Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitetaanpas faktat kehiin: Äiti on äiti. Anoppi on anoppi. En minä ole anoppia valinnut, vaan se tuli valitettavasti kaupanpäällisenä :(( Äidillesi sanot asian niin kuin se on. Yleensä äitisi ymmärtää ja tajuaa. No menepäs sanomaan anopillesi asia niin kuin se on. Ei anoppisi ymmärrä eikä tajua mitään. Onkohan anopeilla vikaa puheenymmärtämisessä vai onko miniän viesti jotenkin epäselvä?
Minä voin valaista asiaa. Jos olisin anoppi, minua harmittaisi ja hävettäisi, että noin moukkamainen ihminen on tullut sukuuni. Tiedän, että muitakin sukulaisia harmittaisi.
Sanoit sen jo. Eikä ketään vieläkään kiinnosta.
Jos olisit miniäni, säikyttelisin sinut pahanpäiväisesti. Kuivakakku on vielä pikkujuttu.😜
Niinhän siinä jo teit, pahanilmanlintu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tykkää äidistäni ja he tulevat loistavasti toimeen. Äitini ei koskaan puutu asioihimme, ei tuomitse (tai vaikka tuomitsisi, ei sano sitä ääneen) ei neuvo eikä auta pyytämättä, saattaa kysyä, tarvitaanko apua ja uskoo, jos sanotaan kiitos ei. Toisin sanoen äitini ei tuppaudu. Oman äitinä kanssa puolisollani on haasteellista, yhteenottoja on paljon enemmän kuin minulla anopin kanssa. Anoppi ei millään halua uskoa, että poika on kasvanut aikuiseksi ja irrottautunut äidistään. Toki tämä on edelleen läheinen ihminen, mutta suhteen pitäisi olla kahden tasaveroisen aikuisen välillä. Ei niin, että meidän perheen päätökset ovat anopin asia, joista hänen tulisi saada päättää tai että meidän koti olisi hänen kotinsa, jossa voi huseerata miten tahtoo.
Meillä anoppi on kahvitteluja varten siivonnut (vaikka oltiin juuri siivottu), leiponut (vaikka olin jo leiponut itse), kattanut pöydän ja muutenkin emännöinyt vieraittemme saapuessa koko kahvihetken. Ihan kuin olisimme miehen kanssa ulkopuolisia omassa kodissamme. Yksi kakku nyt sinne tai tänne, mutta tuohon mä vedin rajan. Ja siitä tulikin iso loukkaantuminen, kun "nykyajan nuoret on niin herkkiä ettei mitään saa tehdä tai sanoa".
Tämän ketjun mukaan Suomen pahin ihminen on anoppi.
Vielä pahempi kuin perussuomalainen.
Voi niitä miniäparkoja joilla on anoppi joka kannattaa perussuomalaisia.
Siinä ei yksi kuivakakku haittaa mitään.
Meillä anoppi toi kesken meidän vihkivalojen lapskoussin hääpöytään ja vihelteli vielä sitä Patakakkosen tunnaria. Mies ei taaskaan sanonut mitään vaikka tiesi äitinsä tahallaan keräävän kaiken huomion. Sitten kun meillä oli esikoisen ristiäiset niin anoppi keitti mäyräsoppaa vaikka tietää minun inhoavan sipulia. Anoppi on näitä perinneruokien harrastajia ja hän tulee omin luvin myös kotiimme tuomaan mäyräkeiton sivutuotteena saapasrasvaa ja mäyrän siitinluusta tehtyjä avaimenperiä. Olen täysin tuskastunut vallitsevaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitetaanpas faktat kehiin: Äiti on äiti. Anoppi on anoppi. En minä ole anoppia valinnut, vaan se tuli valitettavasti kaupanpäällisenä :(( Äidillesi sanot asian niin kuin se on. Yleensä äitisi ymmärtää ja tajuaa. No menepäs sanomaan anopillesi asia niin kuin se on. Ei anoppisi ymmärrä eikä tajua mitään. Onkohan anopeilla vikaa puheenymmärtämisessä vai onko miniän viesti jotenkin epäselvä?
Anoppien on vaikeaa uskoa että oma miniä on niin sivistymätön. Jos olisin itse anoppi, harmittaisi, että sain niin moukkamaisen miniän. Hävettäisi. No. Vastasin ainakin rehellisesti.
Meillä on suvussa vähän tuollainen tilanne, mutta onneksi tuleva anoppi ei ole näkemässä kun on kuollut, mutta suku on jo nyt kauhuissaan "ihanko oikeasti tuo nainen on tulossa sukuun" kun serkkuni on kihlannut hänet. Naisella ei ole mitään käytöstapoja, ei hienotunteisuutta ja kaikissa on päällepäsmärinä. Ei edes sydämensivistystä. Kauhulla odotetaan, mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.
Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Harvemmin nämä hänen kuivakakkunsa ovat kenellekkään maistuneet, kun tarjolla on muutakin kuten juustokakkua. Ap
Inhoan suurinta osaa juustokakuista, joten ottaisin mieluummin tiikerikakkupalan. Makuasioita.
Nina Lincolnin suklaajuustokakku on hyvää.
Joo samaa mieltä, minäkin tykkään esim tiikerikakusta, sitruunakakusta... Ainakin mulle juustokakut ovat jotenkin makeita ja ei niin mieluisia. Samoin sokerimassa-koristenysväys-täytekakut ajatuksenakin vähän ällöttää ja ovat ylimakeita. Nää on makuasioita. Mitä sen on väliä jos pöydässä on pari anopin tekemää juttua, ehkä ne sopivat paremmin perinteisistä jutuista tykkäävälle.
Vai ap, rehellisesti, ehkä pelkäätkin just sitä, että anopin jutut maistuvatkin muille...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Toi on mennyt vaan valtataisteluksi, millä ei oleenää mitään tekemistä itse asian kanssa. Haluat vaan olla niskan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Toi on mennyt vaan valtataisteluksi, millä ei oleenää mitään tekemistä itse asian kanssa. Haluat vaan olla niskan päällä.
En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on samankaltainen tilanne. En halua olla niskan päällä, haluan tulla kohdelluksi kuin ihminen. En suostu narsistisen anopin kynnysmatoksi, enkä laske anoppia perheenjäseneksi, vaikka anopilla tämä harhakuva jostain syystä on. Toivon vain, että anoppi katoaa lopullisesti elämästäni. Liian paljon olen jo sietänyt ja yrittänyt ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Toi on mennyt vaan valtataisteluksi, millä ei oleenää mitään tekemistä itse asian kanssa. Haluat vaan olla niskan päällä.
Olen kieltämättä sillä tavalla hassu ihminen, että haluan olla "niskan päällä" oman elämäni asioissa, esim. mitä harrastan, mitä alaa opiskelen, missä käyn töissä jne. Ikävää, jos jonkun mielestä näitä asioita ei saisi päättää itse.
ps. Jos määritelmäsi edes teoriassa pitäisi paikkaansa (mielestäni ei pidä, mutta voinhan olla sokea toiminnalleni), niin mitä se sitten on anopin puolelta, vai ihan yksiksenikö taistelen? Yritän olla provosoitumatta pikkujutuista, mutta se tuntuu yllyttävän ylikävelemään isoissakin asioissa. Miten mielestäsi pitäisi toimia? Ihan vilpittömällä mielellä otan neuvoja vastaan. :)
Meilläkin anoppi otti asiakseen etsiä minulle työpaikkailmoituksia. Omat tyttärensä oli työttömiä, mutta minun töihini nimenomaan piti sekautua. Kouluttamaton ihminen siinä sitten tiiraili akateemisia työpaikkoja.
Toinen mistä oli aivan fanaattinen oli meidän ruokakaappien sisältö. Niitä jaksoi penkoa ja niistä paasata.
Anoppilassa minä en olisi saanut käyttää sähköä enkä viedä huonetta. Tosi tervetullut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Non niin ja taas on aika vetää narsismi kehiin.
Perustakaa oma ketju narsismista, narsistianopit tulivat jo käsiteltyä edellisessä ketjussa.
Minulla vähän samanlainen tilanne oman anopin kanssa. Haluaa leipoa kaikkiin juhliimme, ja olen tulkinnut asian okevan juuri niin kuin itsekin epäilit: haluaa uskotella itselleen etten selviytyisi itse juhlien järjestämisestä. Samalla haluaa paistatella juhlissa herkullisten leivonnaisten leipojan roolissa.
Olen ratkaissut asian niin että pyydän häneltä aina tietyt kaksi leivonnaista, joiden reseptit ikäänkuin kulkevat suvussa. On ihan kivakin saada tarjolle mahdollisimman montaa eri sorttia herkkuja, ja nuo hänen tekemänsä leivonnaiset eivät vie pois mitään siitä, mitä itse kullonkin aion leipoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Miksi te kiinnitetty niin paljon huomiota siihen mitä anoppi sanoo tai tekee?
Antakaa mennä ohi korvien ja sulkemaan silmänne pikkusioista.
Niinhän joutuu tekemään muutenkin monessa tilanteessa. Työpaikalla, ystävien, harrastusten ja muiden asioiden parissa.
Eihän elämästä tulisi mitään jos jokaisen ulkopuolisen ihmisen (anoppihan ON kuulemma ulkopuolinen?) sanomiset ja tekemiset aiheuttaisivat noin voimakkaita tunteita ja riitoja?
Jos joka ihmisen kanssa täytyisi olla *niskan päällä*.
Se ei onnistu, tai tekee ainakin elämästä aika vaikeaa jos onnistuu.
Aikuinen ihminen osaa luovia ja suhtautua, se on melkein aina parempi vaihtoehro kuin kolmas maailmansota niiden kanssa jotka ovat erilaisia tai toimivat erilailla kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.
Onnea Tigris Raulle! :)
Usein käy niin, että anopit veistävät tai veistättävät jääteoksia erilaisiin merkkipäiviin. Häissänmme olivat yllättäen kurpitsavaunut, joita vetivät uljaat yksisarviset ja lapsen ristiäisiin anoppi veisti Disney-linnan. Ruusunen ja prinssi tanssivat linnan pihalla.
Kauniita teoksia, mutta vaikeuttivat häissä tanssimista ja ristiäisissä kaikki lämpimät leivonnaiset kylmenivät.
Sellaisia he ovat. Anopit.
Kiitos onnitteluista, pikku Tigris Raulla on jo silmät auki :)
Voisi jopa sanoa, että anopit käytöksellään vesittävät merkkipäivät, ainakin näillä sulavalla jääveistoksillaan. Minä sitten jotenkin aina jäädyn tilanteessa kun tunnelma on niin hyytävä ja hymy sulaa riitteeksi.
Ymmärrän hyvin teidän hämmennyksen kun tilankäyttö meni teillä ihan uusiksi. Olisi varmaan voinut kuulla jääpuikon rasahtavan kun anoppi ja moottorisaha lauloivat jääveistosta viimeistellessään. Tai sitten kukaan ei kuullut mitään. Menikö teillä välit pakkasen puolelle näiden episodien jälkeen?
Meillä 6vee on toivonut kovasti Frozen-aihetta synttäreilleen niin mietin miten meidän rivari riittää, tallooko poro istutukset ja papanoi matolle ja ei taida meillä olla tarpeeksi isoa kulhoakaan sille vaahtokarkki-hirviölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on taas sellainen kuin aiempikin anoppiketju, että alkaa ruokkia itseään.
Mukava keksiä entistä mehevämpiä juttuja mitä se muka-anoppi on tehnyt.Osa on ehkä tosia, mutta paljon on niitä jotka haluavat heittää pökköä pesään.
Sille joka uhosi, että kannattaa heittää anopin tuomiset suoraan roskiin ja tarkistaa, että anoppi varmaan näkee, eli nöyryyttää toista ihmistä.
Kukaan normaalijärkinen ei koe toisen ihmisen nöyryyttämistä oikeana ja ja suurin osa ei siihen edes pysty.
Vaikka olisi kyse suuremmastakin asiasta kuin kuivakakku.Jos kyseessä olisi, oma äiti, ystävä, työkaveri, naapuri tai kummitäti, heittäisittekö heidän leipomansa kakun leipojan silmien alla suoraan roskiin?
Jotain rajaa sentään omalla törkeydellåkin.
Jos näin toimii, niin ei ole kyllä kaikki muumit kotona.
Ei ainakaan kannattaisi ylpeillä teoillaan.
Juuri näin. Niin inhottavat anopit, kuin anopinvihaavat kuuluvat samaan sarjaan ja yleensä heillä on mt-ongelmia, näkeehän sen kommenteista, että käydään ylikierroksilla.
Nyt sattuu vain anopit olemaan vihan kohteena, mutta yhtä usein on työkaverit, naapurit, sukulaiset ja puoliso, joita vaihdetaan usein ja aina syy löytyy toisesta.
Työyhteisössäni on yksi anopinsa vihaaja ja hän saattaa hyvin pienestä asiasta tehdä suurta draamaa ja jauhaa samaa asiaa viikkoja. Ja jos anoppi ei ole hampaan kolossa, sitten on naapuri tai kaupankassa.
Ikävää, ettei hän tunne tarvetta hakea apua, vaan kaataa pahan olonsa muiden niskaan, niin kuin täällä ovat tehneet nämä anopinvihaajat.Mä pärjään kaikkien muitten ihmisten kanssa elämässäni, paitsi anopin. Kyse ei ole vihaamisesta. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen, jonka mielestä asiat voi selvittää puhumalla tai jättää omaan arvoonsa. Muitten kohdalla se on helpompaa kuin anopin. Koska eipä mun ystäväni tule salaa siivoamaan kotiini, harrastuskaverit eivät kritisoi lapsenkasvatustaitojani eivätkä työkaverit yritä päättää puolestani, mitä mun kannattaisi elämälläni tehdä.
Mulle kyse on siis rajanvedosta. Anoppi kokee olevansa täysivaltainen perheenjäsen tai oikeastaan joiltain osin ylemmällä kuin mieheni ja minä (suhtautuu meihin kuin lapsiin). Mieheni ja minun mielestä hän toki on läheinen ihminen, mutta suhteen kuuluisi olla samanlainen kuin muidenkin yhdenvertaisten aikuisten kanssa.
Kakkutapauksessa ongelmana ei tietenkään ole avun tarjoaminen vaan se, ettei uskota toisen sanaa. Tai tehdään kysymättä. Ja tiedän kokemuksesta, ettei tilanteessa auta, vaikka pyytäisi auttamaan jossain muussa asiassa juhlien suhteen, kun "kai mä nyt saan päättää, mitä teen, kun kerran hyvää hyvyyttäni autan". Ja jos se rajoittuisi vaan tyyliin siihen yhteen kakkuun kerran vuodessa, niin ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun vastaavia tilanteita on joka kerralla, kun ollaan tekemisissä, niin se alkaa rasittaa.
Mutta ratkeaako ongelma sillä, että ollaan anopille ilkeä, laitetaan ruotuun ja käydään ikuista valtataistelua? Ei ratkea.
En usko, anoppien olevan sen ilkeämpiä, kuin muutkaan esim. kuin työkaverit, sukulaiset tai miniät.
Ja yhtälailla konflikti tilanteita kohdataan työelämässä, harrastuksissa tai jos työskentelee asiakaspalvelussa tai hoiva-alalla, harvalla työntekijällä tulisi mieleen lähteä valtataisteluun tai ilkeilemään vaan ongelma on ratkaistava sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Ihan vilpittömästi edelleen odottelen, mikä se sivistynyt ja kaikkia osapuolia kunnioittava ratkaisu mielestäsi on. Koska itse olen turhautunut ja ahdistunut tilanteeseen, jossa koen tulevani jatkuvasti vähätellyksi ja ylikävellyksi. En ole joutunut vastaavaan tilanteisiin, vaikka työelämässä sitä sun tätä on tullutkin vastaan ja kaikesta selvitty. Otan ihan oikeasti hyviä neuvoja vastaan!
t. aiemmin jo vastannut "valtataistelija"
Minä olen aika tuskastunut meidän anoppiin kun hän haluaa olla huomion keskipisteenä. Meidän pojan ristiäisiin anoppi oli veistänyt tiikerin näköisen ja aidon kokoisen jääveistoksen, 120 senttiä korkean ja sijoitti sen kastepöytään. Kielot oli siirretty toiselle pöydälle. Muut vieraat eivät saaneet kunnon valokuvia kastetilaisuudesta kun vauva ja kummit sekä me vanhemmat jäätiin sen jäätiikerin taakse piiloon. Samoin pappi.
Sitten ei meiltä löytynyt tarpeeksi isoa vatia jäätiikerin alle niin pappi joutui puhumaan nopeammin ettei sulamisvesi pilaa olohuoneen parkettia. Lapsesta piti tulla Tigris Raul Jackson niin lyhennetyllä ja nopeutetulla kasteella hän on nyt lopunikänsä Tigris Rau, huokaus.