Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Kerran näin sporassa todella vanhan näköisen mummon, iho aivan ryppyinen ja siitä päätellen varmasti 80-90-vuotias. Muuten mummo oli aivan tavallinen, siististi pukeutuneen ja hienon näköinen vanha rouva, mutta hänellä oli käsittämättömät silmät! Muistan ne vieläkin: vaalean siniset, lähes vedenväriset ja uskomattoman kirkkaat ja kimmeltävät, ihan nuoren tytön, lapsen silmät suorastaan! Koko nainen oli jotenkin veret seisauttavan kaunis ja säteilevä noiden ihmeellisten silmien ansiosta. Meinasin mennä sanomaankin jotain että kylläpä rouvalla on todella kauniit silmät, mutta ajattelin sitten, että se olisi ehkä jo ollut outoa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin sporassa todella vanhan näköisen mummon, iho aivan ryppyinen ja siitä päätellen varmasti 80-90-vuotias. Muuten mummo oli aivan tavallinen, siististi pukeutuneen ja hienon näköinen vanha rouva, mutta hänellä oli käsittämättömät silmät! Muistan ne vieläkin: vaalean siniset, lähes vedenväriset ja uskomattoman kirkkaat ja kimmeltävät, ihan nuoren tytön, lapsen silmät suorastaan! Koko nainen oli jotenkin veret seisauttavan kaunis ja säteilevä noiden ihmeellisten silmien ansiosta. Meinasin mennä sanomaankin jotain että kylläpä rouvalla on todella kauniit silmät, mutta ajattelin sitten, että se olisi ehkä jo ollut outoa. :D
Värilliset piilolinssit?
Hän ei ole tuntematon, mutta minulle kyllä tuntematon, koska en ole häntä henkilökohtaisesti tavannut, enkä itseasiassa tälläkään kertaa.
Tuli vain kauniina kesäpäivänä tilanne, että itse olin kävelemässä Helsingissä Fabianinkadulta Esplanadille.
Yhtäkkiä Joel Melasniemi kävelee vastaan.
Komea ilmestys, kuin nuori jumala.
Harvoin suomalainen mies tekee samanlaista vaikutusta.
Olen tavannut ulkomailla kaksi ihmistä, jotka ovat jääneet mieleeni varmaan ikuisesti. Toinen tapaus sattui pari vuotta sitten, kun olin yksin ulkomailla ja onnistuin jotenkin pilaamaan lomani hermoiluun. Olen vasta melko nuori ja en ole mikään kokenut matkailija ja olinkin ensimmäisiä kertoja yksin matkassa. En vaan oikein viihtynyt kyseisessä paikassa ja en löytänyt paikkoja ja ihmiset kyllä yrittivät neuvoa, mutta siltikään mikään ei oikein onnistunut. Olin jo luopua toivosta, kun minua lähestyi pitkä nuori mies, joka kysyi voiko hän auttaa ja alkoi neuvoa minulle reittiä yhteen paikkaan. Sitten hän totesi, että jos minulle vaan käy niin hän voikin toimia koko päivän oppaanani, kun hänellä on aikaa. Aluksi olin vähän ihmeissäni ja en tiennyt mitä ajatella ( olen ujo) , mutta sitten kaikki menikin ihan loistavasti. Hän oli mitä parhainta seuraa. Todella sympaattinen, iloinen ja mukava ihminen. Kävimme monissa paikoissa ja syömässä myöhemmin.
Toivon vaan, että olisin tavannut hänet ja loman alussa. Muistan kaikki hänen puheensa ja hänen hymynsä. Hän hyvästeli minut sitten illalla . En tiedä hänestä kuin etunimen ( sukunimeä en muista) ja sen ettei hänkään asunut vakituisesti siinä maassa vaan oli vaan käymässä. Hän kertoikin sitten lähtevänsä pian takaisin omaan maahansa. Olisi ollut todella mukavaa pitää häneen yhteyttä, mutta en silloin tullut ajatelleeksi asiaa. Joskus olin jo melkein varma, että löysin hänet facebookista, mutta sitten petyin kun kyseinen tyyppi vaan muistutti häntä niin paljon. Myös eräs youtube-kanavaa pitänyt ihminen muistutti häntä niin paljon, että melkein ehdin jo innostua. En koskaan unohda ja joskus toivon, että tapaisin vielä hänet. Nytkin tuli todella surullinen olo, kun olen miettinyt niin paljon häntä. Minulla on tosin hänesti yksi kuva, jossa hän on minun kanssani niin joskus mietin pitäisikö vaan lähteä etsimään, mutta en ole ainakaan vielä niin hullu kuitenkaan :)
Toinen tapaus sattui myös ulkomailla, kun tapasin siellä miespuolisen kaksoisolentoni. Olen kasvoiltani aika erikoisen näköinen ( en silti mikään kaunis) niin yleensä kukaan ei täysin muistuta minua. Tämä nuorimies oli silti todella samannäköinen ja olisi voinut olla veljeni. Tavattiin samassa hotellissa ja juteltiin vähän aikaa. Hän lähti seuraavana päivänä takaisin kotimaahansa ja en nähnyt häntä enää. Silti se hetki jäi todella hyvin mieleen ja muistan hänet myös aina. Joskus mietin, että missähän se "veljeni" nyt menee. Näihin molempiin ihmisiin olisin kyllä halunnut pitää yhteyttä. Olivat todella mukavia. Minulla on muutenkin todella paljon ikäviä kokemuksia ihmisistä ja senkin takia osaan kyllä arvostaa näitä huippuhetkiä.
Olin siskoni kanssa New Yorkin matkalla ollessani 17-kesäinen. Asuimme halvassa, hissittömässä hostellissa ja huoneemme sijaitsi noin 4. kerroksessa. Minulla oli mukanani valtava, painava matkalaukku. Tehdessämme lähtöä hostellista ja raahatessani laukkua mukanani portaissa eräs nuori, hoikka ja pienikokoinen mies otti laukun kädestäni sanomatta sanaakaan ja kantoi sen alas asti. Kiitin häkeltyneenä. Mies vain nyökkäsi ja lähti menojaan. Hänen kasvonsa ovat piirtyneet mieleen, vaikka ei erityisen komea ollutkaan. Taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun joku on ollut minulle noin ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin elämäni suuressa murrosvaiheessa ja herkässä teini-iässä. Muistan nuorehkon päälle parikymppisen miehen tulleen ankeana aamuna bussipysäkille. Hän näytti ihan Kurt Cobainilta. Mies lausui minulle aivan mielettömän kauniin sekä mairittelevan runon ja pyysi bussirahaa. Annoin rahaa ja mietin tuota miestä haltioituneena koko päivän.
Hyvännäköinen nuori mies herätteli huomiotani, mutta en jäänyt juttelemaan hänelle. Myöhemmin näin hänen kasvonsa instagramin sinulle suositeltua kuvissa. Miksi? En silloinkaan käynyt tarkastamassa kuka hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran nuorempana näin yökerhossa tytön baaritiskillä. Ulkonäöltään vähän Eva Mendeksen kaltainen eli tosi kaunis. Katsoimme toisiamme hetken ja aloimme vaan suutelemaan pitkään/intohimoisesti. Kohtaaminen jäi ihan siihen ja palasin juomieni kanssa takaisin tanssimaan. Olen heteronainen.
Noin 2000 luvun alussa kävelin siskoni kans kotiin koulusta olimme ihan lapsia vielä ja tie pitkä peltoineen, silloin vastaan käveli todella iso jyvekä mies jolla oli kalju pää ja ohimolta valu verta sekä katse tyhjä. Pelkäsimme sitä miestä paljon ja kierrettiin kaukaa. Kotia päästyä kerroimme vanhemmille. Emme osanneet muuta tehdä kun aika turvattu pienessä kylässä elo on, niin ei ihmeelisyyksiä osannut odotttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä liittyykö asiaan, joku pitkä komea mies joskus moikkasi minua kuin parasta tuttua. Enkä millään muistanut kuka hän oli.
Vieläkin mietin että kuka ihme se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen Seinäjoen Prismassa, tai ei oikeastaan edes tämä nainen vaan hänen pukeutumisensa ja se että hän kantoi vaatteensa niin ylväästi. Prinsessamallinen ommellen kuvioitu reisipituinen villatalvitakki. Ja kapea pitkä hame. Yleisilme oli tumma, ehkä hieman gootti. Mutta wau, jotain erityistä hänessä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jäänyt mieleeni hämärästi henkilö, joka uhkasi henkeäni. Uhkaus tuli yllättävästi ja häivyin nopeasti. Henkilön tuntomerkit: vaaleahkot lyhyehköt hiukset, keski-ikäinen kai, jotain 175 cm ehkä, normaalivartaloinen, täysin tuntematon tyyppi. En nähnyt häntä enää se tilanteen jälkeen. Tästä on aikaa niin kauan, että hän on varmaan jossain vanhustentalolla tai jo kuollut.
Siisti, hiukan ylipainoinen, 40/50-vuotias nainen tuki autostaan luokseni reippaasti ja halusi ostaa tupakan. Maksoi siitä 2€, mikä tuntui kohtuuttomalta kun täysi-ikäisenä olisi voinut ostaa halvemmalla kaupastakin. Naisen saatua tupakkansa menin sisään läheiselle kirpparille kun hän pian juoksi perääni ja antoi vie kolme euroa. "Osta itelles jotain kivaa!" Sanoi iloisesti ja hyppelehti pois. Hänellä taisi olla hyvä päivä. Jälkeenin olen miettinyt, oliko hän juuri saanut jotain hyviä uutisia ja halusi siksi välttämättä polttaa voitontupakan.
Kerran laivalla yksi komea tanssija. "Kaverini" pilasi homman mustasukkaisuuttaan. Vuosi 2004.
Tämä tyyppi ei jäänyt mitenkään positiivisella tavalla mieleen, ällöttää vaikka tapahtuneesta jo yli 20 vuotta.
Oltiin kaveriporukalla laivalla. Siellä oli esiintymässä jokin bändi/orkesteri, kotoisin jostain päin Etelä-Amerikkaa. Olin väsynyt (en humalassa) ja lähdin hyttiin nukkumaan, kaverit jäivät vielä baariin. Hissiin tuli yksi bändin jäsenistä. Tyyppi lähti seuraamaan mua, oli tulossa hyttiin perässä. Ei ollut mitenkään aggressiivinen, vaan sellaisen hyväntahtoisen oloinen. Taisi aidosti nolostua, kun ilmoitin, että sori mutta hei-hei. Ja poistui. Olikohan tyypillä jokin mielikuva helpoista pohjoismaalaisista tai jotain. Että samaan hissiin sattumalta osuminen on jo kutsu jatkoille. Itselle jäi tosi yök-fiilis.
...........
Taas näitä miljoonan vastauksen naurettavuuksia!
En tosiaankaan lueknut mitään enkä lue.
Palsta on ihan naurettava johtuen juuri tällaisista ------sta.
Ei se minulta pois ole, mutta monilta varmaankin on.