Oppilas kuoli sairauskohtaukseen Espoossa – liikuntatunnilla oli suoritettu piip-testiä

Vierailija kirjoitti:

Nuorten syrjäytyminen johtuu juurikin siitä, ettei nykykoulussa saa vaatia yhtään mitään pinnistelyä tai ylipäätään henkistä/fyysistä koettelemusta. Kaikille myös höpötetään samaa mantraa, että jokainen saa olla sellainen kun on..  Lopputuloksena on yhä enemmän työelämän ulkopuolella olevaa porukkaa, joille pelkkä ohjeiden noudattaminen tai esimiehen puhuttelu on täysin ylivoimaista. Hyvänä esimerkkinä vihreiden nuoren polven poliitikot, jotka eivät näemmä työn paineita kestä.

Sairaskohtaukset ovat elämää ja todella kamalaa, että nuori ihminen menehtyy yllättäen. Kuitenkin paljon suurempi riski terveydelle on liikkumattomuus, joten todella tärkeää, että myös jatkossa edes koulu pakottaa liikumaan myös korkealla sykkeellä joskus.

Höpöhöpö. Koululiikuntaa on kuitenkin niin vähän, että vaikka koko sen ajan liikkuisi korkealla sykkeellä, se ei riittäisi suositusten mukaiseen elämään. Koululiikunnan tehtävä on motivoida oppilaat harrastamaan korkean sykkeen liikuntaa vapaa-aikanaan, vielä aikuisiässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Hyvin sanottu! Koululiikunta voisi olla iloista, vapaata, kannustavaa niin että jokainen oppilas voisi löytää liikunnan ilon. Kaikenlaisen mittaamisen, testaamisen ja paremmuusjärjestykseen laittamisen voisi unohtaa.

Muissa aineissa sitä on jo tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

 

Miten ne liikunnanopet muuten osaisivat antaa stipendejä ja arvosanoja...

Eikö voi tarkkailla oppilaita?! Aktiivisuutta, ketteryyttä, nopeutta, notkeutta, monipuolista liikkuvuutta, ryhmätyötaitoja, tarkkaavaisuutta, positiivisen hengen kohottamista, kannustamista, parhaansa yrittämistä ja muita taitoja

Pitääkö myös matematiikan numeron perustua näihin parhaansa yrittämiseen ja hengen kohottamiseen ja kokeet voidaan poistaa? Ymmärrätkö että sillä liikunnannumerolla voi olla merkitystä esimerkiksi jatkokoulutukseen hakeutuessa? En yhtään ihmettele että av:lla liikunta on pahin mörkö, annetaanhan musiikissa, käsitöissä ja kuvaamataidossakin numero osaamisen perusteella ja ei kaikki vaan voi saada musiikista edes kiitettävää jos ei ole musikaalinen. Tässä on vaan se ero että liikunta on tärkeää terveydelle ihan jokaisen kohdalla, musiikki taas täysin turhaa.

Ala-asteella minä olin aina viimeisten joukossa hiihtokisoissa, ellen viimeinen. Aina harmitti! Myöhemmin löydettiin astma, mikä selitti tuota.

En näe, että millään tavalla kisaaminen on hyvä. Minua jännitti ja ahdisti kisat aina etukäteen ja tekivät kevättalvesta ikävän.

Jep, tulipa mieleen tätä keskustelua lukiessa, kuinka 8 luokalla ollessani venäytin akillesjänteeni pahasti ja seuraavana päivänä oli liikunnassa tiedossa juuri coopperin testi. Olin saanut koulun terveydenhoitajalta 2 viikon vapautuslapun liikunnasta ja sen näytin opettajalleni tunnin alussa. Eli tarkoitus oli olla tunneilla läsnä, mutta kannustajana muille tai osallistua muuten jos pystyin (esim yläruumiin osalta). Noh, opettajahan sanoi että tämä on viimeinen ulkoliikuntavuoro ja mahdollisuus juosta tuo testi, eli osallistu tai ota 4 todistukseen. Siinä sitten nilkutin/hypin yhdellä jalalla toinen nilkka tiukasti sidottuna sen minimimäärän että testi hyväksyttiin. Seurauksena nilkkani oli yli kk turvoksissa ja kipeä, mutta todistukseen sain 6:n liikunnasta. Aiemmin se oli aina 8, ja mitään muuta muutosta ei ollut muutakuin tuo yksi epäonninen loukkaantuminen lukuvuoden aikana.

Noita sukkulajuoksuja on juostu kymmeniä vuosia. Osa oppilaista ei pidä testeistä mutta osaa itse asiassa motivoi kokeilla rajojaan. Varsinkin monet pojat ovat lisäksi kilpailuhenkisiä eli moti nousee heti, kun voi katsoa, kuka on paras. On meidän aikuisten harhaa, että lapset ja nuoret haluavat vain leikiskellä. Osa oikeasti haluaa kehittyä, testata itseään ja kokeilla rajojaan eikä perusterve lapsi kuole siihen.

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen aina ollut melko huono kestävyystesteissä. Kun olin koulussa, silloin juostiin joka syksy Cooperin  testi, jossa en ikinä päässyt yli 2km tuloksen. Olin akateemisissa aineissa oikein hyvä, ja muistan joskus tiedustelleeni miksen saa Cooperin testiin muutamaa ylimääräistä suoritusminuuttia kun lukihäiriöinen kaverinikin aina sai tehdä kaksi tuntia kokeeseen, jonka muut tekivät tunnissa.

V.... miten ärsyttävä nenäkäs tyyppi. Yyh..

Pointti on silti täysin validi. Ei kaikki pysty juoksemaan 3km Cooperin testissä vaikka treenaisivat joka päivä. Ihan sama homma kun lukihäiriön kanssa. Lukihäiriöinen ei vaan mitenkään pysty vastaamaan samoihin kysymyksiin samassa ajassa kuin ns. normaali oppilas, siksi hänelle annetaan ylimääräistä aikaa suoriutua samasta tehtävästä. Mikä siinä on, että lukeminen on tällainen taito, jossa heikommille annetaan tasoitusta, mutta juokseminen ei?

Mihin perustuu väite, ettei terve nuori ihminen, joka treenaa joka päivä, pysty juoksemaan hyvää tulosta?

Toisekseen luki-häiriö on tietynlainen häiriö, joka ei ole esim älykkyydestä tms pois. Jos testataan esim tiedon omaksumista, niin silloin voidaan hyvin ottaa huomioon vaikeudet tekniikassa kuitenkin. Riippuu siis siitä kontekstista mitä milläkin kokeella testataan. Tuskin kukaan edellyttäis sua jalkaproteesilla saamaan samaa tulosta kun muut terveellä jalalla

Jos ajatellaan, että lukihäiriöinen saavuttaa saman oppimistuloksen kuin normaali oppilas, kun saa vaan vähän lisäaikaa samaan tehtävään, miksi ei voisi ajatella, että se hidas juoksija (voi olla esim. pieni sydän tai muuten geneettisesti heikko hapenottokyky) pääsee myös lopulta maaliin, kunhan vaan saa vähän lisää aikaa samaan suoritukseen? 

Jalkaproteesin vertaaminen lukihäiriöön ontuu pahasti. Ei lukihäiriöinenkään ole välttämättä kehitysvammainen tai muuten fyysisesti vammautunut, hänellä on vaan sellainen ominaisuus, että ei pysty hahmottamaan lukemaansa tekstiä normaalinopeudella. Vielä 60-luvulla häntä pidettiin tyhmänä. Varmastikin 2060-luvulla hitaita juoksijoita ei enää pidetä laiskoina, vaan ainoastaan hitaina juoksijoina.

Todennäköisesti se lukihäiriöinen on ponnistellut paljon enemmän suorituksensa eteen ku sinä tuon juoksun. Joo, olishan se kivaa maata vaan sohvalla ja sit mennä ylimielisesti vertaamaan itseään ihmiseen, joka joutuu tekemään paljon ylimääräistä työtä. Voin vaan kuvitella open fiilikset, kun tuollainen nirppanokka alkaa selittää jotain noin äärettömän typerää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että tuollaiset testit ovat jääneet peruskoulusta ja että liikunta on hauskaa yhdessätoimimista mutta erehdyin.

 

Juurikin näin!

Minäkin luulin, että moiset testit ovat historiaa ja jääneet jonnekin kasarin muinaismuistoihin ja että nykyisin nuoret oppivat miten pysyä terveenä liikkumalla, kokeilevat uusia lajeja tai käyttävät tunteja kunnon ylläpitämiseen valiten oman lajinsa. Ehei! Siellä sitä samaa rääkkiä ylläpidetään :(

Tämä! Kyllä minunkin kohdalla tekivät hyvää työtä liikunnanopet; tein niin tai näin, yritin tai en, numero oli AINA 7. Meidän luokalla hevostytöt (tai ne jotka juttelivat opelle hevosista) saivat hyvät numerot!!! Uskomatonta!

Ajatus liikunnasta puistatti pitkään; onneksi sitten jossain vaiheessa ymmärsin mukavan omaehtoisen liikunnan ilot ja hyödyt omalle kropalle, mutta niin käynee varmaan vain 1/10 porukasta.

Liikkumaton Suomi, jee! Kyllä näillä pakotusmetodeilla onnistuu hyvin!

Ringa Ropo sanoi jossain haastattelussa että lapset pitäisi opettaa kilpailemaan keskenään. Olen täysin erimieltä. Lapsista tulisi ennenkaikkea kasvattaa hyviä ihmisiä, ei hyviä koululaisia. Empatiakyky, muiden huomioonottaminen ja kannustaminen ovat tässä tärkeällä sijalla.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

Jos se kuulantyöntäjä tosissaan treenais joka päivä, se ei todennäköisesti olis missään kuulantyöntäjän mitoissa. Tietenkään ei tarvitse tasapäistää niin, et kaikki sais saman tuloksen, mut tää yks järjenjättiläinen tuskin teki yhtään mitään tuloksensa eteen ja olis pitänyt saada aikaa lisää silti. Ja väitti, ettei treenaamalla pääse tiettyyn tulokseen, koska pieni sydän ja ties mitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että tuollaiset testit ovat jääneet peruskoulusta ja että liikunta on hauskaa yhdessätoimimista mutta erehdyin.

 

Juurikin näin!

Minäkin luulin, että moiset testit ovat historiaa ja jääneet jonnekin kasarin muinaismuistoihin ja että nykyisin nuoret oppivat miten pysyä terveenä liikkumalla, kokeilevat uusia lajeja tai käyttävät tunteja kunnon ylläpitämiseen valiten oman lajinsa. Ehei! Siellä sitä samaa rääkkiä ylläpidetään :(

Tämä! Kyllä minunkin kohdalla tekivät hyvää työtä liikunnanopet; tein niin tai näin, yritin tai en, numero oli AINA 7. Meidän luokalla hevostytöt (tai ne jotka juttelivat opelle hevosista) saivat hyvät numerot!!! Uskomatonta!

Ajatus liikunnasta puistatti pitkään; onneksi sitten jossain vaiheessa ymmärsin mukavan omaehtoisen liikunnan ilot ja hyödyt omalle kropalle, mutta niin käynee varmaan vain 1/10 porukasta.

Liikkumaton Suomi, jee! Kyllä näillä pakotusmetodeilla onnistuu hyvin!

Meillä kans tytöt, jotka hankkivat nätit jumppapuvut saivat tokariin 9 liikunnasta. Me köyhemmät mentiin verkkareissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

Jos se kuulantyöntäjä tosissaan treenais joka päivä, se ei todennäköisesti olis missään kuulantyöntäjän mitoissa. Tietenkään ei tarvitse tasapäistää niin, et kaikki sais saman tuloksen, mut tää yks järjenjättiläinen tuskin teki yhtään mitään tuloksensa eteen ja olis pitänyt saada aikaa lisää silti. Ja väitti, ettei treenaamalla pääse tiettyyn tulokseen, koska pieni sydän ja ties mitä...

Siis jos kuulantyöntäjä treenais pikajuoksua, hän ei olis mikään kuulantyöntäjän kokoinen kohta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Sama juttu ihan kaikissa oppiaineissa. Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä kuka ymmärtää englantia tai osaa laskea jakolaskua muita paremmin/huonommin. 

Samaa mieltä. Tuollainen jatkuva oppilaiden vertailu pitäisi jo lopettaa ja keskittyä ihan vain siihen opettamiseen. Ihan sairas ajatuskin, että yhä edelleen lapsia pistetään koulussa arvojärjestykseen vertailemalla heitä toisiinsa ja seulomalla esiin paras (ja tietenkin myös se huonoin) oppilas. Ei koulu ole kilpailu.

Sanni G voisi ottaa kantaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen aina ollut melko huono kestävyystesteissä. Kun olin koulussa, silloin juostiin joka syksy Cooperin  testi, jossa en ikinä päässyt yli 2km tuloksen. Olin akateemisissa aineissa oikein hyvä, ja muistan joskus tiedustelleeni miksen saa Cooperin testiin muutamaa ylimääräistä suoritusminuuttia kun lukihäiriöinen kaverinikin aina sai tehdä kaksi tuntia kokeeseen, jonka muut tekivät tunnissa.

V.... miten ärsyttävä nenäkäs tyyppi. Yyh..

Pointti on silti täysin validi. Ei kaikki pysty juoksemaan 3km Cooperin testissä vaikka treenaisivat joka päivä. Ihan sama homma kun lukihäiriön kanssa. Lukihäiriöinen ei vaan mitenkään pysty vastaamaan samoihin kysymyksiin samassa ajassa kuin ns. normaali oppilas, siksi hänelle annetaan ylimääräistä aikaa suoriutua samasta tehtävästä. Mikä siinä on, että lukeminen on tällainen taito, jossa heikommille annetaan tasoitusta, mutta juokseminen ei?

Mihin perustuu väite, ettei terve nuori ihminen, joka treenaa joka päivä, pysty juoksemaan hyvää tulosta?

Toisekseen luki-häiriö on tietynlainen häiriö, joka ei ole esim älykkyydestä tms pois. Jos testataan esim tiedon omaksumista, niin silloin voidaan hyvin ottaa huomioon vaikeudet tekniikassa kuitenkin. Riippuu siis siitä kontekstista mitä milläkin kokeella testataan. Tuskin kukaan edellyttäis sua jalkaproteesilla saamaan samaa tulosta kun muut terveellä jalalla

Jos ajatellaan, että lukihäiriöinen saavuttaa saman oppimistuloksen kuin normaali oppilas, kun saa vaan vähän lisäaikaa samaan tehtävään, miksi ei voisi ajatella, että se hidas juoksija (voi olla esim. pieni sydän tai muuten geneettisesti heikko hapenottokyky) pääsee myös lopulta maaliin, kunhan vaan saa vähän lisää aikaa samaan suoritukseen? 

Jalkaproteesin vertaaminen lukihäiriöön ontuu pahasti. Ei lukihäiriöinenkään ole välttämättä kehitysvammainen tai muuten fyysisesti vammautunut, hänellä on vaan sellainen ominaisuus, että ei pysty hahmottamaan lukemaansa tekstiä normaalinopeudella. Vielä 60-luvulla häntä pidettiin tyhmänä. Varmastikin 2060-luvulla hitaita juoksijoita ei enää pidetä laiskoina, vaan ainoastaan hitaina juoksijoina.

Mitä väliä mistä se ominaisuus tulee, jos se ei ole valittu ja sen ei tarvitse estää kuitenkaan pärjäämistä, mutta jotain helpotusta voi antaa?

Sinä et vaan jaksanut/viitsinyt treenata silloin kun muut niin tekivät. Oma vertauksesi tässä ontuu ja pahasti.

Ei millään pahalla, mutta minunkin luokallani koulussa oli poika, joka opiskeli todella ahkerasti, eikä ikinä saanut kielistä yli kutosta mistään kokeesta tai todistukseen numeroksi. Nykyään hän olisi saanut lukihäiriön perusteella vapautuksen noista aineista tai ainakin jonkun merkinnän todistukseen, että näitä aineita ei tarvitse ottaa arvostelussa huomioon. Itse sain kymppejä koskaan lukematta mitään koulun ulkopuolella, koska kielipääni oli hyvä. Myös vanhemmillani ja lapsillani on hyvä kielipää. Mielestäni heikko liikuntasuoritus on täysin verrannollinen ilmiö. Itse juoksin ihan sillä teholla kun pystyin ja sain tulokseksi jotain alle 2km, kun taas kaverini, joka ei todellakaan harjoitellut yhtään minua enemmän, juoksi joka kerta puoli kilometriä enemmän. Saattoi johtua siitä, että hän oli minua 20cm pitempi ja hyvin hoikka (myöskin geneettisesti, koska koko perheensä oli pitkiä ja hoikkia).

Olenko ainoa, joka tykkää piip-testistä? 😂 Ja muista kuntotesteistä. Ehkä olin vain outo, mutta mielestäni ne olivat parasta koululiikunnassa! Enkä ollut edes mikään luokan kovakuntoisin, tykkäsin vain haastaa itseäni ja testata, mihin kunto riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Sama juttu ihan kaikissa oppiaineissa. Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä kuka ymmärtää englantia tai osaa laskea jakolaskua muita paremmin/huonommin. 

Samaa mieltä. Tuollainen jatkuva oppilaiden vertailu pitäisi jo lopettaa ja keskittyä ihan vain siihen opettamiseen. Ihan sairas ajatuskin, että yhä edelleen lapsia pistetään koulussa arvojärjestykseen vertailemalla heitä toisiinsa ja seulomalla esiin paras (ja tietenkin myös se huonoin) oppilas. Ei koulu ole kilpailu.

Aivan. Ja liikunnassa tämä kaikki on julkista. Jos matikasta saa huonon numeron niin ei opettaja kailota sitä kaikille, mutta liikunnassa huonous kyllä näkyy kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Sama juttu ihan kaikissa oppiaineissa. Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä kuka ymmärtää englantia tai osaa laskea jakolaskua muita paremmin/huonommin. 

Samaa mieltä. Tuollainen jatkuva oppilaiden vertailu pitäisi jo lopettaa ja keskittyä ihan vain siihen opettamiseen. Ihan sairas ajatuskin, että yhä edelleen lapsia pistetään koulussa arvojärjestykseen vertailemalla heitä toisiinsa ja seulomalla esiin paras (ja tietenkin myös se huonoin) oppilas. Ei koulu ole kilpailu.

Voisi olla karu paluu arkee tiedossa työelämään siirryttäessä. Elämä vaan nyt on joukko tilanteita, että joku valitaan ja jotain toista ei.

Miten voi verrata koripallossa oppilaita? Olin yläasteikäisenä 180 cm ja osa tytöistä oli 160 cm. Olin hyvä, mutta pituus auttoi.