Vihaan elämää erityislasten äitinä
Että voinkaan vihata tätä elämää erityislasten äitinä. Toistakymmentä vuotta pelkkää itkua, huutoa, tappelua ja ongelmia. Ja lääkäreitä, terapioita, tutkimuksia ja kouluneuvotteluita. Ainoa ilo elämässäni on työ. Siitä voi repiä millaista elämäni on. Viikonloput odotan kädet ristissä, että tulisi maanantai ja pääsisi töihin lepäämään. Miten paljon kadunkaan lasten tekemistä, mutta näitä neurologisia vammoja ei tiennyt etukäteen, eikä sitä että ne tulisivat vielä kaikille kolmelle.
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
On raskasta, raskasta on myös tieto että se lapsi ei välttämättä itsenäisty koskaan, vaan huolenpito jatkuu kunnes vanhempaa monttu odottaa.
Miten niin ei itsenäisty? Sen voi laittaa pihalle heti kun täyttää 18, eikä ole vanhemman tehtävä miettiä että miten se pärjää.
Joko ne erityislapset on omillaan tai laitoksessa? Aloitus vuodelta 2018
Minun on vähän vaikea tajuta, miksi Vauva.fi-palstalla pyörii veloja, jotka omien sanojensa mukaan ovat tyytyväisiä siihen, ettei heillä ole lapsia. Netti on täynnä jos jonkinlaista keskustelupalstaa ja yhteisöä ja haluatte pyöriä vauvasivustoilla. Vielä oudompaa on, että haluatte lukea ja kommentoida ketjuja, joissa käsitellään lapsiperheiden asioita ja ainoa anti on se, että te olette onnellisia, etteivät kyseiset asiat koske teitä. Voisitko avata tätä vähän? Kaduttaako kuitenkin?
T: Yhden ihanan erkkalapsen äiti, joka ei kadu lapsen saamista