Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Vastaan tuli munasillaan rullaluistelija- mies.

30 vuotta sitten olin R kioskin jonossa. Edessä seisoi hyvän näköinen nuori mies. Osti tupakkaa ja käveli moottoripyörälle tupakoimaan. Me lähettiin siitä ja kurvattiin kunnamtalon pihalle. Takaa tuli tämä moottoripyörä. Ajoi suoraan kääntyvän linja-auton kylkeen ja henki pois. Pahinta oli, että viikon päästä olis tällä häiskällä ollu häät. Olivat ruotsista tulleet pitämään isot sukuhäät Suomeen. Eräs tietty biisi, jota tuolloin kuuntelin, palauttaa tapauksen mieleen.

Pari vuotta sitten yksi vaatekaupan myyjä, oli vissiin kaunein tyttö jonka mä oon ikinä nähnyt.. Oon nainen ja täysin hetero😁

Muutama kuukausi sitten Onnibussissa poikaystäväni kanssa, pari penkkiriviä edempänä ehkä 30-40-vuotias pariskunta ihan todella härskisti harrastivat käsipeliä, kummallakin käsi toistensa housuissa. Vääntelehtivät siinä penkeillä, voi sitä lääppimisen ja nuoleskelun määrää... Tuota aktia jatkui varmasti lähemmäs tunnin ajan, välillä pitivät taukoa ja sitten taas jatkoivat... Meidän vieressä oli pari teinipoikaa jotka huomasivat tuon parin myös, katsoivat meitä nauraen ja epäuskoisen näköisinä. Tilanne oli hyvin huvittava joskin epämiellyttävä ja kiusallinen, ei ihan heti unohdu tuo näky. :D

Milanossa menossa metroon, portaikossa oli vanha, resuinen mies joka vaikutti olevan todella humalassa ja oli kakannut siihen portaikkoon. Kaiken päälle puhui sille kakalle. En unohda ikinä. :D 

Eilen Emma Gaalassa eräs tikkulaiha mies, jolla oli vitivalkoiset hampaat lauloi jotain suomalaista iskelmää. En ikinä unohda sitä näkyä. 

Noin 7 vuotta sitten Onni bussiin nousi keski-ikäinen mies, joka kuiskaili itsekseen: voi minua, voi minua. Se oli outoa ja jotenkin koskettavaa. Jäi vaivaamaan, mitähän hänelle oli sattunut ja miten elämänsä on jatkunut .

Fuksijuhla yliopistossa ja oltiin pitämässä yhtä tehtäväpistettä vanhempien opiskelijoiden kanssa. Nuori tukevahko uusi opiskelijapoika tulee suorittamaan tehtävää ja heittää niin hyvää läppää ja on todella hauska. Muistan pohtineeni silloin, että tuolla huumorintajulla häiskä saa kenet hyvänsä ja onneksi niin sillä hyvällä ulkonäöllä häntä ei oltu siunattu. Aikaa tapahtumasta ehkä 15 vuotta ja vieläkin muistan tapauksen ja tyypin.

Mikä paikkakunta ja ranta?

Hoikka nainen, jolla oli musta pitkä mekko ja kädessään kori. Hän oli jotenkin epäilyttävän näköinen, kun hän hiippaili uimarannan läheisyydessä ja katosi metsään.

Tämä ei ole varsinaisesti tuntematon henkilö, koska satun tietämään kuka on kyseessä (erään entisen liiketuttavani vaimo), mutta hän ei tunne minua joten siinä mielessä tuntematon ainakin toiseen suuntaan. Yksi iltapäivä näin hänet huoltoasemalla tankkaamassa, oli niin viimeisen päälle laitettu hiukset ja meikit. Jalassa stilettokorkoiset mustat nahkasaappaat polveen asti, ja yllä sellainen puoleen reiteen ulottuva trenssitakki, vyö vedetty tiukalle vyötäröä korostamaan. Kävi tuulenpuuska niin että takin helma heilahti, ja olen 99% varma että takin alla ei ollut mitään. En tiedä minne oli menossa tai mistä tulossa, mutta olipahan todellinen MILF.

Oon ehta maalaistollo, mutta 2000 - luvun alussa olin Helsingissä käymässä ja ratikalla liikenteessä. Minua vastapäätä istui mies, joka oli pukeutunut päästä varpaisiin kirkkaanpunaiseen ja kokonaisuuden täydensivät kirkkaanpunaiset hiukset. Mies kuunteli musiikkia CD-soittimestaan ja oli niin cool.

Jälkeen päin oon miettinyt, oliko se mies joku julkkis, jota en silloin tunnistanut. Esim. Darude?

Istuin vajaa 10 v sitten silloisen miesystäväni kanssa paikallisessa kuppilassa. Oli kovin hiljaista pari päivää ennen juhannusta. Otettiin yhdet ja keskustelimme niitä näitä. Kyllähän mä jotenkin aavistin että miellä ei menny enää niin hyvin, mutta en halunnu myöntää sitä itselleni näin kesän korvilla.

Yhtäkkiä paikalle hurahti auto ja ulos astui mielenkiintoisen näköinen kiharapäinen mies, meitä hieman vanhempi. Alkoi siinä juttelemaan meille, ja miesystävä etenkin oli kovin innokas juttelemaan. Mies kerto olevansa mekaanikko (ja miesystäväni oli kuulemma kerran aiemmin nähny ja ties nimen, mutta ei esitellyt minua) ja että hänet oli kutsunut paikalle jotkut eläkeläiset jolla moottoriongelma. 

Jotenkin oli vaan ihan kauheen kumma fiilis. Mekaanikko meni eläkeläisten luo ja tuli tuli takas sanomaan että ei onnistu. Miesystäväni sano, että hän tulee kattomaan. Ei hänessä ollut juurikaan mekaanikon vikaa. Sitten miesystäväni hihkaisi minulle, että ei lähde käyntiin hän heittää eläkeläiset kotiin. Nämä olivat meille täysin tuntemattomia henkilöitä. Mekaanikko katsoi ihmetellen minua, yksin terassilla, vaivautunut tilanne.

Se vaan, että sen jälkeen en ole koommin nähnyt tuota miesystävääni saatikka näitä eläkeläisiä tai mekaanikkoa vaikka samassa kyläpahasessa asuttiin. NO OK, exä oli ihan pari kertaa yhteydessä, kerranko me sen jälkeen nähtiin ns kavereina.

Ihan kuin nämä tyypit, mekaanikko ja eläkeläiset moottorivikoineen olisivat tupsahtaneet paikalle tuona hiljaisena kesäiltana vain veidäkseen miesystäväni minulta. En koskaan voinut ymmärtää.

RITU64 kirjoitti:

OMA ISÄ! LÄHTI NORTTIA HAKEMAAN ESSON BAARISTA EIKÄ SEN JÄLKEEN OLE NÄKYNÄ!!!!11

Ritu, sinulla näyttää olleen erikoinen elämä...ainakin koskien elämäsi miehiä..

Olin varmaan 12-vuotias ja tää tapahtui talvi-illalla. Mua vastaan käveli n. 30-vuotias aika lihava ja likaisen näköinen mies. Sillä oli molemmissa käsissä kauppakassit ja sellanen ohut takki vaikka ulkona oli tosi kylmä. Sillä oli myös isot kuulokkeet jotka oli sen niskan ympärillä ja niissä soi musiikki niin kovaa, että muutkin pystyi kuulemaan sen. Se musiikki ei kuitenkaa ollut ihan tavallista vaan siinä huudettiin kokoajan "verta, verta, verta!!" Kun se mies tuli mun kohdalle kiersin sen melko kaukaa ja katsoin sitä silmiin kokoajan. Sitten se alkoi hymyillä mulle ja mietin vaan, että onneks ei ollut mikään syrjäinen paikka missä oltiin.

Kesäaamuna olin mennyt lapseni kanssa metsään korkealle kalliolle näköalapaikalle aamiaispiknikille. Istuttiin siellä ja nautittiin eväistä sekä merimaisemista tunnin verran. Kun olimme lähdössä, metsän läpi kallion korkeinta paikkaa kohti käveli noin parikymppinen nuori mies, joka oli pukeutunut siistiin valkoiseen kauluspaitaan. Miehellä oli vain yksi käsivarsi, toinen hiha roikkui tyhjänä. Kallion laella mies kaivoi repustaan kevyen riippumaton ja ripusti sen tottuneesti yhdellä kädellä kahteen puuhun. Sitten hän otti repusta kirjan ja kävi siihen riippumattoon nauttimaan olostaan.

Jäin miettimään, että mitähän hänelle oli käynyt ja oliko hän menettänyt kätensä onnettomuudessa vai syntynyt ilman sitä, ja että mikä vaikutus tällä oli hänen elämäänsä ja siihen, kuinka hän näytti osaavan nauttia pienistä asioista elämässä harvinaisen hyvin.

Mustolan lidlin työntekijä, vaalea ja jäätävän iso perse, selvästi katseli minua hymyillen, avasi kassankin mulle.

En tietenkään osannut sanoa muuta kuin kiitos ja näkemiin.

Kuvittelinko jotain?

Up.

Tapasin 2000-luvun alussa eräänä yönä Wienissä miehen, jonka kanssa päädyimme samoihin bileisiin ja jatkoille hänen hulppeaan kämppäänsä. Aamuyöstä mies kertoi minulle elämäntarinansa: hän oli nuorempana maksanut eräälle tuttavalleen isänsä murhasta. Olivat kaverinsa kanssa joutuneet molemmat linnaan 10 vuodeksi, missä mies opetteli koodaamista. Vapauduttuaan hänestä oli tullut menestynyt web designer. Ei vaikuttanut katuvan mitään. Mies antoi käyntikorttinsa, jonka kadotin jo matkalla hotelliin, enkä muista kuka hän oli.

Oltiin aikoinaan silloisen poikaystäväni kanssa käymässä ihan muuten vaan Kööpenhaminassa.

Vietettiin Tivolissa ihanaa, lämmintä elokuun iltaa, joka päättyi upeaan ilotulitukseen.

Oli taianomainen tunnelma, lyhdyt loistivat, iloisia ja hymyileviä ihmisiä.

Pysähdyttiin kuuntelemaan ulkoilmaorkesteria, joka soitti kaikenlaista ikivihreää. Vaihdoin siinä lähellä orkesterilavaa monta kertaa hymyn ja katseen kapellimestarin kanssa.

Kun sitten jatkoimme matkaa, niin orkesteri aloitti taas uuden kappaleen, jonka nimeä en kylläkään muista. Kapellimestari kuulutti kappaleen enkuksi seuraavasti: Tämän omistamme kauniille, tummatukkaiselle tytölle (maininta asustani), joka juuri lähti täältä!

Tunsin itseni silloin niin kauniiksi ja onnelliseksi, ehkä mieleenpainuvin kohteliaisuus, jonka olen saanut!

Entä poikaystäväni, no hymyili vaan :)