Kaverit ja tutut yrittävät hyötyä ilmaiseksi ammatistasi ja pyytävät palveluksia

"Pullaa pöytään taikka hame korviin."

Kerran olen saanut sitä kakkosvaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä asiaa myös näin päin: olisiko kivaa, että sinulla olisi 2- ja 4- vuotiaat lapset, ja aina kun menisit ulos omien lastesi kanssa saisit komentaa naapurin viisi vuotiasta, ettei hän töni ja kiusaa omia lapsiasi. Saisit myös komentaa sitä 5-vuotiasta, ettei hän kiipeä katolle tai riko leikkikentän aitaa ja leluja. Tämä lapsi ei meinaisi millään totella ja saisit jo vähän korottaa ääntäsikin, että viesti menisi perille. Leikkikentän lelut olisi levitetty joka päivä pitkin pihoja ja niitä sitten kokoilisit kasaan joka päivä. Kai sitä omien lastensa jäljet vielä siivoaa, mutta kyllä se alkaa ottaa päähän siivota joka päivä naapurin lasten jälkiä.

Mitä varten sinä paimennat sitä toisen lasta tai siivoilet sen jälkiä?

Muutenkin ihmettelen tuota tossuilua, miten te suostutte toimimaan lapsenvahteina kun naapurot heivaavat pennut ulos niskoillenne. Minä kiikuttaisin oitis takaisin kotiinsa ja jos ei vanhemmat avaa ovea, niin soittaisin häkeen, että täällä on pikkulapsi hylättynä ulkona.

Siinä on naapurin turha itkeä, että "luulin ett toi naapuri kattoo pihalla tän mun kaksivuotiaan perään... emmä siis kysyny mut aattelin et pakkohan sillä on olla vastuu!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä lentoyhtiöllä. Jatkuvasti luullaan/pyydellään, että kauttani saisi ilmaisia lentolippuja, ilmaisen upgraden, ylimääräisen matkalaukun tai koiran ruumaan ilman maksua jne.

Jotkut ihan röyhkeästikin ovat ehdotelleet, että voisin antaa heille ihan ilmatteeksi liput jonnekin, minne heidän nyt on milloinkin mieli tehnyt. Ei ylipäätään ole olemassa mitään vanhanaikaisia paperilentolippuja sinne New Yorkiin, että hei, otapa tosta ja ole hyvä, ei maksa mitään. Huoh. Edes itse en pääse ilmaiseksi minnekään, saati sitten jotkut ihan randomit puolitutut.

Aina jaksan hämmästyä miten yksinkertaista sakkia maailmassa riittää! Siis mitä?!

Minä olen yrittäjä ja käyn joskus koulutusmatkoilla. Pyörittelin silmiäni kun eräs tuttu aivan vakavissaan luuli että voin ottaa hänet mukaan ja maksaa hänen matkansa koska lähden sinne ”firman piikkiin”. Siis mitä?

Tämä firman piikkikin on tosi mielenkiintoinen selittää joillekin Urpåille. Joskus tuli vastaan kaveri, jonka mielestä olisin voinut lähteä hänen kanssaan syömään hyvin jonnekin ravintolaan ihan säännöllisesti ja minä olisin tietenkin laittanut ruoan "firman piikkiin". Olisimme voinueet siinä syödessä iloisesti jutustella ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä... Lopetin koko tyypin kanssa yhteydenpidon, sillä se ei ollut ainoa asia mitä olisin voinut tehdä firman piikkiin hänen hyväkseen. Myös erilaisten lahjoitusten pyytäjiä on ollut, osa ihan törkeitäkin.

Tämä! Minäkin yrittäjänä joudun selittelemään ystäville ja sukulaisille, että ei normaali elämää ja sen kuluja voi laittaa vähennyksiin! Suututtaa kuulla jatkuvaan:"Hyvähän sun on kun voit laittaa kaikki firman piikkiin" ei vi**u. Porukka luulee että voin hoito-alan yrittäjänä vähentää verotuksessa kaiken lounaista puutarhasaksiin ja vittu vaikka sukkahousut.aaargh.

Olen alkuperäisammatiltani kampaaja, mutta olen jo vuosia työskennellyt kaupan alalla. _Joka kerta_ kun olen lähdössä kavereiden kanssa ulos, niin kuuluu jossain kohtaa iltaa "kehtaisitko pikkasen tätä laittaa" (ts. tee alusta alkaen hulppea bilekampaus ja meikki).

Välillä olen omasta halustakin tehnyt kavereille, jotka ovat itse kehnoja laittautumaan, mutta ärsyttävää on se, kun tämä kuvio on jokakertainen..

Lisäksi meillä on miesystäväni kanssa isot perheet, jotka hakeutuvat myös leikkaus ja kampauspalveluihin ilmaiseksi.. Välillä koitan vedota muihin kiireisin, aina ei vain jaksa.

Mä olen sanonut, että kannattaa palkata joku halvempi ammattimies. Jos loukkaantuu niin ihan sama. Suusanallisia vinkkejä voin antaa ilmaiseksi, työtä en tee kenellekään. Hyvä juttu vaimolle etten ole ammattigigolo.

Oon lastentarhanopettaja, itellä ei omia lapsia ja puolison 6-vuotiaan kummilapsen synttärijuhlissa oon tasan yhden kerran päässy aikuisten kanssa yhtäaikaa kahvipöytään ja seurusteleen aikuistenkin kanssa. Kyseisen lapsen vanhemmat olettaa aina että pidän lapsille kivaa tekemistä ja kuria kun he seurustelee muiden vieraiden kanssa, viimekskin 5-vuotispäivillä yks kolmen lapsen äiti huokas helpottuneena ja totes "ihanaa kun voi jättää nää lapset rauhassa sulle". Mulla napsahti päässä kun ajetaan sinne kylään muutenkin 4h suuntaansa työviikon jälkeen ja se teettää mulle ilmasena vaan lisätöitä, niin aikuisten kahviaikaan tulin vaan pöytään (mulle ei ollu edes katettu, söin niissä juhlissa oletetusti lasten kanssa) ja istuin jonkun muun paikalle ja ilosena aloin jutteleen muiden aikuisten kanssa. Voi niitä ilmeitä ja sen yhden lapsen äidin lausetta "noi lapset on nyt tuola yksin", totesin vaan että niin, kannattaa käydä kurkkaamassa välillä. 6-vuotis päivät jouduin jättään menojen puolesta väliin mutta seuraavia juhlia odotellessa onko mikään muuttunu...

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitoalalla olevat joutuvat kuuntelemaan tuttujen ja puolituttujien iljettäviä vaivoja loputtomasti.

Tätä ihmettelen. Itse en suostu menemään tuttavan, sukulaisen, naapurin tms. vastaanotolle edes hänen työaikanaan. Joku yksityisyydensuoja olla pitää.

Tiukka combo: työ IT-alalla ja runsaasti kokemusta huoneistoremonteista ja muutoista. Auttelen lähipiiriäni yleensä mielelläni ja ilmaiseksi. Monesti autettu on kiitollinen, ja auttaa vuorollaan takaisin.

Selkeisiin hyötyjiin olen törmännyt vain harvoin. Ikävin tapaus oli kaverin kaveri, jonka kannettava ei käynnistynyt kunnolla. Diagnoosiohjelmilla selvisi, että ongelma on rautapuolella: ehdotin tärkeiden tiedostojen kopiointia USB-tikulle ja uuden koneen ostoa ennen kuin laite leviää lopullisesti. Kävin pari iltaa ihmettelemässä konetta 1h matkan päässä, ennen kuin se tosiaan hajosi. ”Mistä mä saan rahat uuteen koneeseen” -kysymyksen väistin ohjaamalla avuntarvitsijan halvempien mallien pariin, ja käymällä lopulta hänen kanssaan kaupassa ostamassa koneen.

En missään kohtaa pyytänyt rahaa tai muuta palkkiota, sillä avuntarvitsijalla oli selkeästi tiukkaa taloudellisesti ja muutenkin hyvin haastava elämäntilanne. Yllätyin, kun hän soitti myöhemmin kiittääkseen ja sivulauseessa kysyi, oliko samppanja maistunut.

Selvisi, että suhteellisen kallis samppanjapullo oli luovutettu suoraan kaverilleni ”eteenpäin annettavaksi”. Soitin kaverilleni, joka myönsi saaneensa pullon. ”Ajattelin, että voidaan juoda se yhdessä, kun nähdään seuraavan kerran”.

Sillä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä asiaa myös näin päin: olisiko kivaa, että sinulla olisi 2- ja 4- vuotiaat lapset, ja aina kun menisit ulos omien lastesi kanssa saisit komentaa naapurin viisi vuotiasta, ettei hän töni ja kiusaa omia lapsiasi. Saisit myös komentaa sitä 5-vuotiasta, ettei hän kiipeä katolle tai riko leikkikentän aitaa ja leluja. Tämä lapsi ei meinaisi millään totella ja saisit jo vähän korottaa ääntäsikin, että viesti menisi perille. Leikkikentän lelut olisi levitetty joka päivä pitkin pihoja ja niitä sitten kokoilisit kasaan joka päivä. Kai sitä omien lastensa jäljet vielä siivoaa, mutta kyllä se alkaa ottaa päähän siivota joka päivä naapurin lasten jälkiä.

Mitä varten sinä paimennat sitä toisen lasta tai siivoilet sen jälkiä?

Muutenkin ihmettelen tuota tossuilua, miten te suostutte toimimaan lapsenvahteina kun naapurot heivaavat pennut ulos niskoillenne. Minä kiikuttaisin oitis takaisin kotiinsa ja jos ei vanhemmat avaa ovea, niin soittaisin häkeen, että täällä on pikkulapsi hylättynä ulkona.

Siinä on naapurin turha itkeä, että "luulin ett toi naapuri kattoo pihalla tän mun kaksivuotiaan perään... emmä siis kysyny mut aattelin et pakkohan sillä on olla vastuu!".

En minä toisten lapsia enää vahdikaan. Me leikitään muilla leikkikentillä ja lähdetään tarvittaessa sisälle. Lasun olisin kyllä saanut tehdä jo ajat sitten. Siinä olet aivan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Oon lastentarhanopettaja, itellä ei omia lapsia ja puolison 6-vuotiaan kummilapsen synttärijuhlissa oon tasan yhden kerran päässy aikuisten kanssa yhtäaikaa kahvipöytään ja seurusteleen aikuistenkin kanssa. Kyseisen lapsen vanhemmat olettaa aina että pidän lapsille kivaa tekemistä ja kuria kun he seurustelee muiden vieraiden kanssa, viimekskin 5-vuotispäivillä yks kolmen lapsen äiti huokas helpottuneena ja totes "ihanaa kun voi jättää nää lapset rauhassa sulle". Mulla napsahti päässä kun ajetaan sinne kylään muutenkin 4h suuntaansa työviikon jälkeen ja se teettää mulle ilmasena vaan lisätöitä, niin aikuisten kahviaikaan tulin vaan pöytään (mulle ei ollu edes katettu, söin niissä juhlissa oletetusti lasten kanssa) ja istuin jonkun muun paikalle ja ilosena aloin jutteleen muiden aikuisten kanssa. Voi niitä ilmeitä ja sen yhden lapsen äidin lausetta "noi lapset on nyt tuola yksin", totesin vaan että niin, kannattaa käydä kurkkaamassa välillä. 6-vuotis päivät jouduin jättään menojen puolesta väliin mutta seuraavia juhlia odotellessa onko mikään muuttunu...

Miksi ihmisillä ei ole pokkaa sanoa mitään suoraan? Itse olisin tuon äidin huokaisuun todennut tylysti, että olen täällä vieraana enkä lapsenpiikana, joten vahdi itse jälkikasvuasi.

Hyvä sentään, että istuit aikuisten pöytään, etkä alistunut tuohon lapsenvahtihommaan, pisteet siitä 👍

Vierailija kirjoitti:

Olen alkuperäisammatiltani kampaaja, mutta olen jo vuosia työskennellyt kaupan alalla. _Joka kerta_ kun olen lähdössä kavereiden kanssa ulos, niin kuuluu jossain kohtaa iltaa "kehtaisitko pikkasen tätä laittaa" (ts. tee alusta alkaen hulppea bilekampaus ja meikki).

Välillä olen omasta halustakin tehnyt kavereille, jotka ovat itse kehnoja laittautumaan, mutta ärsyttävää on se, kun tämä kuvio on jokakertainen..

Lisäksi meillä on miesystäväni kanssa isot perheet, jotka hakeutuvat myös leikkaus ja kampauspalveluihin ilmaiseksi.. Välillä koitan vedota muihin kiireisin, aina ei vain jaksa.

Tee pari kertaa aivan paskasti ja naureskele jälkikäteen, että "oho, vähän päässy toi taito ruostumaan, sori, hehheeh!".

Ihmiset on muuten totaalilaiskoja hiusten suhteen. Itse olen huvikseen opetellut tekemään erikoisempia lettejä jne, ja näihin siis löytyy youtubesta selkeät video-ohjeet.

Itselleni tehdessä niitä huokaillen ihastellaan ja tietty neuvon, mistä saa itse katsottua ohjeen, jotta pääsee harjoittelemaan. Mutta ei... "Ei ku en mä kuitenkaan oppis!".

Ja sitten tietty pyydetään minua tekemään.

Ei nyt iso vaiva, mutta hämmästyttävää tuo ihmisten laiskuus. Mitään ei viitsittäisi opetella ja harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon lastentarhanopettaja, itellä ei omia lapsia ja puolison 6-vuotiaan kummilapsen synttärijuhlissa oon tasan yhden kerran päässy aikuisten kanssa yhtäaikaa kahvipöytään ja seurusteleen aikuistenkin kanssa. Kyseisen lapsen vanhemmat olettaa aina että pidän lapsille kivaa tekemistä ja kuria kun he seurustelee muiden vieraiden kanssa, viimekskin 5-vuotispäivillä yks kolmen lapsen äiti huokas helpottuneena ja totes "ihanaa kun voi jättää nää lapset rauhassa sulle". Mulla napsahti päässä kun ajetaan sinne kylään muutenkin 4h suuntaansa työviikon jälkeen ja se teettää mulle ilmasena vaan lisätöitä, niin aikuisten kahviaikaan tulin vaan pöytään (mulle ei ollu edes katettu, söin niissä juhlissa oletetusti lasten kanssa) ja istuin jonkun muun paikalle ja ilosena aloin jutteleen muiden aikuisten kanssa. Voi niitä ilmeitä ja sen yhden lapsen äidin lausetta "noi lapset on nyt tuola yksin", totesin vaan että niin, kannattaa käydä kurkkaamassa välillä. 6-vuotis päivät jouduin jättään menojen puolesta väliin mutta seuraavia juhlia odotellessa onko mikään muuttunu...

Miksi ihmisillä ei ole pokkaa sanoa mitään suoraan? Itse olisin tuon äidin huokaisuun todennut tylysti, että olen täällä vieraana enkä lapsenpiikana, joten vahdi itse jälkikasvuasi.

Hyvä sentään, että istuit aikuisten pöytään, etkä alistunut tuohon lapsenvahtihommaan, pisteet siitä 👍

Juuri niinhän hän sanoikin: "kannattaa käydä kurkkaamassa välillä"= vahdi itse mukulasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon lastentarhanopettaja, itellä ei omia lapsia ja puolison 6-vuotiaan kummilapsen synttärijuhlissa oon tasan yhden kerran päässy aikuisten kanssa yhtäaikaa kahvipöytään ja seurusteleen aikuistenkin kanssa. Kyseisen lapsen vanhemmat olettaa aina että pidän lapsille kivaa tekemistä ja kuria kun he seurustelee muiden vieraiden kanssa, viimekskin 5-vuotispäivillä yks kolmen lapsen äiti huokas helpottuneena ja totes "ihanaa kun voi jättää nää lapset rauhassa sulle". Mulla napsahti päässä kun ajetaan sinne kylään muutenkin 4h suuntaansa työviikon jälkeen ja se teettää mulle ilmasena vaan lisätöitä, niin aikuisten kahviaikaan tulin vaan pöytään (mulle ei ollu edes katettu, söin niissä juhlissa oletetusti lasten kanssa) ja istuin jonkun muun paikalle ja ilosena aloin jutteleen muiden aikuisten kanssa. Voi niitä ilmeitä ja sen yhden lapsen äidin lausetta "noi lapset on nyt tuola yksin", totesin vaan että niin, kannattaa käydä kurkkaamassa välillä. 6-vuotis päivät jouduin jättään menojen puolesta väliin mutta seuraavia juhlia odotellessa onko mikään muuttunu...

Miksi ihmisillä ei ole pokkaa sanoa mitään suoraan? Itse olisin tuon äidin huokaisuun todennut tylysti, että olen täällä vieraana enkä lapsenpiikana, joten vahdi itse jälkikasvuasi.

Hyvä sentään, että istuit aikuisten pöytään, etkä alistunut tuohon lapsenvahtihommaan, pisteet siitä 👍

Juuri niinhän hän sanoikin: "kannattaa käydä kurkkaamassa välillä"= vahdi itse mukulasi!

Niin mutta noille tyypeille asia täytyy usein vääntää rautalangasta tehden asia kerralla selväksi, eli: En ole täällä töissä vaan vieraana, hoida itse lapsesi.

Lääkärithän vois tokaista vaivojen valittelijalle sukujuhlissa kovaan ääneen: "Ai kutinaa alapäässä? Ootko käyny testeissä?"

Olen asianajaja ja toiminut alalla jo pitkään. Mielelläni autan tuttuja ja tutun tuttuja sellaisissa asioissa, joita ei tarvi alkaa erikseen selvittelemään kirjoista tai oikeuskäytännöistä, tmv. eli mitkä on itselle täysin selviä ja tulee selkärangasta. Sitten ku alkaa papereita eteeni kantamaan tai pitäisi asiakirjoja laatia, se on sitten eri juttu.

Yx jätkä toi eka Tinder -treffeille 10 cm:ä paksun paperinivaskan liittyen hänen ositukseensa ja riitoihin lasten elatuksesta.... Just joo.... Oli hänen mielestään oikein kivat treffit ja ehdotteli uusia treffejä. Kun sanoin, että ilman muuta nähdään ja ilmoitin tapaamispaikaksi toimistoni osoitteen ja tuntihinnan, niin eipä tullut uusia treffejä.

Ymmärrän hyvin niiden ärtyneisyyden, jotka joutuvat tekemään pyynnöissä jotain konkreettista ja vapaa- tai työaikaa siihen tuhlata. Itsellä ku se lähinnä vaan korvien välistä touhua, niin ei niin kovin ärsytä.

F

Pahimmat kiskurit ovat mainosalalla, koska luullaan että se työ on leppoisaa ja sitä ei siitä syystä arvosteta. Tuttavani halusi minulta logon 10 eurolla, kun pyysin 400 + alv. Tuokin on mainostoimistoalalla liian pieni summa logosta. Lisäksi eräs tuttava pyysi mua tekemään laajat nettisivut pullakahvipalkalla. 

Isäni, autoasentaja ammatiltaan, tottui eläkepäivillään siihen, että jos autotallin ovi oli esim. kesäpäivänä auki ja hän itse takapihalla, saattoi löytää etupihalle tullessaan tallista sukulaisen tms. autoineen! Valmiiksi oikein ajoivat autonsa siis talliin, kun tiesivät että isäni auttaa/korjaa kyllä. >:( Kyllä vitutti. Isääni ärsytti myös, mutta oli sellaista "maireile edessä, marise takanapäin"-koulukuntaa, niin eipä koskaan päässyt eroon puoli-ilmaisista korjauksista.

Vierailija kirjoitti:

Voi hankkiutua riitoihin kun perheessä on lakimies

Tämä. Oma äitini on aina ollut sellainen luonne, ettei osaa luovuttaa, myöntää olevansa väärässä tms. Kun lähdin opiskelemaan oikeustiedettä, enkä vielä kuitenkaan itse osannut vastata kysymyksiin, hän saneli aina välillä jotain lakiasioitaan (tyyliin jossain nettikirppiksellä riitaa) mulle ja käski kysyä milloin minkäkin oikeudenalan professorilta. Juu, ensinnäkään en pääse proffia tapaamaan ihan tuosta vain ellei ole juuri sen alan luentoja menossa, ja toisekseen ne kysymykset olivat useimmin jopa puolimaallikon fuksin mielestä aivan turhanpäiväisiä, vaikka kysyjän mielestä "näistä saisi vähintään ennakkotapauksen".

Muutamat tuttavat änkevät lapsiaan minulle hoitoon, mutta eivät ota vastavuoroisesti minun lapsia heille. Olen opettaja. Minusta on kyllä kiva, että lasten kaverit käyvät meillä leikkimässä, mutta mielestäni olisi kohtuullista osoittaa edes jonkinlaista vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen asianajaja ja toiminut alalla jo pitkään. Mielelläni autan tuttuja ja tutun tuttuja sellaisissa asioissa, joita ei tarvi alkaa erikseen selvittelemään kirjoista tai oikeuskäytännöistä, tmv. eli mitkä on itselle täysin selviä ja tulee selkärangasta. Sitten ku alkaa papereita eteeni kantamaan tai pitäisi asiakirjoja laatia, se on sitten eri juttu.

Yx jätkä toi eka Tinder -treffeille 10 cm:ä paksun paperinivaskan liittyen hänen ositukseensa ja riitoihin lasten elatuksesta.... Just joo.... Oli hänen mielestään oikein kivat treffit ja ehdotteli uusia treffejä. Kun sanoin, että ilman muuta nähdään ja ilmoitin tapaamispaikaksi toimistoni osoitteen ja tuntihinnan, niin eipä tullut uusia treffejä.

Ymmärrän hyvin niiden ärtyneisyyden, jotka joutuvat tekemään pyynnöissä jotain konkreettista ja vapaa- tai työaikaa siihen tuhlata. Itsellä ku se lähinnä vaan korvien välistä touhua, niin ei niin kovin ärsytä.

F

Lääkärinä allekirjoitan tämän saman, autan mielelläni esim hoidon koordinoinnissa, eli kannattaako vaivan takia menna vaikkapa erikoislääkärille, tai ylipäätään lääkäriin. Kuitenkin olen huomannut sen, että harvoin tutuille voi puhua yhtä suoraan kuin oikealle potilaalle, vaan vedetään hernettä nenään todella pienistä. Jos ketjupolttajalle puhuu tupakan ja jatkuvien hengitystieinfetioiden yhteydestä, on sitten se nalkuttava lääkäri... ja ei oikein voi täräyttää tuttua maanpinnalle vaikka huomaisikin, että hänellä on meneillään paha kieltämisreaktio esimerkiksi oman sukulaisensa syövän selviämistodennäköisyydestä... se tekee ammatin harjoittamisesta vaikeaa, vaikka olisikin valmis auttamaan ns. ilmaiseksi.