jaksamisongelmilla. Toki ongelma poistuisi jos ap laittaisi viestin anopilleen että nyt tämä loppui mutta välit menisivät ilmeisesti poikki. Jotkut ihmiset yrittävät välttää välien katkomista, vaikea tilanne jos kyseessä miehen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
Älä yritä :D onko yksinäisellä mummulla tylsä maanantai?
Mitä jos yrittäisit vastata kysymykseen. Olisi ilmeisen hyvää harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Silti imetään vain vaiti peukkua jos on riski joutua sanomaan jotain poikkipuolista rakkaalle äitimuorille. Ennemmin vaikka avioero kuin pahan mielen tuottaminen viattomalle väärinymmärretylle äipälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
Älä yritä :D onko yksinäisellä mummulla tylsä maanantai?
Mitä jos yrittäisit vastata kysymykseen. Olisi ilmeisen hyvää harjoittelua.
Mikä se kysymys oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Millainen äiti kuvittelee, että hänestä tulee kakkosviulun soittaja, jos mummo pitää lapsenlasta sylissä?
Lue uudestaan ihan ajatuksella tuo tummennettu lause. Sanotaanko siinä, että äiti luulee tulevansa kakkosviulun soittajaksi vai lukeeko siinä, että äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja?
Pitäisikö sinusta vain antaa mummon toimia vasten vanhempien halua? Vanhemmillako ei ole oikeutta päättää miten heidän lastensa kanssa toimitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Jaksampa hyvinkin. Itse olen naisvaltaisella alalla, tällä hetkellä ainoana miehenä. Ei päivää ilman kriisiä. Jos ei ole aihetta kriisiin, niin sitten sellainen luodaan.
Koko maailmanhistoria on täynnä kriisejä, jotka miehet on öyhöttäneet tyhjästä.
Silti imetään vain vaiti peukkua jos on riski joutua sanomaan jotain poikkipuolista rakkaalle äitimuorille. Ennemmin vaikka avioero kuin pahan mielen tuottaminen viattomalle väärinymmärretylle äipälle.
Ai kuka? Minä hain lähestymiskiellon ja laitoin välit poikki jo 14 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.
Kuka "se rajattoman tallaajan kasvattama"?
Täällä on useita narsistien, rajattomien ja mt-ongelmaisten äitien kasvatteja. He on täällä nimenomaan antamassa vertaistukea, kertomassa että ap on oikeassa, älä anna lytätä itseäsi. Ja puolustamassa vertaisiaan kusipäiltä, kuten sinulta.
Ap:n mies ei tunnista äitinsä rajattomuutta koska on kasvanut siihen. Ap tunnistaa että anoppi ei toimi oikein ja ottaa siksi asian esille.
Ottaa asian esille, muttei tee sille mitään. Minkä takia?
Ap:n mies on sanonut asiasta, eikä sillä ole ollut vaikutusta. Tapaamisia harvennettu paljon. Yrittänyt vetää rajoja mutta mummo on protestoinut ja manipuloinut ja vissiin itkenytkin. Kiristää jaksamisongelmilla. Toki ongelma poistuisi jos ap laittaisi viestin anopilleen että nyt tämä loppui mutta välit menisivät ilmeisesti poikki. Jotkut ihmiset yrittävät välttää välien katkomista, vaikea tilanne jos kyseessä miehen vanhemmat.
Tapaamisia voi harventaa viikoittaisista vielä paljon ja aika (ja lapsen kasvaminen) hoitaa mummon sylittelyhalut ja -kyvyt luonnollista tietä
Mistä se rajattoman tallaajan kasvattama ne rajat on oppinut? Jos on oppinut rajat, miksei hän ole oppinut myös toimimaan niin, että tilanne muuttuisi? Nythän hän vain tuntee loputtomiin pahaa oloa, josta on itkenyt täällä sadan sivun verran.