Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hannussa ja Kertussa äiti pyysi isää viemään lapset metsään kun kotona ei riittänyt ruokaa. Sitten noita-akka löysi lapset metsästä ja sulki heidät häkkiin, aikoi lihottaa lapset ja syödä heidät. Onkohan jostain tällaisesta nyt kyse kun mummot lihottavat lapset? Toisaalta ydinperhe hylkäsi lapset metsään ettei se nyt kovin hyvää vanhemmuutta ole sekään.
Mummot ja papat lihottavat lapset siitä syystä että "ruoalla rakastaminen" on heille helppo ja emotionaalisesti vaivaton tapa saada lapset pitämään itsestään. Taustalla voi olla todellinen halu välittää lapsista mutta sitä ei osata näyttää muutoin kuin sokeria tarjoamalla. Pulla suussa hymyilevä vauva liikuttaa mummoa ja pappaa! Mummon ja papan pitäisi etsiä lapsen kannalta terveellisempiä keinoja osoittaa välittämistään - leikkiin uppoutuminen, majan rakentaminen ja piiloleikit olisivat sellaisia keinoja. Suuret ikäluokat eivät suostu hyväksymään sitä että sokeri on oikeasti terveysriski, heidän lapsuudessaan karkki on ollut ylellisyyttä ja sitä lapsuuden kokemusta projisoidaan antamalla lapsenlapsille lisää ja lisää sokeria. Katsokaa joskus 50-60-ja 70-luvun valokuvia kesäsiirtoloista tai uimarannoilta. Lapset ennen murrosikää ovat käytännössä rasvattomia, kuin hirvenvasoja pitkine raajoineen. Se on normaalia! Joukosta erottuu huutomerkkinä nykyajan mittapuulla "normaalit" lapset, eli sellaiset joilla on ylimääräistä rasvaa. En hauku ylipainoisia lapsia tässä, halusin vain tuoda tämän näkökulman esille.
Moni mummo on koukussa siihen "ilahdutan lasta ja saan lapsesta sen instant-ilahtumisreaktion". Saman reaktion takia syydetään 98 joululahjaa ja tuodaan joka kerta tuliaisia.
Ei siis osata tai välitetä luoda pysyvämpää tai syvempää suhdetta, vaan tuo reaktio on koukuttanut heidät. Meillä tämä meni ihan överiksi, eikä edes tajuttu sitä, että vaikka kuinka lasta "ostaisi" tällä tavoin, se lapsi ei silti ole kaupan.
Tämä. Tuossa tilanteessa riski joutua tosi pahasti törmäyskurssille lapsen vanhempien kanssa on olemassa. Mummo ei pysty tajuamaan että hänellä ei ole _oikeutta_ oman mielihyvänsä tähden tehdä lapsen sokerinsyöntiin liittyviä päätöksiä. Vanhemmat jotka suuttuvat mummolle, nähdään aivan ylihysteerisinä, "mikä on mennyt nykyajan vanhempiin!" Vaikka sokeri on oikeasti niin haitallista riittävästi syötynä että siitä asiasta ei voi päättää muut kuin lapsen vanhemmat. Sitten mummo ihmettelee kun ei käydäkään enää joka toinen päivä - mitä hän on muka tehnyt väärin? 4 vuotias joka saa 5krt viikossa valkoista sokeria, menettää optimaalisen suunterveyden jo lapsuusiässä ja koukuttuu sokeriin jo ennen kouluikää.
Meillä riita syntyi krääsästä. Siitä että koko ajan kannettiin kotiin jotain. Ei kyetty edes leikkipuistoon menemään ilman, että piti piipahtaa kauppaan hakemaan jotain muovikrääsää.
Se lapsiperheen koti on edelleen SEN PERHEEN KOTI. Se ei ole jokin yleinen tori, jossa kuka vaan saa tehdä ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että isovanhemmilla ei ole sitä hoitovastuuta, lapsenlapsia on kiva tavata mutta ei hoitaa eli vanhemmat on mukana kun lapsenlapset tulevat kylään ja vanhemmat itse hoitavat ja katsovat lastensa perään. Tämä mummo ottaa mielellään rusinat pullasta eikä sitten lapsetkaan liho.
Näin on, isovanhemmilla ei ole hoitovastuuta. Ikävä kyllä viestistäsi tulee ilmi asenne "jos minä en saa tehdä niin kuin haluan (=kuten syöttää lapsenlapsille oman pään mukaan herkkuja) niin minä en tee mitään". Tuskinpa se ketään toisaalta haittaa, hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat.
Käsitit väärin. Minusta on mukava nähdä lapsenlapsia ja heidän vanhempiaan mutta en enää jaksa sitä hoitovastuuta, ikä tuo minulla liikkumiseen ja jaksamiseen tietyt rajoitukset. Ja kun siitä on niin pitkä aika kun omat lapset ovat olleet pieniä niin en tunne oloani itsevarmaksi pienten lapsenlapsien kanssa. Herkut voivat olla hedelmiä tai napostelujuureksia, mikä nyt on lasten herkku, vanhemmathan sen sanovat. Se "lihominen" oli vitsi vaikka ei meillä nyt tarvitse pelkästään vedellä ja leivällä olla.
Tuohon kyllä puutun sinun kommentissasi, olet hyvin itsepäinen kun tokaiset "hoitajia on muitakin kuin itsepäiset isovanhemmat" kyllä sinun täytyy hyväksyä, että mummot ja papat merkitsevät lapsille paljon. Ja sitten sanon myös, että hoidapa omat lapsesi itse ja anna myös lapsen toisen vanhemman hoitaa, luota myös päiväkotiin ja tarhaan, kenenkään muun ei tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.
Ei se ole mikään absoluuttinen totuus, että "isovanhemmat merkitsevät paljon". Automaattisesti.
Se on täysin asia, jonka vanhemmat päättää.
Kun lapsesi ajattelee itse niin hän tulee kyseenalaistamaan vanhempiensa päätökset. Päätä siis parhaan mahdollisen kykysi mukaan koska lapsesi päättää sinun päätöstesi perusteella paljonko sinä merkitset lapsellesi.
Huuuui. Uhkailua. Rajaton narsistimummo vauhdissa.
Sen sijaan että miettisi miten itse on parhaiten yhteistyökykyinen ja miten itse ansaitsee sen vanhempien luottamuksen, aletaan uhkailla. Niiiiiiiin tyypillistä rajattoman narsistin käytöstä.
Tämä " rajaton " on nyt uusi muotisana jota viljellään ihan joka kommentissa.
Mutta ellet tajua mitä tuo edellinen sanoi, taidat itse olla rajaton.
Kyllähän hän tarkoitti sitä että jos rajoitat lastesi yhteyttä vaikka isovanhempiin tai muihin sukulaisiin vailla oikeaa syytä tai lyöt kiilaa ex-puolison ja lasten väliin pohjimmiltaan kosto motiivina, tulevat lapsesi sen tajuamaan kyllä. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Lapsilla on oikeus tulla tuntemaan sukulaisiaan ja juuriaan.
Lapsi voi tuntea olevansa samaa puuta jonkun sukulaisen kanssa ja saada siitä itselleen tunteen että kuuluu johonkin muuhunkin kuin vain ydinperheeseen.Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.
Tämähän on itsestään selvää.
Mutta paljon on toimintaa minkä pohjana on esim kateus .
Kenen mielestä? Ja eikö mummo tai lapseton käly pikemminkin olisi kade? Niin ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Tässäkin tapauksessa appikset pitävät ilmeisesti teitä lapsina.
Ja nyt te olette saaneet uuden ihanan nuken jota lapsellisesti ette halua jakaa vaikka äiti ja iskä niin määrää.
Ja nyt kun te olette lapsia niin kun teitä tarpeeksi ivataan ja painostetaan ja lällätellään, että te ette edes osaa leikkiä oikein sillä lelulla, niin te varmasti kyllästytte siihen niin sitten hekin saavat sillä leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Hyi hel.. mitkä appivanhemmat. Onko mies hyvä isä kuitenkin? Vaikea oikeasti kuvitella, että tuollaisten kiusaajien jälkipolvet kykenisivät aitoon empatiaan. Onko äitinsä/isänsä hänenkin perässä lällätellyt kun on tehnyt jotain (heidän mielestä) noloa?
Pariterapiaa ja perheneuvolaa suosittelen. Miehen olisi aika kuulla ulkopuolisen mielipide. Sinun laulusi haukkuminen lapsen ja sinun kuullen on lapsellista, ala-arvoista ja ällöttävää. Kuinka rumia ihmisiä sisältään ovatkaan tuollaiset ihmiset. Kiusaajiahan nuo ovat, saman tason menoa kuin ala-asteella.
Voisitko näyttää tämän viestini sille miehellesi? Tuollaisten isovanhempien seura ja läsnäolo on lapselle henkistä väkivaltaa. Kauhea ajatuskin, kun lapsi on esim. 2-3v. ja joutuu kuuntelemaan kun äitiään ivataan ja äidille naureskellaan. Pistä nyt hyvä ihminen poikki tuo. Tuli henkisesti pahoinvoiva olo lapsenne puolesta, kun joutuu altistumaan tuolle.
Meillä on ollut yhden kerran ISO riita lasten kasvatukseen liittyen, kun nauroi "paskaisesti" esikoisen kävelyharjoituksille. Koki että toisen osaamattomuudesta voi tehdä pilkkaa, eikä se vähennä hänen rakkauttaan lasta kohtaan. Tajusi onneksi ratakiskosta vääntämällä miten se naureskelu näyttäytyy lapselle. Kaikessa muussa, ihan kaikessa siis, on ihana isä ja rakastaa molempia lapsia niin että höpsähtää aina ihan kahjoksi kun vaikka palaa töistä kotio ja on ehdoton isoissa linjoissa mitä ollaan sovittu kuten nollatoleranssi ruumilliinseen kuritukseen ja just siihen ilkeään lapsen vähättelyyn. Mies muuttuu heti toisenlaiseksi kun vanhempansa on paikalla. On jäykkä ja eleetön eikä ilmaise samalla tavoin rakkauttaan lapsia ja minua kohtaan. Saa minusta jopa rivien välistä tunnustusta siitä että on niin naseva. Perheneuvolassa käytiin siihen saakka kunnes neuvolan täti alkoi ihan tosissaan taivutella meitä yhteiseen käyntiin miehen vanhempien kanssa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen miettinyt, onko mun omassa päässä häikkää, kaikki niiden käytös on ollut niin outoa lasten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas se kina alkaa...
Kun ei tajuta että se oma poika ei enää ole omaa perhettä vaan just sen miniän.
Eiks sillä pojalla ole kuitenkin lapsuudenperhe? Eihän se mihinkään häviä, vaikka perustais perheen elämänsä naisen kanssa ja saisi lapsia.
Kyllä mun mies saa käydä äidillään ihan niin paljon kuin tahtoo. Käynhän mäkin omilla vanhemmillani. Molemmissa käydään sekä yksin että erikseen.
On vaan hieno ja hyvä asia, että mies käy äitiään tapaamassa ja tätä auttelemassa, kun anoppi ei enää kovin hyväkuntonenkaan ole. Sehän on normaalia vastuullisuutta ja välittämistä. Tää on ihme taistelemista, tossa toisessa ketjussa arvostellaan, kun ei lapset käy vanhemmillaan (se iltasanomien juttu yksinäisestä vanhuudesta) ja tässä sitten kynsin hampain vaaditaan, et pojalla saa olla vain se vaimo ja perhe sen kanssa, ei mitään tekemistä enää äitinsä kanssa. Mikä ihme teitä vaivaa?
Ja sitä paitsi, ei se "oma poika" välttämättä ole sen miniän ikuisesti, ottakaa huomioon avioerotilastot. Vanhemmat on ne jotka pysyy, puoliso ei välttämättä. Ja yleensäkin, ei puolisot omista toisiaan. He on vaan lupautuneet toisilleen, mut ei he toisiaan omista. Ei ihmistä voi omistaa. Ei lastaankaan, ei aikuista eikä pikkulasta. Kaikki on omia yksilöitä ja vapaita. Viime kädessä siis pienet lapsetkin, niillä on oikeutensa niilläkin.
Mitä se keltään miniältä on pois, jos mies käy entisessä kotonaan? Onhan niitä paljon pahempiakin paikkoja missä se mies vois käydä. Vaikka vieraissa. Käyköön mieluummin äitillään. Ei mulöle tule koskaan mieleenkään, että siellä se anoppi nyt omii mun miestä. Ihan sairasta.
Poika ei ole enää anopin ydinperhettä aikuistuttuaan.
Hänellä on oma perhe. Oma elämä.
Niin. Ja silti sillä on vielä se lapsuudenperhekin. Sillä on vielä äiti ja isä (jos ne on elossa). Siitä ei mihinkään pääse. Kyllä ne vanhemmat siellä virallisissa tiedoissakin ovat ihan maailman loppuun asti.
Ydinperhe. Voi hyvänen aika. Mikä se ydin siinä on? Vaimoko? Mikähän se meillä on? Koira vissiin. Kun ei meillä toistemme lisäksi muita tässä enää ole. Ja siitä kovasti tykätään ja huolehditaan.
Et sinä voi varastaa itsellesi perheenjäseniä muilta.
Ydinperheesi olet tasan sinä ja vaimo jos lapset ovat jo täysikäisiä.
Olet tämän kaiken typerän älämölösi kuten perheenjäsenten "varastamisen" jänkyttänyt tänne ketjuun jo mooooooneen kertaan. Silti se on ja pysyy just sinä. Älämölönä.
Ihan on sama fakta kuin viimeksikin. Tosiasia.
"Paglia on verrannut ydinperhettä klaustrofobiseen selliin, vankiselliin ja epävakaaseen selliin ja sanonut että voi olla että lapsia ei ole tarkoitettu teljettäväksi taloon vanhempiensa kanssa."
Tämähän oli hyvä :D
Mutta sinä telkeet sinne aikuistuneet lapsesikin, joilla on jo omat perheet. Intiimiin brunssisaunailtaan mamman kanssa, vailla kontakteja ulkomaailmaan ja saastuttavaa miniää.
Älkää pöljät ottako sellaisia nysväkkeitä miehiksi ,joita heidän oma äitinsä pitää talutusnuorassa tai sitten suostuvat teidän talutusnuoraanne .
Minun mieheni on lähtenyt kotoaan ja liittynyt minuun. Mutta hänellä riittää paukkuja huolehtia myös vanhemmistaan , arvostaa ja antaa heille kohtuudella aikaa.
Niin se pitää ollakin.Tykkäsin kovasti miehen tavasta "hoitaa" vanhempansa seurusteluaikoina. Saattoi tokaista äidilleen "älä vouhota koko ajan, ei tämä asia koske sinua" eli puhui suoraan mutta muutoin välit olivat mutkattomat ja lämpimät, palveluksia tehtiin puolin ja toisin ja anoppila oli niin kotoisa paikka että minun oli esimerkiksi täysin ok levätä joskus sohvalla olohuoneessa tai keittää oma-aloitteisesti kahvia jne. Kaikki, kaikki muuttui kun menimme naimisiin ja esikoinen syntyi. Mies haluaa miellyttää vanhempiaan meidän lapsillamme ja kokee jatkuvaa syyllisyyttä äitinsä vaatimuksista ja narinoista. Näköjään tiedostaa asian jollain tavalla itsekin mutta kipuilee paljon, on sulkeutunut jonkin aikaa aina kun on käynyt vanhemmillaan. Appi ja anoppi olleet siis niin ********:stä minua kohtaan, mitään en osaa, kaikki minussa on ns. vapaata riistaa ulkonäköä ja painoa myöten, jos lallattelen lapselle sitä toistetaan pilkallisesti ja sanotaan että raukan korvat särkyy. Appiukko huutaa jos näkee kun joudun korjaamaan vauvan asentoa sylissäni, "kattokaa, nyt tippuu!" koko ajan tuota samaa. Anoppi vaatinut yöhoitoja ja sanonut ettei se vauva pelkästään minun ole ja voivottelee lapsille että kun eivät pääse mummulaan, hyvään hoitoon. Jos kyökkipsykologeja on linjoilla niin kertokaa mitä mieltä olette, olen jatkuvasti kipsissä, kaikki muuttui niin täysin.
Tässäkin tapauksessa appikset pitävät ilmeisesti teitä lapsina.
Ja nyt te olette saaneet uuden ihanan nuken jota lapsellisesti ette halua jakaa vaikka äiti ja iskä niin määrää.
Ja nyt kun te olette lapsia niin kun teitä tarpeeksi ivataan ja painostetaan ja lällätellään, että te ette edes osaa leikkiä oikein sillä lelulla, niin te varmasti kyllästytte siihen niin sitten hekin saavat sillä leikkiä.
Sama fiilis tuli. En tiedä voiko tuossa tehdä muuta kuin lopettaa tapaamiset. Jos pitävät noin lapsina niin eivät tasan hyväksy vastaan asettumista vaan tulee nyrkkiä pöytään-konflikti.
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Älä selitä. Lueppa ketju alusta alkaen ja tule sitten ruikuttamaan. Ihan samat säännöt koskee tyttöjen ja poikien äitejä mummoudessa ja anoppiudessa. Poikien äitinä ja anoppina pitää kyllä tajuta se että miniän äitiyttä pitää kunnioittaa lähtökohtaisesti alusta alkaen, ette ole tunteneet toisianne lapsesta asti joten ylilyönteihin on vaikeampi miniän puuttua. Tuo on aivan normaalia sosiaalista tilannetajua. Ja lapsia tehdään muutenkin omien resurssien rajoissa eikä isovanhempien apuun nojaten. Irtaudu pojistasi ajoissa niin kuin aikuinen ja fiksu ihminen äläkä vääntele siinä käsiäsi muka-avuttomana.
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Höpöhöpö, (poikien) äitinä ja hankalan anopin miniänä tiedän kyllä aika monta asiaa jotka vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen lasten vanhempiin. Noita asioita kun vältän (ja niitä on kyllä ihan helppo välttää) niin mahdollisuudet normaaliin kanssakäymiseen nousee kyllä roimasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Juu. Meillä myös esikoinen meni ihan sekaisin tuosta äidin auktoriteetin murtamisesta. Sitten siitä päästiinkin taas tuttuun rallatukseen, miten tavattoman surkea äiti minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Miksi niille pitäisi perustella? Ei kai syyt niille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Mies perusteli pienemmän unirytmillä ja sivulauseessa sanoi että poika riehaantuu turhan paljon kun ei ole tuttuja sääntöjä. Appiukko aloitti höpö höpö höpö höpö-matransa hokemisen lauseen puolivälissä, hokee siis höpöhöpö:ä matalalla äänellä ja peittää alleen toisen puheet. Se minkä yli puhuu, ei ole koskaan sanottukaan, näin on ollut aina mutta eipä meillä ennen lapsia ollut erimielisyyksiä.
Se sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta varmaan tulee kamala anoppi kolmelle miniälle, jos niitä joskus suodaan. Nimittäin en ole mitenkää hirveän lapsirakas yleisesti ja en ole edes ajatellut, että minä alkaisin lapsenlapsia hoitamaan. Ajattelin ihan omaa elämä elellä, kun jään eläkkeelle.
Mutta kun etukäteen jo tietää, että ihan sama, mitä tekee, kun miehen äitiä kuitenkin inhotaan, niin helpottaa se, ettei edes tarvitse yrittää leikkiä lempeää mummoa.
Ja taas asetellaan kainosti marttyyrinviittaa olkapäille. Onko ketjussa valitettu sinusta turhista asioista? Mikäli ketjun esimerkit ovat sinulle normaalia käytöstä niin kyllä, tulet olemaan kamala anoppi. Lastenhoitovastuuta ei ole koskaan kellään muilla kuin lapsen huoltajilla, liialliset vaatimukset lastenhoitoon liittyen isovanhempia kohtaan eivät kuulu tähän ketjuun.
Tässähän sen jo näkee. Kun mainitsee, että on poikalapsia, heti täällä niskakarvat pörhistyy pystyyn. Haa, tuleva anoppi. Jos se hoitaa lapsia, se on vaativa mummo, jos ei, niin kylmä akka. Suurin osa esimerkeistä on juuri näitä, että halutaan nähdä kaikki huonona, mikä tulee miehen perheen puolelta.
Kunhan muistatte sen sitten, jos teillä on poikia, että tulette olemaan samassa asemassa, teette mitä tahansa tai olette tekemättä. Niitä liioitellaan ja kaivellaan ja jokaista ilmettä ja hymyä mietitään, mitä pirullista tuossa varmaan oli takana. Sellainen se on teidän poikalasten äitien tulevaisuus. Joten parempi pojille tehdä selväksi jo varhain, että tehkää sitten lapsia sen verran, mitä itse jaksatte hoitaa, nimittäin ette aio sekaantua nuorenparin elämään. Pääsee helpoimmalla.
Älä selitä. Lueppa ketju alusta alkaen ja tule sitten ruikuttamaan. Ihan samat säännöt koskee tyttöjen ja poikien äitejä mummoudessa ja anoppiudessa. Poikien äitinä ja anoppina pitää kyllä tajuta se että miniän äitiyttä pitää kunnioittaa lähtökohtaisesti alusta alkaen, ette ole tunteneet toisianne lapsesta asti joten ylilyönteihin on vaikeampi miniän puuttua. Tuo on aivan normaalia sosiaalista tilannetajua. Ja lapsia tehdään muutenkin omien resurssien rajoissa eikä isovanhempien apuun nojaten. Irtaudu pojistasi ajoissa niin kuin aikuinen ja fiksu ihminen äläkä vääntele siinä käsiäsi muka-avuttomana.
En ole vielä anoppi. Mutta miniä olen ollut ja minulla oli anoppiin erittäin hyvät välitä hänen kuolemaansa asti. Juuri siksi, kun kunnioitin häntä ihmisena ja sellaisena persoonana, kuin hän oli. En yrittänyt muuttaa, en luonut asetelmaa, että MINIÄN KOTI (missään nimessä ei miehen) ja vastaan anoppi. Vaan olimme ystävällisiä ja välillä kumpikin hankalia. Minussakin aikuisena ihmisenä oli vikaa monessa tilanteessa. Mutta koska tiesin sen, annoimme kumpikin tilaa toinen toisillemme sellaisina persoonina, kuin olimme. Olihan hän mieheni äiti ja rakas miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rasittavimmat tilanteet on olleet ne kun lapsi on uhmaikäinen/eskariuhmainen/teini.
On ihan jumalattoman rasittavaa, kun rajaa lasta ja siinä ympärillä pörrää helikopterimummo vesittämässä kaiken.
Kun sanoo ettei isompi saa kiusata pienempää, mummo ryntää selittämään että ei tuo oikeastaan ollut kiusaamista. Ei isompi ainakaan tarkoittanut. Kun minä äitinä tiedän tasan tarkkaan että mummon näkemä episodi oli yksi sadasta tahallisesta härnäämisestä.
Kun isompi temppuilee pukemisessa, helikopterimummo säntää ympärille sätsättämään, että onko se nyt niin tarpeellista olla talvella vaatetta päällä ja mitä jos mummo jäisikin nyt lapsen kanssa kotiin, ehtii sinne eskariin myöhemmin jne.
Kun teini haastaa ja provoaa mummoa, mummo ei suinkaan osaa olla aikuinen, vaan alkaa etsiä äidistä syytä, minsi yhtäkkiä niin kiltti mummon silmäterä käyttäytyykin haastavasti. Daa. Never heard murrosikä?
Kun teini on hetkellisesti allapäin tai epäröivä, ks yllä. Kyllä se äiti nyt ihan varmaan on tehnyt jotain sille äidille. Huono äiti. Sitähän minä olen aina sanonut.
Kun vanhemmat vaatiii lapselta jotain, helikopterimummo pörrää paikalle selittämään, että mummo kyllä tekee tai että ei lapsen tarvitse.
ARGH.
No meillä on nyt uhma esikoisella ja ei voida käydä miehen vanhemmilla. Appiukko karjaisee "täällä määrää ukki" jos yritän ohjata poikaa saati komentaa yhtään. On koko ajan hymy naamalla kädet ojossa poikaa kohti että tule tule, sano äitilles että me pojat (ukki ja tää uhmaikänen) tehään niinku halutaan. Jos pyrkii minun syliin niin appi yksinkertasesti sanoo tsop, tsop, ottaa pojan ittelleen. Minulla on polttava häpeä kun siellä ollaan, poika kirkuu autossa ylivirittyneenä suoraa huutoa ja hakkaa jalkojaan turvaistuimessa, siis riehuu ihan hulluna ja kotona on hetken aikaa TÄYSIN KUURO sille mitä minä tai mies sanotaan.
Se aiemmin kirjottanut jonka appivanhemmat muuttui
Oletteko perustelleet vierailulakkoa ollenkaan? Olisi kiinnostava tietää mitä appikset sanoisi ihan järkiperusteluihin.
Miksi niille pitäisi perustella? Ei kai syyt niille kuulu.
Sanoinko, että pitäisi. Kai sen nyt järkikin sanoo ettei tarvitse.
Vanhemmat päättävät lastensa asioista. Jos joku sukulainen haluaa olla mukana siinä lasten arjessa ja elämässä, tämä pitää tajuta ensimmäisenä.
SE ON LAPSEN ETU. Turvallisuuden tae.