Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini

Muistakaa tämä ja se toinen hulluja ja rajattomia anoppeja käsittelevä keskustelu n.20-30 vuoden kuluttua.

1500 -2000 rajatonta anoppia vähemmän eikä kukaan teistä leivo kakkuja,eihän?Ja kaikilla on ihmismäiset suhteet miniöihinsä ja vävyihinsä.

Anoppi kakkujaan juhliin lappaa

ne juhlien kattauksen todella tappaa.

Veis kakkunsa ankkuriksi kalastajalle

tai kirstuun evääksi vainajalle!

 

Vierailija kirjoitti:

Pikkuisen villi keskustelu. Alkuperäinen anoppi toi tiikerikakun 5-vuotissynttärijuhliin minkä jälkeen ihmiset ovat projisoineet häneen kaikki anoppitraumansa, ja hän onkin toisten kukat vaihtava kaikessa haukkuva ihmishirviö.

Ja kuitenkin, ilmeisesti se kamaluus, mitä tuo alkuperäinen anoppi teki, oli oikeasti vain se tiikerikakun teko, vaikka aloittaja olisi itse halunnut tehdä kaikki tarjoilut.

Ja jos ihan vain siitä puhutaan, minusta siitä on naurettavaa tehdö numeroa ja loukkaantua. Mitä väliä sillä on, kuka leipoo ja kuka siitä saa kehuja? Ja kehuja voi riittää vaikka kahdellekin.

Antaa anopin tuoda kakku ja sanokaa kiitos.

Oliko ne edes 5-vuotissynttärit vai jonkun muun keksimä? Paikalla pelkästään lapset ja anoppi. Uskottavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.

Syökööt kotonaan näitä lempikakkujaan 😂

mitä väliä sillä on onko siellä se kahvikakku tarjolla vai ei? Tuskin maailma siihen kaatuu että teemavärien seassa on yks tiikerikakkukin. 

Ei kyllä tulis mieleenkään kieltäytyä anopin tekemistä tarjoiluista, vaikka tykkäänkin itse leipoa. Siinähän nuo menee muiden lomassa nekin. Turhaa sitä kenenkään mieltä pahoittamaan noinkin pienestä asiasta. 

Etkä jaksanut lukea osaakaan ketjusta. Asia ei ole pieni jos anoppi alkaa poistamaan omien tarjoiluidensa tieltä emännän/isännän tarjoiluja.

Se on vaan aivan helvetin epäkohteliasta eikä se muuksi muutu.

T.oman lohivoileipäkakun jääkaapista löytänyt, anopin banaankakku sen tilalla pöydässä - "koska makea kelpaa kaikille"

Olipa uskottavaa. En tosiaankaan usko tätä.😂

Tulee mieleen, että tässä ketjussa testataan ihmisten reaktioita. Jos nää jutut menee läpi, on ihmisiä helppo huijata.

Jutut menee läpi?

Suurella osalla ihmisistä on kokemusta rajattomasta sukulaisesta, joka ei kunnioita rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko anopissa muita marttyyripiirteitä? Jotkut tyrkyttävät väkisin "apuaan" saadakseen tuntea itsensä tärkeiksi, ehkä anopille kuivakakulla on joku syvällisempi merkitys. Aiheesta oli muutama vuosi sitten mielenkiintoinen ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/2542658/riita_lapsen_synttarikakusta.

Minun ongelmasukulaiseni on oma äitini, yrittää omia kaikki mitä teen tehdäkseen itsestään jälkeenpäin numeron. Täällä on mukava saada vertaistukea, on lohdullista tietää että muillakin on haastavia läheisiä.

Mun anoppi on täysi marttyyri.

Mä itse leivoin viime synttäreille kakun yöllä (olin iltatöissä ja aamun olin siivoillut, niin yöllä oli aikaa kakulle).

Kun vieraat saapuivat seuraavana päivänä niin anoppi haukkui kakun ensimmäisenä kun se nostettiin pöytään, vitsaili kakun koristeista ilkeä sävyisesti (vanhempi tyttäreni pahoitti mielensä koska oli kakun koristellut).

Sen jälkeen siirsi huomion keittiön verhoihin ja haukkui niitä, kun oli niin rumat ja vieraitakin oli kehdattu kutsua.

No kun kaikki vieraat olivat paikalla niin anoppi nosti kestokassista pullat ja mustikkapiirakan ja asetteli ne pöytään.

Vieraat hieman kummissaan, että eikö pöytä ollutkaan jo valmis.

Sitten anoppi kertoi kaikille vieraille kuinka oli yömyöhään leiponut ja tehnyt kun arvasi kakun olevan noin ruma.

Mies pisti stopin äidilleen ja sanoi, että nyt alkaa käyttäytymään tai joutaa lähteä pois.

Anoppi oli sitten loppu synttärit hiljaa.

Kun alkoi ottamaan synttäri sankarista ja tämän siskosta kuvaa olisi vielä miehen siihen halunnut, että olisi oikein "perhe kuva".

Appi siihen totesi, että pitäähän se lastenkin äiti sitten kuvaan ottaa ja anoppi totesi terävästi "ei tarvi".

Että semmoset synttärit.

Vanhempi tytär ei halua anoppia synttäreilleen. Ihmettelee, että miksi anoppi ei halunnut minua kuvaan ja miksi anoppi haukkui kakun koristelua.

Sinussa ja anopissasi on jotain samaa, yöllä leivotaan viimeisillä voimilla... ja kun sitten ei mikään kelpaa 😊

Eihän viestin kirjoittaja kertonut muille vieraille missään vaiheessa leiponeensa kakun yöllä.

Anoppihan se siellä kertoili myöhään leiponeensa.

Ja uskon, että jokainen äiti jossain vaiheessa joutuu leipomaan sen kakun yöllä, tekemättä siitä numeroa? Ainakin jos käy töissä niin eihän siinä tunteja vuorokaudessa enää niin montaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitetaanpas faktat kehiin: Äiti on äiti. Anoppi on anoppi. En minä ole anoppia valinnut, vaan se tuli valitettavasti kaupanpäällisenä :(( Äidillesi sanot asian niin kuin se on. Yleensä äitisi ymmärtää ja tajuaa. No menepäs sanomaan anopillesi asia niin kuin se on. Ei anoppisi ymmärrä eikä tajua mitään. Onkohan anopeilla vikaa puheenymmärtämisessä vai onko miniän viesti jotenkin epäselvä?

Anoppi on miehen äiti ja vaimon äiti on miehen anoppi. Eli yhdessä perheessä on kaksi anoppia, hermostuuko mies omalle anopilleen mistään? Ojentaako hän anoppiaan tai miniä äitiään?

Vai onko nämä kakku ja pulla gate kriisit vain miniän ja anopin välisiä otteluita?

Meillä äitini teki ristiäistarjoilut yhdessä mieheni kanssa... olin kiitollinen. Lisäksi anoppini tekee todella hyvää tiikerikakkua, joka on koko suvun herkkua.

Miesten ja anoppien suhde on sellainen että kahvipöydässä ja olkkarin sohvalla kohdataan. Ei siinä kovin kummoista vääntöä pääse yleensä syntymään. Anoppilakyläilyjen logistiikka hoituu yleensä miniän/tyttären toimesta ja miehen tehtävä on istua valmiiseen kahvipöytään juttelemaan mukavia.

Jostain nämä miesten kertomat anoppivitsit kyllä saavat alkunsa... 😁

http://www.vitsi.net/vitsit/anoppivitsit/

Suurimmasta osasta vitseistä ei käy ilmi kertojan sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitetaanpas faktat kehiin: Äiti on äiti. Anoppi on anoppi. En minä ole anoppia valinnut, vaan se tuli valitettavasti kaupanpäällisenä :(( Äidillesi sanot asian niin kuin se on. Yleensä äitisi ymmärtää ja tajuaa. No menepäs sanomaan anopillesi asia niin kuin se on. Ei anoppisi ymmärrä eikä tajua mitään. Onkohan anopeilla vikaa puheenymmärtämisessä vai onko miniän viesti jotenkin epäselvä?

Anoppien on vaikeaa uskoa että oma miniä on niin sivistymätön. Jos olisin itse anoppi, harmittaisi, että sain niin moukkamaisen miniän. Hävettäisi. No. Vastasin ainakin rehellisesti.

Mun anoppi syö suu auki, ei käytä veitseä (pelkkä haarukka kelpaa pihvin pilkkomiseen), hammasharjaa voi anopin mielestä lainata, pureskelee omia varpaan kynsiä yms yms. voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Tässä jos lähetään sivistyksestä puhumaan niin on mulla enemmän käytös- ja pöytätapoja kuin anopilla.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?

Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda ”edes muutama kuivakakku”, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.

Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. ”eivätkö minun kakkuni kelpaa”. ”Sinä varmaan teet paljon parempia.”

Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.

Sano anopille, että ei sinun tarvitse. Huilaa jo vähän, niin me laitetaan juhlat. Nauti elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.

Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.

Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.

Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.

Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.

Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.

Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?

Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.

Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.

Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.

Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.

Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.

Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.

Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.

Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.

Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.

Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.

Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.

En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.

Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Ei mun työkaverit oo kyllä mun asuntoon tunkeutuneet mua haukkumaan, saati penkoneet kaappeja ja papereita.

Ei mun työkaverit tunge nenäänsä mun asioihin ja tuu kertomaan mulle miten mun pitäis mun lapset hoitaa.

Niin ei tee mun vanhemmatkaa. He tulevat luokseni kylään kun minulle sopii ja ovat "vieraina", niinkuin ystävänikin tekevät.

Anoppi on ainoa ihminen omassa lähipiirissä, joka tätä rajattomuutta toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te kiinnitetty niin paljon huomiota siihen mitä anoppi sanoo tai tekee?

Antakaa mennä ohi korvien ja sulkemaan silmänne pikkusioista.

Niinhän joutuu tekemään muutenkin monessa tilanteessa. Työpaikalla, ystävien, harrastusten ja muiden asioiden parissa.

Eihän elämästä tulisi mitään jos jokaisen ulkopuolisen ihmisen (anoppihan ON kuulemma ulkopuolinen?) sanomiset ja tekemiset aiheuttaisivat noin voimakkaita tunteita ja riitoja?

Jos joka ihmisen kanssa täytyisi olla *niskan päällä*.

Se ei onnistu, tai tekee ainakin elämästä aika vaikeaa jos onnistuu.

Aikuinen ihminen osaa luovia ja suhtautua, se on melkein aina parempi vaihtoehro kuin kolmas maailmansota niiden kanssa jotka ovat erilaisia tai toimivat erilailla kuin itse.

Mun anoppi riitelee vaikka yksin.

Tässä nyt kaksi esimerkki tilannetta.

Töissä, unohdan jonkun asian ja tempperamenttinen työkaverini tokaisee asiasta minulle.

"Muistitko eilen tehdä asian x ja x?"

- "anteeksi, unohdin."

- "no muista seuraavalla viikolla nii minä käyn tänään hoitamassa asian"

Ja kaikilla on taas mukavaa.

Sitten anoppi

"Muistitko asian x ja x?"

- "anteeksi, unohdin".

Ja anoppi aloittaa haukkumisen, alkaa penkoa kotiani ja huutaa.

Siihen päälle vielä mitätöi ja vähättelee.

Yritän edelleen olla ystävällinen, mutta anoppi vain jatkaa.

Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, anoppi vain jatkaa.

Kun tätä on jatkunut 15 minuuttia ja olen vain nyökkäillyt ja ollut hiljaa, pyydän anoppia ystävällisesti poistumaan.

Lisää bensaa anopin moottoriin ja meno jatkuu kahta kauheampana.

Kaikkien muiden eli omien sukulaisten, ystävien, työkavereiden, vanhempien, sisarusten kanssa tilanne olisi hoidettavissa rauhallisesti, mutta ei anopin.

Anoppo riitelee vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.

Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.

Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.

Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.

Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.

Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.

Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?

Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.

Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.

Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.

Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.

Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.

Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.

Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.

Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.

Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.

Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.

Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.

En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.

Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Tyyppiesimerkki vastauksesta, jonka kirjoittaa sellainen henkilö, jolla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta.

Mun tilanne ratkesi sillä, että katkaisin välit anoppiin. Ei kiinnosta pätkääkään miten anoppi kokee tilanteen. Ei häntäkään kiinnostanut mun fiilikset, kun teki jatkuvalla ilkeydellään ja ylikävelyllään mun elämästä helvettiä.

En usko, että anoppini käy läpi tuttaviensa tiliotteita tai käy järjestämässä omin luvin keittiöstä kaappeja. Tai muita vastaavia tempauksia, joita keksi mulle ilkeilläkseen.

Rajattomalle ilkeälle anopille voi olla vaikka maailman tappiin ystävällinen, mutta silti anoppi kaataa p*skaa saavista niskaan.

Mä ja anoppi tullaan samasta pikku kaupungista.

Kun menimme miehen kanssa kihloihin niin kaikki tulivat kertomaan minulle "Kannattaa varoa, sun anoppi ei käy täysillä".

Sivuutin asian kunnes kotiin tunkeutumiset, haukkuminen, vähättely yms. Alkoi.

Siksi varmaan anoppi alunperin muuttanutkin pois.

Mutta tääki on varmaan kaikki mun pään sisällä kun niin moni täällä kertoo, että anopit on oikeesti mukavia ja minäkin olen vain osa miniöiden salaista salaseuraa.

En minäkään olisi 5 vuotta sitten varmaan uskonut tälläistä, mutta nyt kun rajaton on osunut omalle kohdalle niin tässä on saanut uuden näkökulman elämään.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tämä ja se toinen hulluja ja rajattomia anoppeja käsittelevä keskustelu n.20-30 vuoden kuluttua.

1500 -2000 rajatonta anoppia vähemmän eikä kukaan teistä leivo kakkuja,eihän?Ja kaikilla on ihmismäiset suhteet miniöihinsä ja vävyihinsä.

Voin viedä kakun, jos sellainen on pyydetty. Pyytämättä en vie. En myöskään poikieni tulevissa kodeissa tule ramppaamaan omin luvin, hauku sisustusta saati osta sinne itseäni miellyttävää mattoa, ellei se kyseinen matto satu miellyttämään myös poikaani ja hänen puolisoaan.

Toivon, että olen hyvissä väleissä poikieni kanssa vielä 20 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ja anoppi tullaan samasta pikku kaupungista.

Kun menimme miehen kanssa kihloihin niin kaikki tulivat kertomaan minulle "Kannattaa varoa, sun anoppi ei käy täysillä".

Sivuutin asian kunnes kotiin tunkeutumiset, haukkuminen, vähättely yms. Alkoi.

Siksi varmaan anoppi alunperin muuttanutkin pois.

Mutta tääki on varmaan kaikki mun pään sisällä kun niin moni täällä kertoo, että anopit on oikeesti mukavia ja minäkin olen vain osa miniöiden salaista salaseuraa.

En minäkään olisi 5 vuotta sitten varmaan uskonut tälläistä, mutta nyt kun rajaton on osunut omalle kohdalle niin tässä on saanut uuden näkökulman elämään.

Mun mies varoitti ennen äitinsä esittelyä, että hänelle ei kannata kertoa mitään, mitä ei ole valmis jakamaan koko maailman kanssa. Valitettavasti jätti mainitsematta, että äitinsä on myös rajaton narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.

Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.

Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.

Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.

Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.

Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.

Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?

Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.

Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.

Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.

Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.

Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.

Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.

Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.

Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.

Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.

Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.

Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.

En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.

Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Tyyppiesimerkki vastauksesta, jonka kirjoittaa sellainen henkilö, jolla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta.

Mun tilanne ratkesi sillä, että katkaisin välit anoppiin. Ei kiinnosta pätkääkään miten anoppi kokee tilanteen. Ei häntäkään kiinnostanut mun fiilikset, kun teki jatkuvalla ilkeydellään ja ylikävelyllään mun elämästä helvettiä.

En usko, että anoppini käy läpi tuttaviensa tiliotteita tai käy järjestämässä omin luvin keittiöstä kaappeja. Tai muita vastaavia tempauksia, joita keksi mulle ilkeilläkseen.

Rajattomalle ilkeälle anopille voi olla vaikka maailman tappiin ystävällinen, mutta silti anoppi kaataa p*skaa saavista niskaan.

Kyllä. Sitä ei tässä ketjussa "antaa muorin leipoa kakku juhliin", "miksi loukata vanhuksen tunteita kieltämällä kakun tuominen" jne sovittelevan ajattelun ihmiset ei ymmärrä. Rajattomalle ihmiselle on oltava kova ja pitää rajoista kiinni. Vaihtoehtona on olla kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.

Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.

Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.

Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.

Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.

Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.

Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?

Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.

Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.

Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.

Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.

Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.

Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.

Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.

Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.

Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.

Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.

Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.

En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.

Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Ihan vilpittömästi edelleen odottelen, mikä se sivistynyt ja kaikkia osapuolia kunnioittava ratkaisu mielestäsi on. Koska itse olen turhautunut ja ahdistunut tilanteeseen, jossa koen tulevani jatkuvasti vähätellyksi ja ylikävellyksi. En ole joutunut vastaavaan tilanteisiin, vaikka työelämässä sitä sun tätä on tullutkin vastaan ja kaikesta selvitty. Otan ihan oikeasti hyviä neuvoja vastaan!

t. aiemmin jo vastannut "valtataistelija"

Ei kannata ottaa kaikkia sanomisia niin vakavasti, vaan laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja tietysti käyttäytyä niin, kuin itse toivoisi toisen kohdeltavan sinua.

Meillä on kolme teiniä kotona ja ovat kasvattaneet minua saamaan teflon pinnan ja jos kaikki mitä ovat sanoneet minulle ja ottanut itseeni, olisin varmaan kuoleman partaalla, mutta silti heidän sanomiset eivät ole vähentäneet rakkautta ja hyvää kohtelua, vaan päinvastoin, voimistanut sitä.

Luulen monessa perheessä anoppijutut olevan vielä pieniä, jos niitä vertaa teinien touhuin. Eikä siitä saa edes hetken rauhaa.

Omat lapset ovat jo ohittaneet teini-iän, mutta he eivät ole ikinä puhuneet minulle epäkunnioittavasti, pinnanneet koulusta tai paiskoneet ovia. En itse asiassa tunne yhtään huonosti käyttäytyvää teiniä, kaikilla tuntemillani on hyvät välit vanhempiinsa. Jos nuo anoppijutut on keksittyjä, niin keksittyjä ovat myös jutut hankalista teineistä.

Mun anoppi tekee sokerimassasta fantasiakakkuja. On kyllä upeita, koristeellisia ja sisältä ok. Aikuisten lastensa juhliin ja lastenlastensa. Kun on hänen syntymäpäivät niin ostaa todella pienen valmiskakun josta ei riitä kaikille.

Meidän poika täyttää pian vuoden ja haluan itse tehdä kakun. Ja koristelut jotka nekin anoppi aina tekee kaikkien juhliin pyytämättä, jos on sanottu ei niin tekee tuo ja laittaa silti.

Mä en halua jatkaa tuota fantasiakakku perinnettä vaan haluan tehdä omantyylisen kakun. Tästä kun sanon niin varmaan tuo sen kakkunsa silti ja mököttää sitten kun nyt aion olla laittamatta sitä esille. Mikä siinä on kun ei voi puhetta ymmärtää! On siis nyt jo suunnitellut yksisarvisteemaa mitään kysymättä. Taatusti loukkaantuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. "Bravuureja" kuivakakut, jotka ei maistu nykyään kenellekään sekä kuivat ja mauttomat täytekakut. Tykkään leipoa ja kokeilen mielellään uusia reseptejä mutta siihen on harvoin tilaisuus kun anoppi leipoo pyytämättä vähänkin isompiin juhliin.

Juurikin näin, minunkaan anopin kuivakakut eivät maistu miltään.

Ap

No mikä tässä on ongelma? Anna anopin tuoda kakkunsa ja jos ovat pahoja eivätkä kelpaa kuten sanoit, niin juhlien loputtua toteat anopille, että näitä jäi nyt aika paljon yli ja pakkaat sille takaisin pois vietäväksi. Eiköhän opi muutamasta kerrasta kun jäävät syömättä. Jos anoppi ei suostu viemään pois, niin kippaat roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.

Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.

Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.

Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.

Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.

Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.

Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?

Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.

Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.

Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.

Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.

Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.

Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.

Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.

Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.

Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.

Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.

Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.

En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.

Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Ei. Kyllä kunnioitus pitää ansaita ensin.

Ei ihmisen kanssa joka ei puhetta ymmärrä voi ratkaista sivistyneesti mitään.

Tässä ketjussa paras vinkki on laittaa anopin tuoma kakku kiertoon. Pakastaa ja viedä anopin juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen anoppi. "Bravuureja" kuivakakut, jotka ei maistu nykyään kenellekään sekä kuivat ja mauttomat täytekakut. Tykkään leipoa ja kokeilen mielellään uusia reseptejä mutta siihen on harvoin tilaisuus kun anoppi leipoo pyytämättä vähänkin isompiin juhliin.

Juurikin näin, minunkaan anopin kuivakakut eivät maistu miltään.

Ap

No mikä tässä on ongelma? Anna anopin tuoda kakkunsa ja jos ovat pahoja eivätkä kelpaa kuten sanoit, niin juhlien loputtua toteat anopille, että näitä jäi nyt aika paljon yli ja pakkaat sille takaisin pois vietäväksi. Eiköhän opi muutamasta kerrasta kun jäävät syömättä. Jos anoppi ei suostu viemään pois, niin kippaat roskiin. 

Ongelma on anopilla joka ei ymmärrä sanaa ei. "Kiitos mutta ei, haluan tehdä juhlat itse".

Ja luuletko että tuo on anopin ainoa yritys päsmäröidä??