Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas se kina alkaa...

Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.

Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe?  Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.

Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo.  Käynhän mäkin omilla vanhemmillani.   Molemmissa käydään  sekä yksin että erikseen. 

On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole.  Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä.  Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan  (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta)  ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa.   Mikä ihme teitä vaivaa?

Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot.  Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä.  Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan.  He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista.  Ei ihmistä voi omistaa.  Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta.   Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita.  Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin. 

Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan?  Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä.  Vaikka vieraissa.  Käyköön mieluummin äitillään.  Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä.  Ihan sairasta.

Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.

Hänellä on oma perhe. Oma elämä.

Niin.  Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin.  Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa).  Siitä ei mihinkään pääse.  Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti. 

Ydinperhe.  Voi hyvänen aika.  Mikä se ydin siinä on?  Vaimoko?  Mikähän se meillä on?  Koira vissiin.  Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole.  Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan. 

Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.

Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.

Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.

Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.

"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."

Tämähän oli hyvä :D

Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.

Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .

Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.

Niin se pitää ollakin.

Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.

Minulle ei käynyt noin. Olen siis se jonka mies huolehtii sekä meidän parisuhteestamme että vanhemmistaan.

Mutta sinun tilanteesi on kyllä p*****stä.

Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä.

Joku raja sinun on tuohon koitettava laittaa.

Neuvoja tilanteen asialliseen parantamiseen voisi hakea vaikka neuvolasta tms.

Ettei mene ojasta allikkoon.

Käytiin me perheneuvolassa vähän aikaa. Neuvolantäti suhtautui koko asiaan jotenkin väsyttävän lempeästi ja "oppikirjamaisesti". Toisteli että tuollaisessa tilanteessa on hyvä että juuri se isovanhemman oma lapsi puuttuu asiaan, perustelee _rauhallisesti_ nykysuositukset lastenhoitoon yms. yms. liittyen. On tärkeää antaa hyvää palautetta isovanhemmille heti kun siihen on syytä. Kun tuntuu rankalta, ajatelkaa että vielä tulee päivä kun heistä on teille apua. Positiivinen mieli jne. jne. jne. Nosteli kulmiaan pahimmille jutuille ja sanoi "no jo on ikävästi lipsauttanut", siinä se! Appiukon läsnäolosta tulee outo, huono olo ja olen varpaillani sen suhteen ettei tule konfliktia. Tuntuu että näkee kaikkien läpi ja mm. sen että minua jännittää enkä uskalla sanoa vastaan, pohdin vaan kuumeisesti syytä lähteä heiltä aiemmin. Kerran kuulin kun ärjäisi kunnolla vanhimmalle pojallensa. Normaalista puheäänestä hirveään karjuntaan sekunnin murto-osassa ja kaikki säpsähtivät ja syy oli KIIKARIT jotka se poika tai mies eli minun lanko, oli jättänyt jonnekin. 

Mitä tuossa apessa on muuta pelottavaa kuin kova ääni? Jos raivostuu niin huutaako kovaa ja naama voi olla punainen mutta huutamisen lisäksi heitteleekö esineitä, tuleeko kohti uhkaavasti eli naaman likelle huutamaan niin että sylki pärskii toisen kasvoille, kohottaa nyrkkiä kohti, tarttuu kiinni vaatteista tai olkapäästä, repii, yrittää lyödä? Tai lyökö, käykö päälle, potkiiko?

Kovaa ääntäkin pelästyy mutta jos käsittelet sen tilanteen ennakkoon mitä se äijä todennäköisesti tekee ja onko hänen pelolla hallitseminen vain huutoa niin sittenhän tiedät jo ennalta miten tilanne menee. Kysy mieheltäsi miten äijä on toiminut lapsuudessa, onko huutamisen lisäksi ollut väkivaltainen.

Sitten opettelet itse karjumaan tai pyydät miehesi metsän reunassa karjumaan sinulle, että kestät kovaa ääntä etkä säikähdä.

Kun äijä alkaa huutamaan niin et pelkää ja pystyt toimimaan. Sanot tai huudat että sinä se et minua tai meidän lapsen kasvatusta määrää. Vanhemmat päättää ukki ei päätä tai määrää. Kova kovaa vastaan jos tyyppi vaan on kovalla äänellä huutaja mutta ei väkivaltainen. Muita hyviä on huuda vaan kyllä maailmaan huutoa mahtuu mutta sinä et määrää, piste. Tai haista ukko paska ja lopeta tuo huutaminen, hulluko olet.

Voisi se olla hauska näky jos teidän koko perhe opettelee karjumaan metsän reunassa niin lujaa kuin keuhkoista lähtee voimakarjuntaa ja kun ukki aloittaa huutamisen niin teidän perhe huutaa yhtäaikaa niin lujaa kuin pystyy, sellaista maorikarjuntaa, että teillä on yhtenäinen voima, tahto ja kova ääni, ukki ei mahda teille mitään.

Se äijä on vain lammas susien vaatteissa ja karjumalla hakee lauman kunnioituksen ja ääntä ei tarvitse pelätä. Jos se taas on väkivaltaan taipuva niin sitten välittömästi poistutte paikalta jos yhtään korottaa ääntään tai aloittaa ilkeilyn ja sinun mitätöinnin. Hommaa ne jalistuomarin kortit farkkujen takataskuun niin ekasta kettuilusta keltainen kortti ja tokasta punainen. Sun ei tarvitse sanoa mitään, miehesi huomaa kortit ja tietää et keltsu, aha, taas se alkaa ja kohta voi tulla punainen kortti - tietää hörppiä kahvinsa vähän ripeämmin kun kohta lähdetään.

Eri mutta kirjotitpa jotenkin tosi kivasti tuon. Hyvä tsemppiviestien laatija! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Se kirjoitetaan "hyvä haltiatar". Ei sillä taruolennolla (jota oletettavasti tarkoitit) ole mitään hallussaan, eli haltija on eri asia. Vrt. "auton haltija" ja "Legolas on haltia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Se kirjoitetaan "hyvä haltiatar". Ei sillä taruolennolla (jota oletettavasti tarkoitit) ole mitään hallussaan, eli haltija on eri asia. Vrt. "auton haltija" ja "Legolas on haltia".

Ei tämä ole mutu-asia. Näin sanoo Terho Itkonen Kielioppaassaan:

haltija 1. omistaja, hallussapitäjä (esim. huoneiston tai tilin)

2. (väistyvä kirjoitusasu haltia) luonnossa tai rakennuksessa vaikuttava ylilunnollinen olento, henki: metsän, myllyn h.

- haltijatar naispuolinen haltija

Haltia on vanhahtava (suorastaan vanhentunut) kirjoitusasu. Haltijatar taas juontaa juurensa satuperinteestä, jossa haltija yleensä on vähän toisenlainen hahmo kuin fantasiakuvioissa.

Olen joskus joutunut likimain virtuaaliseen käsirysyyn väittäessäni vastaan fantsuharrastajille, jotka naureskelivat keskenään mielestään virheellistä muotoa jossakin. Sanakirjan nostaminen auktoriteetiksi synnytti sitten loukkaantuneen hiljaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Siis miten toi teksti rakastavasta ja huomioonottavasta isoäidistä/anopista on saatu väännettyä näin kieroutuneeks :D Toi alkuperäinen on just unelma anoppi..

Juu varmaan, kun paapoo ja palvoo lähinnä miniöitä. Miten kummassa joku keskittyy vastasyntyneen vauvan sijaan ihailemaan ja onnittelemaan vain tuoretta äitiä? Musta toi on pimeetä, joku vaan keksinyt satuhahmon, jonka keskipisteenä on lapsen äiti eikä lapsi tai oma aikuinen lapsi. Jos se satuhahmo olisi totta niin hän olisi burnoutin partaalla oleva hyvä haltijatar, joka ei osaa pitää kiinni rajoistaan tai jaksamisestaan ja kertojan kälyt käyttävät häntä sumeilematta hyväkseen, oma tytär ei laita tikkuakaan ristiin ja vain hymistelee kuinka kiva äiti meillä on. Sitten ihmetellään niitä kiukkukohtauksia kun vanhemman ihmisen voimat ja kärsivällisyys loputtomaan palvelusten ammentamiseen loppuvat. Lallallaa hoitakaa itse lapsenne, se paras konsti on, lallallaa, mummolla yritetään lapset hoidattaa, hoitakaa itse vaa-aan!

Se kirjoitetaan "hyvä haltiatar". Ei sillä taruolennolla (jota oletettavasti tarkoitit) ole mitään hallussaan, eli haltija on eri asia. Vrt. "auton haltija" ja "Legolas on haltia".

Nolo. Oliko pakko lähteä kieliopilla pätemään jos ei tiedä eikä viitsi tarkistaa.

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Ja miniät peukuttaa faktatkin kumoon kunhan kommentti tukee heidän mielipidettään. Anopin mielestä maapallo on pyöreä - eikä ole, anoppi on väärässä ja tyhmä! Meidän ydinperheen mielestä maapallo on litteä, anoppi vaan on rajaton.

Eikö se sana itsessään maa + pallo soita mitään kelloja?

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.

Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.

Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.

Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.

Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.

Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.

Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.

Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.

Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.

Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.

Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.

Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.

Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.

Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.

SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.

Tämähän on itsestään selvää.

Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .

Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.

Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.

Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?

En usko että keksii yhtäkään :D

En minäkään usko.

Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.

No tuo alkup. väitehän on rajattoman ihmisen keino mitätöidä sellaiset ohjeet jotka eivät ole hänen mieleensä. Koko ajattelumalli että "rajoitan lapsen toimintaa kostaakseni henkilölle X" on sairas.

Äitini rajoitti minun ja sisarensa eli tätini tapaamisia. Samoin hän teki isäni sukulaisten suhteen.

Kun olin aikuinen , hän jossain syyllisyyden puuskassa kertoi että oli ollut kateellinen siitä että minulla ja hänen sisarellaan oli niin hauskaa yhdessä.

Äidistäni tuntui että sisarensa " varastaa" hänen lapsensa.

Olin tajunnut sen aikuisena itsekin mutta olin silti tuosta tunnustuksesta yllättynyt

Minulla on silti välit tuohon tätiini mutta isän sukulaiset ovat jääneet etäisemmiksi ja iso syy on äidissäni.

En minä sitä lapsena niin ajatellut mutta on minua läpi elämän se harmittanut.

Ja ihan normaaleja ihmisiä ovat nuo sukulaiset, toki heissä vikansa on niin kuin kenessä tahansa, niin että syy välttelyyn aina löytyi kun sitä halusi.

Mielestäni minä en ole tässä se rajaton vaan äitini.

Olkaa varovaisia kun keksitte syitä olla tapaamasta vaikkapa lastenne isovanhempia.

No miten äitisi käyttäytyy nyt sinua kohtaan tai mahdollista puolisoasi kohtaan? Mielestäni ihminen ei ole rajaton lastaan kohtaan, jos ei tue tämän suhdetta johonkin sukulaiseen, koska lähtökohtaisesti ei ole olemassa mitään pakkoa ylläpitää lapsen suhteita sukulaisiin. Ne perustuvat vanhemman omaan arvioon siitä keitä haluaa lapsensa elämään.

Sen sijaan lapselle ei saa jättää kertomatta hänen biologisesta perimästä eikä eristää muista ihmisistä. Olet mitä ilmeisimmin ollut tietoinen, keitä ovat vanhempasi, isovanhempasi ja suurin piirtein muut sukulaiset? Olet myös saanut luoda suhteita ikätovereihin ja elämässäsi on ollut säännöllisesti muita aikuisia ihmisiä?

Mietin vähän oletko trolli, kun aika heppoisin perustein syytät äitiä rajattomaksi. Olet kuitenkin tavannut tätä tätiäsi ja et mainitse mitään muuta kuin tämän siskosten välisen ihmissuhdeongelman syytöksesi perusteeksi. Kun kyllä äidilläsi aivan oikeasti on ollut "oikeus" rajata siskonsa etäämmälle perheemme elämästä, vaikka syynä olisi ollut lapsellisia ajatuksia. Jos hän olisi tehnyt noin isällesi, niin se olisi ollut väärin yksiselitteisesti. Sillä isäsi on ollut tärkeä ihminen kehityksellesi, yksittäinen sukulainen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Otappa lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Otappa lääkkeet.

Mikä seuraavista on kirjoitettu suositusten mukaisesti?

a. Onpa tänään kaunis päivä, otappa jäätelöä!

b. Ompa tänään kaunis päivä, otapa jäätelöä!

c. Onpa tänään kaunis päivä, otapa jäätelöä!

d. Ompa tänään kaunis päivä, otappa jäätelöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.

Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.

Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.

Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.

Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.

Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.

Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.

Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.

Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.

Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.

Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.

Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.

Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.

Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.

SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.

Tämähän on itsestään selvää.

Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .

Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.

Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.

Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?

En usko että keksii yhtäkään :D

En minäkään usko.

Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.

No tuo alkup. väitehän on rajattoman ihmisen keino mitätöidä sellaiset ohjeet jotka eivät ole hänen mieleensä. Koko ajattelumalli että "rajoitan lapsen toimintaa kostaakseni henkilölle X" on sairas.

Äitini rajoitti minun ja sisarensa eli tätini tapaamisia. Samoin hän teki isäni sukulaisten suhteen.

Kun olin aikuinen , hän jossain syyllisyyden puuskassa kertoi että oli ollut kateellinen siitä että minulla ja hänen sisarellaan oli niin hauskaa yhdessä.

Äidistäni tuntui että sisarensa " varastaa" hänen lapsensa.

Olin tajunnut sen aikuisena itsekin mutta olin silti tuosta tunnustuksesta yllättynyt

Minulla on silti välit tuohon tätiini mutta isän sukulaiset ovat jääneet etäisemmiksi ja iso syy on äidissäni.

En minä sitä lapsena niin ajatellut mutta on minua läpi elämän se harmittanut.

Ja ihan normaaleja ihmisiä ovat nuo sukulaiset, toki heissä vikansa on niin kuin kenessä tahansa, niin että syy välttelyyn aina löytyi kun sitä halusi.

Mielestäni minä en ole tässä se rajaton vaan äitini.

Olkaa varovaisia kun keksitte syitä olla tapaamasta vaikkapa lastenne isovanhempia.

No miten äitisi käyttäytyy nyt sinua kohtaan tai mahdollista puolisoasi kohtaan? Mielestäni ihminen ei ole rajaton lastaan kohtaan, jos ei tue tämän suhdetta johonkin sukulaiseen, koska lähtökohtaisesti ei ole olemassa mitään pakkoa ylläpitää lapsen suhteita sukulaisiin. Ne perustuvat vanhemman omaan arvioon siitä keitä haluaa lapsensa elämään.

Sen sijaan lapselle ei saa jättää kertomatta hänen biologisesta perimästä eikä eristää muista ihmisistä. Olet mitä ilmeisimmin ollut tietoinen, keitä ovat vanhempasi, isovanhempasi ja suurin piirtein muut sukulaiset? Olet myös saanut luoda suhteita ikätovereihin ja elämässäsi on ollut säännöllisesti muita aikuisia ihmisiä?

Mietin vähän oletko trolli, kun aika heppoisin perustein syytät äitiä rajattomaksi. Olet kuitenkin tavannut tätä tätiäsi ja et mainitse mitään muuta kuin tämän siskosten välisen ihmissuhdeongelman syytöksesi perusteeksi. Kun kyllä äidilläsi aivan oikeasti on ollut "oikeus" rajata siskonsa etäämmälle perheemme elämästä, vaikka syynä olisi ollut lapsellisia ajatuksia. Jos hän olisi tehnyt noin isällesi, niin se olisi ollut väärin yksiselitteisesti. Sillä isäsi on ollut tärkeä ihminen kehityksellesi, yksittäinen sukulainen ei.

Koko tuo nyyhkytarina rakkaasta tädistä ja tyhmästä äidistä on sepitetty tuomaan tänne näkökulmaa että "ei lapsen äiti tee rajaavia päätöksiä riittävin perustein vaan oman kateutensa takia, kyllä kaikkien halukkaiden pitää saada muodostaa suhde lapseen!" Mikäli tuo tarina on totta, niin voi voi. Äiti siltikin päättää, vaikka tuossa kohtaa olisikin LAPSEN NÄKÖKULMASTA tapahtunutkin epäreilusti. Sitähän ei voi tietää mitä kaikkea sellaista on päätöksen takana josta äiti eikä täti ole voineet puhua suoraan lapselle. Muutenkin, jokainen jolla on lapsia, tietää että kivat aikuiset arjen tukena ovat ISO APU ja tervetulleita. On täysin marginaalinen ilmiö että äiti esim. mt-ongelmien tähden estää lapselta kaikki ihmiskontaktit. Turha siis yrittää saivarrella ja halkoa hiuksia ja syyttää tyhmiä, lapsellisia äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Otappa lääkkeet.

Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!

Menikö tunteisiin?

Ei millään jaksaisi keskustella aikuisten lasten ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Otappa lääkkeet.

Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!

Menikö tunteisiin?

Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Tämä itsellekin pisti silmään antiikin keihään lailla. Ja alapeukut taas kertovat, miten äidit eivät halua jakaa vanhemmuuden "kunniaa" kenenkään kanssa, vaan äiti on se mehiläiskuningatar jonka ympärillä kaiki pyörii. Ei ihme että jotkut naiset flippaavat sitten mummoina, kun eivät olekaan niitä juhlittuja ykkösiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat kyllä aina ennenkaikkea äidin, joka on itse ne kantanut ja omin voimin alakautta ulos työntänyt.

Siihen on ihan turha kenenkään mennä väliin ja lasta pois vetämään.

Äidinvaisto on olemassa juuri siitä syystä, että lasta ei riepotella ihmiseltä toiselle pitkin kyliä.

t. Lastensairaanhoitaja

Edes kätilön on turha mennä siihen väliin?

Älä koske! Tää on mun lapsi ja pysyy! No otettaisiinko se lapsi kuitenkin pois sieltä äidin massusta? Ei oteta! Mun lapsi!

Otappa lääkkeet.

Hetkinen, miten tähän piti vastata.. Ai niin!

Menikö tunteisiin?

Sinultahan tuota ei tarvitse edes kysyä. En äkkiseltään keksi muuta syytä itkeä ja provota täällä muusta syystä kuin siitä että sinua ahdistaa ja suututtaa kun paskojen rajattomien mummojen käytöstä ruoditaan :) <3

No ei nyt noinkaan. Lähinnä mustavalkoisuus ärsyttää, typeryys ja rajattomuus muotisanana. On oikeasti häiriintyneitä anoppeja ja ihmisiä ja sitten on iso joukko niitä ihmisiä, jotka eivät osaa kommunikoida ja käyttävät rajattomuutta tekosyynä henkiselle laiskuudelleen ja itsekkyydelleen. En ole kenenkään anoppi.

Uusimman tutkimuksen mukaan hymiöitä käyttävät ihmiset ovat kärkkäitä ja taipuvaisia katsomaan asioita vain omasta näkökulmastaan, hymiöt kertovat rajoittuneesta tunneälystä. Negatiivisen lauseen lopussa oleva hymiö taas kääntää lauseen merkityksen eli kertoo kirjoittajan ilkeästä tai vittumaisesta luonteesta.

Lapsettomien nuorten siskojen ja kälyjen yli-innokkuus taitaa olla aika perinteinen tilanne. Eli en nyt teinä, jotka mietitte oletteko olleet liian innokkaita, hirveänä stressaisi. Sillä mitä todennäköisimmin teiltä ei olisi esim. pyydetty lastenhoitoapua tai ylipäätään päästetty "lähelle", jos olisitte kovin pahasti astuneet toisen varpaille.

Minä olen itse varmasti ollut aivan liian innokas, enkä ole esimerkiksi 20-vuotiaana vauvakuumeisena ymmärtänyt "rajojen" päälle. Jotain tosin ymmärsin jo tuolloin: vauva ja äiti ovat tiimi ja lapsen kanssa ei säädetä mitään ohi vanhempien. Tai näin ainakin luulen. Mielestäni siinäkin on eroa intoiletko vauvan/taaperon ympärillä pari- vai nelikymppisenä...

Rajan luulisin menevän siinä, yrittääkö toinen olla äitiä parempi, rakkaampi, tärkeämpi ja läheisempilapselle. Sellaisen kyllä äiti aistii, ja ottaa ihan luonnostaan etäisyyttä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.

Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.

Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.

Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.

Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.

Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.

Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.

Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.

Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.

Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.

Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.

Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.

Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.

Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.

SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.

Tämähän on itsestään selvää.

Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .

Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.

Vanhemmat ovat yllättävän usein kateellisia lapsilleenkin. Eivät varmaan sitä usein itse tunnista mutta sivulliset ( muutkin kuin isovanhemmat) sen näkevät. Muka hyvää tarkoittavat rajoitukset ja neuvot eivät ole läheskään aina vilpittömästi lapsen eduksi vaan pikemminkin oman aseman pönkittämiseksi.

Annatko esimerkin tällaisista "muka hyvää tarkoittavista rajoituksista ja neuvoista" jotka on todellisuudessa oman aseman pönkittämistä?

En usko että keksii yhtäkään :D

En minäkään usko.

Olen nyt yrittänyt itse keksiä olisinko joskus kateudesta komentanut lastani ja yrittänyt pohtia missä tilanteessa tulevaisuudessa komentaisin pönkittääkseni asemaani vanhempana ja en vaan pysty keksimään mitään.

No tuo alkup. väitehän on rajattoman ihmisen keino mitätöidä sellaiset ohjeet jotka eivät ole hänen mieleensä. Koko ajattelumalli että "rajoitan lapsen toimintaa kostaakseni henkilölle X" on sairas.

Äitini rajoitti minun ja sisarensa eli tätini tapaamisia. Samoin hän teki isäni sukulaisten suhteen.

Kun olin aikuinen , hän jossain syyllisyyden puuskassa kertoi että oli ollut kateellinen siitä että minulla ja hänen sisarellaan oli niin hauskaa yhdessä.

Äidistäni tuntui että sisarensa " varastaa" hänen lapsensa.

Olin tajunnut sen aikuisena itsekin mutta olin silti tuosta tunnustuksesta yllättynyt

Minulla on silti välit tuohon tätiini mutta isän sukulaiset ovat jääneet etäisemmiksi ja iso syy on äidissäni.

En minä sitä lapsena niin ajatellut mutta on minua läpi elämän se harmittanut.

Ja ihan normaaleja ihmisiä ovat nuo sukulaiset, toki heissä vikansa on niin kuin kenessä tahansa, niin että syy välttelyyn aina löytyi kun sitä halusi.

Mielestäni minä en ole tässä se rajaton vaan äitini.

Olkaa varovaisia kun keksitte syitä olla tapaamasta vaikkapa lastenne isovanhempia.

No miten äitisi käyttäytyy nyt sinua kohtaan tai mahdollista puolisoasi kohtaan? Mielestäni ihminen ei ole rajaton lastaan kohtaan, jos ei tue tämän suhdetta johonkin sukulaiseen, koska lähtökohtaisesti ei ole olemassa mitään pakkoa ylläpitää lapsen suhteita sukulaisiin. Ne perustuvat vanhemman omaan arvioon siitä keitä haluaa lapsensa elämään.

Sen sijaan lapselle ei saa jättää kertomatta hänen biologisesta perimästä eikä eristää muista ihmisistä. Olet mitä ilmeisimmin ollut tietoinen, keitä ovat vanhempasi, isovanhempasi ja suurin piirtein muut sukulaiset? Olet myös saanut luoda suhteita ikätovereihin ja elämässäsi on ollut säännöllisesti muita aikuisia ihmisiä?

Mietin vähän oletko trolli, kun aika heppoisin perustein syytät äitiä rajattomaksi. Olet kuitenkin tavannut tätä tätiäsi ja et mainitse mitään muuta kuin tämän siskosten välisen ihmissuhdeongelman syytöksesi perusteeksi. Kun kyllä äidilläsi aivan oikeasti on ollut "oikeus" rajata siskonsa etäämmälle perheemme elämästä, vaikka syynä olisi ollut lapsellisia ajatuksia. Jos hän olisi tehnyt noin isällesi, niin se olisi ollut väärin yksiselitteisesti. Sillä isäsi on ollut tärkeä ihminen kehityksellesi, yksittäinen sukulainen ei.

Koko tuo nyyhkytarina rakkaasta tädistä ja tyhmästä äidistä on sepitetty tuomaan tänne näkökulmaa että "ei lapsen äiti tee rajaavia päätöksiä riittävin perustein vaan oman kateutensa takia, kyllä kaikkien halukkaiden pitää saada muodostaa suhde lapseen!" Mikäli tuo tarina on totta, niin voi voi. Äiti siltikin päättää, vaikka tuossa kohtaa olisikin LAPSEN NÄKÖKULMASTA tapahtunutkin epäreilusti. Sitähän ei voi tietää mitä kaikkea sellaista on päätöksen takana josta äiti eikä täti ole voineet puhua suoraan lapselle. Muutenkin, jokainen jolla on lapsia, tietää että kivat aikuiset arjen tukena ovat ISO APU ja tervetulleita. On täysin marginaalinen ilmiö että äiti esim. mt-ongelmien tähden estää lapselta kaikki ihmiskontaktit. Turha siis yrittää saivarrella ja halkoa hiuksia ja syyttää tyhmiä, lapsellisia äitejä.

Mä meinasin just kirjoittaa, että tuo on varmaan jonkun ulkopuolelle jätetyn kälyn tai siskon fantasianovelli..

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien nuorten siskojen ja kälyjen yli-innokkuus taitaa olla aika perinteinen tilanne. Eli en nyt teinä, jotka mietitte oletteko olleet liian innokkaita, hirveänä stressaisi. Sillä mitä todennäköisimmin teiltä ei olisi esim. pyydetty lastenhoitoapua tai ylipäätään päästetty "lähelle", jos olisitte kovin pahasti astuneet toisen varpaille.

Minä olen itse varmasti ollut aivan liian innokas, enkä ole esimerkiksi 20-vuotiaana vauvakuumeisena ymmärtänyt "rajojen" päälle. Jotain tosin ymmärsin jo tuolloin: vauva ja äiti ovat tiimi ja lapsen kanssa ei säädetä mitään ohi vanhempien. Tai näin ainakin luulen. Mielestäni siinäkin on eroa intoiletko vauvan/taaperon ympärillä pari- vai nelikymppisenä...

Rajan luulisin menevän siinä, yrittääkö toinen olla äitiä parempi, rakkaampi, tärkeämpi ja läheisempilapselle. Sellaisen kyllä äiti aistii, ja ottaa ihan luonnostaan etäisyyttä sitten.

Joo, hölmöilevä nuori sisko on eri asia ja sinällään kyllä sivuaa ketjun aihetta. Lapsettoman ja nimenomaan epäkypsän siskon motiivit ovat ihan muuta kuin jopa tietoisesti lapsen ja äidin väliin änkeävien mummojen.