Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Älä selitä. Lueppa ketju alusta alkaen ja tule sitten ruikuttamaan. Ihan samat säännöt koskee tyttöjen ja poikien äitejä mummoudessa ja anoppiudessa. Poikien äitinä ja anoppina pitää kyllä tajuta se että miniän äitiyttä pitää kunnioittaa lähtökohtaisesti alusta alkaen, ette ole tunteneet toisianne lapsesta asti joten ylilyönteihin on vaikeampi miniän puuttua. Tuo on aivan normaalia sosiaalista tilannetajua. Ja lapsia tehdään muutenkin omien resurssien rajoissa eikä isovanhempien apuun nojaten. Irtaudu pojistasi ajoissa niin kuin aikuinen ja fiksu ihminen äläkä vääntele siinä käsiäsi muka-avuttomana.
En ole vielä anoppi. Mutta miniä olen ollut ja minulla oli anoppiin erittäin hyvät välitä hänen kuolemaansa asti. Juuri siksi, kun kunnioitin häntä ihmisena ja sellaisena persoonana, kuin hän oli. En yrittänyt muuttaa, en luonut asetelmaa, että MINIÄN KOTI (missään nimessä ei miehen) ja vastaan anoppi. Vaan olimme ystävällisiä ja välillä kumpikin hankalia. Minussakin aikuisena ihmisenä oli vikaa monessa tilanteessa. Mutta koska tiesin sen, annoimme kumpikin tilaa toinen toisillemme sellaisina persoonina, kuin olimme. Olihan hän mieheni äiti ja rakas miehelleni.
No sehän on hienoa, että teillä meni hyvin, harmi että kuoli.
Itse en vaan pysty kunnioittamaan ihmistä, joka mm. haukkuu minut ja sukuni molempien vanhempieni puolelta. Ei kunnioita minua ihmisenä eikä äitinä. Pitää poikaansa täytenä tossuna joka on pakotettu perheenisäksi ja hoitamaan lapsiaan.
Ja puhuu muuten meidän perheen kodista miehen kotina, ja minun vanhempien kodista minun kotinani (vaikken koskaan ole sielä edes asunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdette
Ja on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Siis hyiolkoon, he todella pitävät teitä vähäpätöisinä lapsina :(
Meillä mummo valitti neuvolaan, kun ”en totellut, että olen aina ollut hankala lapsi”. Että neuvolan pitää nyt sanoa minulle, että lakkaan olemasta hankala.
Tilanteessa jossa kielsin mummoa kulkemasta kodissani kuin rautatieasemalla. Olin nelikymppinen akateeminen yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Niin eli mummo on juurikin kade nuoremmalle polvelle. Hyvin usein. Ja sitä omaa asemaa ajetaan häikäilemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä appi on narsisti. Anoppi ja tyttärensä ja poikansa kävelee munankuorilla hänen ympärillään. Minä taas en ole koskaan häntä varonut. Nuorempana en edes tiennyt, mikä on narsisti. Nyt olen laskenut yksi ynnä yksi ja hänen äitiinsä tutustuminen varmisti loputkin.
Se valkoinen viha mikä sieltä kumpuaa ihmiseen joka ei alistu on aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Minun vinkit:
1) Ette käy ollenkaan enää ja sanotte suoraan syyn, tai
2) Ajattelee puuttumaan napakasti tilanteisiin. Seuraavalla tavalla:
*Ette perustele mitään, teette niin kuin teette ja toteatte vain, että me teemme näin
*Kun alkaa jankkaamiset "höpö höpö" tai ukki määrää, niin puhutte kovaa päälle, että ukki ei määrää meidän lapsen kasvatuksesta yhtään mitää
*Kun sanoo, että ukin luona on omat säännöt niin sanotte: "Ei ole. Vanhemmat määrää lapsistaan, vaikka oltais presidenttiä tapaamassa (lainaus muistaakseni ketjusta, kiitos kirjoittaneelle). Jos ukilla on vaikeuksia tätä ymmärtää, niin sitten ukin luona ei käydä."
*Jos jatkuu jankkaamiset, niin pärjäätte kamat ja lähdetteJa on helpommin sanottu kuin tehty.. Varsinkin miehelle (appi) tuo voi miniän roolista käsin olla vielä ahdistavampaa kuin naiselle. Mutta kyllä teidän on noin tehtävä, miettimään nyt miten lapsenne tuon kokevat!
Appi räjähtää niin että ikkunat helisee jos minä sanon hänelle noin mutta sanottava se on. Vikaa on minussakin, paljon, olen ollut melkein löysät housuissa kun appi on kiistämätön ISO auktoriteetti ja anoppi hymyilee ja katselee käsiänsä kun miehensä pilkkaa minua tai mitätöi lastenkasvatusta tai mitä vaan. Pitää ajatella ettei se raivoaminen minua "riko", se on vain huutoa, voin poistua paikalta. Sen jälkeen alkaa miehen kiristäminen, vielä enemmän kuin nyt. Se on taattu mutta kaiken tän jälkeen ei varmaan edes tuota vaikeutta sanoa miehelle että siinähän taipuu ittekseen jos on taipuakseen.
Eri
Itse olen tehnyt niin, että kun anoppi on huutanut ja raivonnut. Olen vain todennut, että "en halua, että lasten aikana huudetaan" ja kun anoppi on jatkanut kiljumistaan niin yksinkertaisesti ottanut lapsen ja kävellyt ulos / pois tilanteesta sanomatta mitään muuta. Suosittelen toimimaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
En usko että keksii yhtäkään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
En usko että keksii yhtäkään :D
En minäkään usko.
Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
En usko että keksii yhtäkään :D
En minäkään usko.
Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.
No tuo alkup. väitehän on rajattoman ihmisen keino mitätöidä sellaiset ohjeet jotka eivät ole hänen mieleensä. Koko ajattelumalli että "rajoitan lapsen toimintaa kostaakseni henkilölle X" on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appi järjesti kanssa näitä ”haukutaan lasteni puolisot pystyyn” -kokoontumisia.
Siellä se nyt makaa hoitokodissa yksinään.
Miksi puolisosi ei huolehdi isästään? Isänsä huolehti hänestä aikanaan. Eikös se appesi ollut se, joka leivän ja lämpimän lapselleen huolehti? Eikös olisi jonkinlaisen häpeämisen paikka?
Ja kun tarpeeksi kauan elät, siellä laitoksessa se sinäkin yksinäsi virut.
Ei huolehtinut. Apella on aina ollut vain ihan se oma napa tärkein. Ja käsi poikansa taskussa.
Ihan totttako? Miten se miehesi sitten on elänyt aikuiseksi kuitenkin? Kuka sitä elätti ja kuka sille kodin antoi silloin, kun se oli lapsi?
Ei se vanhemmuus vielä oikeuta mihinkään huolenpitoon vanhuksena. Sitä pitää olla myös hyvä vanhempi ja hyvä ihminen. Lapsi ei itse tee valintaa syntyä tänne, mutta sinä voit valita olla välittävä ja hyvä vanhempi ja muodostaa hyvän suhteen lapsiisi. Lapsesi eivät ole sinulle mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appi järjesti kanssa näitä ”haukutaan lasteni puolisot pystyyn” -kokoontumisia.
Siellä se nyt makaa hoitokodissa yksinään.
Miksi puolisosi ei huolehdi isästään? Isänsä huolehti hänestä aikanaan. Eikös se appesi ollut se, joka leivän ja lämpimän lapselleen huolehti? Eikös olisi jonkinlaisen häpeämisen paikka?
Ja kun tarpeeksi kauan elät, siellä laitoksessa se sinäkin yksinäsi virut.
Ei huolehtinut. Apella on aina ollut vain ihan se oma napa tärkein. Ja käsi poikansa taskussa.
Ihan totttako? Miten se miehesi sitten on elänyt aikuiseksi kuitenkin? Kuka sitä elätti ja kuka sille kodin antoi silloin, kun se oli lapsi?
Ei se vanhemmuus vielä oikeuta mihinkään huolenpitoon vanhuksena. Sitä pitää olla myös hyvä vanhempi ja hyvä ihminen. Lapsi ei itse tee valintaa syntyä tänne, mutta sinä voit valita olla välittävä ja hyvä vanhempi ja muodostaa hyvän suhteen lapsiisi. Lapsesi eivät ole sinulle mitään velkaa.
Sinulla on nyt ihan väärä lähestymistapa. Kyllä toki se elatusVELVOLLISUUDEN täyttäminen velvoittaa lapsen loppuiäkseen vanhempien sätkynukeksi. Vanhemmat ovat saaneet pidettyä lapsensa hengissä joten on toki oikeus ja kohtuus että lapsi matelee heidän jaloissaan loppuikänsä. Ikuinen velka on oikeutettua, se on sivuseikka ettei lapsi voi valita vanhempiaan tai tehdä päätöstä omasta olemassaolostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.
No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.
Hyvä mielipiteenvaihto. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Älä selitä. Lueppa ketju alusta alkaen ja tule sitten ruikuttamaan. Ihan samat säännöt koskee tyttöjen ja poikien äitejä mummoudessa ja anoppiudessa. Poikien äitinä ja anoppina pitää kyllä tajuta se että miniän äitiyttä pitää kunnioittaa lähtökohtaisesti alusta alkaen, ette ole tunteneet toisianne lapsesta asti joten ylilyönteihin on vaikeampi miniän puuttua. Tuo on aivan normaalia sosiaalista tilannetajua. Ja lapsia tehdään muutenkin omien resurssien rajoissa eikä isovanhempien apuun nojaten. Irtaudu pojistasi ajoissa niin kuin aikuinen ja fiksu ihminen äläkä vääntele siinä käsiäsi muka-avuttomana.
En ole vielä anoppi. Mutta miniä olen ollut ja minulla oli anoppiin erittäin hyvät välitä hänen kuolemaansa asti. Juuri siksi, kun kunnioitin häntä ihmisena ja sellaisena persoonana, kuin hän oli. En yrittänyt muuttaa, en luonut asetelmaa, että MINIÄN KOTI (missään nimessä ei miehen) ja vastaan anoppi. Vaan olimme ystävällisiä ja välillä kumpikin hankalia. Minussakin aikuisena ihmisenä oli vikaa monessa tilanteessa. Mutta koska tiesin sen, annoimme kumpikin tilaa toinen toisillemme sellaisina persoonina, kuin olimme. Olihan hän mieheni äiti ja rakas miehelleni.
Ei sillä äidillä ole oikeutta päsmäröidä sen aikuisen poikansa kotona. Se koti ei ole sen äidin koti vaan hänen poikansa ja pojan valitseman puolison koti. Anopilla ei ole mitään oikeuksia kys. kotiin eikä näinollen sanavaltaa siihen mitä kys. katon alla tehdään. Aina on hankala nousta omaa äitiään vastaan ja miehet helposti ulkoistaa sen puolisolleen jonka sitten anoppi pääsee haukkumaan huonoksi ja dominoivaksi miniäksi. Me esim omistetaan meidän koti 50/50 ja silti anoppi on sitä mieltä että meidän koti on vain ja ainoastaan hänen poikansa koti ja näinollen saa määrätä meillä. Suuttui kun sanoin että meidän kotona ei määräile kukaan ulkopuolinen.
Mitä tulee tohon ihmisen hyväksymiseen omana persoonanaan niin näitten tässäkin ketjussa kuvattujen anoppien/äitien kohdalla ei ole enää kyse siitä että hyväksyt toisen persoonan. Oman anoppini kohdalla on täysin yhdentekevää miten asioissa toimin niin aina teen kaiken väärin. Ei vaikka tekisin asiat juuri niin kun anoppi haluaa niin silti teen asiat väärin. Esim. Anoppi on sitä mieltä että lasta ei saa pitää liikaa sylissä ettei vaan totu liiaksi ja tule riippuvaiseksi sylistä. Vauvana kuulema pilasin lapsen kun kannoin lasta kun olisi pitänyt antaa huutaa vaunuissa. No nyt kun lapsi on menevä taapero niin eihän se viihdy enää sylissä juuri ollenkaan, mikä tietysti on väärin koska lapsen pitäisi pysyä kylässä ollessaan tiukasti äidin sylissä ettei vaan koske mihinkään, ei edes siihen mukana tuomaamme leluun millä lapsen saa viihtymään. Tai jos kysyt että voiko auttaa laittamaan ruokaa/kahvia/tms. niin ensin sanotaan että "mene vaan istumaan" ja hetken päästä keittiöstä kuuluu jupinaa kun kukaan ei koskaan tarjoudu auttamaan vaan kaikki pitää itse tehdä. Itse antaisin mitä vaan että meillä olisi edes kohteliaat välit anopin kanssa mutta kun ei ole niin ei ole. En jaksa sitä että kun näen anoppia niin alusta asti anoppi on naama väärin päin ja ihan sama mitä sanon tai teen niin kaikki on väärin.
Teillä ehkä on anoppisi kanssa ollut molemminpuoleinen kunnioitus ja hienoa niin. Kaikilla se ei kuitenkaan toteudu ja usko tai älä niin se ei aina ole siitä miniästä kiinni vaan joskus se syy löytyy ihan puhtaasti sieltä anopin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
En usko että keksii yhtäkään :D
En minäkään usko.
Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.No tuo alkup. väitehän on rajattoman ihmisen keino mitätöidä sellaiset ohjeet jotka eivät ole hänen mieleensä. Koko ajattelumalli että "rajoitan lapsen toimintaa kostaakseni henkilölle X" on sairas.
Mä oon kuulema itsekäs ja ilkeä kun kiellän pähkinät meidän pähkinäallergikolta. Nii mitäs sen väliä jos lapsi pahimmassa tapauksessa kuolee kunhan saa sitä pähkinää syödä, eiku.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.
Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?
En usko että keksii yhtäkään :D
En minäkään usko.
Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.
Minulla on yksi tällainen tuttava, mutta hän onkin mieleltään aika epävakaa. Esimerkiksi jos hän haluaa, että muut tekevät hänen tavallaan, niin sanoo aina, että hänen lapsensa pitää päästä tänne tai tuonne just tohon aikaan ym. Hän myös mielestäni pakottaa lastaan halaamaan ja suukottamaan ihmisiä koko ajan. Tyyliin ovat lapsen tädillä käymässä niin lähtiessä lapsi käsketään hyvästelemään täti ja lapsi käy halaamassa. Tämä ei riitä, vaan lapsi käsketään myös suukottaa tätiä. Tämän jälkeen lapsi olisi jo menossa, mutta lapsen pitää mennä hyvästelemään myös tädin mies, jonka kanssa ei ole juurikaan tekemisissä. Lapsi halaa miestä (usean kehotuksen jälkeen ja vähän vastentahtoisesti) ja sitten alkaa se ”anna sedälle suukko myös” -renkutus. Minä en ainakaan haluaisi lapselta muita suukkoja kuin sellaisia, mitkä hän on itse valinnut antaa. Onhan hänelläkin omat rajat ja se pitäisi lapselle myös opettaa. Jotenkin kiusallista minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Minulle ei käynyt noin. Olen siis se jonka mies huolehtii sekä meidän parisuhteestamme että vanhemmistaan.
Mutta sinun tilanteesi on kyllä p*****stä.
Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä.
Joku raja sinun on tuohon koitettava laittaa.
Neuvoja tilanteen asialliseen parantamiseen voisi hakea vaikka neuvolasta tms.
Ettei mene ojasta allikkoon.
Siis hyiolkoon, he todella pitävät teitä vähäpätöisinä lapsina :(