Lue keskustelun säännöt.
Halusin lapsia, mutta nyt olen nähnyt lähipiirissä millaista se oikeasti on.....
23.08.2018 |
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
On hyvä ap, että näet sitä meininkiä kunnolla sivusta. Tiedät mihin ryhdyt, jos ryhdyt. Moni tulee vanhemmaksi tietämättä yhtään mitä odottaa. Esim. oma ystäväni kertoi, että oli elänyt yli puoli vuotta täysin sumussa koska ei saanut nukuttua kunnolla.. oli 1-1,5h välein herännyt puoli vuotta.. mieti. Ja oli ihanaa kun kertoi rehellisesti kaiken.
Niin, ja se jatkuva heräily ei edes välttämättä rajoitu vain kuukausiin. Meillä se on jatkunut toista vuotta. Nimimerkillä en tainnut viime yönä taaskaan nukkua lainkaan. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin tän hullun työelämän vauvan kanssa kotonaoloon ihan koska tahansa!
Äitiys on 24/7, mutta työpäivä kestää yleensä sen 8h ja loppu on VAPAATA.
No aika monella on kuitenkin lapsia, jotka ovat olemassa työpäivän jälkeen.
No nimenomaan, SEKIN VIELÄ! Eli tarkoitin siis lapsettoman näkökulmasta työelämää. Lapseton voi rojahtaa sohvalle makaamaan tai tehdä mitä haluaa.
Eikä se siihen 18-vuotis synttäreihin pääty. Itselläni fiksu täysi-ikäinen tytär. Kyllä mulla on vaan huoli, että missä menee ja pääsee turvallisesti kotiin. Keväällä jännätään kirjoihukset ja opiskelupaikan saantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaisin tän hullun työelämän vauvan kanssa kotonaoloon ihan koska tahansa!
Äitiys on 24/7, mutta työpäivä kestää yleensä sen 8h ja loppu on VAPAATA.
No aika monella on kuitenkin lapsia, jotka ovat olemassa työpäivän jälkeen.
No nimenomaan, SEKIN VIELÄ! Eli tarkoitin siis lapsettoman näkökulmasta työelämää. Lapseton voi rojahtaa sohvalle makaamaan tai tehdä mitä haluaa.
Kyllä se aika palailee lapsellisellekin, alkuun pätkittäin :) - lapsi 17
Koirat ovat lyhytikäisiä, kun taas lapset elävät yleensä kauemmin kuin vanhempansa. Lapsissa on tulevaisuus. Vanhana on mukavaa seurata sitä miten lapset elävät elämäänsä, mitä itse on jättämässä jälkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Höpö höpö. Minulla ei ole lapsia enkä silti elä minä-minä-minä-minä. Elämässä on mukana mies, lemmikit, sisarusten lapset. Elämässä oppii muutenkin epäitsekkääksi kuin tekemällä lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkäsin siitä vauva "sumussa" vaaleanpunaisissa hattarapilvissä ja oli ihanaa olla kotona vauvan kanssa monta vuotta. Mulla kyllä mies auttoi täydellisesti vauvan hoidossa, joten tottakai oli paljon helpompaa kun vaikka yh:lla.
Varmaan ois ollu ihanaa. Niillä jotka saivat paljon apua puolisolta ja/tai isovanhemmilta jne.
Itse olin vuotta katkera siitä, että jouduin selviämään yksin. Joo muistan kohokohtana miten hienoa oli, kun pääsi yksin viemään roskapussin. Lapsi nyt teini ja rakastan häntä kyllä. Kannattaa etukäteen miettiä, löytyykö sitä turvaverkostoa. Mä en vauvakuumeessa tällasia miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tottakai vauvassa ollaan kiinni vuorokauden ympäri.. samoin koiranpennussa jne..... ihan perus juttuja.
Kyl mä jätin mun lemmikki lapset kotiin työpäivän ajaksi. En todellakaan ollut kiinni 24/7.
Vauva aika voi olla lyhyt, mutta minulla ei ole rahkeita eikä aikaa elää sitä. Olen juuri päässyt ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Opiskelu nopea tempoista ja paikalla oli pakko koko opiskelun. Kun valmistun niin uraputkeen pääsee. Ei ole aikaa olla poissa töistä sitä 50vkr ellei enemmänkin jos raskaus ei mee puutkeem saati 9kk kotona lapsen kanssa. Naiselta tämä kaikki on poissa. En aio riskeerata omaa uraa lapsen takia.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkäsin siitä vauva "sumussa" vaaleanpunaisissa hattarapilvissä ja oli ihanaa olla kotona vauvan kanssa monta vuotta. Mulla kyllä mies auttoi täydellisesti vauvan hoidossa, joten tottakai oli paljon helpompaa kun vaikka yh:lla.
Varmaan ois ollu ihanaa. Niillä jotka saivat paljon apua puolisolta ja/tai isovanhemmilta jne.
Itse olin vuotta katkera siitä, että jouduin selviämään yksin. Joo muistan kohokohtana miten hienoa oli, kun pääsi yksin viemään roskapussin. Lapsi nyt teini ja rakastan häntä kyllä. Kannattaa etukäteen miettiä, löytyykö sitä turvaverkostoa. Mä en vauvakuumeessa tällasia miettinyt.
Samat fiilikset ja sama tilanne aikanaan, mulla tosin ei koskaan ollut vauvakuumetta, se oli (ex)miehellä. Eroonhan se epäreiluus vei, mutta myöhemmin löytyi sopiva puoliso molemmille. Lapsi jo kasvatettu.
Sain monta lasta ilman turvaverkkoja, mutta en sentään yh:na. Selvisin yhdessä miehen kanssa, vaikka mies pitikin enemmän huolta taloudellisesta selviytymisestämme ja minulle jäi raskaampi osuus eli yövalvomiset, lasten sairastelu sekä pitkät poissaolot työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottakai vauvassa ollaan kiinni vuorokauden ympäri.. samoin koiranpennussa jne..... ihan perus juttuja.
Kyl mä jätin mun lemmikki lapset kotiin työpäivän ajaksi. En todellakaan ollut kiinni 24/7.
Niin mun naapurikin. Koira haukkuu ja vinkuu ikävää sä koko päivän ja koko kesän. Ei usko kun sanoin. Käy koiraa sääliksi. Olisin voinut lomani ajaksi ottaa päivähoitoon mutta kun ei kuulemma ole ikävissään. Kyllä se muutaman kuukauden tarvitsisi jos ei nyt ihan 24/7 mutta ainakin 20/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisarukseni ovat saaneet lapsia ja molemmat ovat aivan myytyjä. Siskoni sanoi jo nyt että haluaa ehdottomasti lisää lapsia. On todella rakastunut vauvaansa ja on tämän kanssa 24/7 ja sivusta katsottuna se onni näyttää aivan ihanalta. Myös siskon mies on aivan rakastunut vauvaan.
Silti.... se miten KIINNI täytyy olla.. siis oikeasti todella kiinni siinä vauvassa. Ja miten paljon on kokoajan kaikkea häärättävää täytyy tehdä sitä ja tätä ja tota... nyt yhtäkkiä en tiedä näenkö itseäni siinä samassa tilanteessa.. olen jopa ajatellut että kannattaako minun sittenkään tehdä lapsia?
Vanhemmuus opettaa että elämässä on muutakin tärkeää kuin minä-minä-minä-minä.
Vaikka lasten kanssa välillä onkin rankkaa, en silti vaihtaisi yhtäkään pois. Antavat niin paljon enemmän kuin ottavat.
Jaa vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. Hah joo. Tälleen lapsettomana törmännyt enemmän itsekkäisiin vanhempiin. Lapset on tekosyy saada tietyt loma-ajat, vuorot, kieltäytyä ylitöistä, syyllistää lapsettomia. Viimeksi sain mulkoilua ja niskojen nakkelua osakseni kun en jäänyt tekemään tuplavuoroa kun mulla oli VAAN synttärit. Äippä kollegan mielestä hänen yläaste ikäinen muksunsa oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäiväni, jota voi kuulemma juhlia muulloinkin tai on ihan turha juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottakai vauvassa ollaan kiinni vuorokauden ympäri.. samoin koiranpennussa jne..... ihan perus juttuja.
Kyl mä jätin mun lemmikki lapset kotiin työpäivän ajaksi. En todellakaan ollut kiinni 24/7.
Niin mun naapurikin. Koira haukkuu ja vinkuu ikävää sä koko päivän ja koko kesän. Ei usko kun sanoin. Käy koiraa sääliksi. Olisin voinut lomani ajaksi ottaa päivähoitoon mutta kun ei kuulemma ole ikävissään. Kyllä se muutaman kuukauden tarvitsisi jos ei nyt ihan 24/7 mutta ainakin 20/7.
Mun lemmikit koulutettiin yksin oloon. Niin se kuuluukin tehdä. Ainakaan eivät naapurit valittaneet eivät ole vieläkään valittaneet.
Se kestää pari kuukautta. Sitten rupeat murehtimaan rahan vähyyttä ja mihin paat sen hoitoon ja ikävöit kaiken päivät. Miehesi muuttuu mul*uksi ja koti muuttuu ahdistavaksi työpaikaksi.
Ei kannata, tää on ihan paskaa. Ei sen lapsen kanssa kerkeä olemaan.
Kyllä muakin mietitytti ja epäilytti, mutta sitten kun se vauva oli siinä, kaikki tuntuikin ihan luontevalta. Toisenkin tein. Molemmat olivat vielä huonoja nukkumaan (edes päiväunia). Mutta onhan se varmaan totta, ettei kaikille lapsiperhe-elämä sovi. Itse en ole kyllä missään kuplassa elellyt missään vaiheessa, jotkut kaveritkin tuosta puhuneet.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä ap, että näet sitä meininkiä kunnolla sivusta. Tiedät mihin ryhdyt, jos ryhdyt. Moni tulee vanhemmaksi tietämättä yhtään mitä odottaa. Esim. oma ystäväni kertoi, että oli elänyt yli puoli vuotta täysin sumussa koska ei saanut nukuttua kunnolla.. oli 1-1,5h välein herännyt puoli vuotta.. mieti. Ja oli ihanaa kun kertoi rehellisesti kaiken.
Itsellä on ollut kroonista unettomuutta koko ikäni, joten tämä kuulostaa hirveältä. Muutenkin nukun n. 5-6 tuntia, kun nukun "kunnolla". Kun unirytmi menee sekaisin ja nukun vain noin puoli tuntia tai tunnin per vuorokausi, niin sitä ei sitten helpolla enää saakaan kuntoon. Mieli alkaa brakailemaan. Minulla on krooninen masennus, jossa masennusoireet ovat lievempiä, mutta unettomuus johtaa keskivaikeisiin masennusjaksoihin, jolloin olen täysin jumissa ja mieli brakailee. Ei hyvä. Yksi syy siihen, miksi en ikinä halua/ole halunnut lapsia on juurikin tuo unettomuus. Minulle lasten saaminen ei ole sen arvoista, että mieli brakaa vieläkin enemmän ja useammin.
Hetken on kivaa ja sitten lapsi on vain menoerä joka vaikeuttaa elämää. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Hetken on kivaa ja sitten lapsi on vain menoerä joka vaikeuttaa elämää. Näin se vaan menee.
Ei saa rauhassa katsella puhelinta esim.
Niinhän se on, siinä on todella kiinni. Mutta jotenkin siihen kasvaa sisään, niin se vaan kuuluu mennä. Totta kai se hetkittäin muistaakseni ahdisti silloinkin, mutta onneksi oli toinen vanhempi kun itse piti päästä hetkeksi pois kaikesta (tyyliin lenkille, kirjastoon). Toivottavasti kaikilla on jonkunlainen turvaverkko, hatunnosto vaan yh-vanhemmille. Mutta muistona vauva-aika on kuitenkin ihanaa.
Nyt oma lapsi on 16 ja kun toisinaan kaitsen ystävien pieniä lapsia, niin herää aika pian ahdistus juuri siitä, kuinka kiinni siinä lapsen vahtimisessa on! Lipsunut sujuvasti mielestä. Ihana niitä on hoitaa ja nähdä, ja hyvin sen jaksaa kun tietää että kohta pääsee taas omaan rauhaan. :) Sitä juuri, että usein se ulkopuolisena, kun katsot muiden menoa lastensa kanssa, niin näyttäytyy juuri siltä, että siinä on vaan kiinni 247. Ja onkin, mutta ei se tunnu taas samalta (tai itsestä ei tuntunut), kun se lapsi on oma ja se on sun elämää.