Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Up!!

Tapahtui reilu pari vuotta sitten Vantaan Flamingon kylpylässä Spapuolen uima-altaalla. Aloitin keskustelun jollakin perinteisellä heitolla, kuten "Oletko mistä kaukaa tänne tullut?" (Yleisin ja helpoin keskustelunavaus omalla kohdalla)

Vastapuolen nuorehko (+30v) nainen kertoi olevansa Joensuusta asti. Tavallisen kaunis, mutta hämmästyttävän hyvännäköinen (Ei fitti eikä fätti, vaan juuri sopusuhtainen )!

Vaihdoimme kuulumisia reilun tovin. Juttelimme niitä näitä ja juttu luisti. Tuli aika lähteä eri suuntiin pukuhuoneita kohti. Sen jälkeen en häntä enää nähnyt.

Tähän päivää asti vaivannut, kun en tullut numeroa kysyneeksi. Tapaus jäi mieleen sekä keskustelujen että naisen kauneuden takia, tai näin ainakin itselleni uskottelen.

Karaokebaarissa mies, jonka lapsi oli juuri tehnyt itsemurhan. Mies oli silminnähden surunmurtama. Keskustelimme monta tuntia, ja hän kertoi elämästään ja menneisyydestään. Sivistynyt ja vilpitön ihminen, mutta todella pahasti suossa kaulaa myöten. Hänen kuolleella tyttärellään oli sama toinen nimi, kuin minulla (ei mikään kauhean yleinen), minkä vuoksi me kai toisiimme törmäsimmekin. Toivottavasti olet kunnossa, missä ikinä nyt kuljetkaan. Paljon rakkautta sinulle.

Olin siperialaisessa pikkukaupungissa, seisoin liikennevaloissa  ja poltin tupakkaa. Paikallinen, epäsiisti ja vähän aasialaisen näköinen kaveri tuli tykö ja alkoi selostaa jotain. Tuhahdin vaan venäjäksi etten ymmärrä koska en kieltä juurikaan osaa. Sitten kaveri teki käsillään eleen jonka tulkitsin tarkoittavan tupakin sytyttämistä, samalla huomasin että kaverilla ei käsiä juuri ollutkaan - toinen katkennut ranteen kohdalta ja toisessa vain pieni tynkä peukalon paikalla. Iski hirveä sääli miestä kohtaan ja annoin tupakan lisäksi sadan ruplan setelin ja jatkoin matkaani.

Joskus pari vuotta sitten baarissa katseet kohtasivat erään upean neitosen kanssa. Pitkät tummat hiukset, kauniit silmät ja hymyili minulle ihanasti :) Tuijotettiin toisiamme pitkään mutta harmi vaan, että hän lähti parin kaverinsa pois... Viimeiseen hetkeen asti tuijotimme toisiamme ennen kuin hän oli jo poistunut ovesta. Näin jälkikäteen on harmittanut vietävästi etten saanut itseäni penkistä ylös ihan vain vaihtaakseni yhden sanan tuon kaunottaren kanssa.

Toista samanlaista ei olekkaan tullut vastaan sen jälkeen...

Turussa vuonna 2013 tapasin yökerhossa erään miehen jonka kanssa tuntui jonkinlainen ihmeellinen "energia" tai "yhteys" 

Aina välillä häntä tulee ajateltua ja kaduttaa kun ei vaihdettua numeroita. Kaverini keskeyttivät juttumme ulkona ja laahasivat mut taxille ja siinä humalatilassa vain lähdin vaikka olisin haluanut jatkaa vielä juttua ja vaihtaa ehkä numeroita. 

Tuollaista tunnetta ei ole koskaan ennen eikä jälkeen tullut missään tilanteessa ketään kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Junassa pari vuotta sitten istuin vastapäätä tosi komeaa nuortamiestä. Tai ehkä kaunis olisi parempi kuvailu. Mä en varmasti tuijottele ihmisiä, mutta tästä miehestä en saanut silmiäni irti. Hän oli ehkä 22-26v, jäi pois Tikkurilassa ja lähtiessään hymyili minulle kauniisti. Vähän hävetti, oli varmasti huomannut mun tuijotuksen. Tyttöystävä oli vastassa. Enkä todellakaan ajatellut mitään iskemisiä tai seksuaalisia ajatuksia, olen 50v nainen :).

Monesti välillä vielä tulee mieleen tämä mies, ja toivon, että on onnellinen tyttöystävänsä kanssa ja että muutenkin elämä kohtelee häntä hyvin.

Eli toivottavasti komeilla ja kauniilla menee hyvin, olkoon heillä helppoa ja kohdelkoon elämä hyvin.

Muilla ei niin väliä olekaan.

Niin tyypillinen naisen ajatusmaailma.

Viime kesänä olin tulossa junalla töistä kotia kun huomasin jonkun naisen vilkuilevan viereiseltä vastapäiseltä penkkiriviltä. Jäin samalla viikolla melkein kuukauden lomalle. Oli mielessä pitkän aikaa..

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui reilu pari vuotta sitten Vantaan Flamingon kylpylässä Spapuolen uima-altaalla. Aloitin keskustelun jollakin perinteisellä heitolla, kuten "Oletko mistä kaukaa tänne tullut?" (Yleisin ja helpoin keskustelunavaus omalla kohdalla)

Vastapuolen nuorehko (+30v) nainen kertoi olevansa Joensuusta asti. Tavallisen kaunis, mutta hämmästyttävän hyvännäköinen (Ei fitti eikä fätti, vaan juuri sopusuhtainen )!

Vaihdoimme kuulumisia reilun tovin. Juttelimme niitä näitä ja juttu luisti. Tuli aika lähteä eri suuntiin pukuhuoneita kohti. Sen jälkeen en häntä enää nähnyt.

Tähän päivää asti vaivannut, kun en tullut numeroa kysyneeksi. Tapaus jäi mieleen sekä keskustelujen että naisen kauneuden takia, tai näin ainakin itselleni uskottelen.

Kyllä olisi karmeaa olla nainen kun ei saa edes kylpylässä olla rauhassa ilman että shagboyt tulee kyselemään joutavia.

Olessani muistaakseni 8-tai 9-luokalla olin kaverini (ja äitiemme) kanssa ruotsin risteilyllä. Muistan hyvin, kun kiinnitin huomioni sellaiseen reissarin näköiseen nuoreen mieheen, joka näytti ihan nuorelta Jon Bon Jovilta ja sillä oli kitarakassi olalla ja joku vaalean ruskea mokkatakki. Olin niin ihastunut ettei mitään rajaa. Oltiin siellä baarin puolella äitien kanssa ja muistan et siinä oli sellainen hetki, kun näin sen nuoren miehen ja meidän katseet kohtasi ja musta se hymyili mulle. Sen jälkeen tietty raahustettiin käytäviä eessun taassun milloin milläkin verukkeella kun oikeasti yritin törmätä siihen tyyppiin.

Se taisi lähteä Tukholmassa, ja olin ihan varma että se kitara on sen ainoa omaisuus ja se reissaa ympäri maailmaa oman itsensä herrana yhteiskunnan rajamailla, nukkuu ja syö milloin missäkin ja elää niillä rovoilla, mitä se katusoittamisesta tienaa.  Nykyään on tietty niin aikuinen ettei pysty elättämään moisia höpöjä haavekuvia, mut mieleen se tyyppi on jäänyt ja se kivelmöivä fiilis miltä se tuntui olla teininä ihastunut. Just oltiin perheen kanssa laivalla ja siellä tuli niin hyvin mieleen et "ai niin, se tyyppi.."

itsensäpaljastaja metrossa yök! valittavasti ei vaan unohdu.

Hameeseen pukeutunut nainen, joka oli ilmeisesti tulossa Tallinnan reissulta vuonna 2006. Hän istui Lasipalatsin edessä hotelli Vaakunan puoleisella ratikkapysäkillä kaljasalkun kanssa erittäin tukevassa humalassa. Yhtäkkiä ilme meni vähän semmoiseksi itkuisen vaikeaksi ja hän kusi allensa oikein kunnolla. Tämä ylväs näky ei konsaan unhoitu.

Juu

Vuosi sitten kesällä kävin pitkästä aikaa ulkona parilla huurteisella. Illan edetessä minun ja ystäväni pöytään liittyi kaksi miestä. Ja voi luoja se toinen oli komea!! Pitkä ja lihaksikas! Meillä juttuluisti hyvin ja naurua riitti. Ikävä kyllä olin silloin vasta eroamassa exästäni ja halusin hoitaa eron alta pois kunniallisesti. Minulla koitti kotiin meno yllättäen ja en siinä tajunnut pyytää miehen yhteystietoja. Kyllä hitsi vie kaduttaa. En ole saanut häntä mielestäni vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun puolivälissä uimahallin suihkutiloissa oli musta mies kahden pienen poikansa kanssa. Miehen penis oli aivan tajuttoman pitkä, muistini mukaan se ulottui suunnilleen polviin. Olin itsekin tuolloin vain alle 10-vuotias nassikka, joten voi olla

että muistini liioittelee kalun kokoa.

Ja miksi korostat että kyseessä oli musta mies? Ketjun aiheena oli henkilöt, ei kohtaamiset kalujen kanssa. Kun kerran aloitit, olin kerran eräällä kurssilla ja kurssin luennoitsijalla (joo, ihan suomalainen valkoinen n. 55v mies) näkyi jatkuvasti järkyttävän pitkä vehje housuissa, siis se ei mahtunutkaan vetoketjun taakse vaan se näkyi ”letkuna” pitkälle reiteen. Housut ihan tavalliset puuvillahousut tms. Kurssilla oli n. 10 luentokertaa ja aina sama juttu. Olen mies, eikä mua kalut kiinnosta siinä mielessä, mutta jotenkin erikoista kuunnella asiallista tyyppiä jolla pullottaa tuollainen letku housuissa, ei sitä voinut olla huomaamatta. Siis ihan levossa se vempele oli. En tuntenut muita kurssilaisia, niin ei voinut ihmetellä asiaa kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Kankaanpäässä likaisiin vaatteisiin ja lippikseen pukeutunut mies makasi viemärin päällä torilla. Hän piteli lujasti kaksin käsin kiinni viemärin kannesta ja huusi viemäriin: Haiseeko pieruni siellä Kiinassa saakka! Kuuleeko kukaan, vastatkaa nyt Saa**na tai pieren uudelleen! En mennyt tekemään lähempää tuttavuutta. Oli keskipäivä kesällä.

AHAHAHAHAHAHA Kuka se oli? Joku ihan legenda kyseessä. :D

Tiedän tyypin. Ripset on aidot :D

Mä olin kassalla töissä ja siihen tuli äiti poikalapsensa (ehkä noin 7-vuotias) kanssa ja se poika sanoi mulle että : "Sä olet kyllä kaunis".

New Yorkissa Dunkin Donutissa viereisessä pöydässä istui businessmies. Edessään bagel ja kahvi, oli salkku, oli harmaa puku päällä. Ehkä noin 50-vuotias. Puhui puhelimeen ja selkeästi jätti viestiä, eli siis puhui vastaajaan eikä oikealla henkilölle. Kertoi puhelimessa, että aikoo tappaa itsensä ja ei aio enää yrittää. Jätti ohjeita ja neuvoja töihin ja perheeseensä liittyen, sekä hyvästit. Tämän jälkeen tyynesti söi bageliaan ja kahviaan, ihan kuin kuka tahansa.

Me suomalaiset istuimme vieressä ja ajattelimme, että vain New Yorkissa. Siellä voi puhua mitä vaan, eikä kukaan ihmettele. Kysyin häneltä onko hän ok ja voinko tehdä jotain hänen hyväkseen. Mies esitti ettei kuullut, näin kun kiukkupuna levisi niskaan ja kulmat menivät kurttuun. En voinut tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Katselin joskus 7-8 vuotta sitten Lasipalatsissa ikkunan läpi tien reunassa, suojatien edessä, valon vaihtumista odottavia ihmisiä. Nuori mies ja nuori nainen juttelivat toisilleen. Mies sanoin naiselle jotain ojentaessaan kännykkää, nainen otti puhelimen hymyillen vastaan, ja ilmeisesti näpytteli numeronsa siihen. Mies otti puhelimensa takaisin, he hyvästelivät toisensa ja nainen meni tien yli. Mies jäi niin onnesta kuplien kävelemään hymy korvasta korvaan, että ilahduin jo siitä näystä. Mutta muutaman askeleen ottaessaan mies ei enää voinut pidätellä itseään, vaan hypähti ilmaan ilosta tuulettaen :D

Joskus mietin miten heille kävi :)

Tää on vallan ihana!