Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämää erityislasten äitinä
04.10.2018 |
Että voinkaan vihata tätä elämää erityislasten äitinä. Toistakymmentä vuotta pelkkää itkua, huutoa, tappelua ja ongelmia. Ja lääkäreitä, terapioita, tutkimuksia ja kouluneuvotteluita. Ainoa ilo elämässäni on työ. Siitä voi repiä millaista elämäni on. Viikonloput odotan kädet ristissä, että tulisi maanantai ja pääsisi töihin lepäämään. Miten paljon kadunkaan lasten tekemistä, mutta näitä neurologisia vammoja ei tiennyt etukäteen, eikä sitä että ne tulisivat vielä kaikille kolmelle.
Kommentit (263)
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama aloitus olllut ennenkin ja samanlainen keskustelu siitä. Mierin vaan, että miksei ap hae apua? Mikä siinä on?
Ei sellaisia apuja ole olemassa. Ihmiset uskovat liikaa hyvää tästä yhteiskunnasta.
t. samat ruljanssit erityislasten vanhempana käynyt
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Ketjun lukeneena, mitkä ne arjen helpottamisen ehdotukset olivatkaan?
En huomannut mitään toimivaa, lasu, harrastus?
Näistä näkee, että joo, ihmiset tarkoittavat hyvää, muttei tiedä kuitenkaan asiasta mitään. Enkä siitä syytä.
- eri, ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aloitus olllut ennenkin ja samanlainen keskustelu siitä. Mierin vaan, että miksei ap hae apua? Mikä siinä on?
Ei sellaisia apuja ole olemassa. Ihmiset uskovat liikaa hyvää tästä yhteiskunnasta.
t. samat ruljanssit erityislasten vanhempana käynyt
No kyllä varmaan ap:n kannattaisi ryhdistäytyä avun hakemisessa, mutta ei se tosiaan niin helppoa ole kuin moni tuntuu luulevan. Itselläni on erityislapsi ja taival hänen kanssaan on avannut silmät monissa jutuissa. Moni luulee ensinnäkin, että on joku ihmeellinen "seula", jossa poikkeavat jäävät kiinni esim. neuvolassa tai koulussa. Ei ole. Satunnaisesti hoitaja tai opettaja voi huomata jotain poikkeavaa, mutta tämä on tuurista kiinni. Toisekseen diagnosointi ei ole aukotonta monissa tapauksissa. Pojallani on AS. Psykologi teki testit ja totesi, ettei tosiaan ole AS, neurologi oli ihan toista mieltä välittömästi - päätelmät tehtiin samojen tutkimustulosten nojalla. Diagnoosin jälkeen ei ole mitään "ylintä tahoa", joka määrittelisi juuri tälle lapselle sopivat kuntoutustoimet ja sanalla sanoen koordinoisi toimintaa. Oireiden mukaan heitellään sinne ja tänne, eikä yksittäisestä juttelukäynnistä ole juuri hyötyä. Laitetaanpa teini-AS puhumaan tunteistaan tuntemattomalle :D. Tai sitten tehdään pakettiratkaisuja "yleensä Aspergerit hyötyvät tästä, joten laitetaan lapsesi sinne" - paha vaan, että tässä tapauksessa oireet olivat tässä asiassa lievät ja hoito oli ajatuksenakin turha. Ihmiset ovat olleet kivoja ja tarkoittaneet hyvää, mutta suoraan sanoen ainoan tepsivän tukitoimen kouluun keksin minä, ihan tavisäiti.
Onneksi nuorena jo katselin ja kuuntelin, mitä on lapsiperheen mainostettu onni. Ei hääppöistä. En pakkopullaa ryhtynyt uunittamaan. Olen onnellinen vela. Tosin aikuisena todetut sairaudet -jo lapsuudesta olleet riesana- ovat varmaankin olleet syynä, etten raskaaksi ole tullut suhteessa, jolloin ehkäisy jätettiin pois. Onneksi en tullut raskaaksi. Ja myöhemmin käytin järkeä. Ei kiitos lapsia tähän maailmaan, näillä geeneillä. Hyvä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä selviytymistapa on ollut onneksi se, että on kaksi aikuista läsnä jakamassa huolen ja haasteet raskaan arjen keskellä. Pahoittelen, että olet yksin tilanteessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Ketjun lukeneena, mitkä ne arjen helpottamisen ehdotukset olivatkaan?
En huomannut mitään toimivaa, lasu, harrastus?
Näistä näkee, että joo, ihmiset tarkoittavat hyvää, muttei tiedä kuitenkaan asiasta mitään. Enkä siitä syytä.
- eri, ei ap
No olihan siinä ehdotus ulkoistaa toimintaterapiat yms puolisolle. Meillä mies hoitaa lapsen toimintaterapiakäynnit koska hänen on helpompi kuskailla lasta kuin mun.
T: Se jonka lapsella todettiin ekaluokalla erityistarpeisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Ketjun lukeneena, mitkä ne arjen helpottamisen ehdotukset olivatkaan?
En huomannut mitään toimivaa, lasu, harrastus?
Näistä näkee, että joo, ihmiset tarkoittavat hyvää, muttei tiedä kuitenkaan asiasta mitään. Enkä siitä syytä.
- eri, ei ap
No olihan siinä ehdotus ulkoistaa toimintaterapiat yms puolisolle. Meillä mies hoitaa lapsen toimintaterapiakäynnit koska hänen on helpompi kuskailla lasta kuin mun.
T: Se jonka lapsella todettiin ekaluokalla erityistarpeisuus.
Ainiin mutta eihän tämä toimikkaan jos ap:llä ei ole puolisoa jakamassa arkea.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ainakin periytyy. Mulla on pari kaveria, jotka saivat diagnoosit vasta nelikymppisinä, kun heidän lapsillaan todettiin keskittymishäiriö ja ruvettiin epäilemään, että vanhemmillakin olisi.
Mä oon aina kauhistellu mun tuttua jonka kaikilla neljällä lapsella on todettu ADHD. Miten jaksaa kaikkien kanssa? Onneksi hänellä vanhin on jo omillaan mutta hänelläkin kuulemma jonkinlaisia vaikeuksia yksinelämisessä, koska mun tutun pitää välillä käydä auttamassa lastaan toisessa kaupungissa asti.
Kaksi nuorinta on vähintään 5 vuotta vielä kotona äitinsä ”riesana”.
Ei se huoli erityislapsista koskaan lopu, ei edes silloin kun lapsi muuttaa kotoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Ketjun lukeneena, mitkä ne arjen helpottamisen ehdotukset olivatkaan?
En huomannut mitään toimivaa, lasu, harrastus?
Näistä näkee, että joo, ihmiset tarkoittavat hyvää, muttei tiedä kuitenkaan asiasta mitään. Enkä siitä syytä.
- eri, ei ap
No olihan siinä ehdotus ulkoistaa toimintaterapiat yms puolisolle. Meillä mies hoitaa lapsen toimintaterapiakäynnit koska hänen on helpompi kuskailla lasta kuin mun.
T: Se jonka lapsella todettiin ekaluokalla erityistarpeisuus.
Ainiin mutta eihän tämä toimikkaan jos ap:llä ei ole puolisoa jakamassa arkea.
Sepä se, on todella eri asia olla yksin kuin että on kaksi hoitamassa asioita.
Sanoisin myös, että kovin on satuttavaa, hyödytöntä ja jälkiviisasta arvostella useamman lapsen hankkimista pienessä ajassa. Tai onhan siitä se hyöty, että arvostelija voi kokea itsensä paremmaksi ihmiseksi.
En saanut vielä selkeää kuvaa ap:n lapsien diagnooseista. Jos ap:n lapsilla on adhd, suosittelen pyytämään parempia lääkkeitä. Meillä vaihdettiin metyylifenidaatti uudempaan lääkkeeseen ja lapsen käytös parani valtavasti. Huonosti nukkuva lapsi kokeili melatoniinia iltaisin ja nukkuu nyt sen kanssa täydet yöunet.
Minullakin pää hajoaisi, jos joutuisin koko ajan kuuntelemaan lasten pälätystä ja riehumista. Lapsilla on omat tietokoneet ja pelailevat niillä koulun jälkeen mielellään omassa huoneessaan. En tunne huonoa omaa tuntoa, koska näin kotonamme on rauhallista ja äiti on järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi adhd-lasta, 9v ja 6v. Terapioita , palavereja, lääkärikäyntejä... Miehelle tämä on rankkaa ja uuvuttavaa, itse tunnen taas vain kiitollisuutta sillä olen itse adhd joka sai koko lapsuutensa kuulla olevansa tyhmä ja laiska, olen onnellinen että lapseni saavat tutkimuksia ja apua eivätkä haukkumista .
Tosin en tiedä, olisinko hankkinut lapsia jos olisin ehtinyt saada diagnoosini ennenkuin tein lapsia..
Adhd on keksittyjen diagnoosien äiti. Lapsista 99% on vilkkaita pienenä jopa murrosikään saakka.
Nyt on vaan muodikasta nimittää sitä ahdh:ksi
Haista p""a kun et mitään tiedä! Minä olen seurannut tälläistä ihmistä läheltä , kävi koulunsa kolmessa eri koulussa kunnes heitettiin tarkkikselle. Kiltti ja ujo tyttö, ei vain oikein oppinut mitään eikä kyennyt keskittymään. Teini-Iän loppuvaiheessa masentui. Alkoi lääkitä itseään alkoholilla, koki että humalassa ne 10 tv- kanavaa jotka huutavat yhtä aikaa päässä ,vaimenevat. Menetti luottotiedot, asunto ja työpaikka vaihtuvat, ihmissuhteet menivät solmuun.
Siinä vaiheessa , kun sai diagnoosin 32 vuotiaana, oli addh:n seuraksi tullut hoitamattomuuden vuoksi myös laaja-alainen oppimiskyvyn häiriö ja hahmotushäiriö. Lääkkeet eivät korjanneet vahinkoa, joka olisi vältetty lapsuuden toimintaterapialla, mukautetulla opetuksella jne.
Jos on tullut jo yksi neurologisesti poikkeava lapsi, niin onko ollut pakko tehdä toinen ja vielä kolmas! Siitä valinnasta saa kyllä syyttää vain itseään. Tietenkään ei ole voinut etukäteen tietää, että loputkin ovat poikkeavia, mutta ei "tavalliset" lapsetkaan yleensä raskasta elämäntilannetta ainakaan helpommaksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tullut jo yksi neurologisesti poikkeava lapsi, niin onko ollut pakko tehdä toinen ja vielä kolmas! Siitä valinnasta saa kyllä syyttää vain itseään. Tietenkään ei ole voinut etukäteen tietää, että loputkin ovat poikkeavia, mutta ei "tavalliset" lapsetkaan yleensä raskasta elämäntilannetta ainakaan helpommaksi muuta.
Ai, tähän oli jo sanottu että ei usein pysty diagnosoimaan ennen 4. ikävuotta. Anteeksi. Mun mielestä ihmisten ei pitäisi tehdä enempää kuin kaksi lasta joka tapauksessa, mutta se menee jo vähän enemmän off topiciksi.
Meidän suvussa on vaikeasti autistinen, joka sai diagnoosin vasta kolmevuotiaana. Kyllä ne merkit olivat nähtävissä jo vuoden iässä, kun ei kuunnellut mitään eikä tuntunut ymmärtävän mitään puhetta eikä ollut kiinnostunut mistään muusta kuin tavaroiden heittelystä.
Itselläkin lievästi erityislapsi. Onhan noita erityisyyksiä miehen suvussa nähtävissä todella paljon. Appikin oli ilmiselvä asperger, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Miehen siskolle on ehdotettu toimenpiteitä jo hänen ollessa lapsi, mutta anopppi on suuttunut. Ei mm. ole puhunut mitään ennen kuin neljävuotiaana, mutta anoppi on sanonut, että lapsi oppii ajallaan. No aika isoja ongelmia elämänhallinnassa tuolla siskolla on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kommentoisitko ystävällisesti ehdotuksiin, joita on esitetty arkenne helpottamiseksi.
Ketjun lukeneena, mitkä ne arjen helpottamisen ehdotukset olivatkaan?
En huomannut mitään toimivaa, lasu, harrastus?
Näistä näkee, että joo, ihmiset tarkoittavat hyvää, muttei tiedä kuitenkaan asiasta mitään. Enkä siitä syytä.
- eri, ei ap
No olihan siinä ehdotus ulkoistaa toimintaterapiat yms puolisolle. Meillä mies hoitaa lapsen toimintaterapiakäynnit koska hänen on helpompi kuskailla lasta kuin mun.
T: Se jonka lapsella todettiin ekaluokalla erityistarpeisuus.
Ainiin mutta eihän tämä toimikkaan jos ap:llä ei ole puolisoa jakamassa arkea.
Sepä se, on todella eri asia olla yksin kuin että on kaksi hoitamassa asioita.
Sanoisin myös, että kovin on satuttavaa, hyödytöntä ja jälkiviisasta arvostella useamman lapsen hankkimista pienessä ajassa. Tai onhan siitä se hyöty, että arvostelija voi kokea itsensä paremmaksi ihmiseksi.
Nimenomaan! Älkää ihmiset aina tuoko esille "ei olis kannattanut hankkia lapsia" jne.. VAAN antakaa rakentavia ehdotuksia toisen ahdinkoon. Tai jos niitä ei ole, niin älkää kommentoiko ollenkaan. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä samoja sairauksia löytyy suvusta, diagnosoitu nyt lasten diagnoosien jälkeen. Eipä isovanhempien lapsuudessa tai edes vanhempien paljon neurologisia diagnooseja vielä annettu eikä osattu tutkiakaan.
ap
Juuri näin! Aiemmin myös elämäntahti oli rauhallisempi ja selkeärakenteinen, ja nepsy-lapsi pystyi helpommin toimimaan arjessa, kun virikkeitä oli vähemmän ja rutiinit hyvin selkeät (agraariyhteiskunta). Vaahteramäen Eemeli on hyvä kuvaus oman aikansa villiviikarista satoine puu-ukkoineen.
Eemeli on ihana lapsi, ja vieläpä viisas ja empaattinenkin. Lindgrenin ylistyslaulu lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö sulloa lapsiasi tavanomaisen, perinteisen kansalaisen muottiin? Oletko tullut ajatelleeksi, että siinä missä heillä on heikkoutensa, heillä saattaa olla myös poikkeavia kykyjä joita tukemalla heillä saattaisi olla paljonkin annettavaa yhteiskunnalle (tai sinulle)? On älyttömän raskasta yrittää moukaroida pullasta pihviä, mutta molemmilla on paikkansa.
Joo olen huomannut heillä poikkeavia poliittisia kykyjä. Pystyvät valehtelemaan yötäpäivää ilmeenkään värähtämättä.
Tehtiin lasten kanssa jo hakemuksetkin erääseen puolueeseen. Kyllä se tästä sottaantuu.
Mä olen kanssa miettinyt ohjata politiikkaan tätä mun tarkkaavaisuushäiriöistä teiniä. Hän on kyllä oikeasti välkky monissa asioissa ja ikäisekseen valveutunut yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Lisäksi salailee, valehtelee ja ajaa omaa etuaan uskomattomalla pokalla. Sekin eduskunnassa olis hyvä, kun sais avustajankin, joka vähän kattois perään ja huolehtis käytännön asioitakin.
Buah. Jostain se on huumoria revittävä.
Työkaverillani on kehitysvammainen 14 vuotias poika, joka on vanttera ja voimakas. Kun hän saa raivokohtauksen, voi hän olla vaarallisen väkivaltainen. Hän on lyönyt äitinsä mustelmille ja rikkonut kodin tavaroita. Kun poika täyttää 18 vuotta toiveena on, että hän voisi siirtyä tuettuun asumisyksikköön.
Kolme lasta neljässä vuodessa? Huh! Aikamoinen tahti! Jos ei sitten satu olemaan kaksoset.