Lue keskustelun säännöt.
Richsplaining; "köyhällä ei pitäisi olla varaa koiraan"
30.09.2018 |
Mitä kaikkea rikkaat ovat sanoneet sinulle säästövinkkeinä tai paheksuneet elämäntavoissasi?
Tuli mieleen Ilta-Sanomien jutusta, jossa köyhän ei olisi hyväksytty edes pitävän koiraa. Itse tuskailin rikkaammalle sukulaiselleni, että äitini auto saattaa hajota pian, eikä hänellä ole varaa ostaa uutta, niin sukulainen tokaisi minulle: "mihin äitisi autoa tarvitsee! Ei ihminen autoa tarvitse!" Ilmeisesti äidilläni ei pitäisi olla varaa autoon, ekä oikeutta sen tuomiin asioihin elämässä. Äitini ei käy enää töissä, mutta pääsee auton kanssa kiinni muuten elämään, josta saa vielä sisältöä päiviin. Seura ja ystävät, harrastukset, marjastus, sienestys ja mökillä käyminen.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005845150.html
Kommentit (310)
Minä elän köyhyysrajan alapuolella ja minulla on 2 pientä 10-vuotiasta rotukoiraa. Muita ylimääräisiä menoja minulla ei olekaan. Koirat syövät mielestäni parasta kuivaruokaa, jota markkinoilta saa (tilaan Zooplussasta isomman säkin kerralla, se riittää useaksi kuukaudeksi) ja koirien eläinlääkärikäynnit maksan säästöistäni, joita kertyy hitaasti, mutta kyllä niitä kertyy jos ei tuhlaa mihinkään turhaan ja hätätapauksessa, jos säästön eivät riitä akuutissa tilanteessa, lainaanl perheeltäni. Toinen koiristani sairastui vakavasti kevääällä ja sen hoitoihin on mennyt viime kuukausina n. 2000 e. Laskut on maksettu pikkuhiljaa säästöistä. En kadu en sitten pätkääkään koirien hankkimista, enkä niihin kuluneita euroja. Tekisin mitä vain niiden eteen, ne ovat elämäni valo ja onni. Niiden omistaminen on varmasti pelastanut minut masennukselta ja romahtamiselta useaan otteeseen. Ne pitävät minut myös fyysisesti hyvässä kunnossa, kiitos lenkkeilyn ja sosiaalinen elämäni on rikkaampi, tapaanhan paljon koiraporukkaa puistoissa ja lenkkipoluilla.
Ehkä koiran tärkeyttä ihmiselle, köyhällekin, voi ymmärtää vain jos on koiraihminen, jolla on tavallista enemmän empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Richsplaining on käsitteenä varmaan otettu mansplainingista, jossa mies ajattelee automaattisesti tietävänsä paremmin koska on mies. Mutta jos rahankäyttöä ajattelee, niin kyllähän rikas ihminen todennäköisesti osaisi tulla paremmin toimeen ja tehdä järkevämpiä valintoja, jos syystä tai toisesta joutuisikin olemaan köyhä. Syynä on varakkaiden ja koulutettujen parissa tyypilliset ominaisuudet kuten harkitsevuus ja välittömän tyydytyksen lykkääminen.
Koiran hankkiminen on malliesimerkki siitä, että köyhä tekee spontaanin valinnan tunnekuohun seurauksena. Kärsijänä ei pelkästään ole köyhä (+perhe) vaan myös koira, jolla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta päästä eläinlääkäriin aina tarvittaessa.
Varakkailla on myös voimakas vastuuntunto. Kukaan itse rahaa ansainnut ei tulisi voivottelemaan rahanpuutetta, jos on tieten tahtoen ostanut itselleen rahareiän.
Vierailija kirjoitti:
Minä elän köyhyysrajan alapuolella ja minulla on 2 pientä 10-vuotiasta rotukoiraa. Muita ylimääräisiä menoja minulla ei olekaan. Koirat syövät mielestäni parasta kuivaruokaa, jota markkinoilta saa (tilaan Zooplussasta isomman säkin kerralla, se riittää useaksi kuukaudeksi) ja koirien eläinlääkärikäynnit maksan säästöistäni, joita kertyy hitaasti, mutta kyllä niitä kertyy jos ei tuhlaa mihinkään turhaan ja hätätapauksessa, jos säästön eivät riitä akuutissa tilanteessa, lainaanl perheeltäni. Toinen koiristani sairastui vakavasti kevääällä ja sen hoitoihin on mennyt viime kuukausina n. 2000 e. Laskut on maksettu pikkuhiljaa säästöistä. En kadu en sitten pätkääkään koirien hankkimista, enkä niihin kuluneita euroja. Tekisin mitä vain niiden eteen, ne ovat elämäni valo ja onni. Niiden omistaminen on varmasti pelastanut minut masennukselta ja romahtamiselta useaan otteeseen. Ne pitävät minut myös fyysisesti hyvässä kunnossa, kiitos lenkkeilyn ja sosiaalinen elämäni on rikkaampi, tapaanhan paljon koiraporukkaa puistoissa ja lenkkipoluilla.
Ehkä koiran tärkeyttä ihmiselle, köyhällekin, voi ymmärtää vain jos on koiraihminen, jolla on tavallista enemmän empatiakykyä.
Enemmän empatiakykyä osoittaa olla ottamatta koiraa, jos siitä seuraa rahanpuutetta itselle ja perheelle. Olet poikkeus sääntöön, se on sinun koiriesi pelastus. Sen pohjalta en silti tekisi kaikkia köyhiä koskevia oletuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta köyhällä ei ole oikeutta valittaa köyhyyttään, jos ehdoin tahdoin haluaa maksaa noin 150 e/kk koiranpidosta. Sen rahan voi käyttää järkevämminkin.
Rikas ei ole rikas suurien tulojensa taia vaan siksi, että ei ole turhia menoja.
Kyllä rikas on rikas ihan hyvien tulojen takia. Varakas voi taas olla jos on kitupiikki ja tienaa kohtalaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs auto, aika paksua sukulaisen sanoa äidistäni noin. Hänellä ei ole autoa, koska pelkää autolla ajamista ja asuu hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Äitini ei asu, ja hän on autoillut koko elämänsä ja on taitava ja hyvä kuski. Ja kärsii pienituloisuudestaan jo muutenkin ihan tarpeeksi. Niin sitten tämä toinen joka itse on perinyt järjettömät varallisuudet ,ilmeisesti ajattelee, ettei äidilläni tarvitsisi olla varaa autoonkaan. Aika paksua nimenomaan hänen suustaan.
ApKun minun keskituloisen auto hajoaa, niin en mene ostamaan uutta, vaan korjautan vanhan. Köyhät eivät tiedä, että iso osa esineistä on korjattavissa, jopa se auto.
Voi luoja, ootko sä VÄHÄN tyhmä? Aika moni mieluummin korjauttaa OMAA vanhaa autoaan, kuin ostaa randomin vähän uudemman, jos autossa ei kuitenkaan ole ollut paljon vikoja. Voi v*ttu miten tyhmä sinäkin olet, ihan helvetin pitkään on äitikin autoaan korjauttanut. Ja seisottaa talvisinkin jne.
ApKamala kommentti, joka kertoo erittäin paljon Ap:n luonteesta.
Ihmettelen, miten äitisi pystyy asumaan kerrostalossa, mutta ei kuitenkaan pääse harrastuksiinsa kuin omalla autolla, kun ei kerrostaloja yksittäisinä korpeen rakenneta.
Mun mielestä lähtökohtaisesti sen enempää auto kuin koirakaan ei ole ihmisoikeuksia, jotka kuuluu ihan kenelle vaan. Pitää priorisoida, kaikkea ei nyt vaan voi saada.
Vähän ohis mutta eivät kaikki kerrostalot ole hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Bussipysäkki saattaa ihan ihmisten ilmoilla asuessakin olla pitkän kävelymatkan päässä, bussi saattaa kulkea vain parin tunnin välein (tai harvemmin) ja voi joutua tekemään vaihtoja pitkällä odotusajalla. Jos odotusajat ottaa huomioon niin julkisilla tehty matka voi olla ajallisesti monta kertaa pidempi kuin saman matkan ajaminen autolla. Puhumattakaan siitä että bussilla matkustaminen on myös kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luithan ap sen ylen artikkelin. Sun ei tarvi olla kateellinen sukulaiselle perinnöstä. Perit itse joskus golf-osakkeen. Kerro siitä sitte sun blogissa.
En mä olekaan, mä perin aikanaan melkein saman verran. Kysymys olikin äidistäni ja hänen elämästään. Ja miten rikas siihen suhtautuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yksikään koira ei ansaitse joutua köyhälle, jos sille ei ole varaa tarjota hyvää elämää saati edes yllättävänkin kallista eläinlääkäriä tarpeen vaatiessa. Käsittämättömän itsekästä tai ajattelematonta ottaa koira, jos siihen ei ole varaa.
Tämä. Hankitaan rotukoira jolla on vielä rotuun liittyviä terveysongelmia.
Koira on perheen jäsen joka elää pitkään. Se ansaitsee hyvän ruuan, terveyden hoidon ja omistajan joka ymmärtää koirien kouluttamisesta.Miten köyhyys sulkee sen pois, että osaako koiraa kouluttaa vai ei?
Mä otin oman koirani mukaan, kun muutin omaan asuntoon. Se oli silloin 2 v. Olin opiskelija, joten rahan kanssa oli tiukkaa. Pääasiassa ostin itse koiran ruoat, 70 euron säkki riitti 1,5 kk. Joskus äiti saattoi ostaa jonkun säkin. Äitin puoleen sain myös aina kääntyä eläinlääkäriasioissa. Koiran vakuutus oli yhä äidin nimissä, koska äidillä oli kaikkia muitakin vakuutuksia ja näin vakuutus tuli edullisemmaksi.
Jos jotain tuli, maksoin pikku hiljaa äidille takaisin, mutta autoin myös äitiä oman koiransa hoidossa ja kotitöissä, kun hän työnsä puolesta matkustaa paljon.
Oman äidin kanssa saa tehdä ihan mitä tahansa järjestelyjä. Keskustelun aihe on se, mitä julkisista varoista pitäisi maksaa. Jos olet köyhä ja äitisi on valmis auttamaan, jotta voit pitää koiraa, no problem. Kysymys lemmikin rahoituksesta on tällöin hyväksyttävällä tavalla ratkaistu.
Se ei ollut kylläkään aloyuksen aihe. Vaan se, mitä rikas määrittelee, että joku muu, itseään köyhempi tarvitsee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sano, että pitäisi heti rynnätä lopettamaan koira, jos tulotaso syystä tai toisesta romahtaa. Sanonpa kuitenkin, että valtiolla ja kunnilla on satoja tärkeämpiä sponsoroinnin kohteita kuin lemmikkieläimet.
Mihin tukeen lasketaan mukaan lemmikin hoitokulut?
ApEi mihinkään, joten se onkin pois muista mahdollisista tuista eli käytännössä rahoitetaan vaikkapa toimeentulotuella. Sen pienuudesta on siinä kohtaa turha valittaa, kuten joku jo edellä totesikin.
Siis toimeentulotukeen lasketaan sinun mukaasi lemmikistä aiheutuvat hoitokulut, mutta kuitenkaan samalla mihinkään tukeen ei lasketa lemmikin hoitokuluja? (Minäkin olen sitä mieltä. Joten miten niistä voi koitua kuluja kunnille tai valtiolle :D) Mahdatkohan nyt itsekään oikein tietää, mitä sepustat :D
ApEn ole väittänyt näin, joten vika on luetun ymmärtämisessäsi.
No, miten sinun mielestäsi sitten koirista voi tulla kuluja valtiolle, jos sen aiheuttamat kulut eivät kuulu minkään tuen määrästä arvioimisen piiriin? Oletko itse vähän tyhmä, jos et juuri tajunnut puhuneesi itsesi ihan pussiin :D
ApKuka nyt on itse vähän tyhmä jankuttaja? Jos joudut viemään elukan eläinlääkärille ja käynti maksaa 75 e, se 75 e on pois omista menoistasi eli pienituloisena olet noin 75 euroa miinuksella, haet puuttuvat massit sossusta, diakoniatyöstä tai muualta tai turvaudut ruoka-apuun.
Sossu ei maksa kylläkään koiraan menneitä kuluja ruokana. Muut tahot taas eivät kerää varoja pakollisilla veroilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ehkä ei ihan kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, kannattaisi sanoa ääneen. Millähän perusteella minun äitini ei sitä autoa TARVITSISI?
ApNo, hänen ei ole pakko sen paremmin käydä mökillä (joka ei ole omakaan) kuin harrastaakaan, eihän? Eikö harrastukseen muka pääse julkisilla? Kaikki mikä on kivaa tai arkea helpottavaa, ei ole välttämätöntä.
Sitähän ei mikään rikas sukulainen määrittele. Paljon tärkeämpää se äitini golfinpeluu on kuin rätti päitten hyysääminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nähnyt köyhiä perheitä joissa on paljon lemmikkejä. osalla eläimistä hampaat mätänevät suuhun sokerin syöttämisestä. on varmasti köyhiä joilla elämänhallinta ruuan suhteen on hyvä itsellä ja eläimillä pienistä tuloista riippumatta, mutta pitää myös puhua siitä, että osalla ihmisistä ei ole elämän hallintaa itseensä, eikä otettuihin eläimiin. eläimille pitäisi olla jonkinlainen sosiaaliturva kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Richsplaining on käsitteenä varmaan otettu mansplainingista, jossa mies ajattelee automaattisesti tietävänsä paremmin koska on mies. Mutta jos rahankäyttöä ajattelee, niin kyllähän rikas ihminen todennäköisesti osaisi tulla paremmin toimeen ja tehdä järkevämpiä valintoja, jos syystä tai toisesta joutuisikin olemaan köyhä. Syynä on varakkaiden ja koulutettujen parissa tyypilliset ominaisuudet kuten harkitsevuus ja välittömän tyydytyksen lykkääminen.
Koiran hankkiminen on malliesimerkki siitä, että köyhä tekee spontaanin valinnan tunnekuohun seurauksena. Kärsijänä ei pelkästään ole köyhä (+perhe) vaan myös koira, jolla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta päästä eläinlääkäriin aina tarvittaessa.
Varakkailla on myös voimakas vastuuntunto. Kukaan itse rahaa ansainnut ei tulisi voivottelemaan rahanpuutetta, jos on tieten tahtoen ostanut itselleen rahareiän.
Ahahaa :,D Jos jollain ryhmällä on elämänhallintaongelmia, niin keskituloisilla, ainakin jos lehtiin on uskomista.
Sitä ei millään keksitä miten saataisiin perheen +6k nettopalkka riittämään lasten päivähoitomaksuihin, kun pitäisi vielä maksaa "miljoona" asunnon lainat ja vastikkeet + perheen molempien uusien autojen lainaa toki.
Eikä siinä vielä kaikki; sohvakin on jo aikansa elänyt, ainakin noin 1,5vuotta vanha, joten olisi _pakko_ uusia, eikä kunnon sohvaa saa tod. Alle 3000€, tähän vielä päälle pikku-fifin eroahdistuspäissään aiheuttamat vahongot kodin irataimsitolle jne.
Sitten kyttäillään köyhien ruokaostoksia kateellisina kun sossu maksaa (!) Ja itse joutuu elämään puurolla, saati että sossu ei kyllä maksa meidän asuntolainoja! :,D
Btw. Voi myös ajatella niin, että kun köyhä ottaa koiran siihen myös sitoudutaan, myös koska kun pennun otat, siitä makasamiasi rahoja et tule saamaan lähellekään täysmääräisenä takaisin. Mikäli taas voi helposti ostaa (rotu)koiran ilman, että se juuri kirpaisee, on siitä myös helpompaa luopua kun ei enää nappakkaan ja katsella vaikka heti perään uutta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina miettinyt miksi köyhillä ja mt-ongelmaisilla on lähes poikkeuksetta sellainen vuoren kokoinen koira ja siihen päälle mahd. pari kissaa. Koirahan syö jo yhden ihmisen verran rahassa mitattuna, joten eikö siinä joudu tosi tiukalle ja tinkimään omistan syömisistään? Vai maksaako sossu kiltisti koiran murkinat kun tirauttaa itkutarinan tiskillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Richsplaining on käsitteenä varmaan otettu mansplainingista, jossa mies ajattelee automaattisesti tietävänsä paremmin koska on mies. Mutta jos rahankäyttöä ajattelee, niin kyllähän rikas ihminen todennäköisesti osaisi tulla paremmin toimeen ja tehdä järkevämpiä valintoja, jos syystä tai toisesta joutuisikin olemaan köyhä. Syynä on varakkaiden ja koulutettujen parissa tyypilliset ominaisuudet kuten harkitsevuus ja välittömän tyydytyksen lykkääminen.
Koiran hankkiminen on malliesimerkki siitä, että köyhä tekee spontaanin valinnan tunnekuohun seurauksena. Kärsijänä ei pelkästään ole köyhä (+perhe) vaan myös koira, jolla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta päästä eläinlääkäriin aina tarvittaessa.
Varakkailla on myös voimakas vastuuntunto. Kukaan itse rahaa ansainnut ei tulisi voivottelemaan rahanpuutetta, jos on tieten tahtoen ostanut itselleen rahareiän.
Ahahaa :,D Jos jollain ryhmällä on elämänhallintaongelmia, niin keskituloisilla, ainakin jos lehtiin on uskomista.
Sitä ei millään keksitä miten saataisiin perheen +6k nettopalkka riittämään lasten päivähoitomaksuihin, kun pitäisi vielä maksaa "miljoona" asunnon lainat ja vastikkeet + perheen molempien uusien autojen lainaa toki.
Eikä siinä vielä kaikki; sohvakin on jo aikansa elänyt, ainakin noin 1,5vuotta vanha, joten olisi _pakko_ uusia, eikä kunnon sohvaa saa tod. Alle 3000€, tähän vielä päälle pikku-fifin eroahdistuspäissään aiheuttamat vahongot kodin irataimsitolle jne.Sitten kyttäillään köyhien ruokaostoksia kateellisina kun sossu maksaa (!) Ja itse joutuu elämään puurolla, saati että sossu ei kyllä maksa meidän asuntolainoja! :,D
Btw. Voi myös ajatella niin, että kun köyhä ottaa koiran siihen myös sitoudutaan, myös koska kun pennun otat, siitä makasamiasi rahoja et tule saamaan lähellekään täysmääräisenä takaisin. Mikäli taas voi helposti ostaa (rotu)koiran ilman, että se juuri kirpaisee, on siitä myös helpompaa luopua kun ei enää nappakkaan ja katsella vaikka heti perään uutta tilalle.
Niin, mutta he maksavatkin ne itse. Minä voin omalla palkallani ostaa vaikka 5000e sohvan ja sitten valittaa miten ei ole ruokaan rahaa, se on ihan minun oma valintani. Mutta jos ostan sen sohvan sossun rahoilla ja sitten ruinaan rahaa vielä ruokaan on tilanne ihan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs auto, aika paksua sukulaisen sanoa äidistäni noin. Hänellä ei ole autoa, koska pelkää autolla ajamista ja asuu hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Äitini ei asu, ja hän on autoillut koko elämänsä ja on taitava ja hyvä kuski. Ja kärsii pienituloisuudestaan jo muutenkin ihan tarpeeksi. Niin sitten tämä toinen joka itse on perinyt järjettömät varallisuudet ,ilmeisesti ajattelee, ettei äidilläni tarvitsisi olla varaa autoonkaan. Aika paksua nimenomaan hänen suustaan.
ApKun minun keskituloisen auto hajoaa, niin en mene ostamaan uutta, vaan korjautan vanhan. Köyhät eivät tiedä, että iso osa esineistä on korjattavissa, jopa se auto.
Voi luoja, ootko sä VÄHÄN tyhmä? Aika moni mieluummin korjauttaa OMAA vanhaa autoaan, kuin ostaa randomin vähän uudemman, jos autossa ei kuitenkaan ole ollut paljon vikoja. Voi v*ttu miten tyhmä sinäkin olet, ihan helvetin pitkään on äitikin autoaan korjauttanut. Ja seisottaa talvisinkin jne.
ApKamala kommentti, joka kertoo erittäin paljon Ap:n luonteesta.
Ihmettelen, miten äitisi pystyy asumaan kerrostalossa, mutta ei kuitenkaan pääse harrastuksiinsa kuin omalla autolla, kun ei kerrostaloja yksittäisinä korpeen rakenneta.
Mun mielestä lähtökohtaisesti sen enempää auto kuin koirakaan ei ole ihmisoikeuksia, jotka kuuluu ihan kenelle vaan. Pitää priorisoida, kaikkea ei nyt vaan voi saada.
Vähän ohis mutta eivät kaikki kerrostalot ole hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Bussipysäkki saattaa ihan ihmisten ilmoilla asuessakin olla pitkän kävelymatkan päässä, bussi saattaa kulkea vain parin tunnin välein (tai harvemmin) ja voi joutua tekemään vaihtoja pitkällä odotusajalla. Jos odotusajat ottaa huomioon niin julkisilla tehty matka voi olla ajallisesti monta kertaa pidempi kuin saman matkan ajaminen autolla. Puhumattakaan siitä että bussilla matkustaminen on myös kallista.
Jos se ap:n mamma jaksaa golfkentälläkin kävellä, niin kyllä hän pääsee bussipysäkillekin. Voi voi, jos matka julkisilla on pidempi. Ja bussi muka kallis oman auton pitoon verrattuna, haista nyt kukkanen😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sano, että pitäisi heti rynnätä lopettamaan koira, jos tulotaso syystä tai toisesta romahtaa. Sanonpa kuitenkin, että valtiolla ja kunnilla on satoja tärkeämpiä sponsoroinnin kohteita kuin lemmikkieläimet.
Mihin tukeen lasketaan mukaan lemmikin hoitokulut?
ApEi mihinkään, joten se onkin pois muista mahdollisista tuista eli käytännössä rahoitetaan vaikkapa toimeentulotuella. Sen pienuudesta on siinä kohtaa turha valittaa, kuten joku jo edellä totesikin.
Siis toimeentulotukeen lasketaan sinun mukaasi lemmikistä aiheutuvat hoitokulut, mutta kuitenkaan samalla mihinkään tukeen ei lasketa lemmikin hoitokuluja? (Minäkin olen sitä mieltä. Joten miten niistä voi koitua kuluja kunnille tai valtiolle :D) Mahdatkohan nyt itsekään oikein tietää, mitä sepustat :D
ApEn ole väittänyt näin, joten vika on luetun ymmärtämisessäsi.
No, miten sinun mielestäsi sitten koirista voi tulla kuluja valtiolle, jos sen aiheuttamat kulut eivät kuulu minkään tuen määrästä arvioimisen piiriin? Oletko itse vähän tyhmä, jos et juuri tajunnut puhuneesi itsesi ihan pussiin :D
ApKuka nyt on itse vähän tyhmä jankuttaja? Jos joudut viemään elukan eläinlääkärille ja käynti maksaa 75 e, se 75 e on pois omista menoistasi eli pienituloisena olet noin 75 euroa miinuksella, haet puuttuvat massit sossusta, diakoniatyöstä tai muualta tai turvaudut ruoka-apuun.
Niin, se 75€ on pois sun rahoista, siitä kuukausittaisesta tuesta minkä saa.
Sossu ei huomioi eläinlääkärikäyntejä tai muitakaan eläimiin liittyviä kuluja menoiksi, joten ei sitä eläinlääkärirahaa sossusta tai diakonilta haeta takaisin. Tai muutenkaan.
Mulla on ollut koira, myös silloin kun olin työtön, nyt olen taas ollut useamman vuoden töissä, ja kyllähän suurin osa lemmikin omistajista mieluummin tinkii omista menoista ja ruuista, kun lemmikin ruuista ja tarpeista. Minä ainakin. Työttömänä en mistään lemmikkiliikkeistä ostellut koiralle mitään "turhuuksia", paitsi joskus jotain puruluita tmv, mutta perusasiat sillä oli kunnossa myös silloin työttömänä ollessani.
Ja hyvä että mulla oli silloin koira, tuli ulkoiltua (paljon) ja ei jumittunut neljän seinän sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni taas jokaisella köyhällä pitäisi olla varaa koiraan + koiraan sijoittaminen on fiksua rahan käyttöä. Koira mm. Lievittää yksinäisyyttä ja vie ulkoilemaan, mikä näkyy taas paitsi köyhän parempana elämänlaatuna ja terveytenä.
Köyhä ei ehkä voi tarjota koiralleen kalleinta murkinaa, mutta arvelisin, että se on silti parempaa ravintoa kuin mitä koirani onnistui löytämään kadulta, ennen kuin se joutui löytökoiratarhalle, muista koiran saamista eduista puhumattakaan verrattuna koiratarhaan.
Monet täällä ovat olleet sitä mieltä, että köyhien lapsien ei kuulu saada sitä mitä rikkaidenkin muksujen (mm. Hyvää ja terveellistä ruokaa) miksi koira tekisi poikkeuksen tähän sääntöön?
Asianmukaisesta koiranpidosta on kyllä muitakin kuluja kuin ruokamenot ja ruuan laadussa säästäminen ei ole terveyden kannalta järin kauaskatseista. Sterilisaatio, rokotukset, loishäädöt ja koiran mahdollinen sairastuminen, lopetuskin, tuovat äkkiä lisäkuluja. Koira on kiva, mutta ei todella mikään välttämättömyys tai takuuvarma hyvinvoinnin lisääjä omistajalleen, niinkuin yrität todistella. Jos se on ollut sulla jo ennen tulojen huononemista, niin fine, eihän kukaan lemmikistä hevillä luovu. Mutta sen hankkiminen silloin, kun on PA, on järjetöntä ja vastuuntunnotonta.
Mielestäni ihmiset menevät vikaan siinä, että kuvitellaan, että tässä puhutaan rahasta, kun kyseessä on enemmän arvokysymys.
Aina voi tapahtua, myös niille joilla on rahaa. Mikäli koira tarvitsee kiireellistä hoitoa, eläinlääkärillä on velvollisuus hoitaa koira, silloin lasku tulee tietenkin perässä ja sen hoitamista mietitään sitten jälkeen päin, muut terveydenhoitokysymykset ovat sitten järjestelykysymyksiä.
Oletusarvona on se, että todennäköisemmin köyhällä (ja tietenkin oikeasti rikkaalla) on ainakin aikaa lemmikeilleen ja erityisesti koiran kohdalla sen kanssa vietetty aika nousee helposti tärkeämmäksi kuin vaikkapa koiralle syötetyn ravinnon laatu. Sisäfilettä mutustavan Rekun elämänlaatu ei automaattisesti ole parempaa, kuin Mustin joka elelee Pirkan nappuloilla. Erityisesti jos sen sisäfileen hintana on se, että Rekku on suurimman osan päivästä erossa laumastaan.
Kun puhutaan resursseista mitä hyvin toimeentulevat voivat tarjota koiralleen, unohdetaan myös auliisti se, että monet eivät niitä silti tarjoa koiralleen niitä (esim. Isoa taloa maaseudulla). Vaikka köyhyys ei varsinaisesti olekaan mikään etu lemmikkiä hankkiessa, niin koiran hyvinvoinnin kannalta se ei kuitenkaan tee huonoa lemmikinomistajaa.
Kun lukee sellaisia vastauksia huolella, joissa puolletaan sitä, että köyhällä ei tulisi olla koiraa, huomaa pian, että kyse ei ole niinkään siitä, etteikö köyhällä olisi varaa pitää koiraa, vaan siitä, että köyhä ei ole ansainnut koiraa.
Näen niin, että jokainen koira on ansainnut hyvän, välittävän kodin. Hyvään kotiin lasketaan riittävät resurssit, se ettei koiran tarvitse nähdä nälkää.
Sori vaan mutta eläinlääkärillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa koiraa ilman maksua. Eläinsuojelullisista syistä johtuen eläin kyllä voidaan lopettaa, mutta mikään laki ei velvoita eläinlääkäriä antamaan mitään muuta kiireellistä hoitoa ilman maksua. Tähän valitettavan usein törmää, ihmiset ajattelevat että kyllähän eläinlääkärillä nyt on velvollisuus Musti leikata hädän hetkellä eli ei siihen kannata itse budjetoida mitään rahaa.
Kyllä täällä ainakin saa eläinlääkärikäynnin laskulle, ei sitä tarvii heti käteisellä maksaa. Voi maksaa tarvittaessa myös osissa.
Siitähän tässä oli kyse.
Usein myös keskustellaan yllättävissä tilanteissa etukäteen, kuinka paljon hoito maksaa/saa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs auto, aika paksua sukulaisen sanoa äidistäni noin. Hänellä ei ole autoa, koska pelkää autolla ajamista ja asuu hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Äitini ei asu, ja hän on autoillut koko elämänsä ja on taitava ja hyvä kuski. Ja kärsii pienituloisuudestaan jo muutenkin ihan tarpeeksi. Niin sitten tämä toinen joka itse on perinyt järjettömät varallisuudet ,ilmeisesti ajattelee, ettei äidilläni tarvitsisi olla varaa autoonkaan. Aika paksua nimenomaan hänen suustaan.
ApKun minun keskituloisen auto hajoaa, niin en mene ostamaan uutta, vaan korjautan vanhan. Köyhät eivät tiedä, että iso osa esineistä on korjattavissa, jopa se auto.
Täällä köyhä perhe ja me käytämme auton loppuun. Kun sen korjaaminen ei enää kannata eli tulee kohtuuttoman kalliiksi, se menee romutettavaksi. Viimeksi korjaamo otti talteen käyttökelpoiset osat, maksoimme 650€ lisää ja taas ajetaan uudella autolla pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt miksi köyhillä ja mt-ongelmaisilla on lähes poikkeuksetta sellainen vuoren kokoinen koira ja siihen päälle mahd. pari kissaa. Koirahan syö jo yhden ihmisen verran rahassa mitattuna, joten eikö siinä joudu tosi tiukalle ja tinkimään omistan syömisistään? Vai maksaako sossu kiltisti koiran murkinat kun tirauttaa itkutarinan tiskillä?
Ei, sossu ei anna penniäkään rahaa mihinkään lemmikkiasioihin. Ei ruokaan, ei eläinlääkäriin, ei mihinkään. Ei vaikka kuinka itkisi.
Lemmikit ja niistä aiheutuvat kulut ei kuulu niihin asioihin jotka hyväksytään sossun laskelmissa menoiksi.
Minä olen tällainen köyhä ihminen. Olen yksinäinen ja kärsin masennukseta, koira on minulle todella tärkeä ja pitää minut kiinni elämässä. Hän on syy miksi jaksan nousta aamulla ja ulkoilla päivittäin, hän piristää päiviäni ja on turvana ja tukena, ilman häntä olisin todella yksinäinen.
Pidän huolen että minulla on varaa ruokkia hänet hyvin ja laadukkaalla ruualla, sillä haluan hänen olevan terve ja kanssani mahdollisimman monta vuotta. Joskus huolettaa että koira sairastuisi pahemmin, eikä minulla olisi varaa hintaviin hoitoihin...yleensä olen pystynyt maksamaan säästöistä satunnaiset satojen eurojen lääkärilaskut, lääkkeet jne. Köyhyys ei mielestäni ole automaattisesti lemmikin kannalta mitta huonosta pidosta tai vastuuttomasta omistajasta. Jos olisin pitkät päivät poissa kotoa olisi koiralla yksinäistä olla yksin pitkät päivät...sama tilanne varmasti monessa muussa "köyhässä" taloudessa kuten eläkeläiset yms. joissa se lemmikki todellakin on perheenjäsen ja kohtelu sen mukaista. ikävää ajatella että köyhyys haluttaisiin tarkoittavan köyhää ja puutteellista elämää kaikilta osin, eikä pelkästään rahan puuttumisena. Vaan myös puutteellisena ihmisarvona ja elämänlaadun köyhtymisenä mahdollisimman monilta osin.
Ed. vielä. Koiramme on tosi terve, rotukoira, rokotukset ja madotukset kunnossa, sillä on lähes aina seuraa, se on hyvin koulutettu ja saa paljon liikuntaa luonnossa. On tosi hyvinvoiva. Mutta sitä ei ruokita ylikallilla tehdasruualla eikä sitä inhimillistetä, vaan se on koira, eikä siihen projisoida mitään neuroottisia tarpeitamme. Siitä on kasvatettu hyvä koira, ja se ei ole kauheasti maksanut. Lemmikkien hoito on nykyään ylikallis bisnes. Ja moni "hyvin" koiransa hoitava on kykenemätön kouluttamaan sitä, saati ymmärtämään sen todellisia koiran tarpeita. Kaikennäköistä muotitietoista fifiä täälläkin pinkeissä varusteissa kulkee, mutta se rahallinen panostus kertoo enemmän omistajan nukkeleikistä kuin hyvästä koiranhoidosta.