Lue keskustelun säännöt.
Te hiljaiset ihmiset - ymmärrätteköhän te hiukan väärin sosiaaliset tilanteet?
12.08.2018 |
Minusta kenenkään ei tarvitse kertoa/jakaa itsestään tai yksityisasioistaan tai mielipiteistään mitään.
Mutta vähimmäismäärä sosiaalista kontaktia pitäisi olla, JOS ei halua suoraan ilmaista käytöksellään, että "painu vit.uun".
Sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse heti alkaa suoltaa punnittua puhetta jänispopulaation loiskannan muutoksista tai Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehistön koulutustasosta.
Tapaamis- ja tutustumistilanteessa on silti olennaisinta viestiä, että "suhtaudun sinuun positiivisesti, kanssakäymisemme on miellyttävää, minä olen mukava tyyppi".
Sitä funktiota toteutetaan välillä aika kliseisillä lausahduksilla, jotka sosiaalisesti vammaisesta ehkä vaikuttavat "tyhjiltä" ja "merkityksettömiltä", mutta kas: niiden lausumisessa ei ole olennaisinta se sisältö, vaan se, että lausumalla niitä ilmaiset olevasi kiinnostunut kontaktista!
Siksi jopa joku "on se ilmoja pidellyt" ON tärkeä viesti.
Tätä joudun aina selittämään aspergerin syndroomaiselle pojalleni. Hän ajattelee kutenav-palstan introvertit, että ihan turha aukaista suutaan, jos ei ole jotain todella "tärkeää" sanottavaa. Mitä se sitten kenellekään edes olisi.
Se pelkkä puhekin voi olla tärkeä viesti.
Jos joku ei yhtään ole halukas olemaan puhekontaktissa, siitä ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin että hän ei halua ylipäätään olla sosiaalisessa kontaktissa tämän häntä lähestyneen kanssa. Vähäpuheisuuskin on helpommin tulkittavissa positiivisesti kuin täydellinen mykkyys.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Pomosi voi olla asiasta vähän eri mieltä. Kaihvihuoneessa viihtyjät paskanjauhajat ovat harvoin hyviä tekemään töitä.
Kyse ei ole siitä. Osastomme kaikki muut ovat reippaita, ahkeria ja ulospäin suuntautuneita. Hän ei vaan kuulu joukkoon. Hän ei tee työtäänkään mitenkään yli odotusten, joten joku muu korvaa hänet mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika väsynyt pitämään sellaisia ihmissuhteita yllä, joista en koe saavani irti mitään / irti riittävästi. Ehkä iän myötä olen sitten vähemmän sosiaalinen kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Mä en ole koskaan edes käynyt missään yhdessä kahvitauoilla, ja lounaallakin käyn yksin. Onneksi olen teknisellä miesvaltaisella alalla, jossa tämä on normaalia eikä johda tuollaiseen syrjimiseen. Työasiat osaan kyllä kommunikoida kollegoiden ja asiakkaiden kanssa, vaikka en välitä käydä työajan ulkopuolisissa tapahtumissa tai yhdessä lounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Pomosi voi olla asiasta vähän eri mieltä. Kaihvihuoneessa viihtyjät paskanjauhajat ovat harvoin hyviä tekemään töitä.
Kyse ei ole siitä. Osastomme kaikki muut ovat reippaita, ahkeria ja ulospäin suuntautuneita. Hän ei vaan kuulu joukkoon. Hän ei tee työtäänkään mitenkään yli odotusten, joten joku muu korvaa hänet mennen tullen.
Eiköhän se riitä hänellekin, että tekee odotusten mukaisesti. Jos kommunikointiongelmia ei ole työasioissa, niin sen ei pitäisi olla mikään ongelma miten hän valitsee muuten avautua työpaikalla tai olla avautumatta.
Eipä paljon kiinnosta jonkun kouristuksenomaisesti pälättävän ihmisen loukkaantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viittä vaille mykkä kirjoitti:
Mitä muuta tuollainen "sosiaalisuuden" ja jopa puheliaisuuden vaatimus on kuin miltei narsistista vallankäyttöä, jota pyritään vielä tehostamaan vetoamalla huonoon omatuntoon (on epäkohteliasta olla puhumatta jne.)? Kertokaa joku minulle miksi oletusarvoisesti jatkuva puhuminen olisi jotenkin suotavaa? Sen perustelun rajaan nyt pois, että ihmiskunnan koherenssin kannalta olisi jotenkin tärkeää puhua jatkuvasti.
Mä olen introvertti, ja joissain tapauksissa vähän töykeän hiljainenkin. Siinä ajautuu monesti typeriin tilanteisiin, kun tulee vastaan uusia ihmisiä, eikä saa reagoitua sen vertaa, että pystyisi esittäytymään tai tutustumaan. Olen myös monet kerrat pakoillut julkisilla paikoilla puolituttuja henkilöitä, joiden kanssa en periaatteessa normaalistikaan juttele, mutta olisi paljon luontevampaa edes tervehtiä ja osoittaa tunnistavansa toisen. Sen sijaan teeskentelen selaavani puhelinta, lukevani erittäin keskittyneesti opasteita tai luikahtamalla vessaan juuri sopivassa tilanteessa.
Normaalin sosiaaliset ihmiset varmaan pystyy luontopolulla tervehtimään samassa talossa työskentelevää ihmistä, jonka tuntee nimeltä. Noissa tilanteissa soimaan itseäni aina jälkikäteen.
Kävin eilen yksillä synttäreillä lapseni kanssa. Siellä oli tietysti muitakin lapsia vanhempineen. En tuntenut kuin juhlakalun vanhemmat, ja heillä tietysti oli kiire jutella vuorotellen kaikkien kanssa.
En vain keksinyt mitään puhuttavaa. Muut tunsivat toisensa ainakin jotenkin, ja monella oli oma puoliso, jonka kanssa jutella. Minä olin yksin. Siinä sitten hörpin kahvia ja yritin näyttää mahdollisimman vähän kiusaantuneelta. Kun ei heti ala jutella ihmisille, nousee kynnys sanoa ylipäätään mitään hyvin korkeaksi. Tulee tunne, että muut eivät edes odota minun puhuvan ja jos puhuisin, he vain oudoksuisivat. Siksi on todella vaikeaa sanoa mitään, jos on alusta asti ollut hiljainen. Kukaan ei tietenkään myöskään yrittänyt jutella minulle.
Kiusallista, mutta ei kai voi mitään. En yksinkertaisesti keksi puhuttavaa vieraiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Mä en ole koskaan edes käynyt missään yhdessä kahvitauoilla, ja lounaallakin käyn yksin. Onneksi olen teknisellä miesvaltaisella alalla, jossa tämä on normaalia eikä johda tuollaiseen syrjimiseen. Työasiat osaan kyllä kommunikoida kollegoiden ja asiakkaiden kanssa, vaikka en välitä käydä työajan ulkopuolisissa tapahtumissa tai yhdessä lounaalla.
Ei tarvi sun sitten ihmetellä kun yt:t tulee ja sulle jää lappu käteen.
Suomalaisia pidetään sulkeutuneina ja hiljaisina, mutta jostain syystä sellainen ei ole nykyään enää hyväksyttyä. Hiljainen leimataan oudoksi, puhelias taas on hyvä tyyppi. Ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Mä en ole koskaan edes käynyt missään yhdessä kahvitauoilla, ja lounaallakin käyn yksin. Onneksi olen teknisellä miesvaltaisella alalla, jossa tämä on normaalia eikä johda tuollaiseen syrjimiseen. Työasiat osaan kyllä kommunikoida kollegoiden ja asiakkaiden kanssa, vaikka en välitä käydä työajan ulkopuolisissa tapahtumissa tai yhdessä lounaalla.
Ei tarvi sun sitten ihmetellä kun yt:t tulee ja sulle jää lappu käteen.
Oon ollut samassa työpaikassa 14 vuotta ja useammat yt:t on sinä aikana koettu. Ei ole osunut kohdalle. Minua pidetään huippuosaajana, ja tällä alalla onneksi osaaminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen hömppä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin poikaasi. Olisi ansainnut paremmin asioita ymmärtävän kasvattajan.
Mistäs sinä tuollaisen johtopäätöksen teit? Hän on hiljainen ja saa oikein mielellään olla juuri sellainen kuin on.
Silti hänen on opittava ymmärtämään enemmistön sosiaalista toimintaa, koska joutuu sellaisen parissa elämään, ellei muuta erakoksi Lappiin. Jos ei vastaa tervehdyksiin tai kysymyksiin mitenkään, se tulkitaan tylyydeksi, jopa tyhmyydeksi.
Siksi on hyvä ymmärtää, ettei valtaväestö ajattele ihan samoin asioista kuin hän.
Onko sinullakin asperger?
ap
No aika harva hiljainen on sellainen, ettei vastaa edes tervehdyksiin tai kysymyksiin. Niihinhän nimenomaan on helppo vastata.
Niinhän sitä luulisi, mutta ei.
ap
Jos meistä hiljaisista suurin osa on sitä mieltä, että vastataan tervehdyksiin yms. ja juuri sinun tervehdyksiin ei vastata, missä oletat olevan ongelman? Toki kysyn turhaan, kun tietenkään se ei mielestäsi ole sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta pysäkiltä kyytiin änkeää usein kaheli, joka kailottaa kovaan ääneen sekä toisille bussia odottaville että kuljettajille. Ihan koko matkan alusta loppuun asti. Välillä haluaisin matkan aikana vain huutaa tuskasta, kun se päivän ainoa mahdollisuus rauhalliseen omaan hetkeen menee sitten typerän kälätyksen takia aivan pilalle.
Minusta ap vaikuttaa todella rasittavalta päällepäsmäriltä. Sori nyt vaan mutta se tulee ensimmäisenä mieleen. Melkein joka työporukassa löytyy näitä. Sen pari tuntia jaksan keskustella tämän ihmistyypin kans, sitten on pakko päästä omaan rauhaan tai fiksumpaan seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Niin se on täysin mahdollista, että et ole yhtään kiinnostunut mistään sosiaalisesta kontaktista. Silloin annat väärän signaalin tulemalla jonnekin tilanteeseen, missä pääpointti on luoda sosiaalisia kontakteja. Pysy jooko ihan kotona, niin muut eivät tuhlaa aikaa sinuun. Monille on tärkeää, hyödyllistä, välttämätöntä ja ehkä jopa mieluisaa luoda kontakteja. Miks sit jotkin kaltaisesi möllit edes tulevat sinne murjottamaan?
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli työyhteisöön nainen (yli 40vee) reilu vuosi sitten. Ei ole vakituinen.
Ei puhu kahvitunneilla oikeastaan mitään, ei koskaan kysy mitään keneltäkään. Vastaa kyllä jos kysytään ja nauraa juttujen mukana.
Aluksi yritin ottaa häneen kontaktia, ja pyytää mukaan erinäisiin työpaikan tapahtumiin yms. On yh ja työn jatko ois hänelle tärkeää.
Mun esimies kysy muutama viikko sitten miten hän hoitaa työnsä ja miten on sopeutunut. Lisähommia meillä ois. Sanoin suoraan etten ole varma onko hän juuri sellainen tiimipelaaja jota kaipaamme, ehkä enemmän omaan pussiin pelaaja. Kertakaikkiaan onnettomat sosiaaliset taidot. Luokittelen ihan epäkohteliaaksi sulkeutuneen käytöksensä perusteella.
Ihan käytöstapoihin kuuluu jonkinlaista kontaktia ottaa oman osaston työkavereihin. Ainakin jos ei vakkari vielä ole.
Miten tuo "vakkarius" tai määräaikaisuus pitäisi käytökseen vaikuttaa? Pitäisi yrittää enemmän, pitäisi mielistellä, jos ei vielä vakituinen? Kerron kuka ei ole tiimipelaaja. Sinä. Tiedostat, että toiselle työ (siis työ, ei mikään vapaa-ajan ystävyys/harrasteryhmä) olisi tärkeä ja omaa pikkumaisuuttasi yrität sen sabotoida. Annoit ymmärtää, että peruskohtelias on ja hoitaa työnsä. Ehkä olet oikeassa, ei sopiva teidän tiimiinne, jos tuollainen "seurallisuus" ja pikkusieluisuus on edellytyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
No mitäs jos ei ole kiinnostusta juuri mihinkään ja siksi on hiljaa? Vai pitäisikö sanoa mitä ajattelee, kuten minä yleensä, "Miten te jaksatte olla noin innoissanne jostain auringonpaisteesta, en tajua."
"Eikö kaikki olekin aika turhaa paskaa?"
"Puhuttaisiko välillä kauheimmista murhista mitä tiedätte?"Haha. Tavallaan samaistun. Mutta jos ei kiinnosta olla vuorovaikutuksessa, niin ei tietenkään ole pakko, kunhan ymmärtää ja hyväksyy sitten sen, että ne muut eivät ole kiinnostuneita sinusta etkä varmastikaan pääse keskustelemaan kamalimmista murhista jos et ensin päivittele säätiloja.
Minä olen hiljainen introvertti, mutta hiljaisuuteni johtuu ujoudesta. Tulen kuitenkin paljon paremmin toimeen niiden "joutavia höpöttävien" ekstroverttien kanssa, sillä he saavat löpinöillään oloni tuntemaan hyväksytyksi ja uskallan sitten itsekin avata suutani. Muiden hiljaisten seura on vaivaannuttavaa, valitettavasti. Vaikka kyllä sitä välillä kaipaisi introverttiystäviä, joiden seura ei olisi niin kuluttavaa.
Kiva, että joku sentään ymmärsi, mitä sanoin.
Voi aivan hyvin olla syrjäänvetäytyvä ja haistattaa henkisesti pitkät toisille. Oma valinta. Kunhan tajuaa, että juuri sen viestin lähettää, jos ei puhu eikä pihahda.
ap
Kylläpä ap:lle näyttää olevan tämä asia kova pala. Näin monta sivua jo saatu aikaiseksi PELKKÄÄ PASKAA, jossa kantavana teemana se, että sosiaaliset ovat parempia ihmisiä, ja olisi miltei parempi että hiljaiset kuolisivat pois.
Mikä asia? Mee nyt jo ottaan ne lääkkeesi, olet todella aggressiivinen. Jos puheenaihe ei miellytä, miksi notkut siinä ilkeilemässä ja raivoamassa?
ap
Sivusta huomio: ap:n sosiaaliset taifot ovat todella huonot. Miten on varaa tuolla kapasiteetilla alkaa jakamaan neuvoja muille? Eikö kannattaisi parantaa omia sosiaalisia taitoja ensin?
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen yksillä synttäreillä lapseni kanssa. Siellä oli tietysti muitakin lapsia vanhempineen. En tuntenut kuin juhlakalun vanhemmat, ja heillä tietysti oli kiire jutella vuorotellen kaikkien kanssa.
En vain keksinyt mitään puhuttavaa. Muut tunsivat toisensa ainakin jotenkin, ja monella oli oma puoliso, jonka kanssa jutella. Minä olin yksin. Siinä sitten hörpin kahvia ja yritin näyttää mahdollisimman vähän kiusaantuneelta. Kun ei heti ala jutella ihmisille, nousee kynnys sanoa ylipäätään mitään hyvin korkeaksi. Tulee tunne, että muut eivät edes odota minun puhuvan ja jos puhuisin, he vain oudoksuisivat. Siksi on todella vaikeaa sanoa mitään, jos on alusta asti ollut hiljainen. Kukaan ei tietenkään myöskään yrittänyt jutella minulle.
Kiusallista, mutta ei kai voi mitään. En yksinkertaisesti keksi puhuttavaa vieraiden ihmisten kanssa.
Mutta voisitko ajatella, että jos joku tulee juttelemaan sulle, niin osoittaisit, että kiva kun tulit puhumaan just mulle. Voisko sen sanoa ääneen? Vai onko susta kiva kun joku tulee puhumaan, vai eikö ole? Jos on, niin sano se!!!! Itsellesi sopivalla tavalla.
Jos ei ole kiva, niinei tod kannata mennä moiseen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi ilmaista olevani kiinnostunu kontaktista jos en sitä ole?
Niin se on täysin mahdollista, että et ole yhtään kiinnostunut mistään sosiaalisesta kontaktista. Silloin annat väärän signaalin tulemalla jonnekin tilanteeseen, missä pääpointti on luoda sosiaalisia kontakteja. Pysy jooko ihan kotona, niin muut eivät tuhlaa aikaa sinuun. Monille on tärkeää, hyödyllistä, välttämätöntä ja ehkä jopa mieluisaa luoda kontakteja. Miks sit jotkin kaltaisesi möllit edes tulevat sinne murjottamaan?
Tämä pätee joo joihinkin verkostoitumisbileisiin mutta on vaikka mitä harrastuksia ja tapahtumia jossa on muita ihmisiä ja pointti ei kuitenkaan ole luoda kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta.
Olisihan aika hiljaista ja tylsää jos ihmiset puhuisivat vain silloin kun olisi oikeaa asiaa.Miten muuten hiljaiset ja introvertit ihmiset suhtautuvat leikinlaskuun ja vitsien kertomiseen?
Sehän on monesti *turhaa puhetta*.
Tai toisen ihmisen kehumiseen ja kannustamiseen?Jos hyväntahtoisuus, keveys ja iloisuus puuttuisi kommunikoinnista olisi se aika masentavaa.
Monesti myös se, että puhutaan enzin jotain yleistä, vaikka ei niin asiaakaan, avaa portteja myös sille, että sitä myöden tutustumalla voidaan joskus keskustella vakavammin ja jopa purkaa sydäntä vaikeissa asioissa.Ihminen joka enimmäkseen sanoo *emmäätiedä* tai *niinvissiin* tai on ihan hiljaa ei anna kuvaa kovin empaattisesta keskustelukumppanista.
Myös antaa aika itsekkään kuvan aikuisesta ihmisestä joka vetoaa siihen, ettei vaan huvita keskustella tai vastata.
Aikuisen ihmisen pitää joskus kyetä, osata ja tajuta ylittää se oma mukavuusalueensa.
Niin tekevät ne puheliaatkin.Tämä on niin totta. Ja ellei sano mitään, vaikuttaa siltä, että ei ole omia mielipiteitä, ei näkemyksiä, ei minkäänlaista kiinnostusta mihinkään. Silloin ei myöskään puhuja saa varmistusta siitä, että onko aihe kiinnostava tai mitä toinen ajattelee hänestä tai aiheesta. Onko hän täysin vittuundunut vai onko hän juuri täysin samaa mieltä ja jopa innoissaan asiasta. Onko hän hyvällä tuulella vai huonolla tuulella jne.
Ja siis minäkin olen introvertti, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun jossain vaikka työpaikan kahvitauolla. Minusta vuorovaikutus ihmisten kanssa on tosi tärkeää, vaikka jutut olisivat "turhanpäiväisiä". Kumman paljon sitä oppii kuitenkin vuosien varrella ihmisistä ja niitä pikku yksityiskohtia ei tulisi esiin, ellei olisi sitä "turhan" rupattelua välillä. Ja hauskaakin se on välillä. Sitoo porukkaa yhteen ja vahvistaa luottamusta.
Itse olen tajunnut tämän yhä vahvemmin näin vähän vanhempana 30-40+ Parikymppisenä sitä nyt oli mitä oli kun ei oikein itsekään tiennyt, mikä on.
No mitäs jos ei ole kiinnostusta juuri mihinkään ja siksi on hiljaa? Vai pitäisikö sanoa mitä ajattelee, kuten minä yleensä, "Miten te jaksatte olla noin innoissanne jostain auringonpaisteesta, en tajua."
"Eikö kaikki olekin aika turhaa paskaa?"
"Puhuttaisiko välillä kauheimmista murhista mitä tiedätte?"Haha. Tavallaan samaistun. Mutta jos ei kiinnosta olla vuorovaikutuksessa, niin ei tietenkään ole pakko, kunhan ymmärtää ja hyväksyy sitten sen, että ne muut eivät ole kiinnostuneita sinusta etkä varmastikaan pääse keskustelemaan kamalimmista murhista jos et ensin päivittele säätiloja.
Minä olen hiljainen introvertti, mutta hiljaisuuteni johtuu ujoudesta. Tulen kuitenkin paljon paremmin toimeen niiden "joutavia höpöttävien" ekstroverttien kanssa, sillä he saavat löpinöillään oloni tuntemaan hyväksytyksi ja uskallan sitten itsekin avata suutani. Muiden hiljaisten seura on vaivaannuttavaa, valitettavasti. Vaikka kyllä sitä välillä kaipaisi introverttiystäviä, joiden seura ei olisi niin kuluttavaa.
Kiva, että joku sentään ymmärsi, mitä sanoin.
Voi aivan hyvin olla syrjäänvetäytyvä ja haistattaa henkisesti pitkät toisille. Oma valinta. Kunhan tajuaa, että juuri sen viestin lähettää, jos ei puhu eikä pihahda.
ap
Kylläpä ap:lle näyttää olevan tämä asia kova pala. Näin monta sivua jo saatu aikaiseksi PELKKÄÄ PASKAA, jossa kantavana teemana se, että sosiaaliset ovat parempia ihmisiä, ja olisi miltei parempi että hiljaiset kuolisivat pois.
Mikä asia? Mee nyt jo ottaan ne lääkkeesi, olet todella aggressiivinen. Jos puheenaihe ei miellytä, miksi notkut siinä ilkeilemässä ja raivoamassa?
ap
Sivusta huomio: ap:n sosiaaliset taifot ovat todella huonot. Miten on varaa tuolla kapasiteetilla alkaa jakamaan neuvoja muille? Eikö kannattaisi parantaa omia sosiaalisia taitoja ensin?
Eikö mee sosiaaliset taidot ihan hukkaan, jollei niitä käytä mitenkään? On vaan ja möllöttää ja arvostelee netissä muita?
Mä olen aina tiennyt tuon ap:n kuvaaman asian. Ja olen tehnyt tietoisen valinnan olla osallistumatta tähän pelkästään sosiaalisen kontaktin ylläpitämiseksi pidettyyn puheeseen, joka on vähän kuin ihmisversio apinoiden keskinäisestä sukimisesta, jolla osoitetaan että kavereita ollaan. Mutta en mä kyllä sitten valitakaan koskaan siitä ettei ihmiset pidä minusta, se on toivottu lopputulos että saan olla rauhassa ja yksin.