Harjoittelu hylätty, reilua?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut usein puhelin kourassa? Meillä puhelimesta ei erikseen mainita, mutta jos sitä käyttää liikaa voidaan harjoittelu hylätä.

Enpä ole. Toisin kuin monet "oikeat" työntekijät, en pitänyt puhelinta mukana taskussa päivän aikana.

Jotkut tässäkin ketjussa luulevat, että opiskelija tulee valmiina harjoitteluun. Väärä asenne on mielestäni lähes ainoa syy hylätä harjoittelu. Harva on niin avuton että ettei osaa jotain ruiskua käyttää jos ei ensimmäisellä niin sitten viidennellä kerralla. Ylemmissä korkeakouluharjoitteluissa on vielä vaikeampaa arvioida ketään, koska konkreettisia työtehtäviä ei ole. 

Puhelimen käytöstä ei kerrota, mutta voidaan hylätä jos käytät? Tottakai perusasiat ovat jo aikuisille selvää kauraa, joku 15-vuotias voi olla vielä ihan ulalla. Miten olisi jos ihan ensimmäisenä päivänä käytäisiin työpaikan säännöt ja harjoittelun tavoitteet läpi? Ei mitään passiivis-aggressiivisia valtapelejä tai annettiin-ymmärtää, vaan selkeät tavoitteet.

Hylkäämisen syy ei voi olla yleisluontoinen "on vielä kehitettävää" vaan kyllä siellä pitää olla selkeitä puutteita, opiskelija ei ole suoriutunut tehtävistään koska taidot tai halu ei riitä. 

Itselläni työssäoppimisjaksolla kävi niin, että sain ympäripyöreää, mutta ei mitenkään lyttäävää palalautetta ohjaajaltani, mutta työpaikan esimies oli katsonut aiheelliseksi ottaa yhteyttä opettajaani, koska arveli etten tule tulevaa näyttöä saamaan läpi. Minulle ei ollut hiiskahtanutkaan, että näin paljon "sanomista" toiminnassani olisi (kuten ei ollutkaan) tai että aikoo ottaa oppilaitokseen yhteyttä. Kuinka raukkamainen voi aikuinen ihminen olla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ujo? Eli olet koko ajan vain seurannut sitä mitä muut tekee, mutta et ole itse ottanut aktiivista roolia. Siloin hylkäämisen seyy on se, etteivät he ole nähneet sun osaamista, eli eivät voi arvioida siksi.

Vaikea ottaa aktiivista roolia, jos ei tiedä mitä saa tehdä. Osa myös kypsyy myöhemmin, kypsyttelee asioita mielessään ja  voi olla vuoden päästä vaikka kuinka taitava.Kerran olin harjoittelupaikassa jossa vanhempi täti ei puhunut mitään, teki kaiken itse. Yritin sanoa että tämä on syventävä, minun pitäisi jo tehdä kokonaisuuksia. Olin sitten mielelläni erään toisen ohjaajan kanssa ja tämä valitti, että en jo hoida potilaita itsenäisesti. Kerran valitettiin kun en osallistunut joka tunti asiakastapaamisten väliseen vartin kahvitteluun vaan luin  tietoja potilaista.  Omat ohjaajat olivat aina kahvilla, muut työntekijät pitivät toimintaani oikeana. Mistä ihmeestä harjoittelija voi täysin uudenlaisessa paikassa tietää paikkansa? Muut harjoittelut menivät ok.

Kyllä hylkäämiselle pitää antaa joku kunnollinen syy. Yleensä harjoittelussa on myös väliarviointi noin puolessa välissä harjoittelua ja kyllä siinä pitäisi jo kertoa opiskelijalle, jos on riski ettei harjoittelu mene läpi.

Itse olen pari kertaa ollut tilanteessa, joissa opiskelija on hylätty ja näistä päätöksistä on aina keskusteltu useamman ihmisen kesken eli vastuuohjaaja on kysellyt myös muilta opiskelijan kanssa olleilta mielipiteitä.

Eräs opiskelija hylättiin mm sen vuoksi, että oli suorastaan vaarallinen. Teki mitä itse näki parhaaksi, ei kuunnellut ollenkaan ohjeita tai ei ainakaan tehnyt niiden mukaisesti, valehteli ja kuvitteli tietävänsä jo kaiken vaikka todellisuudessa taidoissa oli hyvin paljon puutteita. Arviointitilanteessa ei ollenkaan tunnistanut itseään eikä hyväksynyt että oli toiminut kuvatulla tavalla. Viimeiseen asti väitti että häntä on kohdeltu väärin ja suoritus hylätään ihan syyttä.

Siskoni opiskeli lähihoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelujakso oli fiasko. Myöhemmin sai vähän balsamia haavoille, kun kuuli, että se eka harjoittelu epäonnistuu lähes kaikilta ja on tapana haukkua ekan harjoittelun jälkeen. Palaute oli melkein asiatonta, ei mitään kunnon perusteita heikoimmalle arvosanalle. Lopulta kritiikki oli tyyliin: "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. Mikään ei ollut hyvää, jopa opettaja oli kysynyt useaan kertaan arvioijilta, että "no, oliko joku asia, josta voisi antaa positiivista palautetta...?" Siskoni oli kuitenkin luokan pinko, luki kokeisiin, puursi kaikki muut harjoittelut korkeimmalla arvosanalla ja sai valita useasta työpaikasta valmistuttuaan. Silti mietti lopettamista tuon ekan harkan jälkeen ja vielä 10 vuoden päästä on sitä mieltä, ettei ollut niin huono kuin väitettiin ja palaute oli joka tavalla asiatonta ja ilkeää. Sanoi, että vieläkin ottaa päähän kävellä sen päikyn ohi, kun muistaa sen lyttäämisen ja haukkumisen, mitä sieltä sai.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni opiskeli lähihoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelujakso oli fiasko. Myöhemmin sai vähän balsamia haavoille, kun kuuli, että se eka harjoittelu epäonnistuu lähes kaikilta ja on tapana haukkua ekan harjoittelun jälkeen. Palaute oli melkein asiatonta, ei mitään kunnon perusteita heikoimmalle arvosanalle. Lopulta kritiikki oli tyyliin: "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. Mikään ei ollut hyvää, jopa opettaja oli kysynyt useaan kertaan arvioijilta, että "no, oliko joku asia, josta voisi antaa positiivista palautetta...?" Siskoni oli kuitenkin luokan pinko, luki kokeisiin, puursi kaikki muut harjoittelut korkeimmalla arvosanalla ja sai valita useasta työpaikasta valmistuttuaan. Silti mietti lopettamista tuon ekan harkan jälkeen ja vielä 10 vuoden päästä on sitä mieltä, ettei ollut niin huono kuin väitettiin ja palaute oli joka tavalla asiatonta ja ilkeää. Sanoi, että vieläkin ottaa päähän kävellä sen päikyn ohi, kun muistaa sen lyttäämisen ja haukkumisen, mitä sieltä sai.

Itsellä on ihan sama kokemus lh-koulun ekasta päikkyharkasta. Teki mieli jättää koko homma siihen. Lytättiin todella pahasti ja vasta loppukeskustelussa, läpi kyllä pääsin mutta arvostelu tuli yllätyksenä koska mitään ei sanottu etukäteen. Olen myös vähän tuollainen hikipinko, eli numerot on hyviä jne. Jatkoin kuitenkin ja valmistuin ja jatkoin opintoja vielä AMK:honkin.

Kaikki harjoittelut sen jälkeen on menneet hyvin ja melkein jokaisesta tarjottu töitä ja useissa olen töissä ollutkin. Viimeisimpänä vastasyntyneiden lastenosastolla erikoissairaanhoidossa. Minuakin ottaa toisinaan edelleen päähän se ensimmäisen harjoittelun epäreilu ja jopa ilkeä arvostelu. Osaan kyllä ottaa vastaan rakentavaa palautetta ja mielelläni sitä otankin kehittyäkseni työssäni, ja mieluiten pitkin harjoittelua jotta pystyn parantamaan siellä missä kehitettävää on. Mutta tuo eka harjoittelu ja ohjaaja... Kunpa olisi silloin ollut itsevarmuutta sanoa vastaan, mutta olin niin hämmentynyt ja shokissa siitä koko tilanteesta.

Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin jättäisin tuosta hyvästä menemättä harjoitteluun viimeisenä päivänä ollenkaan!

Nämä harjoittelut ovat kyllä yks murheenkryyni. Mitään yhtenäistä linjaa ei ole kuin paperilla ja monesti näytön vastaanottaja ei edes tiedä/ymmärrä mitä opiskelijalta vaaditaan lisäksi numeroon vaikuttaa tosi paljon työntekijän ja opiskelijan keskinäinen kemia.

Minulla meni viimeinen eli oman alan harjoittelu persiilleen juuri siksi kun näytön vastaanottaja ei ymmärtänyt suunnitelmasta mitään ja oli kavereiltansa kysellyt minulle numeroa jne.

Mutta kyllä hylkyyn pitää olla kunnon perusteet, ota yhteys opettajaan.

Jos harjoittelussa on pidetty väliarviointi, niin siinä kohtaa kuuluisi ottaa puheeksi, jos on olemassa riski hylkäämiselle. Näin yleensä AMK harjoitteluissa.

Loppuarviointia edeltävinä päivinä on ehdottomasti liian myöhäistä tuoda esille harjoittelun hylkäämisen mahdollisuus. Jos joku asia on ohjaajan mielestä opiskelijalla pahasti hukassa, kuuluu asiaan puuttua heti ja mahdollisesti muokata tavoitteet uusiksi. Vaikea oppia tai parantaa toimintaa, ellei tiedä että jossain asiassa on huomattavia puutteita.

Harmi että et ole saanut kunnollista ohjausta. Olen toiminut opiskelijaohjaajana pitkään ja hylätty harjoittelu edellyttää toistuvaa huolimattomuutta tai välinpitämättömyyttä asiakasturvallisuutta ja työyhteisön sääntöjä kohtaan.

Ohjaajasi pitää pystyä osoittamaan selkeät syyt hylätylle harjoittelulle... ihan kaikilla on parantamisen varaa, se ei ole syy hylsylle.

Minun siskon teki itsemurhan, kun ei päässyt harjoittelusta läpi.

Päiväkodissa on vissii aika hankala ohjata?

Ei harkkaa voi hylätä perusteetta. Jos perustelua ei ole, tai perustelu on epäasiallinen, voi asiasta valittaa. Mihin noista muuten yleensä valitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Eräs opiskelija hylättiin mm sen vuoksi, että oli suorastaan vaarallinen. Teki mitä itse näki parhaaksi, ei kuunnellut ollenkaan ohjeita tai ei ainakaan tehnyt niiden mukaisesti, valehteli ja kuvitteli tietävänsä jo kaiken vaikka todellisuudessa taidoissa oli hyvin paljon puutteita. Arviointitilanteessa ei ollenkaan tunnistanut itseään eikä hyväksynyt että oli toiminut kuvatulla tavalla. Viimeiseen asti väitti että häntä on kohdeltu väärin ja suoritus hylätään ihan syyttä.

Tämä tuli mullakin mieleen. Jos ei opi asioita, niin ei voi päästää läpi. Harjoittelun jälkeen tulisi pystyä itsenäisesti tekemään työtä. Ei sitä jotenkin maagisesti opi harjoittelun ja valmistujaisten välissä, vaan oppimisen aika on harjoittelussa. Jos ei osaa tarvittavia asioita ja häslää aina jotain kummallista, niin on vaaraksi potilaille. Mikäli kyseessä on hoitoala.

Onhan näitä. Hienolla erityissairaanhoidon osastolla ihmeellistä selän takana puhumista. Yleisesti annettu lääke, kysyttiin olenko jo antanut tätä muualla. Olin kahdella eri tavalla, mutta täällä tuli ilmi kolmas tapa ja sanoin heti että ahaa, tämä onkin uutta minulle (valosuojattu pussi). Siitä tuli sanomista, "väitit että oli tuttu lääke ja heti pyörsit". Kerran ihmettelin ääneen mikä eräs tulkinta oli, todella harvinainen ja vain tälle erikoisalalle ominainen - omat työntekijätkään eivät tienneet. "Et sitäkään xxx tunnistanut". Alussa kerrottiin että kahden viikon päästä sh kertoo eräästä erikoisemmasta toimenpiteestä/asiasta tunnin verran, vain siis tälle alalle ominainen eikä todellakaan koulussa käyty läpi kuin perusasiat. Alussa kysyi paljonko tästä asiasta tiedät, sanoin että en juurikaan, ihan perusasiat. Kertoi sitten luentonsa ja lähdin töihin. Tästäkin sai kuulla, S kertoi ettet tiennyt mitään asiasta. No en tietenkään koska hän kysyi tätä ennen perehdytysluentoa! Selän takana yksityiskohtien kaivelu jälkeenpäin kertoo jotain työyhteisöstä. Kerrottiin aikaisemmista harjoittelijoista halveksivasti: tänne tullaan aina takki auki. Takapäivystäjät haukuttiin, väärä erikoisala, ilmehdittiin selän takana.

Ei mitenkään houkutteleva työyhteisö vaikka en ehkä itsekään olisi tuonne sopinut aikaisempien harjoittelujen perusteella. Kannattaa muistaa että harjoittelijatkin puhuvat ja ovat ehkä seuraavalla osastolla töissä.

Kaveri tehnyt lähärinä tietyn erityisalan töitä 20 vuotta. Ohjaaja edellisenä kesänä valmistunut tyttö. Arvaa menikö putkeen. Harjoittelussa ei tullut mitään uutta, tytön ego ei kestänyt. "Sulla oli kerran puhelin kentällä mukana" tuli päättökeskustelussa. = lapsi sairaana, etukäteen sovittu pomon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs opiskelija hylättiin mm sen vuoksi, että oli suorastaan vaarallinen. Teki mitä itse näki parhaaksi, ei kuunnellut ollenkaan ohjeita tai ei ainakaan tehnyt niiden mukaisesti, valehteli ja kuvitteli tietävänsä jo kaiken vaikka todellisuudessa taidoissa oli hyvin paljon puutteita. Arviointitilanteessa ei ollenkaan tunnistanut itseään eikä hyväksynyt että oli toiminut kuvatulla tavalla. Viimeiseen asti väitti että häntä on kohdeltu väärin ja suoritus hylätään ihan syyttä.

Tämä tuli mullakin mieleen. Jos ei opi asioita, niin ei voi päästää läpi. Harjoittelun jälkeen tulisi pystyä itsenäisesti tekemään työtä. Ei sitä jotenkin maagisesti opi harjoittelun ja valmistujaisten välissä, vaan oppimisen aika on harjoittelussa. Jos ei osaa tarvittavia asioita ja häslää aina jotain kummallista, niin on vaaraksi potilaille. Mikäli kyseessä on hoitoala.

Väitätkö että esimerkiksi toisen harjoittelun jälkeen tulisi jo kyetä tekemään asiat samalla tasolla kuin kuudennen harjoittelun jälkeen? Siksihän samoja asioita toistetaan harjoitteluissa, että osaaminen kypsyy useissa harjoitteluissa ja meillä ainakin on tavoitteet tasolla: tutustuu, tekee ohjattuna, tekee jotain itsenäisesti. Ei harjoittelija voi olla samalla tasolla kuin kollega. Vaarallinen asenne omasta osaamisesta on eri asia kuin se, että ohjaajalla ei ole mitään käryä vaatimustasosta tyyliin minähän jo kerran tämän näytin, eikö se sitäkään osaa. Kumpi siis on vaarallisempaa, se että luulee tietävänsä vai se että oppii vähän hitaasti mutta oppii kuitenkin?  Minusta ensimmäinen. Lisäksi osa oppii omaksumalla ensin tiedon päässään ja on ehkä motorisesti hitaampi, toinen toisinpäin.

Ellet saa riittäviä perusteita hylkäykseen, niin ole opettajaan yhteydessä ja ala selvittämään asiaa. Minulla on aina monta opiskelijaa jokaisen vuoden aikana, ja ainoastaan kaksi kertaa olen miettinyt hylkäystä. Toinen opiskelija ei suostunut tekemään mitään, istui vain kansliassa oma puhelin kädessä. Toinen taas oli poissa miten sattui ja väärensi työvuorolistaansa. Molemmista oli välipalaverit joissa opettajakin läsnä, harjoittelut lopulta menivät hyväksyttyinä läpi.

-Sh

Vähän OT, kun ei hylkäämiseen liity, mutta tuli mieleen, kuinka itselleni hoitajaopiskelijana huomautettiin, että olisin voinut jo itsenäisesti jatkaa hommia, kun ruokatauko oli päättynyt. Missäpä olivat ohjaajani ja suuri osa muusta henkilökunnasta? No, tupakalla tietenkin. Ihan varmaan alan heidän töitään tekemään sillä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni opiskeli lähihoitajaksi ja ensimmäinen harjoittelujakso oli fiasko. Myöhemmin sai vähän balsamia haavoille, kun kuuli, että se eka harjoittelu epäonnistuu lähes kaikilta ja on tapana haukkua ekan harjoittelun jälkeen. Palaute oli melkein asiatonta, ei mitään kunnon perusteita heikoimmalle arvosanalle. Lopulta kritiikki oli tyyliin: "sinulla pitäisi olla ulkohousut ulkoilussa" ja tämä oli ihan kirjattu ylös. Mikään ei ollut hyvää, jopa opettaja oli kysynyt useaan kertaan arvioijilta, että "no, oliko joku asia, josta voisi antaa positiivista palautetta...?" Siskoni oli kuitenkin luokan pinko, luki kokeisiin, puursi kaikki muut harjoittelut korkeimmalla arvosanalla ja sai valita useasta työpaikasta valmistuttuaan. Silti mietti lopettamista tuon ekan harkan jälkeen ja vielä 10 vuoden päästä on sitä mieltä, ettei ollut niin huono kuin väitettiin ja palaute oli joka tavalla asiatonta ja ilkeää. Sanoi, että vieläkin ottaa päähän kävellä sen päikyn ohi, kun muistaa sen lyttäämisen ja haukkumisen, mitä sieltä sai.

Itsellä on ihan sama kokemus lh-koulun ekasta päikkyharkasta. Teki mieli jättää koko homma siihen. Lytättiin todella pahasti ja vasta loppukeskustelussa, läpi kyllä pääsin mutta arvostelu tuli yllätyksenä koska mitään ei sanottu etukäteen. Olen myös vähän tuollainen hikipinko, eli numerot on hyviä jne. Jatkoin kuitenkin ja valmistuin ja jatkoin opintoja vielä AMK:honkin.

Kaikki harjoittelut sen jälkeen on menneet hyvin ja melkein jokaisesta tarjottu töitä ja useissa olen töissä ollutkin. Viimeisimpänä vastasyntyneiden lastenosastolla erikoissairaanhoidossa. Minuakin ottaa toisinaan edelleen päähän se ensimmäisen harjoittelun epäreilu ja jopa ilkeä arvostelu. Osaan kyllä ottaa vastaan rakentavaa palautetta ja mielelläni sitä otankin kehittyäkseni työssäni, ja mieluiten pitkin harjoittelua jotta pystyn parantamaan siellä missä kehitettävää on. Mutta tuo eka harjoittelu ja ohjaaja... Kunpa olisi silloin ollut itsevarmuutta sanoa vastaan, mutta olin niin hämmentynyt ja shokissa siitä koko tilanteesta.

kaveri sai huonoa palautetta, kun oli sanonut ettei tiedä viel mihin suuntautuu, ei muka kiinostusta vaikka oli todella hyvä lasten kanssa, veti hyvin toimintatuokiot...