Oppilas kuoli sairauskohtaukseen Espoossa – liikuntatunnilla oli suoritettu piip-testiä

Surullista.

Noihin testeihinhän eivät koskaan osallistu pysyvästi tai väliaikaisesti sairaat tai vammaiset lapset. Se on terveille lapsille turvallinen ja hyvä testi, mutta ei siis sovi sairaalle tai poikkeavalle.

Tilannetta tietämättä, voisin päätellä, että kyse on ollut piilevästä sairaudesta, koska muutoin lapsi ei olisi testiin osallistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Miten ne liikunnanopet muuten osaisivat antaa stipendejä ja arvosanoja...

Eikö voi tarkkailla oppilaita?! Aktiivisuutta, ketteryyttä, nopeutta, notkeutta, monipuolista liikkuvuutta, ryhmätyötaitoja, tarkkaavaisuutta, positiivisen hengen kohottamista, kannustamista, parhaansa yrittämistä ja muita taitoja

No mutta eihän historian numeroakaan saa sillä perusteella että kannustaa muita opiskelemaan ja itse lukeskelee vain otsikot. Miksi liikunnan pitäisi olla vaan puuhastelua ja yhteishengen kohottamista?

Juu, mutta historian kokeessa saa nimenomaan tasoitusta sillä perusteella, että fyysisestä ominaisuudesta johtuen ei pysty suoriutumaan kokeista samassa ajassa muiden kanssa.

Voi he*vetti. Luulin, että kyse on kasarin hernepussitestistä, mutta nyt katsoin iltalehden sivuilta mistä on kyse. Ihan silkkaa kidutusta niille, jotka yrittävät kiltisti suorittaa ja tehdä loppuun asti, tuli oksennus tai itku 😨

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201809162201201551_u0.shtml

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

Jos se kuulantyöntäjä tosissaan treenais joka päivä, se ei todennäköisesti olis missään kuulantyöntäjän mitoissa. Tietenkään ei tarvitse tasapäistää niin, et kaikki sais saman tuloksen, mut tää yks järjenjättiläinen tuskin teki yhtään mitään tuloksensa eteen ja olis pitänyt saada aikaa lisää silti. Ja väitti, ettei treenaamalla pääse tiettyyn tulokseen, koska pieni sydän ja ties mitä...

Minä olen ollut aina hyvä kestävyysjuoksussa, mutta nopeutta en ole ikinä saanut kehitettyä samassa suhteessa. Joten olen hyvä maratoonari, mutta onneton pikajuoksija. 

Kuulantyöntäjänäkään en olisi hyvä, koska jos treenaa kaikkia lajeja, ei ole missään hyvä, vaan kaikessa keskitasaisen huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Sama juttu ihan kaikissa oppiaineissa. Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä kuka ymmärtää englantia tai osaa laskea jakolaskua muita paremmin/huonommin. 

Samaa mieltä. Tuollainen jatkuva oppilaiden vertailu pitäisi jo lopettaa ja keskittyä ihan vain siihen opettamiseen. Ihan sairas ajatuskin, että yhä edelleen lapsia pistetään koulussa arvojärjestykseen vertailemalla heitä toisiinsa ja seulomalla esiin paras (ja tietenkin myös se huonoin) oppilas. Ei koulu ole kilpailu.

Voisi olla karu paluu arkee tiedossa työelämään siirryttäessä. Elämä vaan nyt on joukko tilanteita, että joku valitaan ja jotain toista ei.

Enpä ole vielä koskaan ollut rekrytointitilanteessa, jossa olen kilpaillut toista hakijaa vastaan esim. laatimalla koodipätkää tai viestintäsuunnitelmaa mahdollisimman nopeasti. Eikä ikinä ole tullut palautetta, jonka mukaan esiintymistaidoiltani olin paras, mutta lievä r-vika ja sotkeutuminen imperfektin ja perfektin välillä vähensivät pisteitäni, joten en tullut valituksia.

Vierailija kirjoitti:

Sinne vaan kaikki ryysäämään huonolla tekniikalla itseltään henki pois tai ainakin paikat rikki.

Onko sulla tietoa että kuinka paljon ihmisiä on kuollut tähän testiin?

Tässähän on kyseessä yksittäistapaus, lapsi jolla on jokin lääketieteellinen vika. Kukaan oppilas tai opettaja ei ole valmis ottamaan riskiä että lapsen henki voi mennä juoksutestissä.

Tämä on todella hirveä tapaus, mutta ei tähän testiin kuolla viikottain, kuukausittain tai edes vuosittain.

Onko sulla jokin lähde tuolle väitteellesi, että lapsella olisi ollut jonkin rakenteellinen vika? Vähän voisi miettiä mitä nettiin suoltaa, spekulaatiot alaikäisen lapsen terveydestä ovat törkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka tykkää piip-testistä? 😂 Ja muista kuntotesteistä. Ehkä olin vain outo, mutta mielestäni ne olivat parasta koululiikunnassa! Enkä ollut edes mikään luokan kovakuntoisin, tykkäsin vain haastaa itseäni ja testata, mihin kunto riittää.

Kyllä siitä moni tykkää ja paljon! Mutta tällä palstalla ei saa tykätä urheilusta ja siinä kilpailusta, koska täällä kuuluu purkaa oman lapsuuden liikuntatraumoja.

vieläkin katkera kirjoitti:

Jep, tulipa mieleen tätä keskustelua lukiessa, kuinka 8 luokalla ollessani venäytin akillesjänteeni pahasti ja seuraavana päivänä oli liikunnassa tiedossa juuri coopperin testi. Olin saanut koulun terveydenhoitajalta 2 viikon vapautuslapun liikunnasta ja sen näytin opettajalleni tunnin alussa. Eli tarkoitus oli olla tunneilla läsnä, mutta kannustajana muille tai osallistua muuten jos pystyin (esim yläruumiin osalta). Noh, opettajahan sanoi että tämä on viimeinen ulkoliikuntavuoro ja mahdollisuus juosta tuo testi, eli osallistu tai ota 4 todistukseen. Siinä sitten nilkutin/hypin yhdellä jalalla toinen nilkka tiukasti sidottuna sen minimimäärän että testi hyväksyttiin. Seurauksena nilkkani oli yli kk turvoksissa ja kipeä, mutta todistukseen sain 6:n liikunnasta. Aiemmin se oli aina 8, ja mitään muuta muutosta ei ollut muutakuin tuo yksi epäonninen loukkaantuminen lukuvuoden aikana.

Miksi vanhempasi eivät nostaneet äläkkää idioottimaisen, suorastaan rikollisen liikunnanopettajan pelleilyn ja perseilyn takia?!

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla liikunnan ja kilpaurheilun tavoitteiden sekoittaminen tunneilla. Liikuntatuntien tavoite on kannustaa aktiiviseen elämään mutta käytännössä lipsutaan pitämään kilpailua ja tuloksia tärkeämpänä. Se ei motivoi huonompikuntoisia liikkumaan enemmän. Omilta kouluvuosilta muistan erityisesti miten ryhmäliikuntatunnit menivät kilpaurheilijoiden toiveiden mukaan, koska opettajan mukaan se motivoi häntäkin enemmän (sanoi tämän ääneen, kyse onneksi 80-luvusta ja tällainen ehkä muuttunut mutta näkyy täällä palstalla että ihmisillä on aika eri kuva liikuntatunneilta sen mukaan miten hyvin on mahtunut haluttuun muottiin). Oli aika vaikea aktivoitua tunneilla kun kori- tai pesäpallo sinkoutui naamaa kohti kun suomenmestaritasoiset määräsivät tahdin.

Ihan oikeasti, tää testi tehdään kaksi (2) kertaa peruskouluaikana ja on osa OPS:ia. Opettajan on pakko se teettää. Ideana on a)kerätä ikäluokkien kunnosta kattavaa tietoa - jota saadaan juuri sillä että kaikkialla Suomessa samanikäiset tekevät testin b) oppilas saa vertailutietoa omasta kunnostaan 5. luokkalaisena (jolloin kuvioissa on vielä paljon välituntiliikuntaa, liikuntaharrastuksia jne.) ja 8. luokkalaisena (jolloin välituntiliikunta on yläkouluun siirtymisen vuoksi useilla loppunut kokonaan ja drop-out ilmiö lopettanut monen liikuntaharrastuksen).

Move-testihän on paljon muutakin kuin piip-juoksu. Siinä on kahdeksan osiota, jotka mittaavat kestävyyttä, voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, tasapainoa ja motorisia perustaitoja.

Piip-testihän loppuu vaikka jo ensimmäisellä juoksuosuudella jos ei pääse sinne viivalle ennen piippausta. Perusterve nuori ei todellakaan kuole siihen, että testaa kestävyytensä rajoja kaksi kertaa peruskoulun aikana.

Ainakaan meillä liikunta on muuten ollut hyvin monipuolista ja on kokeiltu erilaisia lajeja hotjoogasta niihin perinteisiin luisteluun ja pesäpalloon. Liikuntatunnille pitää osallistua myös toipilaana, mutta silloin on eriytettyä ohjelmaa tilanteen mukaan, vaikka venyttelyä tms.

Valitettavasti kyseinen oppilas olisi todennäköisesti kuollut jossain muussa fyysisessä ponnistuksessa jos se ei olisi sattunut tässä.

Toi ois voinu olla esim mun tyttö. On tosi liikunnallinen ja erittäin kilpailuhaluinen tyttö. Hänellä kuitenkin huomattu nyt kun harrastaa kilpaurheilua niin hieman sydänvikaa, jota tutkitaan parhaillaan eli ootetaan aikaa lisätutkimuksiin. Sanoivat kuitenkin että saa jatkaa harrastustaan oman jaksamisen mukaan ja että ei tarvitse treenejä vähentää. Se onkin sitten hankalaa luottaa siihen että se 10v esim tuollasessa piiptestissä osaisi ns luovuttaa ajoissa kun kunnon puolesta varmasti pärjäisi pitkälle. Mulle ei tullut mieleenkään että koulussa voi olla näin rankkoja testejä!

Vierailija kirjoitti:

Sinne vaan kaikki ryysäämään huonolla tekniikalla itseltään henki pois tai ainakin paikat rikki.

Onko sulla tietoa että kuinka paljon ihmisiä on kuollut tähän testiin?

Tässähän on kyseessä yksittäistapaus, lapsi jolla on jokin lääketieteellinen vika. Kukaan oppilas tai opettaja ei ole valmis ottamaan riskiä että lapsen henki voi mennä juoksutestissä.

Tämä on todella hirveä tapaus, mutta ei tähän testiin kuolla viikottain, kuukausittain tai edes vuosittain.

Ei. Siihen ei varmaankaan kuolla, koska suuri enemmistä osaa kapinoida ja vetää läsksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

Jos se kuulantyöntäjä tosissaan treenais joka päivä, se ei todennäköisesti olis missään kuulantyöntäjän mitoissa. Tietenkään ei tarvitse tasapäistää niin, et kaikki sais saman tuloksen, mut tää yks järjenjättiläinen tuskin teki yhtään mitään tuloksensa eteen ja olis pitänyt saada aikaa lisää silti. Ja väitti, ettei treenaamalla pääse tiettyyn tulokseen, koska pieni sydän ja ties mitä...

Siis jos kuulantyöntäjä treenais pikajuoksua, hän ei olis mikään kuulantyöntäjän kokoinen kohta

Kuulantyöntäjät ovat muuten oikeasti tosi nopeita. 40m menee lujaa. Ja hyviä kunnoltaan. En siksi ymmärrä näitä iänikuisia kuulantyöntö -kommentteja (joiden heittäjillä ei ole käsitystä koko lajista).

Vierailija kirjoitti:

Noita sukkulajuoksuja on juostu kymmeniä vuosia. Osa oppilaista ei pidä testeistä mutta osaa itse asiassa motivoi kokeilla rajojaan. Varsinkin monet pojat ovat lisäksi kilpailuhenkisiä eli moti nousee heti, kun voi katsoa, kuka on paras. On meidän aikuisten harhaa, että lapset ja nuoret haluavat vain leikiskellä. Osa oikeasti haluaa kehittyä, testata itseään ja kokeilla rajojaan eikä perusterve lapsi kuole siihen.

No siinä tapauksessa pitäisi kysyä vain ne, jotka haluavat itse sitä - mutta tuo on silti mahdollisesti vaarallinen laji sykkeen ja keston vuoksi. Vapaaehtoiset, jotka psyykkisesti /fyysisesti kestävät. 

Ei pidä pakottaa lapsia/nuoria jatkuviin suorituksiin, jotka aiheuttavat itkua ja ahdistusta, ja ikuisen liikuntatuntitrauman. On väärä käsitys että liikunta olisi "leikiskelyä", jos sitä ei tehdä kuin viimeistä päivää henkihievärissä kuolemankielissä. Aikuisten pitäisi muistaa että lapsi/nuori ei ole aikuinen ja aikuinen rääkkää sitten itseään jos on pakonomainen kova vimma liikuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mua suututtaa???

En pidä peruskoulusta, testejä, laajat koko perheen terveystutkimukset ja mitä vielä jatkossa?

Kaikki on mennyt liian pitkälle.

Onneksi kuopus jo kasilla.

Nykysuuntaus ei hyvää kerro ja vähän pelkään että lisää keksitään koko ajan.

Peruskoulu on kohta suorittamista ja herkille liikaa.

Saatika että perheen asioita udellaan oikein urakalla.

Move testissä kysyttiin lupaa saako käyttää terveystarkastuksessa ja poika teki itse päätöksen.

Jatkossa tuleekin sitten saarnat terkkarilta jos kunto huono. No poika ei lupaa antanut.

Missä liikunnan ilo? Sitä korostan aina ja se pitää meidät liikkuvana.

Sienestämään lähdetään kohta.

Varmaan siksi että liikkumattomuus on väestömme merkittävimpiä ongelmia. Ylipainosta tulee normaalia ja tavallinen kävely (kuten nytkin heitit esimerkiksi sienestämisen!!!) nähdään jo liikuntasuorituksena. Sienestäminen ja metsässä kävely on hyvä alku, mutta peruskunnon ylläpitoon täytyy liikkua paljon enemmän ja rasittaa sitä kehoa.

Ihan hyvä mulle, ikää 53v. Jos ei sienestä niin ei ymmärrä. Maasto haastavaa ja käveltävä on sekä mitä luonto saa aikaa psyykkeelle.

Jokainen ei liikkuva tajuaa että kunto huono, ei olla niin tyhmiä että jotain testejä tarvitaan.

Teini tietää kuntonsa ilman testejä ja minä myös.

Testit ei vaikuta mitään, ei liikuta yhtään sen enempää.

Sienestän ja marjastan kyllä ja haastavuudeltaan se vertautuu ihan normaaleihin arkiaskareisiin, joissa ei edes syke nouse. Ei ihmiset tunnu kuntoaa tietävän ja ymmärtävän kun ylipainoa pidetään näköjään aivan normaalina olotilana.

Kyllä siinä hiki tulee, kun kantaa suolla 2 km kahta täyttä hillasankoa molemmissa käsissä. Sä käyt jossain nuuksiossa poimimassa pari litraa puolukoita silloin tällöin, jos se on arkiaskareisiin verrattavissa. Mutta Kainuussa onnistuu kyllä mennä useampikin kilometri vaikeakulkuista maastoa ilman, että on autotietä lähellä. Siellä on ne parhaat marjapaikat, eikä ulkomaalaisetkaan niihin halua mennä.

Mun kouluajoista on jo kauan, mutta oli meilläkin Cooperin testiä muutaman kerran.

En tosin muista että olisi kovin pakotettu siihen ketään, todettiin vain että hyvä suoritus nostaa arvosanaa jos ei muuten ollut tulossa kovin hyvä kun oli ollut passiivinen liikuntatunneilla. Testin tekemättä jättäminen tai kävely, niin kuin sen jotkut tekivät oli OK. Ope totesi vain, että joku toinen kerta sitten yrität juosta, eikös vain. Ei siitä ketään numeron huonomisella tietääkseni rankaistu.

Mutta kaikenlaista tietty sattui. Muistan kun meillä oli liikuntatunneilla vaihtelevan* kuntoisia oppilaita ja joskus uudella opella kesti hetki ymmärtää, että hän voi ehkä valita tunnin lajin, mutta oppilaat intensiteetin millä he sitten sitä lajia haluavat harrastaa. Joskus oli tilanteita, että ope valitsi lajin jonka suorituspaikalla hän sai odotella oppilaita koko tunnin, eikä ketään tullut paikalle. Seuraavalla kerralla hän osasi valita lajin, johon sai osallistujia :)

*) vaihtelevaan joukkoon kuului niitä, joille liikunta oli EVVK (vaikka sitä ilmaisua ei silloin vielä tunnettu), mutta sitten oli niitä jotka harrastivat omia lajeja seuroissa ja kaikkea siltä väliltä.

Harrastin silloin itse yhtä lajia ja liikuin aika paljon, mutta jotkut liikuntatunnin aiheet/lajit (esim. suunnistus) ei kiinnostaneet meitä pätkääkään ja sanoimme opelle, että emme tule paikalle sinne korpeen mihin hän meidän halusi tulevan. Hän piti päänsä ja itse meni, me pelasimme korista koulun pihalla sillä välin.

Jonkun verran jupinaa seurasi ja hän sanoi sen näkyvän numerossa, jonka me kuittasimme että siitä vaan, ei sen vuoksi voi luokalle jäädä eikä se edes vaikuta opiskelupaikkoihin pääsyyn. Hän ymmärsi aika pian, että parempi antaa asian olla ja valita loppulukukauden ajaksi sellaista liikuntatuntien aiheita mihin saa mukaan oppilaita. Seuraavalla lukukaudella olikin sitten eri ope, jonka kanssa yhdessä suunniteltiin lukukauden liikuntatuntien ohjelma.

Asuin nuoruuteni Jyväskylässä, jossa innokkaat Liikuntatieteellisen liikuntaa opiskelevat valmistuvat opet olivat välillä sijaisopettajina ja tutkijoilla oli erilaisia haluja tutkia kaikenlaista koskien liikkuvien lasten ja nuorten liikunnasta, mutta koskaan en muista että mihinkään olisi ollut painostusta osallistua tai sanottu, että pakko tehdä. Ei, aina kysyttiin vain halukkaita ja ne sai sitten osallistua.

En oikein ymmärrä mistä ihmiset on sen saaneet päähänsä, että kun joku jostain sanoo, että on (muka) pakko ja on (muka) pakko yrittää kaikkensa, että sitä pitäisi oikeasti noudattaa ja omaa arviota ei (muka) voisi tehdä ja toimia sitten sen mukaan.

Olen jo kauan sitten ohittanut 50v iän, liikun edelleen 4-5 tuntia viikossa kahta eri lajia viikottain. Minulle koululiikunta ei aiheuttanut traumoja, sillä e oikeastaan ollut koko kouluaikana muuta merkitystä kun kevyttä liikunnallista ajanvietettä luokassa istumisen sijasta muutaman kerran viikossa.

Mutta itse tuosta sattuneesta, ikävä ja valitettava tapaus, joka mielestäni johtuu siitä, että OPH ja koulut sen ohjeistamana eivät ole ymmärtäneet riskejä ja varautuneet niihin riittävällä tavalla etukäteen.

Koulussa kannattaisi ennen näitä testejä tehdä lääkärintarkastus samalla tavalla kun intissä. Ennen kun siellä saa rumpasta alokkaita ekaa kertaa, niin on tehty palvelukseenastumistarkastus ja sen mukaan sitten terveiksi katsotuille saa teettää kuormittavaa liikuntaa ja taisteluharjoituksia. Niille joiden terveydentilassa on jotain ongelmia palvelus on kevyempi tai edessä on vapautus palvelusta.

Väittikö tuo yksi ylempänä, että kaikilla ihmisillä on samankokoinen sydän suhteessa muuhun vartaloon? Ei todellakaan ole. Ihmisisten anatomioissa on suurta synnynnäistä vaihtelua. Tähän perustuu sekin, että juuri lukihäiriöiset saavat tasoitusta akateemisissa tehtävissä. Heillä on fyysinen ominaisuus, joka vaikeuttaa lukemista. Ei se näy päällepäin, vaan ainoastaan pitkien ja perusteellisten testien jälkeen.

Aivan samalla tavalla on paljon ihmisiä, joilla on joku fyysinen syy siihen, että he eivät juokse huipputuloksia kestävyystesteissä. Jollakulla voi olla esim. juuri rakenteellista heikkoutta sydämessä tai verisuonissa, tuki- ja liikuntaelimissä, lihaksissa tai vaikka alkava reuma. Samoin joku voi olla ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja tukeva, kun taas toinen on pitkä ja hoikka. Ihan epärealistista on olettaa, että kaikki saisivat saman tuloksen samalla harjoittelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Standarditesteillä testataan ikäluokkien kuntoa ja sen kehitystä. Nykyään jopa lapset (alle kouluikäiset!) kärsivät ylipainosta ja heikosta yleiskunnosta, jonka vuoksi eivät aina selviä edes perusarjessa suoritettavista liikuntasuoritteista. Näillä testeillä selvitetään lasten ja nuorten yleiskuntoa ja osataan puuttua siihen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ja äärirajatestitkö on ainoa tapa? Ihan tavallisella yleisurheilulla voisi tehdä luotettavampia testejä ja ilman maksimiin vedettyä suoritusta. Siinä pystyy jokainen hallitsemaan itseään, jos esim. juoksussa alkaa pistää, hidastaa vauhtia. Toki tekniikan pitäisi opettaa ensin. Ennen vanhaan liikunnassa ei opetettu mitään, vaan alettiin suoraan tehdä. Kaikissa muissa aineissa lähdetään perusteista, liikunnassa piti jopa pelien säännöt osata itsestään. Tosin kun katsoo mitä tahansa urheilua telkkarista, ei siinä edes oikeita sääntöjä käytetty.

Ei ollut lihava pitkä ja hoikka,hartasti jalkapalloa!!

Olen kyllä ollut aina liikunnassa ihan hyvä. Mutta inhosin koulutestejä siksi, että enhän esim. matematiikan kokeessa epäonnistuessani joutunut koko luokan edessä näyttämään suoritustani ja joutumaan koko luokan naurun aiheeksi. Liikuntatunnilla tähän joutui, jos ei ollut testipäivänä kunnossa. Tähän saattoi vaikuttaa pelkästään se, että et ollut ehtinyt palautua alkuviikon kovista treeneistä ja paukkuja ei riittänyt juuri siihen yhteen testipäivään, joka tehtiin luokan kanssa yhdessä. 

Itse jännitin kaikkia testejä siksi, että kaikkien palikoiden piti osua nappiin, että sait sinä yhtenä päivänä loistavan tuloksen. Oli syötävä oikein, levättävä oikein edellisen treenin jälkeen jne..

Oman lapsen kohdalla annoin liikunnanopettajalle palautetta siitä, että oli edellisenä päivänä juoksuttanut pikajuoksua oksennusrajaan asti ja seuraavana aamuna klo 9 cooperin testi. Kysyin häneltä, että miten luulit lasten ehtivän palautua eilisen iltapäivän maksimisuorituksesta, missä oli rassattu hapenottokykyä viimeiseen asti. Tuloksethan oli monella paljon huonommat, mihin olisivat optimaalisessa tilanteessa pystyneet.

Vierailija kirjoitti:

Noita sukkulajuoksuja on juostu kymmeniä vuosia. Osa oppilaista ei pidä testeistä mutta osaa itse asiassa motivoi kokeilla rajojaan. Varsinkin monet pojat ovat lisäksi kilpailuhenkisiä eli moti nousee heti, kun voi katsoa, kuka on paras. On meidän aikuisten harhaa, että lapset ja nuoret haluavat vain leikiskellä. Osa oikeasti haluaa kehittyä, testata itseään ja kokeilla rajojaan eikä perusterve lapsi kuole siihen.

Liikuntatuntien tarkoitus ei edelleenkää ole se, että _osalla_ lapsista on kivaa, varsinkin kun se jouksutesteistä nauttiva osa todennäköisesti liikkuu ihan riittävästi muutenkin. Tarkoituksena on kannustaa _kaikkia_ liikunnalliseen elämäntapaan ja tuottaa _kaikille_ positiivisia kokemuksia.

Kilpailu toisia vastaan ei tuota _kaikille_ onnistumisia, liikunnassa on kyse omalla tasolla liikkumisesta.