Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Heikelä vaiko Linnanahde. Mä en ikinä muista kumpi on kumpi.

S´nggis

Se kaljupää kuitenkin .. tyttöystävä halusi väkisin esitellä meidät.

Mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa..

Singgis

Vierailija kirjoitti:

Seisoin sairaalan pihalla odottaen miestäni. Olin juuri tullut kaavinnasta sillä olin saanut keskenmenon. Menettänyt lapsen, jonka niin kovasti halusimme ja toivoimme. Olin niin rikki. Niin rikki, että ajattelin, etten pystyisi tuntemaan enää mitään pitkiin aikoihin.

Samassa näin sen naisen tupakalla. Viimeisillään raskaana olevan naisen sairaalan vaatteissa. Muutaman kymmenen metrin päässä, tupakalla. Pahan olon, vihan ja kuvotuksen vyöry valui ylitseni. Sillä hetkellä mietin jälleen itkua pidätellen, miten joku haluaa tieten myrkyttää lastaan ja ottaa riskin omien halujensa tähden, kun itse olisin antanut mitä tahansa, että olisin saanut oman lapseni pitää. Muistan sen naisen kasvot varmaan hautaan asti.

minäkin näin sairaalan tupakkahuoneessa viimeisillään raskaana olevan naisen tupakalla, oli tullut synnyttämään kohtuun kuollutta lastaan. se oli niin sydäntä särkevä, se suru sen naisen katseessa, ja seuraavana päivänä hän oli taas samaan aikaan tupakalla ja näytti äidilleen kännykällä kuvia siitä kuolleesta pienestään, mekkoon puettuna. jotkut lähtevät sairaalasta arkun eikä vauvakaukalon kanssa, ja kun koskaan ei tiedä olosuhteita niin ei kannata tuomita. sen verran pinnallisesti hän köhi niitä savuja että tuskin oli tupakoinut koskaan aiemmin, jokaisella on tapansa selvitä. minä itkeä tihrustin osastolla omassa huoneessa sen nuoren naisen ja sen kuolleen vauvan takia. en voi kuvitella miten se sattuu, toivon etten koskaan saa ensikäden tietoa asiasta.

Muutama vuosi sitten meillä vaihtui yllättäen hallinnollinen esimies. Lähiesimieheni esitteli meidät toisillemme. Kesken arkisen työpäivän, tajusin kohdanneeni maailman komeimman miehen. Tumma, hieman kihartuva tukka, tumma parransänki, hymykuopat, säkenöivät, kutsuvat silmät ja se hymy..Kuin jostain muotilavoilta koko mies. Sen sijaan, että olisin saanut sanottua mitään, vain tuijotin häntä hetken hiljaa. Kunnes ”kuplani” poksahti..

Toinen on ajalta, jolloin olin 17v ja saanut juuri tietää olevani raskaana. Istuin yksin kauppakeskuksessa penkillä. Luokseni käveli n.40-50v mies, joka sanoi aistivansa jotakin minusta. En muista, mitä juteltiin, mutta tuossa tuntui olevan melkein jotain yliluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten meillä vaihtui yllättäen hallinnollinen esimies. Lähiesimieheni esitteli meidät toisillemme. Kesken arkisen työpäivän, tajusin kohdanneeni maailman komeimman miehen. Tumma, hieman kihartuva tukka, tumma parransänki, hymykuopat, säkenöivät, kutsuvat silmät ja se hymy..Kuin jostain muotilavoilta koko mies. Sen sijaan, että olisin saanut sanottua mitään, vain tuijotin häntä hetken hiljaa. Kunnes ”kuplani” poksahti..

Toinen on ajalta, jolloin olin 17v ja saanut juuri tietää olevani raskaana. Istuin yksin kauppakeskuksessa penkillä. Luokseni käveli n.40-50v mies, joka sanoi aistivansa jotakin minusta. En muista, mitä juteltiin, mutta tuossa tuntui olevan melkein jotain yliluonnollista.

Ai, sinä olet "niitä" naisia, joille polvien yhdessä pitäminen on niin kovin vaikeaa... hih.

Bussissa näin vanhemman naisen joka näytti aivan edesmenneeltä isoäidiltäni.

Ihminen joka oli kaksoisolento eräälle miehelle. Hän oli 100% saman näköinen, kokoinen, vielä jopa pukeutuminen, - tyylikin sama. Juttelin hänen vaimonsa kanssa ja siinä selvisi, että hän oli aivan toiselta puolelta Suomea, eri niminen ja hänellä ei ollut aavistustakaan kaksoisolennostaan.

Tämä outo tapaus sattui vuosia sitten kauppakeskus columbuksessa Vuosaaressa. Olin silloin paikallisessa cittarissa (nyk. k-supermarket) ostoksillani. Kaupassa ei ollut paljoa asiakkaita, mutta huomioni kiinnittyi mieheen, joka käveli hyllyjen välissä ilman ostoskoria. No välillä unohdin hänet kunnes hän taas ilmaantui jostain eteeni. Miehen ulkoasu oli todella erikoinen. Rasputinin näköinen, mustat pitkät sotkuiset hiukset ja iso parta. Takkina oli sellainen columbotyylinen harmahtava pitkä takki. Olin sitten jo kassalla, kun näin hänet lähtevän kaupasta ilman mitään ostoksia kädet taskuissaan. Kun tulin liukuportaisiin, hän oli siinä portaiden yläpuolella. Yhtäkkiä hän kääntyi katsomaan minua, ja en ikinä unohda niitä silmiä miten oudot ja syvälle ne katsoivat minua, jotenkin puistatti. Näin hänet kokoajan sivusilmällä kun saavuin ylätasanteelle silloisen expertin kohdalla. Kun katsoin vasemmalle jonkin aikaa, ja taas takaisin päätyyn päin kauppakeskusta, näin miten tämä mysteeriukko ikäänkuin siis kertakaikkiaan haihtui? ihmettelin miten hemmetissä hän näin nopeasti ehti siitä pois näköpiiristäni ja tämä mies jäi vaivaamaan minua pitkäksikin aikaa. En usko mihinkään 'enkeleihin' enkä käytä itse mitään päihteitä. Olen laittanut tämän 'haihtumiskokemuksen' sen piikkiin, että olin tuolloin aika aneeminen, josko mulle tapahtui jokin mikropyörtyminen ja ajantaju meni muutamaksi ajaksi ja ukko kerkesi siinä ajassa häipyä näkökentästäni.

Tämä tapahtui ollessani noin parikymppinen. Olin Hgin sokoksella naisten vaateosastolla, katselin siinä sellaisia muistan vielä ruskeita samettipintaisia farkkuja. Yhtäkkiä katseeni kiinnittyi samalla osastolla olevaan peiliin, tai niin luulin ensin..siis kyseessähän ei ollut peili vaan aivan itseni näköinen kaksoisolento. Päällään suhtsamanlaiset kuteet ja kasvot, molemmat havahduimme tilanteeseen. Katselin tätä ikäistäni tyttöä aivan äimänä ja hän takaisin. Sitten jotenkin vaan jatkoin siinä farkkujen penkomista ja kun seuraavana hetkenä etsin tyttöä hän olikin ehtinyt häipyä? en osaa sanoa ajankohtaa vuosi sinne tai tonne, mutta samaisella seudulla vastapäätä katua forumin edessä olin liikennevaloissa päälläni valkoinen toppatakki, jossa karvareunus. Joku hyppäsi iloisesti ottaen harteistani kiinni ja huusi moi moi! pelästyin ja kun iloinen tervehtijä näki minut tarkemmin, oli että sori erehdyin henkilöstä, katsoi minua vielä ja lähti. Liittyikö nämä toisiinsa, eli asuiko/kävikö töissä noihin aikoihin joku identtinen nainen? jänniä kokemuksia molemmat.

Matti Nykänen Lauttasaaren siwa.

Tuntematon potilas

Tuntematon sotilas

Raahessa vieraillessani seisoi rannan kivikossa nuori nainen ja itki. En tiedä, mitä siellä teki mutta kaunis oli kuin mikä. Oli syksy ja satoi, mietin pitäisikö mennä kysymään mutta lähti aikanaan takaisin keskustaan. Mitä lie ajatellut ehkä itsemurhaa?

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä en tiedä, mutta ajoasu ja kypärä päässä lempäälässä muutama vuosi sitten ajoi hirveässä kaatosateessa ohi moottoripyörällä. Tokaisin kuskille että tossa käy vielä huonosti. Pari minuuttia myöhemmin ajotiella näkyi sen kypärä ja pian kumollaan oleva pyörä. Ja keskikaistalla se mies ja ihmisiä juoksemassa sen avuksi.

En voi ikinä unohtaa sitä tapahtumaa enkä miestä.

Saman näin, menimme ystäväni kanssa Helsinkiin ja ajoimme vastaan eli Hki päin. Pelastusviranomaiset olivat paikalla ja suurikokoisen miehen ruumiin yläruumis oli peitetty valkoisella liinalla. Oli siinä keskikaistaleen nurmella selällään. Meidän huvireissumme sai vähän synkeän alun ja hetken olimme autossa molemmat hiljaa. Tuo mieshän oli näyttelijä ilmeisesti teatterissa. Ei poistu minukaan verkkokalvoilta tuo näky. Vatsa tuntui vääntyvän ylösalas.

Jouduin aikanaan työmatkallani anivarhain aamulla bussionnettomuuteen. Meitä vietiin sitten kahta naista Malmin sairaalaan tarkistettavaksi, muista bussissa olleista en tiedä mihin vietiin. Olin loukannut  rintakehäni lennettyäni korkean ilmalennon takia. Vanhempi nainen vietiin jonnekin toisaalle en häntä enää nähnyt. Olin jotenkin shokissa kaikesta, ja minut jätettiin vaan odottamaan lääkäriä siihen, ja herkkä ihminen kun olen aloin itkemään, ehkä joku pelästyminen viiveellä tai mitä lie. Muut samassa odotustilassa eivät olleet huomaavinaan minua, mutta sitten siivooja joka oli siinä kärryineen työvuorossa tuli viereeni, ja hänen aivan pieni eleensä, laittoi kätensä olkapäälleni ja hymyili minulle rauhoitti minut hetkessä. Hän ei sanonut juurikaan mitään, vaan hymyili rauhoittavasti. En tiedä, ei vaikuttanut suomalaiselta. Kävin röntgenissä, mitään ei ollut vakavampaa. Tuon naisen pieni pysähtyminen siihen hetkeen merkitsi kuitenkin aika paljon minulle, en nähnyt häntä enää oisin kiitellyt.

elokuun ilta kirjoitti:

Oltiin aikoinaan silloisen poikaystäväni kanssa käymässä ihan muuten vaan Kööpenhaminassa.

Vietettiin Tivolissa ihanaa, lämmintä elokuun iltaa, joka päättyi upeaan ilotulitukseen.

Oli taianomainen tunnelma, lyhdyt loistivat, iloisia ja hymyileviä ihmisiä.

Pysähdyttiin kuuntelemaan ulkoilmaorkesteria, joka soitti kaikenlaista ikivihreää. Vaihdoin siinä lähellä orkesterilavaa monta kertaa hymyn ja katseen kapellimestarin kanssa.

Kun sitten jatkoimme matkaa, niin orkesteri aloitti taas uuden kappaleen, jonka nimeä en kylläkään muista. Kapellimestari kuulutti kappaleen enkuksi seuraavasti: Tämän omistamme kauniille, tummatukkaiselle tytölle (maininta asustani), joka juuri lähti täältä!

Tunsin itseni silloin niin kauniiksi ja onnelliseksi, ehkä mieleenpainuvin kohteliaisuus, jonka olen saanut!

Entä poikaystäväni, no hymyili vaan :) 

Tämä oli aivan ihana tarina josta tuli hyvälle tuulelle :)

Kiitos!

Jäänyt mieleen eräs kesä, kun vuokrasimme silloisen poikaystäväni kanssa mökin viikonlopuksi jostain mistähän liennyt keski-suomesta oli mökki. Oli jo myöhäiskesää oisko jotain syyskuun loppua ja illat oli jo pimeitä. Saavuimme jostain syystä tosi myöhään osoitteeseen, mistä piti noutaa avain mökille. Ehkä olimme etsineet tietä , siksi saavuimme iltamyöhään. No pihapiiri oli pilkkopimeä, ja kohta oven tuli avaamaan todella suurikokoinen viiskuuskymppinen nainen. Luulin, että hän vain antaa avaimen meille ja me vuokrarahan, mutta halusi välttämättä lähteä näyttämään mökin meille. Aistin tuossa naisessa jotain outoa ja ahdistavaa, ehkä vielä se roisi kookas ulkonäkö pelotti nuorta tyttöä. Seurasimme autoaan mökille sinne hemmetin säkkipimeään järvenrantaan (siis senkin näimme vasta aamulla), nainen vain pitkitti oloaan, vaikka halusimme nopeasti lepäämään jne. Nainen siinä (itse olen n. 170) ja hän näytti minua reilu 10 cm pidemmältä tuijotteli meitä jotenkin ahnaasti, ja olin jo näkevinäni jotain kauhuotsikoita jossain alibilehdessä. No, ehkä väsymys, pimeä metsä täysin vieraassa paikassa ja mielikuvitus lähtivät rullaamaan turhankin vilkkaasti. Aamu tuli ja näimme paikan kauneuden kunnolla, minua huvitti lähes se eilisiltani pelkotilani.

Kaupan myyjä, joka oli kaunis kuin mikä! Hymyili niin nätisti että tuli heikko olo nuorelle miehelle. Harmi etten oo enää nähny. Ja vielä enemmän harmittaa etten kysyny sillon nimee, puhelinnumeroo ja muita. No, ehkä näemme vielä joskus.

Asuin joskus kauan sitten Turussa Hirvensalossa ja siellä asuessa muistan nähneeni muutaman kerran yhden naisen jolla oli kummallinen melkein jumalainen olemus. Nainen ei varsinaisesti ollut kaunis, vaan hänellä oli kummallisen mallinen vaalea permanentattu tukka, aivan normalit vaatteet ja olemus, mutta hän oli poikkeuksellisen läsnäolevan tuntuinen ja hänestä kuulsi läpi joku jumalainen hyvä fiba. Sen taisi huomata kaikki muutkin, koska bussikuskeista lähtien kaikki juttelivat hänelle ja hän huomioi melkein kaiken ympärillään. Kun tavallisesti lenkkeilijät ja bussissa istujat olivat vaipuneina ajatuksiinsa, niin hän taas tuntui olevan hereillä.

Up