Lue keskustelun säännöt.
Halusin lapsia, mutta nyt olen nähnyt lähipiirissä millaista se oikeasti on.....
23.08.2018 |
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Kommentit (104)
Lastenhoito hommaa pitäisi testata ennen omien hankkimista.
se ei ole nukke joka sievästi vain nukkuu. Vaativia otuksia. Todella raskasta ja väsyttävää. Toki myös antoisaa 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottakai vauvassa ollaan kiinni vuorokauden ympäri.. samoin koiranpennussa jne..... ihan perus juttuja.
Kyl mä jätin mun lemmikki lapset kotiin työpäivän ajaksi. En todellakaan ollut kiinni 24/7.
Niin mun naapurikin. Koira haukkuu ja vinkuu ikävää sä koko päivän ja koko kesän. Ei usko kun sanoin. Käy koiraa sääliksi. Olisin voinut lomani ajaksi ottaa päivähoitoon mutta kun ei kuulemma ole ikävissään. Kyllä se muutaman kuukauden tarvitsisi jos ei nyt ihan 24/7 mutta ainakin 20/7.
Mun lemmikit koulutettiin yksin oloon. Niin se kuuluukin tehdä. Ainakaan eivät naapurit valittaneet eivät ole vieläkään valittaneet.
Lemmikit on ERILAISIA! Itselläkin ollut useampi koira ja jokaisen kanssa on yksin olo vienyt täysin oman aikansa. Toinen tottui helposti saman tien kun taas toisen kanssa oli todella haastavaa, tuntui ettei mikään tepsinyt kunnes lopulta yli 5kk ikäisenä oppi olemaan yksin huutamatta. Olen itse ollut koiranpennun kanssa aina kuukauden tai parikin lomalla, en ymmärrä ihmisiä jotka ottaa pennun ja häipyy tyyliin päivän jälkeen takasin töihin ja jättää pienen pennun yksin kotiin?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Mene kotiin kasvamaan. Sulla on vielä prinsessavaihe päällä.
Sinä et varmaan ikinä juhli mitään. Olet aina valmis jäämään töihin...minulla yhtälailla oikeus juhlia 28v synttäreitä kuin sillä äipällä mennä kotiin hyysäämään 14v muksua. Kenenkään elämä ei ole sen tärkeämpää ei vaikka olisi niitä lapsia tehnyt. Minulla ei ole velvollisuutta joustaa vain sen takia etten ole lisääntynyt m
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.
Sinä voit olla pitämättä synttäreitä jos haluat. Meillä on ollut jo pitkään miehen kanssa tapana viettää iltaa kahdestaan syntymäpäivänä. Vietetään iltaa ystävien kanssa toisinaan. En polje jalkaa syntymäpäivieni takia olen saanut ne vuorot jo aikapäiviä sitten. Minun ei tarvitse jäädä töihin kun olen jo oman vuoroni hoitanut. Mikä juhlissani on tärkeää? Ehkäpä se että minä täytän vuosia. Ehkä se ei sinulle enää tunnu missään. Meillä on omat tavat. Meillä on miehen ja ystävien kesken tapana juhlia kun joku täyttää vuosia.
Mistä päättelit etten ota muita ihmisiä huomioon, koska haluan pitää aamuvuoroni ja lähteä viettämään mieheni kanssa syntymäpäiviä. Tässä on kuule joustettu monet joulut, koulujen lomat ja juhlat perheellisten takia. Ja silloin kun mulla sattuu olee synttärit tai tärkeä meno mutta pitäisi edelleen joustaa? Yeap yeap...
Mä en käy festareilla, rock mikälie tapahtumissa, risteilyillä. Sä juhlit omalla tavallasi minä omallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Mene kotiin kasvamaan. Sulla on vielä prinsessavaihe päällä.
Sinä et varmaan ikinä juhli mitään. Olet aina valmis jäämään töihin...minulla yhtälailla oikeus juhlia 28v synttäreitä kuin sillä äipällä mennä kotiin hyysäämään 14v muksua. Kenenkään elämä ei ole sen tärkeämpää ei vaikka olisi niitä lapsia tehnyt. Minulla ei ole velvollisuutta joustaa vain sen takia etten ole lisääntynyt m
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.
Aika moni kuule viettää synttäreitä siihen asti kunnes kuolo korjaa. Ehkä sinä et
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aloittaja ymmärrät, että se vauva-aika ei kestä kovin pitkään.
Ei, mutta sen aikana huonosti nukkuvan lapsen kanssa kertyvä univaje voi aiheuttaa vuosien uniongelmat äidille. Äiti ei enää nuku, vaikka lapsi alkaakin nukkua lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Mene kotiin kasvamaan. Sulla on vielä prinsessavaihe päällä.
Sinä et varmaan ikinä juhli mitään. Olet aina valmis jäämään töihin...minulla yhtälailla oikeus juhlia 28v synttäreitä kuin sillä äipällä mennä kotiin hyysäämään 14v muksua. Kenenkään elämä ei ole sen tärkeämpää ei vaikka olisi niitä lapsia tehnyt. Minulla ei ole velvollisuutta joustaa vain sen takia etten ole lisääntynyt m
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.
Sulla taitaa olla tuo lukutaito heikko kun en missään kohtaa sanonut että äitini järjestää minulle juhlat. Ei ole järjestänyt sen jälkeen kun täytin 18v 😂. Ihan itse kuule vietän syntymäpäivää mieheni kanssa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikä se siihen 18-vuotis synttäreihin pääty. Itselläni fiksu täysi-ikäinen tytär. Kyllä mulla on vaan huoli, että missä menee ja pääsee turvallisesti kotiin. Keväällä jännätään kirjoihukset ja opiskelupaikan saantia.
Minulla kuopus (poika 20 v.) aloitti juuri opiskelut ja muutti pois kotoa. Olen silti kuin ekaluokkalaisen äiti ja mietin löytääkö poika yhtään kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aloittaja ymmärrät, että se vauva-aika ei kestä kovin pitkään.
Ei, mutta sen aikana huonosti nukkuvan lapsen kanssa kertyvä univaje voi aiheuttaa vuosien uniongelmat äidille. Äiti ei enää nuku, vaikka lapsi alkaakin nukkua lopulta.
Jep ja tämä on yllättävän yleistä. Lapsi nukkuu yöt mutta äiti heräilee monta kertaa eikä enää saa nukuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Mene kotiin kasvamaan. Sulla on vielä prinsessavaihe päällä.
Sinä et varmaan ikinä juhli mitään. Olet aina valmis jäämään töihin...minulla yhtälailla oikeus juhlia 28v synttäreitä kuin sillä äipällä mennä kotiin hyysäämään 14v muksua. Kenenkään elämä ei ole sen tärkeämpää ei vaikka olisi niitä lapsia tehnyt. Minulla ei ole velvollisuutta joustaa vain sen takia etten ole lisääntynyt m
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.Sulla taitaa olla tuo lukutaito heikko kun en missään kohtaa sanonut että äitini järjestää minulle juhlat. Ei ole järjestänyt sen jälkeen kun täytin 18v 😂. Ihan itse kuule vietän syntymäpäivää mieheni kanssa kahdestaan.
ohis, mutta sinullakin olisi petrattavaa lukutaidossa.. ”eikö äitisi järjestänyt sinulle tarpeeksi AIKOINAAN”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Mene kotiin kasvamaan. Sulla on vielä prinsessavaihe päällä.
Sinä et varmaan ikinä juhli mitään. Olet aina valmis jäämään töihin...minulla yhtälailla oikeus juhlia 28v synttäreitä kuin sillä äipällä mennä kotiin hyysäämään 14v muksua. Kenenkään elämä ei ole sen tärkeämpää ei vaikka olisi niitä lapsia tehnyt. Minulla ei ole velvollisuutta joustaa vain sen takia etten ole lisääntynyt m
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.Sulla taitaa olla tuo lukutaito heikko kun en missään kohtaa sanonut että äitini järjestää minulle juhlat. Ei ole järjestänyt sen jälkeen kun täytin 18v 😂. Ihan itse kuule vietän syntymäpäivää mieheni kanssa kahdestaan.
ohis, mutta sinullakin olisi petrattavaa lukutaidossa.. ”eikö äitisi järjestänyt sinulle tarpeeksi AIKOINAAN”
Kysymys jääkin, että kuka tässä minulle ne järjestää kun tämän mukaan en olisi kuitenkaan itse järjestämässä 😂 vaikka äitini ei olisikaan mulle AIKOINAAN järjestänyt niin eikä aikuinen saa itse enää järjestää itselleen syntymäpäivä juhlia. Täytyykin isälle sanoa ettei järjestä niitä 60v juhlia kun äitinsä tuskin järjesti aikoinaan paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo aika nyt kauaa kestä. Ja lapsista on iloa sitten loppuelämän.
Äläpä mene moista lupaamaan. Sellainen kun ei missään nimessä ole varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on oikeastaan vähän päinvastainen kokemus. Hirvitti hankkia lapsia, vaikka niitä halusinkin. Lähipiirissä oli suht hyvin nukkuvia ja terveitä vauvoja, jotka eivät olleet edes kovin itkuisia, mutta silti näiden ympärillä oli sellainen sirkus, että kauhistutti, millaista olisi, jos vauva olisi kaiken lisäksi sairas tai nukkuisi huonosti. Eniten hirvitti se jatkuva hössötys, hysteria, asioiden tekeminen vaikeasti, äärimmilleen viety kiintymyysvanhemmuus, suurten numeroiden ja välikohtausten järjestäminen. Ahdisti seurata, miten vauvalle pitää koko tämän hereilläoloajan kailottaa ja laulaa taukoamatta, eivätkä näiden vanhemmat voineet koskaan edes juoda kahveja yhtä aikaa, koska vauvaa pitää koko ajan jomman kumman hyysätä.
Onneksi uskalsin tehdä lapsen. Oli mukavaa huomata, että en tunne tarvetta itkeä ja järjestää kohtausta, jos joudun jättää puolivuotiaan päiväksi isänsä kanssa, eikä vauva kuole, jos joutuu joskus 15 minuuttia köllötellä itsekseen tutkimassa leluja. Tietysti välillä tilanne on päällä, mutta useimmiten olemme miehen kanssa saaneet jopa syötyä yhtä aikaa.
Vauvan itkuisuudelle, nukkumavaikeuksille ja muulle ei juuri itse voi mitään, ja ne rajoittavat kyllä elämää, jos huono tuuri käy. Mutta on kuitenkin lohdullista, että vauva-arki on kuitenkin osittain aina oman itsenne näköistä. Rentojen tyyppien on mahdollista säilyttää rento ote, hermoheikoilla hysteerikoilla sama peli jatkuu vauvan synnyttyäkin. Toki minulla, rennommalla tyypilläkin on omat pelkoni ja epävarmuuden hetkeni, mutta sellainen hirveä vouhotus ja sähläys eivät ole pakko, toisin kuin luulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
No ne minä-minä-minä ihmiset muuttuvat kyllä usein lasten saannin jälkeen minä-minä-minä-jaMINUNlapset!!1!!!-ihmisiksi. Eli vaan huononpaan suuntaan...
Tämä on aivan totta! Itselläni ei ole lapsia. Vaativa työ (esimiestehtäviä eli vastuun kantamista kymmenien ihmisten jaksamisesta ) jonka lisäksi tein vapaaehtoistyötä, jossa toimin tukihenkilönä vaikeuksiin joutuneiden kanssa. Yksin asuvalla isälläni on muistisairaus ja autoin häntä arjesta selviämiseen. Ja sitten aloitin parisuhteen miehen kanssa, jolla oli alakouluikäinen lapsi. Voi taivas sitä itsekkyyden määrää! Yht'äkkiä olikin niin että tämän yhden lapsen ympärillä piti pyöriä kaikkien: laiminlyödä töitä, oman vanhemman hoito, jättää vapaaehtoistyö. Ja vain siksi, että kaksi aikuista voisi päivystää jokaiseen harrastukseen, kaverivierailun ja pomppulinnavinkumisen toteutumista. Mies ei voinut käsittää miksi en hylännyt omia auttamisasioitani tämän yhden lapsen paapomisen takia. Lapsiperheissä on kyllä niin suunnaton minä-minä-minä ja MINUN LAPSI -asennevamma että huh huh. Ei tää yhteiskunta toimisi ilman meitä, jotka ei ajattele vain oman perheen etua, vaan myös oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin tän hullun työelämän vauvan kanssa kotonaoloon ihan koska tahansa!
Niinhän sitä sanotaan että miehet pyörittävät maailmaa..
Minä en kestäisi millään sitä vauvassa kiinni olemista, en ole koskaan tykännyt elää symbioosissa. (Toki lapsena olin vanhempien hoidossa, mutta aikuisiällä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottakai vauvassa ollaan kiinni vuorokauden ympäri.. samoin koiranpennussa jne..... ihan perus juttuja.
Kyl mä jätin mun lemmikki lapset kotiin työpäivän ajaksi. En todellakaan ollut kiinni 24/7.
Niin mun naapurikin. Koira haukkuu ja vinkuu ikävää sä koko päivän ja koko kesän. Ei usko kun sanoin. Käy koiraa sääliksi. Olisin voinut lomani ajaksi ottaa päivähoitoon mutta kun ei kuulemma ole ikävissään. Kyllä se muutaman kuukauden tarvitsisi jos ei nyt ihan 24/7 mutta ainakin 20/7.
Mun lemmikit koulutettiin yksin oloon. Niin se kuuluukin tehdä. Ainakaan eivät naapurit valittaneet eivät ole vieläkään valittaneet.
Lemmikit on ERILAISIA! Itselläkin ollut useampi koira ja jokaisen kanssa on yksin olo vienyt täysin oman aikansa. Toinen tottui helposti saman tien kun taas toisen kanssa oli todella haastavaa, tuntui ettei mikään tepsinyt kunnes lopulta yli 5kk ikäisenä oppi olemaan yksin huutamatta. Olen itse ollut koiranpennun kanssa aina kuukauden tai parikin lomalla, en ymmärrä ihmisiä jotka ottaa pennun ja häipyy tyyliin päivän jälkeen takasin töihin ja jättää pienen pennun yksin kotiin?!
TÄMÄ!
Olen koirien kasvattajana niin samaa mieltä.
Koiranpentu on luovutusiässä vielä verrattavissa pieneen ihmistaaperoon. Se on siihen asti jokaisen hetkensä elänyt, nukkunut, syönyt, emon ja sisarusten ( ja kasvatusperheen) seurassa, ei sellainen vielä edes tiedä yksinolosta mitään, se tulee täysin uutena kokemuksena. Eikä pientä pentua voi edes ruokinta-aikojen puitteissa todellakaan jättää työpäiviksi yksin!
Joka ei tätä ymmärrä, ei ole koiranomistajaksi edes sopiva.
Itseäni ei pelota se miten paljon lapsi/vauva sitoo, minulla on oikeastaan teini-ikäisestä ollut vastuullani useampikin lemmikki, nytkin hevosia ja koiria ja ammattini myös eläinten parissa; joku on hoidettavana 24/7. Ei sitä ole koskaan tullut lähdettyä yhtään mihinkään hetken mielijohteesta, aina pitää suunnitella hoitajat ja järjestellä jne.
Vauvat ovat ihania ja söpöjä, mutta sitten se lasten kanssa oleminen... Kyllästyn heidän leikkeihinsä ja juttuihinsa noin tunnissa aina. Jatkuva huomion kärttäminen ja huutaminen. Monet ystävät ovat sanoneet että se on aivan eri tilanne, kun ne on ne omat lapset, sillon ei ala kyllästyttää... Uskaltaako luottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Ehkä... toisaalta näen myös, että lasten hankkiminen on yksi itsekkäimmistä teoista mitä ihminen voi tehdä. Eihän siinä ajatella muuta kuin itsensä ja "oman tarinan" jatkamista jollain tavalla. Jos haluat oikeasti tarjota jollekin turvaa kaipaavalle ihmislapselle hyvän, rakastavan kodin, adoptoit. Ja siis itsekin haluan lapsia jossain vaiheessa. Haluaisin sekä biologissesti omia lapsia että elämäntilanteen salliessa adoptoida lapsia. Mutta tiedostan silti lasten hankkimisen huonot puolet enkä todellakaan tekisi itsestäni marttyyria vain koska uhraisin aikaa lapselle, jonka itse päätin vielä maailmaan tehdä.
Juu ei. Sinulla on velvollisuus ottaa muut ihmiset huomioon. Mikä juhlissasi on niin tärkeää?Miksi hyysätä 28 v pitäisi olla-aikuista?Eikö äiti järjestänyt tarpeeksi aikoinaan? Minä olen hoitanut pestini siinä asiassa jo 27 vuotta, omat synttärit voin tässä iässä pitää tai olla pitämättä.
Juhlin nykyään mm. punk-keikoilla, burkeskishowlla, rockristeilyillä jne. Työ on leiväntekokone, jonka pysäytän kun pääsen ovesta ulos. Jos on ihan pakko, ihmiset vaihtavat meillä vuoroja keskenään, kuka mistäkin syystä.
Vanhempi lapseni on melkein ikäisesi, mutten osaa kuvitella että hän polkisi jalkaa juhliensa takia kuin joku 3v uhmis. Hän on aikuinen.