Harjoittelu hylätty, reilua?

Ulinaa.

Vaihda alaa.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni opiskeli lähihoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelujakso oli fiasko. Myöhemmin sai vähän balsamia haavoille, kun kuuli, että se eka harjoittelu epäonnistuu lähes kaikilta ja on tapana haukkua ekan harjoittelun jälkeen. Palaute oli melkein asiatonta, ei mitään kunnon perusteita heikoimmalle arvosanalle. Lopulta kritiikki oli tyyliin: "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. Mikään ei ollut hyvää, jopa opettaja oli kysynyt useaan kertaan arvioijilta, että "no, oliko joku asia, josta voisi antaa positiivista palautetta...?" Siskoni oli kuitenkin luokan pinko, luki kokeisiin, puursi kaikki muut harjoittelut korkeimmalla arvosanalla ja sai valita useasta työpaikasta valmistuttuaan. Silti mietti lopettamista tuon ekan harkan jälkeen ja vielä 10 vuoden päästä on sitä mieltä, ettei ollut niin huono kuin väitettiin ja palaute oli joka tavalla asiatonta ja ilkeää. Sanoi, että vieläkin ottaa päähän kävellä sen päikyn ohi, kun muistaa sen lyttäämisen ja haukkumisen, mitä sieltä sai.

Aika asiatonta etenkin jos opiskelijalla oli ulkohousut, toisaalta jos hän ei tiennyt että ulkohousut pitää olla niin se on ohjaajan virhe. Jos asiasta taas oli sanottu ja silti ollaan samoissa farkuissa sissällä ja ulkona niin se on palautteen arvoinen asia.

Toisaalta näyttösuunnitelmaansa hän olisi voinut kirjata syyt miksi ulkovaatteet on erikseen niin hylsyä ei sillä perusteella ainakaan olisi voinut antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opiskelija hylättiin mm sen vuoksi, että oli suorastaan vaarallinen. Teki mitä itse näki parhaaksi, ei kuunnellut ollenkaan ohjeita tai ei ainakaan tehnyt niiden mukaisesti, valehteli ja kuvitteli tietävänsä jo kaiken vaikka todellisuudessa taidoissa oli hyvin paljon puutteita. Arviointitilanteessa ei ollenkaan tunnistanut itseään eikä hyväksynyt että oli toiminut kuvatulla tavalla. Viimeiseen asti väitti että häntä on kohdeltu väärin ja suoritus hylätään ihan syyttä.

Tämä tuli mullakin mieleen. Jos ei opi asioita, niin ei voi päästää läpi. Harjoittelun jälkeen tulisi pystyä itsenäisesti tekemään työtä. Ei sitä jotenkin maagisesti opi harjoittelun ja valmistujaisten välissä, vaan oppimisen aika on harjoittelussa. Jos ei osaa tarvittavia asioita ja häslää aina jotain kummallista, niin on vaaraksi potilaille. Mikäli kyseessä on hoitoala.

Väitätkö että esimerkiksi toisen harjoittelun jälkeen tulisi jo kyetä tekemään asiat samalla tasolla kuin kuudennen harjoittelun jälkeen? Siksihän samoja asioita toistetaan harjoitteluissa, että osaaminen kypsyy useissa harjoitteluissa ja meillä ainakin on tavoitteet tasolla: tutustuu, tekee ohjattuna, tekee jotain itsenäisesti. Ei harjoittelija voi olla samalla tasolla kuin kollega. Vaarallinen asenne omasta osaamisesta on eri asia kuin se, että ohjaajalla ei ole mitään käryä vaatimustasosta tyyliin minähän jo kerran tämän näytin, eikö se sitäkään osaa. Kumpi siis on vaarallisempaa, se että luulee tietävänsä vai se että oppii vähän hitaasti mutta oppii kuitenkin?  Minusta ensimmäinen. Lisäksi osa oppii omaksumalla ensin tiedon päässään ja on ehkä motorisesti hitaampi, toinen toisinpäin.

Yleensä harjoittelut ovat erilaisia. Eli toisessa harjoittelussa onkin ihan eri asiat opittavana. Ei tarvitse rautainen ammattilainen olla. Mutta perusasiat tulisi osata.

Miten ihmeessä tuon voi enää tuossa vaiheessa laillisesti hylätä??

Työ siis kelpasi (ilmaiseksi) viimeiseen päivään asti jolloin yhtäkkiä kerrotaan ettei se kelpaakaan?!

Tuntuu pikemminkin että nuo koittavat kieroilla uuden ilmaistyöjakson edellisen jatkoksi, jos siis kyse ei ole poissaoloista tms. ilmeisestä hylkäyssyystä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani harjoiteluissa, joissa olin aktiivinen ja osaava, mutta sain huonot arviot kahdelta keski-ikäiseltä naiselta. Mitään muuta syytä en keksinyt kuin kateus.

Valmistuin ammattiin ja olen hyvin edennyt töissä, joten ei noista onneksi ollut haittaa.

Meillä on kaksi uutta työntekijää, jotka ovat aktiivisia ja oma-aloitteisia, mutta tekevät paljon virheitä, kun eivät kysy sitten neuvoa. Erittäin ylimielinen asenne, että kyllä me nämä hommat osataan tehdä. 

Heitä kyllä mielellään neuvottaisiin, joten siitä ei ole kyse. 

Ap ei kerro syitä hylkäykselle, joten lieneekö aito aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani harjoiteluissa, joissa olin aktiivinen ja osaava, mutta sain huonot arviot kahdelta keski-ikäiseltä naiselta. Mitään muuta syytä en keksinyt kuin kateus.

Valmistuin ammattiin ja olen hyvin edennyt töissä, joten ei noista onneksi ollut haittaa.

Vanhat kateelliset, haisevat ja rumat estrogeenilisäpimpparit ovat tuollaisia.

Ja sinustakin tulee vielä sellainen.

Olen hoitoalalta valmistumassa lähiaikoina ja todennut, että harjoittelut ovat aina onnenkauppaa. Jos saat täysjärkiset ohjaajat, kaikki menee kivasti ja palautteet hyvät. Samalla suorituksella voit myös saada täysin käsittämätöntä valitusta ja keljuilua ja hirveät analyysit arviointikeskusteluissa vain siksi, että ohjaaja on jollain lailla vaikea ihminen. Mitään pedagogista pätevyyttähän ei ole yhdelläkään opiskelijaohjaajalla, joten ei heillä myöskään ole mitään osaamista arvioinnin suhteen. Eli kaikki riippuu täysin ohjaajien persoonasta: sellainen arvio kuin ohjaaja.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa elämässäni koen sen, että harjoittelu hylätään.

Sain kuulla tämän hylkäysmahdollisuuden ensimmäistä kertaa päivää ennen harkan päättymistä. Muutoin ei oltu sanallakaan ennusteltu, että harjoittelu ei menisi ehkä läpi. Annettiin ymmärtää ja myös itsellä oli käsitys, että hyvin tai vähintään kohtuullisesti olen suoriutunut. Olen saavuttanut tavoitteeni hyvin jne. Mielestäni on todella epäreilua, että asia otettiin puheeksi vasta toiseksi viimeisenä päivänä.

Oliko sulta jäänyt kirjallinen osuus palauttamatta?

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalta valmistumassa lähiaikoina ja todennut, että harjoittelut ovat aina onnenkauppaa. Jos saat täysjärkiset ohjaajat, kaikki menee kivasti ja palautteet hyvät. Samalla suorituksella voit myös saada täysin käsittämätöntä valitusta ja keljuilua ja hirveät analyysit arviointikeskusteluissa vain siksi, että ohjaaja on jollain lailla vaikea ihminen. Mitään pedagogista pätevyyttähän ei ole yhdelläkään opiskelijaohjaajalla, joten ei heillä myöskään ole mitään osaamista arvioinnin suhteen. Eli kaikki riippuu täysin ohjaajien persoonasta: sellainen arvio kuin ohjaaja.

No kai se opiskelijakin sentään on jollakin tavalla vastuussa siitä omasta harjoittelustaan ja sitä mukaa arviostaan? Vai onko kaikki siitä ohjaajasta kiinni?

Itsekin aikanaan harjoittelussa olleena kieltämättä ärsytti asiaton keksimällä keksitty negatiivinen palaute. Mielessäni kuitenkin taputtelin itseäni olalle ja ajattelin, että jos tuo oli pahinta mitä sanovat niin mullahan menee hemmetin hyvin :)

Opettajatkin luulevat usein, että vain virheistä oppii. Virheitä on siis löydettävä tavalla tai toisella. Ja huom tiedän ettei täydellistä olekaan, mutta kyllähän tuo aiemmin kerrottu nuoren ohjaajan "sulla oli kännykkä mukana" on just hyvä esimerkki nuijasta tavasta opettaa ihmisiä.

Ketjussa 50+ kommenttia, mutta AP ei ole kertonut syytä hylkäämiselle. Onhan ne perustelut nyt hänelle kerrottu, mutta jostain syystä hän ei halua mainita niitä tässä. Eli eihän tästä voi muuta johtopäätöstä vetää kuin sen, että hylkäys on ollut ihan aiheellinen. Ihan turha keskustella aiheesta, kun ei tiedetä perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni opiskeli lähihoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelujakso oli fiasko. Myöhemmin sai vähän balsamia haavoille, kun kuuli, että se eka harjoittelu epäonnistuu lähes kaikilta ja on tapana haukkua ekan harjoittelun jälkeen. Palaute oli melkein asiatonta, ei mitään kunnon perusteita heikoimmalle arvosanalle. Lopulta kritiikki oli tyyliin: "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. Mikään ei ollut hyvää, jopa opettaja oli kysynyt useaan kertaan arvioijilta, että "no, oliko joku asia, josta voisi antaa positiivista palautetta...?" Siskoni oli kuitenkin luokan pinko, luki kokeisiin, puursi kaikki muut harjoittelut korkeimmalla arvosanalla ja sai valita useasta työpaikasta valmistuttuaan. Silti mietti lopettamista tuon ekan harkan jälkeen ja vielä 10 vuoden päästä on sitä mieltä, ettei ollut niin huono kuin väitettiin ja palaute oli joka tavalla asiatonta ja ilkeää. Sanoi, että vieläkin ottaa päähän kävellä sen päikyn ohi, kun muistaa sen lyttäämisen ja haukkumisen, mitä sieltä sai.

" "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. "

Päiväkodista ilmeisesti kyse? Siellä ne säänmukaiset ulkovaatteet ovat olennaista, ettei ala pakkaspäivänä kesken ulkoilun vajoamaan hypotermian partaalle, koska liian vähän päällä. Lisäksi annetaan lapsille esimerkkiä.

Teen itse sijaiskeikkaa päiväkodeissa ja pari kertaa on tullut nähtyä lähihoitaja-opiskelijoita, jotka talvella tosissaan olivat ulkoilemassa ohuissa farkuissa ja kesätennareissa nilkat paljaana, ei kaulahuivia eikä käsineitä, eikä tietty pipoa/huppua.

Itse taas muistutin liki eskimoa toppavaatteineni, mutta tuli kylmä jo pelkästään katsellessa niitä kylmästä sinertäviä nilkkoja, ja ylipäätään koko hytisevää harkkaajaa.

Kyllä tuosta on jo ihan aiheellista huomauttaa, koska siellä ulkona vaan on pystyttävä olemaan, ja siksi ne säänmukaiset vaatteet hyvin olennainen osa työssä.

Itse olen hylännyt yhden harjoittelijan, koska osaaminen oli niin heikkoa ja hän oli käytännössä työturvallisuusriski. Lääkkeet jaettiin toistuvasti väärin, ymmärryksessä oli huomattavia puutteita, luku- ja kirjoitustaito oli avuton (oli ihan suomalainen) jne. Yritimme auttaa häntä poikkeuksellisesti usean ohjaajan voimin, ohjasimme yhä uudestään kädestä pitäen, mutta ei niin ei. Arviossa opiskelija oli pistänyt itselleen kiitettävän, meillä työyhteisö osastonhoitajaa myöten katsoi, että harjoittelua ei voi päästää läpi. Opettaja oli ihan pihalla, yritti jollakin kompromissilla päästää läpi, mitä emme voineet käsittää. 

Ymmärrän, että harjoitteluissa osa joutuu kokemaa epäasiallista kohtelua. Mutta toinen juttu on sitten se, että joitakin harjoittelijoita ei voi päästää läpi, koska he ovat työturvallisuusriski (puhun siis hoitoalasta). Mutta tämä on erittäin harvinaista, koska kaikki halutaan päästää jostakin syystä läpi. Jos kriteereistä pidettäisiin tiukkaan kiinni, hylättyjä harjoitteluja tulisi puolet enemmän.

Niin mistä syystä se harjoittelu hylättiin? Syyt on varmasti ap:lle kerrottu, joten hän voisi vähän valaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että harjoitteluissa osa joutuu kokemaa epäasiallista kohtelua. Mutta toinen juttu on sitten se, että joitakin harjoittelijoita ei voi päästää läpi, koska he ovat työturvallisuusriski (puhun siis hoitoalasta). Mutta tämä on erittäin harvinaista, koska kaikki halutaan päästää jostakin syystä läpi. Jos kriteereistä pidettäisiin tiukkaan kiinni, hylättyjä harjoitteluja tulisi puolet enemmän.

Amk:ssa tosiaan jostain syystä halutaan päästää ihan kaikki läpi. Joillain ei vaan ajatus kulje järkevästi, eikä mitkään opit jää päähän. Monta täysin eri käsitettä sekoitetaan yhteen ja muodostetaan niistä oma toimintatapa, jonka mukaan toimii. Mun mielestä tää on huolestuttavaa. Omassa ryhmässänikin on eräs, jonka potilaaksi en todellakaan uskaltaisi mennä. Hoitoalalle on sen verran paljon hakijoita, että en ymmärrä, miksi valintakriteerejä ei voisi tiukentaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä syystä se harjoittelu hylättiin? Syyt on varmasti ap:lle kerrottu, joten hän voisi vähän valaista asiaa.

Eikö hän tuolla jossain aiemmissa kommenteissa jo sanonut sen? "Kehitettävää on" tms. Vai oliko se jonkun toisen kommentti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle sanottiin hylkäämisen syyksi?

"On vielä kehitettävää"

Eikö kaikilla ole?

Tavoitteeni kuitenkin saavutin jopa hyvin.

Tämä on ilmeisesti ap:n viesti?

Jos ap on "saavuttanut tavoitteensa", niin sitten voi kysyä että mitä ne tavoitteet ovat olleet? Jos tavoitteet ovat tyyliä "opin kaikkien potilaiden/asiakkaiden nimet", niin eihän sellainen riitä. Ei voi olla niin, että harjoittelun tavoitteena on täyttää vain omat tavoitteensa, kai niissä kriteereissä vaaditaan hallitsemaan edes perusteet hoitotyöstä. Vai onko nykyään niin helpoksi mennyt, että saa satuilla mitä tahansa ja sen mukaan mennään. Eipä haluttaisi joutua tällaisen hoitamaksi. "En tiedä miten tämä verikoe otetaan, mutta tiedän nimesi, se riittää".

Minä ohjaan useita harjoittelijoita vuosittain. Pääasia minulla arvioinnissa on se, että osaa kysellä ja ottaa ohjaamisesta opikseen. Uskaltaa kysyä, jollei minun vastauksestani saanut vieläkään kiinni jujusta. Kysyen ei tieltä eksy. Kyselen myös usein opiskelijoiden näkemystä siitä, miksi asia tehdään jollakin tietyllä tavalla. Opiskelijoiden kysymykset haastavat myös minua arvioimaan oomia käytänteitäni ja tarvittaessa muuttamaan omia vääriä tapojani. Yhden kerran minulla on ollut tilanne, jossa olen hylännyt opiskeijan. Hän seisoskeli hiljaa nurkassa ja seurasi tilanteita koko 7 viikon harjoittelun. Vanhukset olivat hänen mielestään pelottavia. Kyseessä oli ihan tavallinen tuetun asumisen yksikkö.