Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi otti asiakseen etsiä minulle työpaikkailmoituksia. Omat tyttärensä oli työttömiä, mutta minun töihini nimenomaan piti sekautua. Kouluttamaton ihminen siinä sitten tiiraili akateemisia työpaikkoja.
Toinen mistä oli aivan fanaattinen oli meidän ruokakaappien sisältö. Niitä jaksoi penkoa ja niistä paasata.
Anoppilassa minä en olisi saanut käyttää sähköä enkä viedä huonetta. Tosi tervetullut olo.
Tämä saattaa yllättää sinut, mutta kouluttamaton ihminenkin osaa lukea työpaikkailmoituksia.
Jopa anopit kykenevät sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Lisään vielä, että olenhan minä yrittänyt tehdä parhaani rikkoakseni jään anopin ja minun välillä ja varsinkin merkkipäivillä mutta on se hankalaa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi te kiinnitetty niin paljon huomiota siihen mitä anoppi sanoo tai tekee?
Antakaa mennä ohi korvien ja sulkemaan silmänne pikkusioista.
Niinhän joutuu tekemään muutenkin monessa tilanteessa. Työpaikalla, ystävien, harrastusten ja muiden asioiden parissa.Eihän elämästä tulisi mitään jos jokaisen ulkopuolisen ihmisen (anoppihan ON kuulemma ulkopuolinen?) sanomiset ja tekemiset aiheuttaisivat noin voimakkaita tunteita ja riitoja?
Jos joka ihmisen kanssa täytyisi olla *niskan päällä*.
Se ei onnistu, tai tekee ainakin elämästä aika vaikeaa jos onnistuu.Aikuinen ihminen osaa luovia ja suhtautua, se on melkein aina parempi vaihtoehro kuin kolmas maailmansota niiden kanssa jotka ovat erilaisia tai toimivat erilailla kuin itse.
Eli jos käsitin oikein, luoksesi saa tulla salaa siivoamaan, ostaa kaupasta ruokia, joita et syö vaikka pyysit ihan tiettyjä juttuja, jos jotain oikeasti haluaa tuoda (kun ensin olit yrittänyt kieltäytyä), antaa lapselle sopimattomia ruokia ja ihmetellä, kun lapsi tulee kipeäksi, painostaa valitsemaan tietty ura ja suuttua, jos ei suostu, tarjoutua auttamaan ja loukkaantua, jos avusta kohteliaasti kieltäytyy tai "auttaa" sitten väkisin, puhua selän takana siitä, kuinka kiittämätön ja vaikea olet, kritisoida lapsen kuullen sinua ja sääntöjäsi, puhua pahaa myös lapsuudenperheestäsi? Kiva, jos tämä kaikki sopii sinulle. Me olemme erilaisia, minulle tämä nimittäin ei käy. Olen mieluummin hankala ihminen kuin jatkuvasti ahdistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi otti asiakseen etsiä minulle työpaikkailmoituksia. Omat tyttärensä oli työttömiä, mutta minun töihini nimenomaan piti sekautua. Kouluttamaton ihminen siinä sitten tiiraili akateemisia työpaikkoja.
Toinen mistä oli aivan fanaattinen oli meidän ruokakaappien sisältö. Niitä jaksoi penkoa ja niistä paasata.
Anoppilassa minä en olisi saanut käyttää sähköä enkä viedä huonetta. Tosi tervetullut olo.
Tämä saattaa yllättää sinut, mutta kouluttamaton ihminenkin osaa lukea työpaikkailmoituksia.
Jopa anopit kykenevät sellaiseen.
No ei hän kyllä ymmärrä itse asiasta ja finesseistä mitään. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Kiitos onnitteluista, pikku Tigris Raulla on jo silmät auki :)
Voisi jopa sanoa, että anopit käytöksellään vesittävät merkkipäivät, ainakin näillä sulavalla jääveistoksillaan. Minä sitten jotenkin aina jäädyn tilanteessa kun tunnelma on niin hyytävä ja hymy sulaa riitteeksi.
Ymmärrän hyvin teidän hämmennyksen kun tilankäyttö meni teillä ihan uusiksi. Olisi varmaan voinut kuulla jääpuikon rasahtavan kun anoppi ja moottorisaha lauloivat jääveistosta viimeistellessään. Tai sitten kukaan ei kuullut mitään. Menikö teillä välit pakkasen puolelle näiden episodien jälkeen?
Meillä 6vee on toivonut kovasti Frozen-aihetta synttäreilleen niin mietin miten meidän rivari riittää, tallooko poro istutukset ja papanoi matolle ja ei taida meillä olla tarpeeksi isoa kulhoakaan sille vaahtokarkki-hirviölle.
Minä koin kyseiset tilanteet jäätäviksi. Toisaalta hääkakku pysyi viileänä kuumana kesäpäivänä.
Laulaminen jonkin verran häiritsi valmisteluja, mutta sellaisia he todellakin ovat. Anopit.
Luulen, että anoppi kadehti tekemääni kaksi metriä korkeaa hääkakkua, koska kaikki aina ylistävät leivonnaisiani. Kakkupohjat olivat tiikerikakkua, mistä olin ylpeä.
Pidän peukkuja Frozenille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi otti asiakseen etsiä minulle työpaikkailmoituksia. Omat tyttärensä oli työttömiä, mutta minun töihini nimenomaan piti sekautua. Kouluttamaton ihminen siinä sitten tiiraili akateemisia työpaikkoja.
Toinen mistä oli aivan fanaattinen oli meidän ruokakaappien sisältö. Niitä jaksoi penkoa ja niistä paasata.
Anoppilassa minä en olisi saanut käyttää sähköä enkä viedä huonetta. Tosi tervetullut olo.
Tämä saattaa yllättää sinut, mutta kouluttamaton ihminenkin osaa lukea työpaikkailmoituksia.
Jopa anopit kykenevät sellaiseen.
No ei hän kyllä ymmärrä itse asiasta ja finesseistä mitään. 😂
Ei tietenkään.
Onneksi hänellä on mukava miniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi otti asiakseen etsiä minulle työpaikkailmoituksia. Omat tyttärensä oli työttömiä, mutta minun töihini nimenomaan piti sekautua. Kouluttamaton ihminen siinä sitten tiiraili akateemisia työpaikkoja.
Toinen mistä oli aivan fanaattinen oli meidän ruokakaappien sisältö. Niitä jaksoi penkoa ja niistä paasata.
Anoppilassa minä en olisi saanut käyttää sähköä enkä viedä huonetta. Tosi tervetullut olo.
Tämä saattaa yllättää sinut, mutta kouluttamaton ihminenkin osaa lukea työpaikkailmoituksia.
Jopa anopit kykenevät sellaiseen.
No ei hän kyllä ymmärrä itse asiasta ja finesseistä mitään. 😂
Ei tietenkään.
Onneksi hänellä on mukava miniä.
Sitäpaitsi miksi hän minulle niitä töitä etsi, kun minä oln töissä. Omat tyttäret ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ilmeisesti sekä minulla että anopilla on vaan käynyt huono tuuri, kun on tullut arvoiltaan ja kasvatukseltaan liian erilainen tyyppi sukuun ja henkilökemiat eivät kohtaa. Lisäksi meillä on aivan eri käsitykset siitä, mikä kellekin on hyväksi ja missä menevät yksityisyyden rajat.
Sanon huono tuuri siksi, että itse olen pärjännyt työssä kuin työssä pomojen, kollegoiden ja asiakkaiden kanssa, mieheni kanssa meillä on loistava parisuhde ja minulla on laaja ystäväpiiri, enkä ole ajautunut ratkaisemattomiin kiistoihin kenenkään kanssa, tai kiistoihin oikeastaan ylipäänsä. Kuten sanottua, olen kiltti, rauhallinen ja joustava tyyppi. Samoin anopin työkaverit ja suku tykkäävät hänestä, ystäviä hänellä ei ole montaa (mutta monella tuntemallani vanhemmalla ihmisellä suku on ensisijainen, joten tästä ei voi päätellä mitään) ja alaisten kanssa on välillä skismaa (kuten varmaan monella muullakin johtavassa asemassa olevalla), mutta siis pääosin ihmissuhteet sujuvat hänelläkin oikein hyvin. Siksi onkin vaikea tajuta, miten meillä on niin vaikeaa ymmärtää toisiamme tai tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Kiitos onnitteluista, pikku Tigris Raulla on jo silmät auki :)
Voisi jopa sanoa, että anopit käytöksellään vesittävät merkkipäivät, ainakin näillä sulavalla jääveistoksillaan. Minä sitten jotenkin aina jäädyn tilanteessa kun tunnelma on niin hyytävä ja hymy sulaa riitteeksi.
Ymmärrän hyvin teidän hämmennyksen kun tilankäyttö meni teillä ihan uusiksi. Olisi varmaan voinut kuulla jääpuikon rasahtavan kun anoppi ja moottorisaha lauloivat jääveistosta viimeistellessään. Tai sitten kukaan ei kuullut mitään. Menikö teillä välit pakkasen puolelle näiden episodien jälkeen?
Meillä 6vee on toivonut kovasti Frozen-aihetta synttäreilleen niin mietin miten meidän rivari riittää, tallooko poro istutukset ja papanoi matolle ja ei taida meillä olla tarpeeksi isoa kulhoakaan sille vaahtokarkki-hirviölle.
Minä koin kyseiset tilanteet jäätäviksi. Toisaalta hääkakku pysyi viileänä kuumana kesäpäivänä.
Laulaminen jonkin verran häiritsi valmisteluja, mutta sellaisia he todellakin ovat. Anopit.
Luulen, että anoppi kadehti tekemääni kaksi metriä korkeaa hääkakkua, koska kaikki aina ylistävät leivonnaisiani. Kakkupohjat olivat tiikerikakkua, mistä olin ylpeä.
Pidän peukkuja Frozenille. :)
Olen vakuuttunut leipuritaidoistasi varsinkin tuo tiikerikakkupohja löi minut ällikällä :)
Minä olen sen verran jauhopeukalo, että saadakseni suuresti kaipaamani ylistyksiä olen synttäreille palkannut suurehkon kirkkokuoron ylistämään kakkuani. En tiedä ihan varmasti onko anoppini minulle kateellinen mutta taannoin mieheni syntymäpäivillä anoppi pomppasi esiin kakustani ainoastaan vaahteranlehdet erogeenisten paikkojensa peittona, yli kaksimetrinen boa-käärme harteillaan ja lauloi Happy Birthday Mr President mitä ihmettelin kovasti koska meillä on aina ostettu Juhla Mokkaa. Varmaan mieheni järkyttyi kahvimerkistä erehtymisestä niin kovin koska hän sai yskänpuuskan.
Mutta nämähän ovat niitä juttuja mitkä painetaan villaisella eikä muistella pahalla, suvun kanssa sitä sattuu ja tapahtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Ihan vilpittömästi edelleen odottelen, mikä se sivistynyt ja kaikkia osapuolia kunnioittava ratkaisu mielestäsi on. Koska itse olen turhautunut ja ahdistunut tilanteeseen, jossa koen tulevani jatkuvasti vähätellyksi ja ylikävellyksi. En ole joutunut vastaavaan tilanteisiin, vaikka työelämässä sitä sun tätä on tullutkin vastaan ja kaikesta selvitty. Otan ihan oikeasti hyviä neuvoja vastaan!
t. aiemmin jo vastannut "valtataistelija"
Ei kannata ottaa kaikkia sanomisia niin vakavasti, vaan laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja tietysti käyttäytyä niin, kuin itse toivoisi toisen kohdeltavan sinua.
Meillä on kolme teiniä kotona ja ovat kasvattaneet minua saamaan teflon pinnan ja jos kaikki mitä ovat sanoneet minulle ja ottanut itseeni, olisin varmaan kuoleman partaalla, mutta silti heidän sanomiset eivät ole vähentäneet rakkautta ja hyvää kohtelua, vaan päinvastoin, voimistanut sitä.
Luulen monessa perheessä anoppijutut olevan vielä pieniä, jos niitä vertaa teinien touhuin. Eikä siitä saa edes hetken rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Tyyppiesimerkki vastauksesta, jonka kirjoittaa sellainen henkilö, jolla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta.
Mun tilanne ratkesi sillä, että katkaisin välit anoppiin. Ei kiinnosta pätkääkään miten anoppi kokee tilanteen. Ei häntäkään kiinnostanut mun fiilikset, kun teki jatkuvalla ilkeydellään ja ylikävelyllään mun elämästä helvettiä.
En usko, että anoppini käy läpi tuttaviensa tiliotteita tai käy järjestämässä omin luvin keittiöstä kaappeja. Tai muita vastaavia tempauksia, joita keksi mulle ilkeilläkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Kiitos onnitteluista, pikku Tigris Raulla on jo silmät auki :)
Voisi jopa sanoa, että anopit käytöksellään vesittävät merkkipäivät, ainakin näillä sulavalla jääveistoksillaan. Minä sitten jotenkin aina jäädyn tilanteessa kun tunnelma on niin hyytävä ja hymy sulaa riitteeksi.
Ymmärrän hyvin teidän hämmennyksen kun tilankäyttö meni teillä ihan uusiksi. Olisi varmaan voinut kuulla jääpuikon rasahtavan kun anoppi ja moottorisaha lauloivat jääveistosta viimeistellessään. Tai sitten kukaan ei kuullut mitään. Menikö teillä välit pakkasen puolelle näiden episodien jälkeen?
Meillä 6vee on toivonut kovasti Frozen-aihetta synttäreilleen niin mietin miten meidän rivari riittää, tallooko poro istutukset ja papanoi matolle ja ei taida meillä olla tarpeeksi isoa kulhoakaan sille vaahtokarkki-hirviölle.
Minä koin kyseiset tilanteet jäätäviksi. Toisaalta hääkakku pysyi viileänä kuumana kesäpäivänä.
Laulaminen jonkin verran häiritsi valmisteluja, mutta sellaisia he todellakin ovat. Anopit.
Luulen, että anoppi kadehti tekemääni kaksi metriä korkeaa hääkakkua, koska kaikki aina ylistävät leivonnaisiani. Kakkupohjat olivat tiikerikakkua, mistä olin ylpeä.
Pidän peukkuja Frozenille. :)
Olen vakuuttunut leipuritaidoistasi varsinkin tuo tiikerikakkupohja löi minut ällikällä :)
Minä olen sen verran jauhopeukalo, että saadakseni suuresti kaipaamani ylistyksiä olen synttäreille palkannut suurehkon kirkkokuoron ylistämään kakkuani. En tiedä ihan varmasti onko anoppini minulle kateellinen mutta taannoin mieheni syntymäpäivillä anoppi pomppasi esiin kakustani ainoastaan vaahteranlehdet erogeenisten paikkojensa peittona, yli kaksimetrinen boa-käärme harteillaan ja lauloi Happy Birthday Mr President mitä ihmettelin kovasti koska meillä on aina ostettu Juhla Mokkaa. Varmaan mieheni järkyttyi kahvimerkistä erehtymisestä niin kovin koska hän sai yskänpuuskan.
Mutta nämähän ovat niitä juttuja mitkä painetaan villaisella eikä muistella pahalla, suvun kanssa sitä sattuu ja tapahtuu!
Kuka ikinä oletkin, niin haluaisin tavata sinut! :)
Olisimme kuin kaksi anoppien sortamaa akateemikkoa ja kilistelisimme presidenttikuppejamme toisiaan vasten ja laulaisimme yhdessä oodin sopuisille suvuille, jääveistoksille ja maailman parhaille, tarkoitan avaruuden parhaille leivonnaisillemme! Kirkkokuoro säestäisi meitä taustalla laulamalla tilulii, liivatelii.
Tekisin mielelläni uuden liivatelaulun, mutta koht' koettaapi sydänyö ja päättyvi neuvontatyö. Ei kenkään enää tiikerikakkua syö tai juustokakkua laiminlyö. Ooh, melkein runo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Kiitos onnitteluista, pikku Tigris Raulla on jo silmät auki :)
Voisi jopa sanoa, että anopit käytöksellään vesittävät merkkipäivät, ainakin näillä sulavalla jääveistoksillaan. Minä sitten jotenkin aina jäädyn tilanteessa kun tunnelma on niin hyytävä ja hymy sulaa riitteeksi.
Ymmärrän hyvin teidän hämmennyksen kun tilankäyttö meni teillä ihan uusiksi. Olisi varmaan voinut kuulla jääpuikon rasahtavan kun anoppi ja moottorisaha lauloivat jääveistosta viimeistellessään. Tai sitten kukaan ei kuullut mitään. Menikö teillä välit pakkasen puolelle näiden episodien jälkeen?
Meillä 6vee on toivonut kovasti Frozen-aihetta synttäreilleen niin mietin miten meidän rivari riittää, tallooko poro istutukset ja papanoi matolle ja ei taida meillä olla tarpeeksi isoa kulhoakaan sille vaahtokarkki-hirviölle.
Minä koin kyseiset tilanteet jäätäviksi. Toisaalta hääkakku pysyi viileänä kuumana kesäpäivänä.
Laulaminen jonkin verran häiritsi valmisteluja, mutta sellaisia he todellakin ovat. Anopit.
Luulen, että anoppi kadehti tekemääni kaksi metriä korkeaa hääkakkua, koska kaikki aina ylistävät leivonnaisiani. Kakkupohjat olivat tiikerikakkua, mistä olin ylpeä.
Pidän peukkuja Frozenille. :)
Olen vakuuttunut leipuritaidoistasi varsinkin tuo tiikerikakkupohja löi minut ällikällä :)
Minä olen sen verran jauhopeukalo, että saadakseni suuresti kaipaamani ylistyksiä olen synttäreille palkannut suurehkon kirkkokuoron ylistämään kakkuani. En tiedä ihan varmasti onko anoppini minulle kateellinen mutta taannoin mieheni syntymäpäivillä anoppi pomppasi esiin kakustani ainoastaan vaahteranlehdet erogeenisten paikkojensa peittona, yli kaksimetrinen boa-käärme harteillaan ja lauloi Happy Birthday Mr President mitä ihmettelin kovasti koska meillä on aina ostettu Juhla Mokkaa. Varmaan mieheni järkyttyi kahvimerkistä erehtymisestä niin kovin koska hän sai yskänpuuskan.
Mutta nämähän ovat niitä juttuja mitkä painetaan villaisella eikä muistella pahalla, suvun kanssa sitä sattuu ja tapahtuu!
Kuka ikinä oletkin, niin haluaisin tavata sinut! :)
Olisimme kuin kaksi anoppien sortamaa akateemikkoa ja kilistelisimme presidenttikuppejamme toisiaan vasten ja laulaisimme yhdessä oodin sopuisille suvuille, jääveistoksille ja maailman parhaille, tarkoitan avaruuden parhaille leivonnaisillemme! Kirkkokuoro säestäisi meitä taustalla laulamalla tilulii, liivatelii.
Tekisin mielelläni uuden liivatelaulun, mutta koht' koettaapi sydänyö ja päättyvi neuvontatyö. Ei kenkään enää tiikerikakkua syö tai juustokakkua laiminlyö. Ooh, melkein runo!
Korkealentoista laukkaa unten kultamaille ja hauskoja somnitteluita (Haa!) sanoista ja unikuvista. Hyvää yötä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Ihan vilpittömästi edelleen odottelen, mikä se sivistynyt ja kaikkia osapuolia kunnioittava ratkaisu mielestäsi on. Koska itse olen turhautunut ja ahdistunut tilanteeseen, jossa koen tulevani jatkuvasti vähätellyksi ja ylikävellyksi. En ole joutunut vastaavaan tilanteisiin, vaikka työelämässä sitä sun tätä on tullutkin vastaan ja kaikesta selvitty. Otan ihan oikeasti hyviä neuvoja vastaan!
t. aiemmin jo vastannut "valtataistelija"
Ei kannata ottaa kaikkia sanomisia niin vakavasti, vaan laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja tietysti käyttäytyä niin, kuin itse toivoisi toisen kohdeltavan sinua.
Meillä on kolme teiniä kotona ja ovat kasvattaneet minua saamaan teflon pinnan ja jos kaikki mitä ovat sanoneet minulle ja ottanut itseeni, olisin varmaan kuoleman partaalla, mutta silti heidän sanomiset eivät ole vähentäneet rakkautta ja hyvää kohtelua, vaan päinvastoin, voimistanut sitä.
Luulen monessa perheessä anoppijutut olevan vielä pieniä, jos niitä vertaa teinien touhuin. Eikä siitä saa edes hetken rauhaa.
Teinit ovat taitavia menemään ihon alle, jos sen sallii, en kyllä rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten joku ei osaa kasvattaa teinejänsä ja joutuu jotain teflonia olemaan. Kyllä fiksut teinit ymmärtävät, eivätkä ole loukkaavia vanhemmilleen. Teinien touhuthan sitä paitsi kestävät vain muutaman vuoden (jos siis yhtään osaat hommaasi). Lisäksi teineille saa ja kuuluu asettaa sääntöjä. Teinin murrosikään kuuluu irrottautuminen ja rajojen testaus, toiminta on siis ihan ymmärrettävää. Ja useimmat tuntemistani teineistä ovat aika fiksuja ja mukavia, heidän kanssaan voi käydä asioita läpi. Mielestäni olisi todella outoa toivoa rauhaa omilta rakkailta lapsiltaan. Luulen siis, että monessa perheessä teinit ovat ihan pikkujuttu verrattuna anoppiin.
Vastasin nyt tahalleen väärinymmärtäen ja vähätellen, kuten moni tähän ketjuun vastannut on tuntunut tekevän. Ei ole kovin hedelmällistä tämä, vai mitä?
Kuvitteellisesti: sulla on teini ja otatte yhteen, sen jälkeen elämä jatkuu normaalisti. Mutta onneksi kahvilla luonasi oleva anoppi kertoo, mikä meni pieleen, mitä lapsesi ajatteli, miten sulla olisi pitänyt toimia, miten harmillista, että tahalleen pilaat lapsesi ja tarjoutuu korjaamaan asian. Niin ja toki soittaa vielä myöhemmin miehellesi ja teinillesi, kuinka hänen on pakko kertoa, miten väärin kohtelet lastasi. Jatka tällaisia kohtaamisia koko loppuelämäsi - tai ainakin anopin loppuelämän ajan joka ikisessä asiassa, koska kaikki asiasi ovat myös anopin asioita. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisimpa nähdä miniöiden ilmeet, jos päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat käyttäytyisivät samalla tavalla kuin jotkut arvon mammat ja laittaisivat hirveän show ja draaman pystyyn, kun lapsenne kantavat opettajille ja hoitajille joka kevät ja joulu lahjoja. Ja joka vuosi sanotaan, ettei mitään tarvitse, mutta se ei vain mene vanhemmille perille ja ovat itse, kuin täällä kerrotut anopit.
Pitäisikö nyt tulevana jouluna laittaa kunnon show pystyy ja näyttää lapselle kaapin paikka, kun lapsi ja vanhemmat yritävät "kaapata" päiväkodeista ja kouluista arvovallan.
Ja mä haluaisin nähdä arvon open ilmeen juuri hän on kiittämässä lapsia kuluneesta koulusyksystä ja kertomassa lasten seuraavaksi esittämästä näytelmästä niin äidit tulevat estraadille, työntävät open syrjään ja kertovat ensin lapsille kuinka äidit sitten ovat onnellisia lastensa koulusyksystä ja sitten äidit jakavat näytelmän roolit vähän uusiksi ja se näytelmän aihekin muuttetaan äideille mieluisaksi.
Joululahja on yhdyssana.
Joululahja on yhdyssana juu, mutta miten ihmeessä tämä tärkeä tieto liittyy tekstiin jossa puhutaan lahjoista joita annetaan keväällä ja jouluna? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Kyllä ratkeaa laittamalla ruotuun. Jos anoppi ei puhetta usko, niin tottelee se eristämistä ja kipua. Niin on muidenkin eläinten kohdalla. Jos nuo toimivat sukkulamatoon, miksei anoppiin?
Pikkuisen villi keskustelu. Alkuperäinen anoppi toi tiikerikakun 5-vuotissynttärijuhliin minkä jälkeen ihmiset ovat projisoineet häneen kaikki anoppitraumansa, ja hän onkin toisten kukat vaihtava kaikessa haukkuva ihmishirviö.
Ja kuitenkin, ilmeisesti se kamaluus, mitä tuo alkuperäinen anoppi teki, oli oikeasti vain se tiikerikakun teko, vaikka aloittaja olisi itse halunnut tehdä kaikki tarjoilut.
Ja jos ihan vain siitä puhutaan, minusta siitä on naurettavaa tehdö numeroa ja loukkaantua. Mitä väliä sillä on, kuka leipoo ja kuka siitä saa kehuja? Ja kehuja voi riittää vaikka kahdellekin.
Antaa anopin tuoda kakku ja sanokaa kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuisen villi keskustelu. Alkuperäinen anoppi toi tiikerikakun 5-vuotissynttärijuhliin minkä jälkeen ihmiset ovat projisoineet häneen kaikki anoppitraumansa, ja hän onkin toisten kukat vaihtava kaikessa haukkuva ihmishirviö.
Ja kuitenkin, ilmeisesti se kamaluus, mitä tuo alkuperäinen anoppi teki, oli oikeasti vain se tiikerikakun teko, vaikka aloittaja olisi itse halunnut tehdä kaikki tarjoilut.
Ja jos ihan vain siitä puhutaan, minusta siitä on naurettavaa tehdö numeroa ja loukkaantua. Mitä väliä sillä on, kuka leipoo ja kuka siitä saa kehuja? Ja kehuja voi riittää vaikka kahdellekin.
Antaa anopin tuoda kakku ja sanokaa kiitos.
Ei.
Ap kieltänyt monta vuotta tuomasta kakkua ja anoppi tuo silti. Sen lisäksi anoppi pyrkii juhlien päähenkilöksi ja emännäksi.
Siellä ne on kun lukee.
Eli anoppi sitkeästi ylikävelee.
Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuisen villi keskustelu. Alkuperäinen anoppi toi tiikerikakun 5-vuotissynttärijuhliin minkä jälkeen ihmiset ovat projisoineet häneen kaikki anoppitraumansa, ja hän onkin toisten kukat vaihtava kaikessa haukkuva ihmishirviö.
Ja kuitenkin, ilmeisesti se kamaluus, mitä tuo alkuperäinen anoppi teki, oli oikeasti vain se tiikerikakun teko, vaikka aloittaja olisi itse halunnut tehdä kaikki tarjoilut.
Ja jos ihan vain siitä puhutaan, minusta siitä on naurettavaa tehdö numeroa ja loukkaantua. Mitä väliä sillä on, kuka leipoo ja kuka siitä saa kehuja? Ja kehuja voi riittää vaikka kahdellekin.
Antaa anopin tuoda kakku ja sanokaa kiitos.
Ei.
Ap kieltänyt monta vuotta tuomasta kakkua ja anoppi tuo silti. Sen lisäksi anoppi pyrkii juhlien päähenkilöksi ja emännäksi.
Siellä ne on kun lukee.
Eli anoppi sitkeästi ylikävelee.
Ei kiitos.
Päähenkilöksi pyrkiminen on muiden kuvitelmaa, ja muutenkin, päähenkilöhän on se lapsi, ei miniä, ja päähenkilö tuskin kakusta suuttui.
1054, olen samaa mieltä, kirjoitin vastaavanlaisen kommentin samaan aikaan, olemme siis eri henkilöt.
Joku varmaan nyt luulee, että olemme sama henkilö.
En siis ole.