Harjoittelu hylätty, reilua?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on "saavuttanut tavoitteensa", niin sitten voi kysyä että mitä ne tavoitteet ovat olleet? Jos tavoitteet ovat tyyliä "opin kaikkien potilaiden/asiakkaiden nimet", niin eihän sellainen riitä. Ei voi olla niin, että harjoittelun tavoitteena on täyttää vain omat tavoitteensa, kai niissä kriteereissä vaaditaan hallitsemaan edes perusteet hoitotyöstä. Vai onko nykyään niin helpoksi mennyt, että saa satuilla mitä tahansa ja sen mukaan mennään. Eipä haluttaisi joutua tällaisen hoitamaksi. "En tiedä miten tämä verikoe otetaan, mutta tiedän nimesi, se riittää".

Kaikilla on suunnilleen samat tavoitteet. Tavoitteet käydään läpi ja sovitaan ohjaajan kanssa harjoittelun alussa.

Lähihoitajan harjoittelut vanhuspuolella on nykyään todella tiukat.

Kentälle ei haluta vaarallisia valmistuneita hoitajia. Sama koskee sairaanhoitajia.

Meillä harjoittelusta täytyy tehdä laajahko portfoliomateriaali. On tutkinnon perusteissakin. Moni tekee harjoittelun hyvinkin asiallisesti, mutta ei koskaan kasaa portfoliota. Eli siinä yksi syy, miksi näyttä hylätään, vaikka harjoittelu on mennyt ok.

T. Amisope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalta valmistumassa lähiaikoina ja todennut, että harjoittelut ovat aina onnenkauppaa. Jos saat täysjärkiset ohjaajat, kaikki menee kivasti ja palautteet hyvät. Samalla suorituksella voit myös saada täysin käsittämätöntä valitusta ja keljuilua ja hirveät analyysit arviointikeskusteluissa vain siksi, että ohjaaja on jollain lailla vaikea ihminen. Mitään pedagogista pätevyyttähän ei ole yhdelläkään opiskelijaohjaajalla, joten ei heillä myöskään ole mitään osaamista arvioinnin suhteen. Eli kaikki riippuu täysin ohjaajien persoonasta: sellainen arvio kuin ohjaaja.

No kai se opiskelijakin sentään on jollakin tavalla vastuussa siitä omasta harjoittelustaan ja sitä mukaa arviostaan? Vai onko kaikki siitä ohjaajasta kiinni?

Kyllä on, oppilaan sana ei siinä mitään paina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalta valmistumassa lähiaikoina ja todennut, että harjoittelut ovat aina onnenkauppaa. Jos saat täysjärkiset ohjaajat, kaikki menee kivasti ja palautteet hyvät. Samalla suorituksella voit myös saada täysin käsittämätöntä valitusta ja keljuilua ja hirveät analyysit arviointikeskusteluissa vain siksi, että ohjaaja on jollain lailla vaikea ihminen. Mitään pedagogista pätevyyttähän ei ole yhdelläkään opiskelijaohjaajalla, joten ei heillä myöskään ole mitään osaamista arvioinnin suhteen. Eli kaikki riippuu täysin ohjaajien persoonasta: sellainen arvio kuin ohjaaja.

No kai se opiskelijakin sentään on jollakin tavalla vastuussa siitä omasta harjoittelustaan ja sitä mukaa arviostaan? Vai onko kaikki siitä ohjaajasta kiinni?

Kyllä on, oppilaan sana ei siinä mitään paina.

Eli oppilaan ei tarvitse tehdä harjoittelussa mitään, kaikki on ohjaajien vastuulla? Vai miten tämä pitää tulkita?

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan harjoittelut vanhuspuolella on nykyään todella tiukat.

Kentälle ei haluta vaarallisia valmistuneita hoitajia. Sama koskee sairaanhoitajia.

Ei pidä paikkaansa. Koulu haluaa että kaikki valmistuu, koska saa siitä rahaa. Vaikka työpaikka antaisi hylätyn, on opettajalla oikeus päästää oppilas läpi. Ja niin tehdään. Muutenkin kriteerit esimerkiksi lähihoitajaksi opiskeluun ovat jossakin naurettavan ja säälittävän rajamailla. Esimerkiksi Helsingissä ei ole kaikissa paikoissa edes pääsykokeita ja alalle hakeutuu mielenterveys- ja päihdeongelmaisia. Ketään ei tunnu kiinnostavan.

Itselläni ja muutamalla muulla hylättiin harjoittelu ns. opetussairaalassa (nyttemmin jo lopettanut toimintansa)  eli paikka pyöri  pääasiassa opiskelijoiden ja muutaman työntekijän voimin.

Minulla kuulemma huono asenne,tai jotain mitä ei pystytty erittelemään.  Tein mitä piti ja saavutin asetetut tavoitteet, mutta ehkä olisi pitänyt pitää suu kiinni tyhjistä renkaista pyörätuolissa,paloturvallisuuden rikkomisesta, opiskelijoiden työvuorojen muuttamisesta päivää ennen..  Nuita juttuja oli lukemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan harjoittelut vanhuspuolella on nykyään todella tiukat.

Kentälle ei haluta vaarallisia valmistuneita hoitajia. Sama koskee sairaanhoitajia.

Ei pidä paikkaansa. Koulu haluaa että kaikki valmistuu, koska saa siitä rahaa. Vaikka työpaikka antaisi hylätyn, on opettajalla oikeus päästää oppilas läpi. Ja niin tehdään. Muutenkin kriteerit esimerkiksi lähihoitajaksi opiskeluun ovat jossakin naurettavan ja säälittävän rajamailla. Esimerkiksi Helsingissä ei ole kaikissa paikoissa edes pääsykokeita ja alalle hakeutuu mielenterveys- ja päihdeongelmaisia. Ketään ei tunnu kiinnostavan.

Kaksikanta-arvionnissa työpaikan edustajan ja oppilaitoksen edustajan tulee olla yksimielisiä. Kumpikaan ei voi vaan päästää läpi näytöstä, jos toinen vastustaa.

Hoitoalan koulutuksen alaikäraja pitäisi nostaa takaisin 17-vuoteen, mieluummin kahdeksaantoista. Ihan käsitämätöntä että lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan suoraan peruskoulusta, vieläpä aivan surkeilla papereilla. Loukkaa mielestäni paitsi ammattikuntaa - kertoo sen arvostuksesta - mutta on myös epäeettistä hoidettavien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan harjoittelut vanhuspuolella on nykyään todella tiukat.

Kentälle ei haluta vaarallisia valmistuneita hoitajia. Sama koskee sairaanhoitajia.

Ei pidä paikkaansa. Koulu haluaa että kaikki valmistuu, koska saa siitä rahaa. Vaikka työpaikka antaisi hylätyn, on opettajalla oikeus päästää oppilas läpi. Ja niin tehdään. Muutenkin kriteerit esimerkiksi lähihoitajaksi opiskeluun ovat jossakin naurettavan ja säälittävän rajamailla. Esimerkiksi Helsingissä ei ole kaikissa paikoissa edes pääsykokeita ja alalle hakeutuu mielenterveys- ja päihdeongelmaisia. Ketään ei tunnu kiinnostavan.

Kaksikanta-arvionnissa työpaikan edustajan ja oppilaitoksen edustajan tulee olla yksimielisiä. Kumpikaan ei voi vaan päästää läpi näytöstä, jos toinen vastustaa.

Vai niin. Itse olen ollut arviointitilaisuudessa, jossa annettiin hylätty, mutta opettaja käänsi sen väkisellä hyväksytyksi. Oppilas itse oli fyysisesti länsä, mutta henkisesti jossakin muualla, kuten koko harjoittelun eikä osannut sanoa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan koulutuksen alaikäraja pitäisi nostaa takaisin 17-vuoteen, mieluummin kahdeksaantoista. Ihan käsitämätöntä että lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan suoraan peruskoulusta, vieläpä aivan surkeilla papereilla. Loukkaa mielestäni paitsi ammattikuntaa - kertoo sen arvostuksesta - mutta on myös epäeettistä hoidettavien kannalta.

Miten se ikää vaikuttaa? Nuoret yleensä oppii helpommin, kun aivot ovat vielä terässä. Yli 30-vuotiaissa alanvaihtajissa on enemmän niitä kovapäisiä, joille ei mikään mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan koulutuksen alaikäraja pitäisi nostaa takaisin 17-vuoteen, mieluummin kahdeksaantoista. Ihan käsitämätöntä että lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan suoraan peruskoulusta, vieläpä aivan surkeilla papereilla. Loukkaa mielestäni paitsi ammattikuntaa - kertoo sen arvostuksesta - mutta on myös epäeettistä hoidettavien kannalta.

Miten se ikää vaikuttaa? Nuoret yleensä oppii helpommin, kun aivot ovat vielä terässä. Yli 30-vuotiaissa alanvaihtajissa on enemmän niitä kovapäisiä, joille ei mikään mene perille.

Pari kolme vuotta tuossa iässä on erityisen tärkeitä kehittymisen kannalta. Ihan jo sekin, että ihmisen kyky ottaa vastuuta paranee kun ihan vähän tulee ikää. 16- ja 18-vuotiailla on jo vähän eroa. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että yli 30- tai ainakin 40-vuotiaissa alanvaihtajissa ei ole samaa potentiaalia kuin parikymppisenä alalle valmistuneissa. He usein yrittävät korjata puutteitaan "elämänkokemuksella", mutta sillä ei ole mitään merkitystä kunnon substanssiosaamisen rinnalla ja siinä parikymppisenä alalle mennyt on jo veteraani 30-vuotiaana.

On tullut huomattua että opiskelijoiden ohjaajat vetävät opettajaa kuin pässiä narussa ja ope kiltisti kumartaa.  Oli sitten asiat totta tai ei,  siinä ei opiskelijan sana paina yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä tuon voi enää tuossa vaiheessa laillisesti hylätä??

Työ siis kelpasi (ilmaiseksi) viimeiseen päivään asti jolloin yhtäkkiä kerrotaan ettei se kelpaakaan?!

Tuntuu pikemminkin että nuo koittavat kieroilla uuden ilmaistyöjakson edellisen jatkoksi, jos siis kyse ei ole poissaoloista tms. ilmeisestä hylkäyssyystä. 

Päinvastoin. Ei opiskelijaa, jonka harjoittelu on ollut pakko hylätä (tätä tapahtuu onneksi todella harvoin) halua enää katsoa yhtään pidempään. Kyllä se olisi rangaistus harjoittelupaikallekin , että joutuisi vielä kestämään ko.henkilöä lisää. Ja korostan, että hylkyjä tulee harvoin ja niihin on todella pätevä syy silloin.

Tietenkin opintosuoritus voidaan hylätä. Aina.

Päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan koulutuksen alaikäraja pitäisi nostaa takaisin 17-vuoteen, mieluummin kahdeksaantoista. Ihan käsitämätöntä että lähihoitajaksi pääsee opiskelemaan suoraan peruskoulusta, vieläpä aivan surkeilla papereilla. Loukkaa mielestäni paitsi ammattikuntaa - kertoo sen arvostuksesta - mutta on myös epäeettistä hoidettavien kannalta.

Miten se ikää vaikuttaa? Nuoret yleensä oppii helpommin, kun aivot ovat vielä terässä. Yli 30-vuotiaissa alanvaihtajissa on enemmän niitä kovapäisiä, joille ei mikään mene perille.

Kyllä kyllä. Lapsi- ja nuorisopuolella tuttuja nämä aikuiset harkkarit, jotka koppavana torppaavat kaiken ohjauksen ja palautteen, koska "mä kyllä tiedän miten nää hoidetaan, koska mulla on lapsia!" Sitten hyvä etteivät haasta harkkapaikkaa ja kouluaan oikeuteen, kun arvosana ei olekaan kovin mairitteleva. Nuorissa on sitten enempi sellaisia, jotka voisivat tarvita vielä muutaman vuoden kypsymiseen ja myös sellaisia, jotka ovat vain jotenkin ajautuneet alalle, vaikka eivät sille oikeasti edes sovi.

Oletan, että harjoittelulle on annettu selvät reunaehdot ja arvosteluperusteet. Harjoittelun lopussa sitten annetaan arvio ja pisteytys. Jos pisteet jäävät alle vaaditun rajan, tulee hylsy. Uskon, että sinäkin olet saanut arvioinnin ja perustelut hylsylle, vaikka täällä mariset ja annat ymmärtää, että tuli ihan puskista.

Voi että, ketjua lukemalla selviää että alan harjoitteluissa tyypit jotka ei osaa ohjata tai arvostella ohjaavat ja arvostelevat harjoittelijan harjoitusjakson. Varmaan harjoittelijalle välittynyt oppi harjoitusjaksosta on sitten samaa tasoa.

Toisaalta draaman määrä on suhteutettuna massiivinen kun kyseessä on naisvaltainen ala ja molemmat osapuolet on naisia.

Hylkäykselle pitää olla asialliset ja suht painavat perusteet. Lisäksi on erittäin epäreilua ilmoittaa hylkäyksestä vasta viimeisinä päivinä, ohjaajan olisi pitänyt keskustella asiasta harjoittelijan kanssa jo paljon aikaisemmin. Tuollainen herättää heti epäilyksen, että syitä hylkäämiselle ei oikeasti ole, vaan taustalla on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalta valmistumassa lähiaikoina ja todennut, että harjoittelut ovat aina onnenkauppaa. Jos saat täysjärkiset ohjaajat, kaikki menee kivasti ja palautteet hyvät. Samalla suorituksella voit myös saada täysin käsittämätöntä valitusta ja keljuilua ja hirveät analyysit arviointikeskusteluissa vain siksi, että ohjaaja on jollain lailla vaikea ihminen. Mitään pedagogista pätevyyttähän ei ole yhdelläkään opiskelijaohjaajalla, joten ei heillä myöskään ole mitään osaamista arvioinnin suhteen. Eli kaikki riippuu täysin ohjaajien persoonasta: sellainen arvio kuin ohjaaja.

No kai se opiskelijakin sentään on jollakin tavalla vastuussa siitä omasta harjoittelustaan ja sitä mukaa arviostaan? Vai onko kaikki siitä ohjaajasta kiinni?

Kyllä on, oppilaan sana ei siinä mitään paina.

Eli oppilaan ei tarvitse tehdä harjoittelussa mitään, kaikki on ohjaajien vastuulla? Vai miten tämä pitää tulkita?

Olin se joka alunperin kirjoitti, että jos vaan saa täyspäisen ohjaajan, harjoittelu kyllä menee hyvin. Itse olen ihan tavallinen ihminen, joka ei välttämättä edes mitenkään ihanteellisesti sovellu hoitoalalle, mutta en ole koskaan aiheuttanut vaaratilannetta ja olen tehnyt kaikissa harjoitteluissa niin paljon hommia kuin olen osaamiseni ja ohjauksen puolesta pystynyt. Arviot ovat vaihdelleet aivan loistavasta liian hätäiseen (ensimmäisissä harjoitteluissa pyrin tekemään töitä samaan tahtiin kuin olin tottunut aiemmissa työpaikoissani, mikä ei hoitoalalla ole toivottavaa ja olen tästä oppinut pois). Jos itse yhtään yrittää ja ohjaaja haluaa edistää opiskelijan oppimista, kaikki menee hyvin. Aika usein on meidänkin ryhmässä silti käynyt niin, että ohjaaja on ollut opiskelijan pahin vihollinen ja suurin este harjoittelun onnistumisen tiellä. Ottaen huomioon ohjaajien pedagogisen siantuntemuksen tämä  ei ole mitenkään yllättävää. Opinnoissa ohjaamista opetetaan hyvin vähän ja huonosti.