Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.
Toivottavasti tämä, että lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan, yleistyy. Yleistyy, että se pidettäisiin normaalina, avoimena ja etenkin y m m ä r r e t t ä v ä n ä kyläilytapana.
Ovathan sisarukset tunteneet toisensa kuitenkin kauan aikaa ja heillä on sama kokemusmaailma, samat hullut jutut joille käkätetään.
Toisinaan miniävävyt eivät ymmärrä sisarusten huumoria. Ja se on paha juttu. Aina on joku, jonka suu on viivana, kun kerrotaan jostakin vanhasta sattumuksesta.
Itse olen kaivannut vanhojen asioiden muistelua sisarusteni kanssa. Ja jos vanhemmat elävät, sitä hauskempaa.
Ja pitäisi ymmärtää, että pahaa siellä ei puhuta toisten puolisoista.Teillä näin. Minulla on muutaman vuoden ikäero eri sukupuolta olevaan sisarukseen ja ihan ydinperheessä, silti meillä on tosi paljon eri muistoja lapsuudesta. Jos hän kertoo tarinan nuoruudestaan, saatan kuulla sen ihan yhtä lailla ensimmäistä kertaa kuin puolisoni.
Mitä taas tulee siihen, että vain kerrataan joku juttu jonka kaikki ovat jo kuulleet kymmenen kertaa ja nauretaan sille, niin tein sellaista viimeksi yläasteella.
Jep. Sama juttu. Vanhemmat sisarukset ovat eläneet ihan eri lapsuuden. Ja sen saman osuuden he muistavat mielestään kaiken paremmin ja yleensä päädytään muistelemaan, miten tyhmä, avuton ja typerä rääpäle minä olinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vajottu vaan entistä alemmas. Perinnöllä kiristäminen on enää vain melkein yhtä lapsellista ja säälittävää kuin mies reppanoiden erohädässä murjaisema "vien lapset" -kortti.
Kaivelee kiristäjä siinä syvempää monttua ihan rauhassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, mikä siinä onkin niin vaikeaa ymmärtää, että jos miniät toivovat etteivät anopit tule kylään niin usein eikä kutsumatta niin miniä tosiaan olettavat olevansa aina tervetulleita anoppinsa kotiin? Suututaan ihan hirveästi jos anoppi uskaltaa toivoa, että aikuiset lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan. En minäkään halua tyttöjen saunailtaan kenenkään miehiä enkä oikeastaan lapsiakaan mukaan.
Toivottavasti tämä, että lapset tulisivat käymään ilman puolisoitaan, yleistyy. Yleistyy, että se pidettäisiin normaalina, avoimena ja etenkin y m m ä r r e t t ä v ä n ä kyläilytapana.
Ovathan sisarukset tunteneet toisensa kuitenkin kauan aikaa ja heillä on sama kokemusmaailma, samat hullut jutut joille käkätetään.
Toisinaan miniävävyt eivät ymmärrä sisarusten huumoria. Ja se on paha juttu. Aina on joku, jonka suu on viivana, kun kerrotaan jostakin vanhasta sattumuksesta.
Itse olen kaivannut vanhojen asioiden muistelua sisarusteni kanssa. Ja jos vanhemmat elävät, sitä hauskempaa.
Ja pitäisi ymmärtää, että pahaa siellä ei puhuta toisten puolisoista.
Teillä ei ehkä puhuta pahaa toisten puolisoista. Meillä anoppi ei muuta teekään kun puhuu pahaa minusta. On kuule sukulaisia ja ventovieraita myöten haukuttu minut millon mistäkin. Ja mistä tiedän? No siitä että mulla on hyvät välit miehen sukulaisiin jotka onneks on niin fiksuja ihmisiä että ymmärtävät kysyä että noinkohan anopin puheet pitää paikkansa. Anoppi haukkuu mut toki myös sillon kun olen itsekin paikalla eikä välitä siitä että myös meidän lapsi on kuulemassa. Sit kummastelee kovaan ääneen miksi häneen ei luoteta hoitajana. Ei tulis mielen viereenkään jättää lasta paikkaan missä vanhemmat haukutaan pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Jahah, onkos tämä nyt niitä kuuluisia kivikissapostauksia?
Kivikissa on pahasti äitiongelmainen, kirjoittaa keskivertoa heikommin ja usein helposti tunnistettavalla, kaunaisella paatoksella. Aktivoituu aina välillä, kun tarvitsee ulkopuolista varmistusta harhaiselle tunteelleen, syyllisen nykytilanteelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Jos lapset ovat tekemisissä huom.täyspäisten isovanhempien kanssa ja rakastavat heitä niin ei kumpikaan vanhempi ei pysty tätä kiintymystä heiltä ottamaan pois, se pysyy vaikka mummo kasvaisi horsmaa.Herranen aika mitä kontrollia!
Ei se ole kontrollia. Se on vanhemmuutta. Sinä sen sijaan olet jo taas rajaton.
Isovanhemmalla ei ole mitään absoluuttisia oikeuksia. Hänen asemansa riippuu aivan täysin vanhemmista ja näiden arvioista.
Et sinä, eikä kukaan muukaan mummo, tee yhtään mitään ilman, että vanhemmat hyväksyvät sen.
Oho, onpa ylimielinen ja - etten sanoisi - rajaton asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin hähmäistä on siinä, että suhtaudutaan torjuvasti esim. miehen vanhempiin, ei haluta oikein olla yhteydessä ja tavata, kutsua kylään mutta kuitenkin lasketaan heidän omaisuus jo itselle myöhemmin tulevaksi omaisuudeksi.
Tässä en tarkoita vauvan omimista isovanhempien toimesta, rajatonta käytöstä tai perinnöllä kiristämistä vaan sellaista käytöstä, että parisuhteen toinen osapuoli karsastaa puolisonsa vanhempia, ei halua olla liiemmin tekemisissä mutta kuitenkin laskelmoi päässään, ehkä puhuu ääneenkin miten jonakin päivänä aika kartuttaa sitten heidän omaa omaisuuttaan. Mietitään ehkä kesämökin sisustamista uusiksi, talon tai metsän myyntiä, tai selkeään rahaan käsiksi pääsemiseen mitä tileillä on. Eikö puoliso jo ala pitämään siinä kumppaniaan tietynlaisena harpyijana oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Onko kenenkään perheessä siis tarkoitan ydinperheessä tullut puolisoille riitaa keskenään kun toinen onkin paljastunut härskiksi oman edun tavoittelijaksi? Vai onko sitten tällaiset ahneemmat ihmiset löytäneet toisensa sopivasti, vakka kantensa valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hähmäistä on siinä, että suhtaudutaan torjuvasti esim. miehen vanhempiin, ei haluta oikein olla yhteydessä ja tavata, kutsua kylään mutta kuitenkin lasketaan heidän omaisuus jo itselle myöhemmin tulevaksi omaisuudeksi.
Tässä en tarkoita vauvan omimista isovanhempien toimesta, rajatonta käytöstä tai perinnöllä kiristämistä vaan sellaista käytöstä, että parisuhteen toinen osapuoli karsastaa puolisonsa vanhempia, ei halua olla liiemmin tekemisissä mutta kuitenkin laskelmoi päässään, ehkä puhuu ääneenkin miten jonakin päivänä aika kartuttaa sitten heidän omaa omaisuuttaan. Mietitään ehkä kesämökin sisustamista uusiksi, talon tai metsän myyntiä, tai selkeään rahaan käsiksi pääsemiseen mitä tileillä on. Eikö puoliso jo ala pitämään siinä kumppaniaan tietynlaisena harpyijana oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Onko kenenkään perheessä siis tarkoitan ydinperheessä tullut puolisoille riitaa keskenään kun toinen onkin paljastunut härskiksi oman edun tavoittelijaksi? Vai onko sitten tällaiset ahneemmat ihmiset löytäneet toisensa sopivasti, vakka kantensa valitsee.
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hähmäistä on siinä, että suhtaudutaan torjuvasti esim. miehen vanhempiin, ei haluta oikein olla yhteydessä ja tavata, kutsua kylään mutta kuitenkin lasketaan heidän omaisuus jo itselle myöhemmin tulevaksi omaisuudeksi.
Tässä en tarkoita vauvan omimista isovanhempien toimesta, rajatonta käytöstä tai perinnöllä kiristämistä vaan sellaista käytöstä, että parisuhteen toinen osapuoli karsastaa puolisonsa vanhempia, ei halua olla liiemmin tekemisissä mutta kuitenkin laskelmoi päässään, ehkä puhuu ääneenkin miten jonakin päivänä aika kartuttaa sitten heidän omaa omaisuuttaan. Mietitään ehkä kesämökin sisustamista uusiksi, talon tai metsän myyntiä, tai selkeään rahaan käsiksi pääsemiseen mitä tileillä on. Eikö puoliso jo ala pitämään siinä kumppaniaan tietynlaisena harpyijana oli sitten kyse naisesta tai miehestä.
Onko kenenkään perheessä siis tarkoitan ydinperheessä tullut puolisoille riitaa keskenään kun toinen onkin paljastunut härskiksi oman edun tavoittelijaksi? Vai onko sitten tällaiset ahneemmat ihmiset löytäneet toisensa sopivasti, vakka kantensa valitsee.
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Oi, anteeksi jos kommentoin sivuun aiheesta! Tämä keskustelu jo näytti tyrehtyvän ja sitten taas oli paljon kommentteja edellä, henkilöiltä, joilla oli kokemusta asiasta ja tieto, että lakiosa kuuluu vaikka välit on laitettukin poikki niin jäin miettimään onko kovin yleistäkin käytöstä siis laittaa välit poikki mutta sitten taas kärkkyä perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.
Juuri näin. Milloinkahan tämä tabu rikotaan?
Takuu varmasti anoppien ja äitien haukkuminen jatkuu seuraavissa polvissa.Niin kauan kun osa äideistä ja anopeista käyttäytyvät tämän ketjun kuvaamilla tavoilla, jatkuu "haukkuminen". Yksikään äiti tai anoppi ei valittamatta ja "haukkumatta" sallisi ketjun esimerkkien kaltaista paskaa omalta miniältään tai tyttäreltään tai vävyltään.
Juu, miten vaan.
Yläpeukkuja tulee kun joku kertoo kauheasta anopista joka haluaa pitää vauvaa sylissä tai leimataan kokonainen sukupolvi ( suuret ikäluokat joihin siis EN itse kuulu) , ollaan pöyristyneitä jos joku vanhempi uskaltaa neuvoa jotain.Mutta mitkä ovat tämän hetken äitien tulokset?
Lihavia lapsia enemmän kuin koskaan.
Käytöshäiriöitä ja masennusta enemmän kuin koskaan.
Juuri oli lehdessä juttu jossa sanottiin että ennen oli luokassa pari tapausta jotka huusivat opettajalle v***ua , nyt sellaisia on puolet luokasta.Että kun oikein alkaa leimata ja haukkua vanhempaa sukupolvea, niin onhan se hyvä vähän tarkistaa miten on itse onnistunut.
Mitähän ketjua sinä olet lukenut? Ihan itse syyllistyt jutuista. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että kaikki isovanhemmat ovat pahoja. Jos sinä tunnistat itsesi kirjoituksista, sille ei voi mitään.
Tutkimusten mukaan muuten oleilu isovanhempien kanssa lihottaa lapsia huomattavasti.
No selvähän se että lasten lihominenkin on mummojen syytä. Lapset oleilevat sitten oikein urakalla mummoloissaan.
Tutkimustulos: ne lapset jotka ovat isovanhemmilla hoidossa lihovat.
Sitähän minä juuri sanoin että mummot sitten hoitavat todella paljon lapsia .
Onneksi löytyi taas oikea syyllinen, mutta kyllä ihmettelen että miksi nämä täydelliset äidit antavat lapsiaan mummolle hoitoon vaikka siellä lihovat niin lihaviksi?
Eikö sekin ole jonkin sortin epäonnistuminen?Lukutaito? Ne lapset jotka on mummoloissa lihoo. Ei kaikki. Vain nuo. Minulla esim on laihat lapset.
Lukutaito?? Kun NYKYÄÄN on niin paljon lihavia lapsia, niin paljon niitä lapsia ilmeisesti mummoloissa hoidetaan että siellä ehtivät lihoa.
Ennen ei kai hoidettu kun lapset olivat lihavia vain hyvin harvoin.
Ja edelleen, onhan se vanhempien vastuulla kenelle antavat hoidettavaksi.
Jos todella mummo lihottaa eikä kotioloilla ole asian kanssa mitään tekemistä, niin miksi ihmeessä vanhemmat antavat asian tapahtua?
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.
Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!
Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.
Vähän ahdistavaa tekstiä
- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)
- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)
- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)
- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)
- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras ollaOnko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.
Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..
Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!
Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä! On erittäin hienoa miten jotkut (harvat, ikävä kyllä) tuoreet isoäidit kykenevät ottamaan askeleen taaksepäin ja ihailemaan äidin ja vauvan symbioosia, ilman jyräävää "minulle vauva, minä olen nyt mummo"-sekoilua. Sellainen isoäiti joka kykenee antamaan arvoa miniän äitiydelle aivan alusta alkaen, saa todennäköisesti palkitsevan roolin tulevaisuudessa lapsenlapsensa elämässä. Alkutaipaleella voidaan myös pilata kaikki. Muutama riittävän paha ylilyönti voi riittää siihen etteivät välit palaudu. Mutta pakkoko se on mummelin kuseksia tuoreen äidin tontille.
No nyt on taas terapian tarpeessa tämä kommentoija. Itsekeskeinen ajattelu "Viisas isoäiti tietää että suurin mahdollinen sijoitus lapsenlapsen hyvinvointiin on kiinnittää huomiota tämän ÄITIIN. Vastasyntynyt ei paljoa kostu isoäidin ihailevista sanoista mutta tuore äiti sitävastoin kyllä!" Ei voi olla totta, olen tyrmistynyt. Ei tarvitse nyt jyrätä ketään eikä omia vauvaa eikä olla epäystävällinen tai mitään muutakaan negatiivista mutta en minä todellakaan "sijoita lapsenlapseni hyvinvointiin" palvomalla lapsen äitiä. Ihan normaalilla tasolla liikkuva kommunikaatio riittää, ei ylenpalttista huomiota tai ihailua. Eiköhän se ole selvää, että lapselle toivotaan hyvää ja vanhemmille onnea. Ihana lapsi, onnelliset vanhemmat. Tuoreet vanhemmat voivat keskenään kehua toisiaan sinä ihana synnyttäjä elämäni valo ja silmäterä ja ansioitunut siittäjä korskea ori mutta josko mummi ja vaari vain onnittelisivat normaalisti.
Diagnoosi: katkeroitunut anoppi. Inhoaa omaa sivurooliaan, muiden tapa huomioida nuorta äitiä pienissäkin asioissa ärsyttää häntä. Taustalla käsittelemättömiä asioita omasta äitiydestä, ehkä vauva-ajan parisuhdeongelmia - kokee jääneensä paitsi ympäristön ihailulta ja lämpimältä huomioinnilta. (On täysin mahdollista että häntä huomioitiin kyllä, äitiyttään kunnioitettiin, mutta se ei riittänyt hänelle koskaan) Lasten kasvaessa potki heitä itsenäistymään mutta samalla asennoitui odottamaan heiltä ihailua ja uhrautumista. Kokee ansainneensa ykköspaikan ja auktoriteettiaseman "kaiken sen takia jota hän on tehnyt". Nuori äiti on hänen silmissään huomionkipeä, tietämätön kanttura, sanoisi tämän suoraan jo vastasynnyttäneelle jos sosiaalista koodistoa ei olisi. Lapsenlapsen näkee ennenkaikkea ainoastaan oman jälkeläisensä jälkeläisenä, ajatus lapsen riippuvuussuhteesta äitiinsä häiritsee ja ärsyttää häntä.
Olipas analyysi . Kristallipallostako katsoit?
Kunigattaria osaavat olla niin anopit kuin miniätkin. Riippuu persoonasta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.
Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Olit appisten näkökulmasta ok väliaikainen tyttökaveri mutta et kelvollinen lastenlastensa äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Moni mummo on koukussa siihen "ilahdutan lasta ja saan lapsesta sen instant-ilahtumisreaktion". Saman reaktion takia syydetään 98 joululahjaa ja tuodaan joka kerta tuliaisia.
Ei siis osata tai välitetä luoda pysyvämpää tai syvempää suhdetta, vaan tuo reaktio on koukuttanut heidät. Meillä tämä meni ihan överiksi, eikä edes tajuttu sitä, että vaikka kuinka lasta "ostaisi" tällä tavoin, se lapsi ei silti ole kaupan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Moni mummo on koukussa siihen "ilahdutan lasta ja saan lapsesta sen instant-ilahtumisreaktion". Saman reaktion takia syydetään 98 joululahjaa ja tuodaan joka kerta tuliaisia.
Ei siis osata tai välitetä luoda pysyvämpää tai syvempää suhdetta, vaan tuo reaktio on koukuttanut heidät. Meillä tämä meni ihan överiksi, eikä edes tajuttu sitä, että vaikka kuinka lasta "ostaisi" tällä tavoin, se lapsi ei silti ole kaupan.
Tämä. Tuossa tilanteessa riski joutua tosi pahasti törmäyskurssille lapsen vanhempien kanssa on olemassa. Mummo ei pysty tajuamaan että hänellä ei ole _oikeutta_ oman mielihyvänsä tähden tehdä lapsen sokerinsyöntiin liittyviä päätöksiä. Vanhemmat jotka suuttuvat mummolle, nähdään aivan ylihysteerisinä, "mikä on mennyt nykyajan vanhempiin!" Vaikka sokeri on oikeasti niin haitallista riittävästi syötynä että siitä asiasta ei voi päättää muut kuin lapsen vanhemmat. Sitten mummo ihmettelee kun ei käydäkään enää joka toinen päivä - mitä hän on muka tehnyt väärin? 4 vuotias joka saa 5krt viikossa valkoista sokeria, menettää optimaalisen suunterveyden jo lapsuusiässä ja koukuttuu sokeriin jo ennen kouluikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Hyi hel.. mitkä appivanhemmat. Onko mies hyvä isä kuitenkin? Vaikea oikeasti kuvitella, että tuollaisten kiusaajien jälkipolvet kykenisivät aitoon empatiaan. Onko äitinsä/isänsä hänenkin perässä lällätellyt kun on tehnyt jotain (heidän mielestä) noloa?
Pariterapiaa ja perheneuvolaa suosittelen. Miehen olisi aika kuulla ulkopuolisen mielipide. Sinun laulusi haukkuminen lapsen ja sinun kuullen on lapsellista, ala-arvoista ja ällöttävää. Kuinka rumia ihmisiä sisältään ovatkaan tuollaiset ihmiset. Kiusaajiahan nuo ovat, saman tason menoa kuin ala-asteella.
Voisitko näyttää tämän viestini sille miehellesi? Tuollaisten isovanhempien seura ja läsnäolo on lapselle henkistä väkivaltaa. Kauhea ajatuskin, kun lapsi on esim. 2-3v. ja joutuu kuuntelemaan kun äitiään ivataan ja äidille naureskellaan. Pistä nyt hyvä ihminen poikki tuo. Tuli henkisesti pahoinvoiva olo lapsenne puolesta, kun joutuu altistumaan tuolle.
Teillä näin. Minulla on muutaman vuoden ikäero eri sukupuolta olevaan sisarukseen ja ihan ydinperheessä, silti meillä on tosi paljon eri muistoja lapsuudesta. Jos hän kertoo tarinan nuoruudestaan, saatan kuulla sen ihan yhtä lailla ensimmäistä kertaa kuin puolisoni.
Mitä taas tulee siihen, että vain kerrataan joku juttu jonka kaikki ovat jo kuulleet kymmenen kertaa ja nauretaan sille, niin tein sellaista viimeksi yläasteella.