Mikset kurita kasvatusmielessä puolisoasi, jos kuitenkin kasvatat lastasi väkivaltaisten rangaistusten avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa on tutkittua tietoa, että ne miehet, jotka ovat väkivaltaisia vaimoa kohtaan, ovat todennäköisemmin väkivaltaisia myös lapsia kohtaan. Siksi huoltajuusoikeudenkäynneissä pitäisi huomioida nykyistä enemmän se, jos suhteessa on esiintynyt parisuhdeväkivaltaa.

Eli ap:n lähtöoletus on väärä. Oikeasti ovat samat ihmiset usein kyseessä.

Tämä johtuu siitä, että parisuhdeväkivaltainen ihminen hahmottaa maailman hierarkkisesti. Tarkemmin sanoen niin, että hän on perheessä ylimpänä, 'perheen pää', ja siten oikeutettu kasvattamaan alempiasn kuten vaimo ja lapset. Hyvin yleisesti samat ihmiset ovat siis kyseessä, jotka ylipäätään käyttävät väkivaltaa. Siksi moderni termi parisuhdeväkivallalle on nykyään Lähisuhdeväkivalta, koska se kohdistuu yleensä läheisiin, ei vain puolisoon.

Ei unohdeta sitä, että usein nainen on myös tekijä ja mies väkivallan uhri siinä missä perheen lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi että se on aikuinen ja puoliso, ei minun lapsi.

Ahaa, eli aikuinen saa tehdä väärin, lapsi ei?

Jos aikuinen tekee väärin, sitä varten meillä on poliisi ja oikeuslaitos.

Äiti on lapsen poliisi.

Millälailla nämä auttavat muita häpäisevän kiusaajan uhreja? Jos kiusaaja aiheuttaa uhrilleen häpeää puheillaan, tai joillain teoillaan?

Sitä pitää aina kysyä uhreilta, yleensä se kyllä auttaa jos paha saa palkkansa, eli tässä tapauksessa vaikka tuomion. Vaikkei se tekoa poistakaan.

Sinun mielestäsi siis pahantekijää ei saisi rangaista, vain ymmärtää?

Siis poliisilta tuomio, kun on kiusannut jotakuta? Anteeksi mitä? Millaisessa maailmassa sä oikein kuvittelet eläväsi? Ei muille pahaa loukkamalla tekeville ihmisille ole mitään poliisirangaistuksia. Juntti. Esim. mun äitini loukkasi mua koko lapsuuteni, missä se rangaistus äidilleni siitä?

Miksi kyselet idioottimaisia kysymyksiä, joista ei kukaan ymmärrä mitään. Luulin että valitit rikosten uhreista. Kyllä pitkään jatkunut kiusauskin tosin voi olla rikos, jos siitä näyttöä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Varmasti ihan suurin osa ns normaaleista lapsista tottelee, jos vain viitsii oikeasti selittää(huutamatta) miten asia kuuluu tehdä ja miten ei saa toimia. Sitten on niitä, joihin ei mikään tehoa, mutta enpä usko, että heillekään se väkivalta on kasvatuskeinona oikea. Jos vanhempi ei lyömättä/tukistamatta pärjää lapsen kanssa, hän voisi hakea tukea kasvatukseen jostakin. Nykyään sitä on saatavailla.

Itselläni on neljä jo aikuista lasta. Ei heitä ole tarvinnut vetää tukasta, eikä uhkailla luunapeilla, aina on ymmärtäneet puhumalla. Ja kunnon kansalaisia on tullut.( Kaksi opiskelee yliopistossa ja kaksi ammattikorkeassa. Ei ole tullut työkyvyttömyyseläkeläisiä, vaikka ei ole lyöty. Kun tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, että vain lyömällä lapsista tulee kunnon kansalaisia.)

Ja sitte on lapsia, jotka kokeilee uudestaan ja uudestaan.

Tietenkin, kun vanhempi on sellainen idiootti, joka ei saa lapselle edes vaatimustensa syitä selitettyä eikä perille. Eikä osaa vaatia mitään.

Kyllä mulle on selitetty miksei saa tehä.

Tein silti.

Oli vaan pakko kokeilla.

Surkimusvanhempasi eivät ilmeisesti osanneet samalla vaatia mitään sinulta, kuten tottelemista, jos asia oli jo selitetty.

Kyllä ne vaati aika paljoki, perustelujen kera.

Siksi nykyään jos joku haukkuu minua niin olen hiljaa, hymyilen ja nyökyttelen, koska minut on opetettu käyttäytymään, eikä lähtemään mukaan mihinkään turhaan provosointi pa*kaan.

En myöskään lyö takaisin, jos joku minua lyö.

Nykyään olen rauhallinen, empaattinen ja ennenkaikkea, hillitsen oman käytöksen.

Hallitse rauhassa, tämä ketju ei ole siitä, vaan aiheena oli lasten kurittaminen ja rankaisu. Jos kannatat sitä, niin mitä siinä itsehillinnälläsi oikein kehuskelet?

Ja anonyymeinä netissä voit kyllä hermostua, mummosi ei tule vieläkään lyömään siitä sinua.

Siinäpä se, en ole kurittamista vastaan ja rajat on rakkautta, mutta kaikilla ei puhe mene perille. (Lapsena).

Kurittamisesta huolimatta minusta ei kasvanut väkivaltaista hullua vaan tasapainoinen työssäkäyvä aikuinen.

Hyvää päivän jatkoa sinulle ja onnea ja menestystä.

Sinulla selvästi on jotain hullusti omassa elämässä, mutta muista, että huominen on aina uusi ja parempi päivä.

Ei pelkkä puhe aina menekään perille, tietenkin lapselta pitää vaatia sitä, että tottelee. Siinä ei vain mitään rankaisuja tarvita, kuten sinä typerys kuvittelet.

Miksi näiden sekopäiden pitää aina kuvailla että osaavat olla ja ovat tasapainoisia? Miksi tulee mieleen huijari, joka kehuu omaa rehellisyyttään...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi että se on aikuinen ja puoliso, ei minun lapsi.

Ahaa, eli aikuinen saa tehdä väärin, lapsi ei?

Jos aikuinen tekee väärin, sitä varten meillä on poliisi ja oikeuslaitos.

Äiti on lapsen poliisi.

Millälailla nämä auttavat muita häpäisevän kiusaajan uhreja? Jos kiusaaja aiheuttaa uhrilleen häpeää puheillaan, tai joillain teoillaan?

Sitä pitää aina kysyä uhreilta, yleensä se kyllä auttaa jos paha saa palkkansa, eli tässä tapauksessa vaikka tuomion. Vaikkei se tekoa poistakaan.

Sinun mielestäsi siis pahantekijää ei saisi rangaista, vain ymmärtää?

Siis poliisilta tuomio, kun on kiusannut jotakuta? Anteeksi mitä? Millaisessa maailmassa sä oikein kuvittelet eläväsi? Ei muille pahaa loukkamalla tekeville ihmisille ole mitään poliisirangaistuksia. Juntti. Esim. mun äitini loukkasi mua koko lapsuuteni, missä se rangaistus äidilleni siitä?

Miksi kyselet idioottimaisia kysymyksiä, joista ei kukaan ymmärrä mitään. Luulin että valitit rikosten uhreista. Kyllä pitkään jatkunut kiusauskin tosin voi olla rikos, jos siitä näyttöä on. 

Luepa otsikko ja aloitus, niin voit lakata kuvittelemasta, että tässä on puhe rikosten uhreista. Jos oma mielesi on niin ahdas, ettet tunne muita satuttamisen muotoja, kuin rikokset, niin se on oma murheesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Varmasti ihan suurin osa ns normaaleista lapsista tottelee, jos vain viitsii oikeasti selittää(huutamatta) miten asia kuuluu tehdä ja miten ei saa toimia. Sitten on niitä, joihin ei mikään tehoa, mutta enpä usko, että heillekään se väkivalta on kasvatuskeinona oikea. Jos vanhempi ei lyömättä/tukistamatta pärjää lapsen kanssa, hän voisi hakea tukea kasvatukseen jostakin. Nykyään sitä on saatavailla.

Itselläni on neljä jo aikuista lasta. Ei heitä ole tarvinnut vetää tukasta, eikä uhkailla luunapeilla, aina on ymmärtäneet puhumalla. Ja kunnon kansalaisia on tullut.( Kaksi opiskelee yliopistossa ja kaksi ammattikorkeassa. Ei ole tullut työkyvyttömyyseläkeläisiä, vaikka ei ole lyöty. Kun tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, että vain lyömällä lapsista tulee kunnon kansalaisia.)

Ja sitte on lapsia, jotka kokeilee uudestaan ja uudestaan.

Tietenkin, kun vanhempi on sellainen idiootti, joka ei saa lapselle edes vaatimustensa syitä selitettyä eikä perille. Eikä osaa vaatia mitään.

Kyllä mulle on selitetty miksei saa tehä.

Tein silti.

Oli vaan pakko kokeilla.

Sä oletkin tyhmä, aika iso osa meistä ei ole.

Mä vaan tykkäsin kyseenalaistaa kaiken, koska mun mummo oli tämmönen päänsilittelijä, joka ei koskaa korottanu ääntä saati jaellu rangaistuksia.

Ihmisiltä voi vaatia asioita ilman rangaistuksia, sä aivovammainen idari. Mutta ymmärrän kyllä, ettei tuollaisen mummon jälkeläiselle ole kauhalla annettu.

Voi varmasti vanhempana, silloin olin lapsi.

Ei vaan nimenomaan lapsilta voi vaatia asioita rankaisematta.

Parempia käytöstapoja juttelemalla ja kun niitä ei noudata niin silitellään päätä ja keskustellaan?

Sitten lapsi ei tottele ja toistetaan uudestaan?

Ei, vaan jos ei tottele voidaan rajoittaa tai toimia jotenkin muuten, miten lapsia hyvin nyt kasvatetaankin, mutta ei ketään tarvitse satuttaa. Eikä kuulu, ei ole oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Varmasti ihan suurin osa ns normaaleista lapsista tottelee, jos vain viitsii oikeasti selittää(huutamatta) miten asia kuuluu tehdä ja miten ei saa toimia. Sitten on niitä, joihin ei mikään tehoa, mutta enpä usko, että heillekään se väkivalta on kasvatuskeinona oikea. Jos vanhempi ei lyömättä/tukistamatta pärjää lapsen kanssa, hän voisi hakea tukea kasvatukseen jostakin. Nykyään sitä on saatavailla.

Itselläni on neljä jo aikuista lasta. Ei heitä ole tarvinnut vetää tukasta, eikä uhkailla luunapeilla, aina on ymmärtäneet puhumalla. Ja kunnon kansalaisia on tullut.( Kaksi opiskelee yliopistossa ja kaksi ammattikorkeassa. Ei ole tullut työkyvyttömyyseläkeläisiä, vaikka ei ole lyöty. Kun tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, että vain lyömällä lapsista tulee kunnon kansalaisia.)

Ja sitte on lapsia, jotka kokeilee uudestaan ja uudestaan.

Tietenkin, kun vanhempi on sellainen idiootti, joka ei saa lapselle edes vaatimustensa syitä selitettyä eikä perille. Eikä osaa vaatia mitään.

Kyllä mulle on selitetty miksei saa tehä.

Tein silti.

Oli vaan pakko kokeilla.

Surkimusvanhempasi eivät ilmeisesti osanneet samalla vaatia mitään sinulta, kuten tottelemista, jos asia oli jo selitetty.

Kyllä ne vaati aika paljoki, perustelujen kera.

Siksi nykyään jos joku haukkuu minua niin olen hiljaa, hymyilen ja nyökyttelen, koska minut on opetettu käyttäytymään, eikä lähtemään mukaan mihinkään turhaan provosointi pa*kaan.

En myöskään lyö takaisin, jos joku minua lyö.

Nykyään olen rauhallinen, empaattinen ja ennenkaikkea, hillitsen oman käytöksen.

Hallitse rauhassa, tämä ketju ei ole siitä, vaan aiheena oli lasten kurittaminen ja rankaisu. Jos kannatat sitä, niin mitä siinä itsehillinnälläsi oikein kehuskelet?

Ja anonyymeinä netissä voit kyllä hermostua, mummosi ei tule vieläkään lyömään siitä sinua.

Siinäpä se, en ole kurittamista vastaan ja rajat on rakkautta, mutta kaikilla ei puhe mene perille. (Lapsena).

Kurittamisesta huolimatta minusta ei kasvanut väkivaltaista hullua vaan tasapainoinen työssäkäyvä aikuinen.

Hyvää päivän jatkoa sinulle ja onnea ja menestystä.

Sinulla selvästi on jotain hullusti omassa elämässä, mutta muista, että huominen on aina uusi ja parempi päivä.

Ei pelkkä puhe aina menekään perille, tietenkin lapselta pitää vaatia sitä, että tottelee. Siinä ei vain mitään rankaisuja tarvita, kuten sinä typerys kuvittelet.

Miksi näiden sekopäiden pitää aina kuvailla että osaavat olla ja ovat tasapainoisia? Miksi tulee mieleen huijari, joka kehuu omaa rehellisyyttään...?

Tännehän on helppo kirjoittaa mitä vain, kun kukaan ei pysty väitteiden oikeellisuutta tarkistamaan. Eivät kyllä tekstiensä perusteella vaikuta tasapainoisilta. Mutta syvälle mielen sisään painettua, käsittelemättä jäänyttä traumaa on vaikea kohdata. Sitä, että vanhempi ei ollutkaan rakastava, vaan pahoinpiteli lastaan ja tuotti hänelle turvattomuutta väkivaltaisella käytöksellään. Sellaiset traumat moni haluaisi unohtaa ja yrittää siksi normaalisoida väkivaltaista käytöstä, jottei joutuisi kohtaamaan omaa kipuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Vanhemman pitäisi nimenomaan kasvattajana herätä tässä vaiheessa, jos lapsi on eri mieltä! Se on todella tärkeä kohta vanhemmuutta ja kasvattamista! Siinä aukeaa loistava tilaisuus tarkastella omaa käyttäytymistään, omia motiivejaan ja mennä itseensä, että jos tämä muka kerran on olevinaan fiksu sääntö, miksi viisas lapseni ei ymmärrä sitä? Mitä en ole osannut selittää hänelle. Noin ajattelee älykäs kasvattaja, jota sinä et selkeästikään ole.

Kai ymmärrät (jos olet niin älykäs olevinasi), ettei esim 2 vuotias ymmärrä mitä sinä siinä "lapsentahtisesti" nätisti hänelle selität, sama jos sanoisit vain "päläpäläpälämöömööammuu" ja vääntelisit naamaasi. Seuraavana päivänä se tekee saman uudestaan, ja katselee miten huulesi liikkuvat.

En ole se kelle vastasit

Juuri näin. Välillä huvittaa kun keskellä julkista tilaakin näkee näitä polvistuneita selittäjiä, lapsi riehuu ja ulvoo, mamma selittää hennolla äänellä rieuhujalla "lapsentahtisesti", kukaan ei kuule edes mitä se siinä inisee ja lapsi jatkaa sekoiluaan.

Normaali vanhempi taluttaisi tai raahaisi lapsen pois julkisesta tilasta ilman selittelyjä, komentaa toki voisi, jos se jossain välissä kuuluisi kirkunan väleistä. Esim sanoa että "NYT MENNÄÄN!".. Toki sekin olisi selittäjien mielestä jo henkistä väkivaltaa komentaa pilttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Vanhemman pitäisi nimenomaan kasvattajana herätä tässä vaiheessa, jos lapsi on eri mieltä! Se on todella tärkeä kohta vanhemmuutta ja kasvattamista! Siinä aukeaa loistava tilaisuus tarkastella omaa käyttäytymistään, omia motiivejaan ja mennä itseensä, että jos tämä muka kerran on olevinaan fiksu sääntö, miksi viisas lapseni ei ymmärrä sitä? Mitä en ole osannut selittää hänelle. Noin ajattelee älykäs kasvattaja, jota sinä et selkeästikään ole.

Kai ymmärrät (jos olet niin älykäs olevinasi), ettei esim 2 vuotias ymmärrä mitä sinä siinä "lapsentahtisesti" nätisti hänelle selität, sama jos sanoisit vain "päläpäläpälämöömööammuu" ja vääntelisit naamaasi. Seuraavana päivänä se tekee saman uudestaan, ja katselee miten huulesi liikkuvat.

En ole se kelle vastasit

Juuri näin. Välillä huvittaa kun keskellä julkista tilaakin näkee näitä polvistuneita selittäjiä, lapsi riehuu ja ulvoo, mamma selittää hennolla äänellä rieuhujalla "lapsentahtisesti", kukaan ei kuule edes mitä se siinä inisee ja lapsi jatkaa sekoiluaan.

Normaali vanhempi taluttaisi tai raahaisi lapsen pois julkisesta tilasta ilman selittelyjä, komentaa toki voisi, jos se jossain välissä kuuluisi kirkunan väleistä. Esim sanoa että "NYT MENNÄÄN!".. Toki sekin olisi selittäjien mielestä jo henkistä väkivaltaa komentaa pilttiä.

Olkiukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Vanhemman pitäisi nimenomaan kasvattajana herätä tässä vaiheessa, jos lapsi on eri mieltä! Se on todella tärkeä kohta vanhemmuutta ja kasvattamista! Siinä aukeaa loistava tilaisuus tarkastella omaa käyttäytymistään, omia motiivejaan ja mennä itseensä, että jos tämä muka kerran on olevinaan fiksu sääntö, miksi viisas lapseni ei ymmärrä sitä? Mitä en ole osannut selittää hänelle. Noin ajattelee älykäs kasvattaja, jota sinä et selkeästikään ole.

Kai ymmärrät (jos olet niin älykäs olevinasi), ettei esim 2 vuotias ymmärrä mitä sinä siinä "lapsentahtisesti" nätisti hänelle selität, sama jos sanoisit vain "päläpäläpälämöömööammuu" ja vääntelisit naamaasi. Seuraavana päivänä se tekee saman uudestaan, ja katselee miten huulesi liikkuvat.

En ole se kelle vastasit

Kuvitteletko sinä idiootti siis hänen ymmärtävän sinun rangaistuksiasi? Voi että olet tyhmä. 2-vuotias vain otetaan tilanteesta pois, ei rangaista :D

Kyllä sen ikänen komentamisen ymmärtää ja sen kokonen on hyvin helppo siirtää toiseen paikkaan, jos vaikka kiusaa muita lapsia.

Selittelyjä ne eivät ymmärrä, joten se sössötys kyykyssä on kyllä täyttä ajanhukkaa, mitä curlingvanhemmat harrastavat.

En kurita lapsiani. Mutta puolisoni voisi olettaa jo aikuisena ihmisenä ymmärtävän syy-seuraussuhteita paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen rankaiseminen ymmärretään pahantahtoiseksi toiminnaksi?

Koska rankaiseminen ei kerro, miten olisi ollut oikein tehdä ja on useimmiten vain isomman kykyä kohdella pienempäänsä väärin. Eli aiheuttaa lapselle epäoikeudenmukaisia toimintatapoja, joita tämä jatkaa itse isona taas muihin.

Jos lapselle vaan kertoo mikä on oikein, niin se ei vielä takaa tottelemista. Lapsi kun voi aina olla eri mieltä ja päättää ettei teekään niin kuin mikä on äidin tai isän mielestä oikein. Sellainen kasvatus on yhtä tyhjän kanssa kuin sellainen lakikirja jossa mistään rikoksesta ei ole määrätty mitään rangaistuksia.

Vanhemman pitäisi nimenomaan kasvattajana herätä tässä vaiheessa, jos lapsi on eri mieltä! Se on todella tärkeä kohta vanhemmuutta ja kasvattamista! Siinä aukeaa loistava tilaisuus tarkastella omaa käyttäytymistään, omia motiivejaan ja mennä itseensä, että jos tämä muka kerran on olevinaan fiksu sääntö, miksi viisas lapseni ei ymmärrä sitä? Mitä en ole osannut selittää hänelle. Noin ajattelee älykäs kasvattaja, jota sinä et selkeästikään ole.

Kai ymmärrät (jos olet niin älykäs olevinasi), ettei esim 2 vuotias ymmärrä mitä sinä siinä "lapsentahtisesti" nätisti hänelle selität, sama jos sanoisit vain "päläpäläpälämöömööammuu" ja vääntelisit naamaasi. Seuraavana päivänä se tekee saman uudestaan, ja katselee miten huulesi liikkuvat.

En ole se kelle vastasit

Juuri näin. Välillä huvittaa kun keskellä julkista tilaakin näkee näitä polvistuneita selittäjiä, lapsi riehuu ja ulvoo, mamma selittää hennolla äänellä rieuhujalla "lapsentahtisesti", kukaan ei kuule edes mitä se siinä inisee ja lapsi jatkaa sekoiluaan.

Normaali vanhempi taluttaisi tai raahaisi lapsen pois julkisesta tilasta ilman selittelyjä, komentaa toki voisi, jos se jossain välissä kuuluisi kirkunan väleistä. Esim sanoa että "NYT MENNÄÄN!".. Toki sekin olisi selittäjien mielestä jo henkistä väkivaltaa komentaa pilttiä.

Olkiukko.

voodoonukke.

Mulle riitti lapsena kun isä näytti nahkavyötä, jos olin tehnyt ilkeyksiä, sen jälkeen muisti taas käyttäytyä hyvin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpahan avaus.

Kuka nykyaikana enää kasvattaa lapsia väkivaltaisesti?

Ja aika pahasti päässä viiraa, mikäli puolisoa pitäisi kurittaa?  Tämä nyt lienee jonkun häiriintyneen provo, jolla ei mitään puolisoa ei ole koskaan ollutkaan, eikä toivottavasti tule olemaankaan.

Kannattaisi aloittajan hakea apua jostain mt-puolelta.

Aika monikin vaikuttaa hyväksyvän väkivallan osana lasten kasvatusta, katso vaikka tämä ketju. https://www.vauva.fi/keskustelu/3243976/jaahy-aiheuttaa-lapselle-saman-…

Mietin, että miksi sitten puolison huonoon käytökseen ei reagoida samoin, jos väkivallan kuitenkin jotkut kun kokevat olevan oikein? Seurausten pelossako? Avutonta lasta voi sen sijaan joidenkin mielestä pahoinpidellä siitä syystä, että siitä ilmeisesti koeta koituvan pahoinpitelijälle seurauksia.

Luunappi, selkäsaunalla uhkaaminen tai pieni tukistus (otetaan vain hiustupsusta kiinni) ei ole väkivaltaa. 

Sulla menee vähän överiksi.

Väkivaltaa on hakkaaminen, se että vetäisi tukasta pitkin lattioita jne, pitääkö yksinkertaset asiat aikuiselle selittää. Jokainen normaali tietää mitä on väkivalta ja mikä ei ole väkivaltaa. Ainakin OIKEAA väkivaltaa kohdannut ihminen, ehkä hipstereille halauskin on väkivaltaa, tiedä häntä, isompi ja tuntuvampi kosketus kuin luunappi.

Mulla on anoppi käyttänyt fyysistä kuritusta lapsiinsa ja nyt käyttäytyy todella huonosti minua kohtaan (mm. haukkuu ja väheksyy) eikä puhe ja kieltäminen ole auttanut. Olettaakohan hän, että hyväksyn huonon käytöksen koska en ole kurittanut häntä? Auttaisikohan pikku läpsy tai luunappi tai tukistus? Vai pitäisikö kurituksen tulla joltain josta anoppi välittää ja johon luottaa? En kyllä osko, että saan miestäni tukistamaan äitiään.

Se että et tule anoppisi kanssa toimeen, ei liene minun tulkittavissa oleva dilemma.

 Uskon että puolisosi on kuitenkin kasvatettu ihan ihmiseksi, koska hänet olet itselles valinnut. 

Vai onko miehesi täydellinen idiootti joka ei tiedä hyvän ja pahan eroa tai osaa käytöstapoja?  

Ei, mies ei ole idiootti eikä käytä väkivaltaa kasvatuksessaan, sen takia en uskokaan, että saisin miestäni tukistamaan äitiään.

Itsellenikin tuntuisi vieraalta kurittaa anoppia fyysisesti (olen kuvitellut sen olevan laitontakin), vaikka ehkä hän sitä sitten odottaa.

Ehkä anoppia ei ole sitten kuritettu tarpeeksi lapsena kun ei vieläkään osaa käyttäytyä, vaikka kertomansa mukaan sai jopa selkäänsä.

No täytynee jatkaa etäisyyden pitämistä. Harmi, että anopin vanhemmat ovat jo kuolleet heiltä olisi voinut pyytää kuritusta anopille.

Miksi miehesi pitäisi tukistaa äitiään, onko sinulla mt-ongelmia? Toivottavasti et jo murhaa suunnittele.

Hyvinhän anoppisi on miehesi kasvattanut, jos hänestä kasvoi mukava lainkuuliainen mies. Mikä on ongelmasi, muuta kuin se,  että puhuit itsesi pussiin.  :)

Ymmärsin tästä ketjusta, että on ihmisryhmä joka ei osaa käyttäytyä ilman kuritusta ja kuritus on oikein kun sen tekee läheinen tai poliisi. Huono käytös ei ole vielä poliisiasia niin jäljelle jää läheisen antama kuritus.

Ongelmana minulla oli huonosti käyttäytyvä anoppi johon ei puhe tepsi.

Sulla taitaa toi luetun ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia? Mutta siihen ei varmaan kurituskaan auta ;) toivottavasti onnistuin kirjoittamaan tarpeeksi selkeästi. Kiva, että jaksat kysyä selkiytystä silloin kun tuntuu, että joku asia jää epäselväksi, liian moni jättää vain asiat selvittämättä.

Ja ei en murhaa harkitse :) etäisyyden pitäminen saa riittää :D

Outo keskustelu.

Lapsuuteen kuuluu kokeilu, yrittäminen ja erehtyminen. Myös silloin, kun vanehemmat eivät haluaisi.

Asioiden selittäminen (ja toisto) on ihan normaalia, ja kuuluu kasvattamiseen.

Fyysinen estäminen ei ole väkivaltaa, se on "lässytyksen" lisäksi monesti tarpeen melkein kaikilla lapsilla.

Mitä on nimittely, mitätöinti ja manipulointi? Onko se vain huonoa käytöstä vai psyykkistä väkivaltaa?

Onko sillä mitään väliä netissä? Haittaako se netissä mitään, vai muuttuuko merkitys, kun nämä asiat tapahtuvat arkielämässä?

Voiko vaan vähän nimitellä idiootiksi, kun on eri mieltä? Tai vähän vaan karjua ja nippasta kun joku ei tottele?

Kun taidot loppuvat, alkaa väkivalta. Inhottava tosiasia on kuitenkin, että väkivalta kohdistuu yleensä heikompaan tai muuten puolustuskyvyttömään. Harvemmin siihen puolisoon, kun puoliso yleensä lähtee kävelemään aika äkkiä jouduttuaan epäasiallisen käytöksen kohteeksi.

Toinen tosiasia on se, että väkivaltaa harjoittava ihminen puolustelee sanomisiaan ja tekemisiään sillä, ettei se nyt mitään haittaa. Turhasta loukkaannuit, eikä se edes satu.

Vierailija kirjoitti:

Outo keskustelu.

Lapsuuteen kuuluu kokeilu, yrittäminen ja erehtyminen. Myös silloin, kun vanehemmat eivät haluaisi.

Asioiden selittäminen (ja toisto) on ihan normaalia, ja kuuluu kasvattamiseen.

Fyysinen estäminen ei ole väkivaltaa, se on "lässytyksen" lisäksi monesti tarpeen melkein kaikilla lapsilla.

Mitä on nimittely, mitätöinti ja manipulointi? Onko se vain huonoa käytöstä vai psyykkistä väkivaltaa?

Onko sillä mitään väliä netissä? Haittaako se netissä mitään, vai muuttuuko merkitys, kun nämä asiat tapahtuvat arkielämässä?

Voiko vaan vähän nimitellä idiootiksi, kun on eri mieltä? Tai vähän vaan karjua ja nippasta kun joku ei tottele?

Kun taidot loppuvat, alkaa väkivalta. Inhottava tosiasia on kuitenkin, että väkivalta kohdistuu yleensä heikompaan tai muuten puolustuskyvyttömään. Harvemmin siihen puolisoon, kun puoliso yleensä lähtee kävelemään aika äkkiä jouduttuaan epäasiallisen käytöksen kohteeksi.

Toinen tosiasia on se, että väkivaltaa harjoittava ihminen puolustelee sanomisiaan ja tekemisiään sillä, ettei se nyt mitään haittaa. Turhasta loukkaannuit, eikä se edes satu.

Erittäin hyvin sanottu.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on annettu pienenä luunappeja, kotiarestia ja tukistettu. (En ole traumatisoitunut, saati katkera vanhemmilleni).

Myös selitetty miksen ole toiminut oikein.

Olen koulut käynyt, jatko opiskelen ja olen kokoaika työssä.

Ei ole tatuointeja tai rikosrekisteriä.

En ole väkivaltainen ketään kohtaan, en myöskään kasvanut psykopaatiksi tai narsistiksi.

Olen empaattinen ja otan muut huomioon.

Kappas kummaa, minultahan löytyy käytöstavat.

Kiitos vanhemmille siitä, että kasvattivat minut!

Ei mulla muuta, kasvatan lapseni puhumalla ja keskustelemalla, jos se vain on mahdollista.

(Toivotaan, että lapseni ovat rauhallisia ja järkipuhe tehoaa).

Mutta mä oon varmaan vaan poikkeus sääntöön.

Ja ilman niitä luunappeja, tukistelua ja kotiarestia olisit nyt ojan pohjalla tai veneen alla?

Mikä saa sinut uskomaan, että juuri tuo tukistelu, luunapit ja kotiaresti pelastivat sinua joutumasta hungingolle?

Ehkä oletkin niistä HUOLIMATTA selvinnyt noin hyvin.

Suomessa on kylläkin perheväkivalta liian yleisenä ongelmana ap, turvakodit ovat jo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ymmärtää puhetta, häneltä on uhmaikä jo mennyt ohi.

Sehän on hienoa. Mutta miksi lyöt uhmaikäistä? Etkö halua lapsestasi kasvavan tasapainoista aikuista, joka luottaa ihmisiin pelkäämisen sijasta?

En lyö uhmaikäistä. Uhkaus luunapista toimii hyvin. Suomi on täynnä tasapainoisia ihmisiä joita on esim. tukistettu lapsena ja elävät ilman pelkoa. Toisaalta Suomi on myös täynnä ihmisiä joita ei ole koskaan tukistettu ja ovat kolmekymppisinä työkyvyttömyyselääkkeellä koska ovat kaukana tasapainoisesta.

Voi luoja mikä kommentti! Luuletko, että ne ihmiset on työkyvyttömyyseläkkeellä sen takia, ettei niitä lyöty pienenä????? Ja , että tasapaino on järkkynyt sen takia, ettei niitä lyöty ja niiden ei tarvinnyt elää pelon keskellä lapsuuttaan?

Mutta ne, joita on hakattu, niistä tuli kunnon kansalaisia?

Tata logiikkaa en koskaan lakkaa  ihmettelemästä. Kyllä se kuule on niin, että lyömättä ja ilman pelkoa väkivallasta lapsi oppii hyväksi inmiseksi. Väkivalta ei koskaan ole hyvä ratkaisu. Ei edes lapsen kasvatuksessa. Väkivalta lisää väkivaltaa. Ja lapsi oppii matkimalla, kun häntä lyödään, hänkin lyö , se on hänen mielestään normaalia toimintaa. Kyllä takuulla väkivaltaisista perheistä tulee enemmän näitä mieleltään järkkyneitä.  Tiedät kai, että syrjäytyminen periytyy? On vaikea kasvaa tasapainoiseksi väkivallan ja monesti myös alkoholin huuruisessa kodissa.

Mutta aina on poikkeuksia ja joku vahva ihminen pystyy lopettamaan väkivallan kierteen, eikä lyö omia lapsiaan, vaikka häntä itseäänon hakattu. Väkivallattomuus ei koskaan ole pahasta, väkivalta on.

Kyllä. Erittäin monella mielenterveysongelmista kärsivällä on rankka perhetausta. Sellainen, jossa on sekä jouduttu henkisen että fyysisen väkivallan kohteeksi että jouduttu seuraamaan sitä sivusta.

Se on varmaan eriasia ku luunappi..

Yleensä siellä taustalla on vanhempien päihdeongelmia, vanhempien mt-ongelmia yms.

Psyykkisesti terve vanhempi ei turvaudutaan luunappeihin. Sellaisia antavalla kasvattajalla heittää päässä. Lisäksi hän rikkoo lakia. Lastensuojeluilmoituksen paikka.

Väärin, täysin henkisesti normaalit ihmiset ovat vuosituhansia antaneet luunappeja (huom, vain kun on tarve, ei satoja kertoja), ja lapsista on kasvanut tervepäisiä aikuisia, jotka rakastavat ja kunnioittavat vanhempiaan ja joilla on lämpivät välit niihin.

Uskoakseni perheissä, joissa ei halailla eikä edes harkita koskaan luunappeja tarpeen vaatiessa, kasvaa lapsia jotka pelkäävät kosketusta ja läheisyyttä, normaali ihmislauma kasvattaa lapsia myös koskemalla niihin. Näin on aina tehty ja tullaan aina tekemään. Se on sisäänrakennettu vaisto.

Ja huom, nippaaminen ei edelleenkään ole väkivaltaa, tai se että tarttuu lasta kädestä ja taluttaa sen jostain tilanteesta pois. Nippaamista ei suinkaan harjoiteta joka påivä ja kokoajan, teho on juri siinä että vain kun lapselle ei enää käsky mene perille.[/quo

Parhaan tuloksen saat, kun jätät ne "nirppaamiset" kokonaan pois ja vain halaat.

En ole varma, olisinko lapsena halunnut haleja ihmiseltä, joka juuri äsken on minua "nirpannut" tai antanut luunapin.

En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka puolustaa väkivaltaa sillä, että ennekin on tehty niin. No, ennen poltettiin noitiakin roviolla.

Käsittämätöntä on myös se, että luullaan, että ilman niitä luunappeja ei kasva kunnon ihmiseksi. Mikä ihmeen taikasauva se luunappi on kasvatuksessa, kun ilman sitä ei lapsesta kasva yhteiskuntakelpoista kansalaista.