Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Vierailija kirjoitti:

Juoksin bussipysäkille jotta ehtisin seuraavaan bussiin. Juuri kun olin juoksemassa suojatielle (oli vihreä valo) kompastuin reunakivetykseen. En kuitenkaan kaatunut täysin maahan vaan sain itseni pidettyä pystyssä mutta polvet lähti alta ja koska minulla oli kova juoksuvauhti edelleen päällä jäin ns. Kyykkypaska-asentoon enkä pystynyt pysäyttämään vauhtiani. Juoksin kyseisessä kyykkypaska-asennossa suojatien yli ja tajusin et ei hitto mun on pakko syöksyä maahan mahalleen tai muuten vauhti ei pysähdy ikinä ja juoksen päin vastapäistä rakennusta. Lopulta laitoin kädet eteeni suoraksi ja syöksyin asfaltiin. Housuun tuli reikä ja polvesta verta mutta isoimman kolauksen sai itsetuntoni, koska olin juossut ” ankkajuoksua” hätääntynyt ilme kasvoillani pitkin mannerheimintietä kymmenien ihmisten seuratessa vieressä tilannetta. Ihmiset tulivat hieman huvittuneita kysymään onko mulla kaikki hyvin.

Voi kiitos ja anteeks, en muista koska olisin viimeksi nauranut näin lujaa :D oikein nään tän tilanteen silmissäni, ihan mahtavaa!

Kyllähän näissä tarinoista jo olis matskua moneen komediaan. Ihme jos ei tapaturmavakuutus nouse yleisesti jos lukevat nämä..

Kymmenen vuotiaana huomasin suihkussa, että juokseva paineella tuleva vesi tuntui terskassa kivalta. No, oli vähän liian kuumaa vettä joku kerta ja siitä jäi pieni palovamma.

Voitelin Pieni pyöreä Ruis -näkkileipää liian kohmeisella voilla. Jouduin käyttämään voimaa työstäessäni voiveitsellä kovaa voita näkkileivän pintaan. Tukevasta otteesta leivässä huolimatta, samalla levittävä ja painava liike leipää vasten sai näkkärin pyörähtämään kädessäni ja leivässä ollut terävä reuna viilsi peukalooni syvän haavan.

Vierailija kirjoitti:

Liedessä 4 valurautalevyä. Joku niistä oli päällä, ja sen sijaan että olisin katsonut mikä levy, hipaisin kolmea (kylmää) levyä tarkistaakseni, ja siihen viimeiseen iskin koko kämmeneni. 

Mä tein saman, mutta taisin olla jotain 3-5 vuotias. En enää muista. Olin vissiin noussut jakkaralle ja taputtelin kämmenellä levyjä ja sitten kurotin takalevylle, joka olikin vielä kuuma.

Kämmenhän siinä paloi.

Mä olen jättänyt pääni KAHDESTI auton oven väliin. Tämä on onnistunut siten, että olen ollut istahtamassa pelkääjän paikalle ja samalla vetämässä ovea kiinni. Jäykkä ovi, joten nykäisin kovemmin tuloksena, etten kerinnyt istua alas asti ja vetää päätä pois välistä ja se puristui ohimojen kohdalta auton ja oven väliin. Ja kahdesti tosiaan 😂. Sattui ihan hulluna, mutta miehen kanssa samalla naurettiin vedet silmissä.

Vieno toiveeni noiden jäljeen oli, että auto voitaisiin kenties vaihtaa. Auton vaihtoon päättyi tämä pään kolhiminen ja säästyin todennäköisesti pahemmilta aivovaurioilta.

Ai niin, ja kerran jätin pääni myös vaatekaapin oven väliin. Siinä ajatus meni niin, että olin sulkemassa kaappia kun mieleen tulikin vielä katsoa sieltä jotain. Ajatus ei ehtinyt tavoittaa kättä, joka edelleen oli vetämässä ovea kiinni kun päätinkin kurkata eteenpäin ja niin päädyin vetämään vaatekaapinoven päin päätäni.

Päärukka. Ei ole helppoa olla kiinni vartalossa, jossa on nopeat kädet ja hidas niska 😅

Olin nuorena kurssilla joka oli suunnattu naisille jotka haluavat tutustua "miehisiin" aloihin. Siellä sitten järjestettiin muutama tunti tutustumista työkaluihin...siinä vähän naureskeltiin, että kai sitä nyt vasaraa osaa tyhmempikin käyttää. Kurssikaverini oli polvillaan lattialla ja kädessä vasara, jossa kuulapää ja keskittyneesti sihtasi sillä ja pisti nassunsa aikast lähelle...siitä napakalla lyönnillä lyömään naulaa ja siitä ponnahti täysillä takaisin päin silmälasien väliin ja nenuun sattui niin helvetisti. Näky oli todella koominen...pyrin täysillä poskeani, etten olisi ratkennut nauruun.

Leikkasin juustohöylällä palan pois kädestäni juustoa leikatessani.

Kaaduin polkupyörällä noin 14-vuotiaana.

Ajoin liian kovaa alamäkeen, enkä osannut varautua, että edessä ajanut kuorma-auto pysähtyy.

Puristin molemmat jarrukahvat pohjaan ja lensin välittömästi ohjaustangon yli asfalttiin.

Sain kädet eteen, mutta pyörä tuli perässä ja poljin tms löi päähän.

Siihen aikaan pyöräilykypäriä ei käyttäneet kuin kilpapyöräilijät jos edes hekään.

Olin jotenkin oudon rauhallinen.

Perässä tulleet kaverit taisi olla enemmän huolissaan.

Yksi totesi, että tulee verta ja minä vain pitelin päätäni ja kysyin tuleeko paljon.

Tapauksen nähnyt rouva vei minut autolla sairaalaan.

En muista, että kiitinkö edes häntä. Toivottavasti.

Tikkejä ei sitten tarvittu montaa. Kolme taisi riittää.

Yksi asia mietitytti jälkikäteen eli se, että olin edellisenä iltana tai mahdollisesti jopa samana aamuna itse säätänyt ne pyörän etujarrut kireämmällä.

Syytin siitäkin itseäni, sillä ilman sitä en todennäköisesti olisi lentänyt tangon yli asfalttiin. Myöhemmin kuitenkin ajattelin, että ilman sitä olisin todennäköisesti törmännyt sen kuorma-auton perään ja jälki olisi ollut paljon rumempaa.

Yritin seistä päälläni. Onnistuin kuitenkin kaatumaan siitä rysähtäen yli, lyöden alaselkäni kivasti lattiaan. Eniten kuitenkin harmitti se, että toinen kantapääni osui jotenkin lattialla olevan puhelimen näyttöön, joka meni rikki.

Töissä hitsasin jotain rautoja puikolla ja kuonaa poistaessa lensi tulikuuma pala kaulaan, sitä pyyhkäisin vaistomaisesti pois kuonahakku kädessä, samalla löin hakulla molemmat ylä etuhampaat kappaleiksi.

Korjasin autoa vaikka piti viedä korjaamolle. Ruuvimeisseli pyörähti käsistä silmään ja säikähdyksestä nykäisin päätä siten että ruuvimeisseli rikkoi silmämunan. Tästä lähtien on ollut jäljellä vain yksi silmä ja korjaamoa käytän tulevaisuudessa.

Kännykkä oli kiinni laturissa, joka oli nojatuolin vasemmalla puolella. Minä istuin nojatuolissa, selasin kännykkää ja lähdin kävelemään keittiöön sillä seurauksella, että kompastuin johtoon ja lensin lattialle. Polviin tuli isot mustelmat.

Kun olin teini, kaverini kertoi ajaneensa pyörällä ojaan kokeiltuaan ohjata pyörää "kädet ristissä" eli siten, että vasen käsi ohjaustangon oikeanpuoleisella kahvalla ja oikea käsi vasemmanpuoleisella kahvalla. Ajelin sitten itse kotiin päin ja ajattelin kuningasajatuksen "miten vaikeata se nyt muka voi olla?" Ja kuten arvata saattaa, löysin itseni hetken päästä pöpeliköstä pyörä solmussa ja naama ruhjeilla.

Tää on tapahtunut mun serkkupojalle ja oon tän toisessakin ketjussa kertonut:

Serkku onnistui kaatamaan puolentoista litran vissypullon sänkyynsä, joka oli siis sängynrunko plus joustinpatja -mallinen. Petaria ei hän ”turhakkeena” käyttänyt. Noh, ilta jo koitti ja hän mietti, millä hän saa patjan kuivaksi. Hänpä päätti laittaa saunan päälle ja vei patjan saunaan ajatuksella, että mitä kuumempi sen nopeammin. Ja sauna mallia ikkunaton hikikoppi. Sit hyvän tovin päästä hän meni katsomaan tilannetta. Patja oli tulenkarvainen ja ehtinyt jo mustua yläpäästä, joten tuli kiire saada patja pois. Hän ähelsi hiki märkänä ja onnistui jotenkin kiilaamaan patjan oven eteen niin, ettei päässyt saunasta ulos, eikä saanut liikutettua patjaa mihinkään suuntaan. Lisää ähellystä ja paniikki, kun hiki valuu ja alkaa melkein huipata. Tässä vaiheessa hän keksi, että hänelläpä on kännykkä verskojen taskussa ja hän soitti äidilleen, joka asui viereisessä kunnassa ja jolla oli avaimet asuntoon. Äiti lähti ajamaan nasta laudassa poikansa luo. Vasta tässä kohtaa serkku tajusi laittaa pois päältä kiukaan, johon hän ylettyi. Hänen onnistui myös hivuttautua lauteiden alle, jonne hän meni makaamaan, riisui viimeinkin vaatteensa ja ujutti löylykiulun lauteiden alle. Kiulusta hörppi vettä ja valeli naamalleen. Yhdessä äitinsä kanssa he saivat patjaa sen verran sivuun, että poika pääsi ulos ja suihkuun mut naapurin ukko tarvittiin apuun, että patja saatiin ulos. Poika selvisi pahalla ololla ja käden palovammalla. Patja oli mustunut käyttökelvottomaksi. Hyvä, ettei syttynyt tuleen.

Viimeisillään raskaana istuin lasten jakkaralle, kun en saanut solmittua enää kengännauhoja. Nostin toista jalkaa ylöspäin, että sormet yltäisi nauhoihin. Kaaduin selälleni jakkaran kanssa kuin hidastetussa filmissä. Selkä venähti niin, että jouduin viettåmään seuraavan yön tarkkailussa synnytysosastolla.

Minulla oli lapsena ja teini-ikäisenä tapa hyppiä sohvalle, vaikka vanhemmat olivat kieltäneet. Kerran teininä sitten laskeuduinkin hypyn päätteeksi liian lähelle sohvan kaidetta. Sohvan kaide oli kyllä pehmustettu ihan kuin muukin sohva, mutta pehmusteiden alapuolella oli puulevy, johon löin kipeästi polveni. Minulla on edelleen arpi muistona polvessa. Opin läksyni, en ole enää hyppinyt sohville :D

Mulle sattui jotain vastaavaa varpaalle 30 vuotta sitten ja nyt niveleen oli iskun seurauksena kasvanut luupiikkejä enkä enää päässyt kävelemään, piti tehdä leikkaus.

Sain aikaan syvän vekin peukalooni avatessani ananaspurkin kantta siitä veto"lenksusta". En edes tajunnut haavaa ensin, mutta verta tuli hirveästi ja yhä on iso arpi muistona. =)

Koitin taannoin korjata mäsäksi menneitä silmälasejani. Linssi oli irronnut ja sangat vääntyneet. Olin saanut linssin paikoilleen ja koitin vääntää sankaa parempaan asentoon. Linssi räpsähtikin alta aikayksikön hurjalla voimalla silmääni 😑 Voi ironiaa!