Kaverit ja tutut yrittävät hyötyä ilmaiseksi ammatistasi ja pyytävät palveluksia

Puolison apu kelpaisi melko monelle. Olen sanonut että yrittää ehdottaa voisimmeko lainata esim. kesämökkiä tai kerran olisi ollut mielestäni reilua jos olisimme saaneet vastavuoroisesti asuntovaunun lainaksi.

Ei ole onnistunut. Avun kyselijät eivät ole oikein ehkä ymmärtäneet vihjettä.

Sitten tietenkin pitäisi luonnollisesti olla joku ikuinen takuu. Jos uutena ostettu on hajonnut niin kyllä se korjattu hajoaa joskus aivan samalla tavalla.

Tämä lastenhoidatus on törkeintä hyväksikäyttöä, vaikkei liity edes ammattiin. Meidän omia pienemmät kirmailee ominpäin meidän pihalle, sitten siellä kiljutaan ja itketään (vituttaa suoraan sanottuna ja empatiakin kolhuihin on kadonnut jo aikoja sitten) ja lopuksi joku äiti kirmaa kyselemään, että miksi Mattia on taas kiusattu. Minä sitten joudun selvittämään, miten meidän pihassa on tämmöistä päässyt käymään. Jatkossa Matti sitten äidin neuvoilla ilmestyy kerran 10 minuutissa takaovelle kertomaan, miten häntä nyt kiusataan... Johon olen todennut nykyään, että "kuule, sun tarvii mennä kotiin, kun en mä ala nyt tätä selvittämään". Ei  mua kiinnosta. Omat lapset on jo kouluikäisiä ja sitten pihaan ilmestyy 4-6 -vuotiaita rääkymään ja riehumaan. Eniten ottaa päähän tuo rääkyminen.

Miehen paloi eilen viimeksi hermot ja meni takaterassille karjaisemaan, että jokainen lähtee nyt kotiin, koska hän ei jaksa kuunnella tätä itkua enää yhtään, kun se kuuluu sisälle asti. Yksi alkoi vielä selittämään, kuinka toinen oli lyönyt... Siihen mies tokaisi, että ei kuule kiinnosta ja mene kotiisi. Meidän piha on meidän piha ja meidän omat ja heidän ikätoverinsa osaa käyttäytyä, joten ei ole mielenkiintoa teidän pienempien tappeluihin. Tapelkaa kotonanne, älkää meillä. Jäin sanattomaksi, koska mies on kiltti ihminen yleensä. Jossain vain menee se raja, kun ei enää jaksa.

Millaiset ihmiset antavat omien, huonostikäyttäytyvien ipanoidensa pyöriä huutamassa toisten nurkissa? Itkemässä ja tappelemassa? Kyllä mä ymmärrän joskus, mutta kun koko ajan ollaan meillä, eikä heillä koskaan. Yksikin lapsi on aina tässä, kun pikkusisarus on päiväunilla ja heille ei voi mennä. Teki mieli viimeksi sillekin äidille tokaista, että onko se mun ongelma, jos teillä on pienempi ja miksi mun pitää sen takia sietää meidän nurkissa jatkuvaa meteliä, huutoa, juoksemista takaovesta, pihan sotkemista jne. En mäkään aikanaan rajoittanut meillä lasten käymistä, vaikka oli pienempi nukkumassa. Tiukkaa se oli, mutta vastavuoroisuus pelasi ja ei kaverin vanhempien vika ole, jos meillä oli pieni.

Remonttitaidoistaan kannattaa vaieta!!! Vaikka olen elektroniikkapuolen DI, opettelin pitkän kaavan mukaan laatoittamaan ja tekemään pohjatyöt kunnolla. Remontoin sitten asunnon ja kesämökin kosteat tilat hitaasti ja varman päälle pelaten. Kovasti tuli kehuja lopputuloksista - ja pyyntöjä tyyliin: voisitko tulla meidänkin kylppärin ja saunan remontoimaan, voidaan miehen kanssa toimia apupoikina!

Joo, asunnon remontissa meni töiden ohella kaikki vapaa-aika 8 kuukauden ajan ja mökin saunatiloissa kuukauden kesäloma plus muutaman kuukauden viikonloput. Jotain tämäntyylistä pientä talkooapua oltiin sitten vailla...

Pitää opetella sanomaan ei ja kertoa samalla omat taksansa. Eipä ole kukaan pyytänyt enää lapsiaan hoitamaan kun sanoin että ok, voin tulla, otan 30e/tunnilta + taksi kotiin illalla (maksaa vähintään 50€).

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opettaja. Mulla on pienet alle kouluikäiset lapset, joita hoidan nyt hoitovapaalla. Voitte uskoa, kuinka paljon olisin saanut hoidella naapureiden ja sukulaisten lapsia, jos vain siihen olisin suostunut. Ei meinattu millään uskoa, että en ala perhepäivähoitajaksi. Enkä vahdi joka viikko naapurin lapsia, että naapurit pääsevät harrastuksiinsa. 

Meillä naapurustossa on vielä yhtenä keinona tämä hoitajaksi "pakottaminen". Eli jos menen omien lasten kanssa ulos, niin hetken päästä kuuluu ulko-ovien kopina ja vuoronperään liuta alle kouluikäisiä löntystää leikkikentälle. Nuorimmat ovat 1,5-2-vuotiaita ja vanhimmat sellaisia 5-vuotiaita. Niitä sitten kaitset ja selvittelet riitoja ja kähinöitä. Vanhempia ei näy missään. Eivät ole edes aikeissa tulla ulos. Mutta auta armias jos joku ipana tipahtaa keinusta, niin multa tullaan kyllä heti tenttaamaan, että mitä oikein tapahtui.

Mä sitten päätin, että me lopetetaan taloyhtiön leikkikentällä leikkiminen ja ilmaisena lapsenvahtina oleminen. Saatiin paljon vihaisia katseita, kun siirryttiin muille leikkikentille. Jos joskus erehdyttiin omalle leikkikentälle, niin lähdettiin heti sisälle, kun alkoi ovien kopina käydä. Naapureiden vihat ollaan saatu päällemme. Mä siis pidän lapsista ja nuorista, mutta koen, että minun tehtävänäni ei ole kasvattaa ja vahtia koko kylän lapsia. Kyllä se kasvatusvastuu on vanhemmilla.

Ai tätä tapahtuu muuallakin. En ole itse kasvatusalalla ja lapsenikin ovat koululaisia, mutta toinen on kehitysvammainen, jolla on myös adhd. Ei pysty olemaan yksin pihalla, joten minäkin siellä olen.

Kaksi naapuria laittaa myös lapsensa yksin pihalle, jos minut näkevät. Toinen lapsista ei edes omaa sosiaalisia taitoja olla valvomatta pihalla. Hän komentelee, ja määräilee lapsiani, ja jos joku muu tulee pihalle jättää heidät kokonaan yksin. Hän pillahtaa itkuun, jos ei saa mitä haluaa, ja siinä vaiheessa vanhemmat tulevat pihalle ja huutavat, kun heidän lasta kiusataan. Hän on viisivuotiaaksi todella kiero. Silloin kun hänen äitinsä on pihalla, äiti somettaa vain puhelimella. Kun komennan tyttöä, kuten omiakin, tyttö haukkuu minua tyhmäksi. Puhuu myös rumia.

Toinen ei ole käytökseltä yhtä paha, mutta samalla lailla hänetkin pukataan pihalle.

Olemme myös alkaneet käydä puistoissa. Joskus pomottaja-tyttö on seurannut sinnekkin. Tämä meni hieman aiheen vierestä, mutta miettinyt olen yritetäänkö muitakin käyttää hyväksi näin. Nähtävästi.

Kirjanpitäjänä ja veroasiantuntijana pitäisi tehdä yhden jos toisenkin tutun ja puolitutun firman kirjanpidot ja toimia ilmaisena veroasiantuntijana "kun ei se näin pienessä firmassa vie juuri mitään aikaa". Autan kyllä ja vastaan kysymyksiin mutta en suostu tekemään kenenkään yrityksen kirjanpitoa tai tilintarkastusta tms mitä ihan uskomattoman usein ilmaiseksi pyydetään.

Räikein esimerkki on mieheni tuttava -jota en ollut koskaan edes tavannut- joka oli aikeissa perustaa firmaa. soitti minulle että voisinko hoitaa hänen puolestaan "sen kaiken paperisodan eri virastoihin jne" mitä yrityksen perustaminen vaatii, ts. Hoitaa kaikki täysin hänen puolestaan. Ja sitten voisin kuulemma hoitaa hänen kirjanpitonsa, ilmaiseksi tietysti, jotta saisin

KOKEMUSTA. (Olen toiminut talouspäällikkönä, kirjanpitäjänä jne kohta 15 vuotta) Vastasin että en pysty ottamaan uusia asiakkaita mutta yritys jossa työskentelen myy kyllä esim ulkoistettuja talouspalveluita, voin lämpimästi suositella hänelle sitä. Tyyppi veti aivan uskomattomat kilarit koska olin kopppava akka joka kuvitteli itsestään liikoja.

Kampaajakaverini kertoi että kavereiden ja myös kavereiden kavereiden hiuksia pitäisi aina leikata puoli-ilmaiseksi. Aina vingutaan vähintääm alennusta, riittää että sattuu tuntemaan tämän kampaajakaverini äidin siskon kummin.

Oma linjaukseni on että maksan tutulle kampaajalle tai muulle palveluntarjoajalle ennemmin enemmän, kuin vähemmän, tarkoitus on tukea toisen liiketoimintaa eikä yrittää itsekkäästi hyötyä siitä.

Oltiin alaluokkalaisten poikiemme kanssa tivolissa, liikuivat siellä pääosin kavereidensa kanssa. Lähtiessämme vanhempi poikamme kysyi, voivatko heidän kaksi kaveriaan tulla meille. Kaverit olivat vanhemmilleen valittaneet nälkäänsä, johon vanhemmat: menkää äksän ja yyn (siis poikiemme) luokse, siellä saatte entiseen tapaan sapuskaa.

Meillä oli tapana se, että jos poikien mukana tuli koulun jälkeen kavereita, niin heillekin oli poikiamme ohjeistettu tarjoamaan välipalaa. Kerran olin myös sattumalta ollut kotona, kun nämä veljekset tulivat poikiemme kanssa koulusta. Toinen veljeksistä marssi suoraan silmieni editse jääkaapillemme - ja otti sieltä mitään kysymättä yhden pojillemme tehdyistä välipaloista!

No mitäs nämä veljesten vanhemmat sitten olivat, isä erään koulun rehtori ja vaimo toisen opinahjon opo. Joo, todellisia kasvatustieteen ammattilaisia, ohjeistavat nuoresta pitäen jälkeläisiin loisimaan toisten nurkissa!

On todellakin tuttua, olen valokuvaaja ja vähän väliä joku vanha puolituttu vuosien takaa on kyselemässä tulisinko ilmaiseksi / puoli-ilmaiseksi ”vähän kuvailemaan meidän hääkuvat/vauvakuvat/yms”. Yleensä kun firman hinnat antaa käteen niin siihen loppuu tarve...

On olemassa tyyppejä jotka surutta käyttävät kaikkia suhteita saadakseen kaiken halvalla tai imaiseksi.  Itse sain vittumaisen maineen kun sanoin että ei en tule korjaamaan tai kytkemään.

Olen harrastajateatterin näyttelijä. Ei, en voi luvata puolta sukua ja naapurustoa ilmaiseksi katsomaan näytöksiä.

Töissä lentoyhtiöllä. Jatkuvasti luullaan/pyydellään, että kauttani saisi ilmaisia lentolippuja, ilmaisen upgraden, ylimääräisen matkalaukun tai koiran ruumaan ilman maksua jne.

Jotkut ihan röyhkeästikin ovat ehdotelleet, että voisin antaa heille ihan ilmatteeksi liput jonnekin, minne heidän nyt on milloinkin mieli tehnyt. Ei ylipäätään ole olemassa mitään vanhanaikaisia paperilentolippuja sinne New Yorkiin, että hei, otapa tosta ja ole hyvä, ei maksa mitään. Huoh. Edes itse en pääse ilmaiseksi minnekään, saati sitten jotkut ihan randomit puolitutut.

Voi hankkiutua riitoihin kun perheessä on lakimies

Meillä suvusss putkimiestä, sähkömiestä, psykologia, eläinlääkäriä. Ilmaseksi en ikinä ole olettanut heiltä mitään saavan, aina sen mitä ovat pyytänyt olen maksanut, mutta oma etunsa siinä kuitenkin on 😊

Mielestäni hyvältä ystävältä voi pyytää apua. Jos ei jaksa, on aikuisen vastuulla osata itse sanoa ei, jos ei sovi.

Itse olen hienotunteisesti pyytänyt apua talon kuntoa koskevissa asioissa rakennusinsinööriystävältä, ja on kyläillessään ottanut kantaa asioihin joista olen epävarma. Hän on ihminen jota itse olen auttanut myös monissa asioissa.

Minä olen pienen erikoisalan asiantuntija ja kun ystävät pyytävät apua, autan aina ja he ovat myös pyytäneet apua kohtuullisessa määrin. Teen sen mielelläni. Ovat aina itse asiassa pyytämättä sitten tuoneet viinipullon tms vaivanpalkaksi. Jos kuormittuisin pyynnöistä, en enää auttaisi, koen että se on omalla vastuullani osata myös ilmoittaa jos en jaksa tai ehdi. Ystävyyteen mielestäni sisältyy kuitenkin halu auttaa ja tukea, mutta sen on ilman muuta oltava vapaaehtoista ja molemminpuolista. En esim ikäpäivänä kehtaisi toistuvasti kysellä kampaajatuttua ”ota sakset mukaan kun tulet kahville” vaan aina tällaisista sovitaan hinta.

Vierailija kirjoitti:

Töissä lentoyhtiöllä. Jatkuvasti luullaan/pyydellään, että kauttani saisi ilmaisia lentolippuja, ilmaisen upgraden, ylimääräisen matkalaukun tai koiran ruumaan ilman maksua jne.

Jotkut ihan röyhkeästikin ovat ehdotelleet, että voisin antaa heille ihan ilmatteeksi liput jonnekin, minne heidän nyt on milloinkin mieli tehnyt. Ei ylipäätään ole olemassa mitään vanhanaikaisia paperilentolippuja sinne New Yorkiin, että hei, otapa tosta ja ole hyvä, ei maksa mitään. Huoh. Edes itse en pääse ilmaiseksi minnekään, saati sitten jotkut ihan randomit puolitutut.

Aina jaksan hämmästyä miten yksinkertaista sakkia maailmassa riittää! Siis mitä?!

Minä olen yrittäjä ja käyn joskus koulutusmatkoilla. Pyörittelin silmiäni kun eräs tuttu aivan vakavissaan luuli että voin ottaa hänet mukaan ja maksaa hänen matkansa koska lähden sinne ”firman piikkiin”. Siis mitä?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hyvältä ystävältä voi pyytää apua. Jos ei jaksa, on aikuisen vastuulla osata itse sanoa ei, jos ei sovi.

Itse olen hienotunteisesti pyytänyt apua talon kuntoa koskevissa asioissa rakennusinsinööriystävältä, ja on kyläillessään ottanut kantaa asioihin joista olen epävarma. Hän on ihminen jota itse olen auttanut myös monissa asioissa.

Minä olen pienen erikoisalan asiantuntija ja kun ystävät pyytävät apua, autan aina ja he ovat myös pyytäneet apua kohtuullisessa määrin. Teen sen mielelläni. Ovat aina itse asiassa pyytämättä sitten tuoneet viinipullon tms vaivanpalkaksi. Jos kuormittuisin pyynnöistä, en enää auttaisi, koen että se on omalla vastuullani osata myös ilmoittaa jos en jaksa tai ehdi. Ystävyyteen mielestäni sisältyy kuitenkin halu auttaa ja tukea, mutta sen on ilman muuta oltava vapaaehtoista ja molemminpuolista. En esim ikäpäivänä kehtaisi toistuvasti kysellä kampaajatuttua ”ota sakset mukaan kun tulet kahville” vaan aina tällaisista sovitaan hinta.

Tätä "tuovat viinipullon vaivanpalkaksi" -tapaa inhoan yli kaiken. Joskus sitä yritettiin minullekin, mutta en halua keneltäkään mitään kämäsiä viinipulloja. Siksi yrittäjänä sanonkin ilmaista apua haluaville tuttaville, että vapaa-aikani on niin kalliimpaa kuin työaika ja kalenterini on aivan täpötäysi. Saan ostettua itse viinini jos haluan, mutta yrittäjä ei laskujaan viinillä pysty maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä lentoyhtiöllä. Jatkuvasti luullaan/pyydellään, että kauttani saisi ilmaisia lentolippuja, ilmaisen upgraden, ylimääräisen matkalaukun tai koiran ruumaan ilman maksua jne.

Jotkut ihan röyhkeästikin ovat ehdotelleet, että voisin antaa heille ihan ilmatteeksi liput jonnekin, minne heidän nyt on milloinkin mieli tehnyt. Ei ylipäätään ole olemassa mitään vanhanaikaisia paperilentolippuja sinne New Yorkiin, että hei, otapa tosta ja ole hyvä, ei maksa mitään. Huoh. Edes itse en pääse ilmaiseksi minnekään, saati sitten jotkut ihan randomit puolitutut.

Aina jaksan hämmästyä miten yksinkertaista sakkia maailmassa riittää! Siis mitä?!

Minä olen yrittäjä ja käyn joskus koulutusmatkoilla. Pyörittelin silmiäni kun eräs tuttu aivan vakavissaan luuli että voin ottaa hänet mukaan ja maksaa hänen matkansa koska lähden sinne ”firman piikkiin”. Siis mitä?

Tämä firman piikkikin on tosi mielenkiintoinen selittää joillekin Urpåille. Joskus tuli vastaan kaveri, jonka mielestä olisin voinut lähteä hänen kanssaan syömään hyvin jonnekin ravintolaan ihan säännöllisesti ja minä olisin tietenkin laittanut ruoan "firman piikkiin". Olisimme voinueet siinä syödessä iloisesti jutustella ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä... Lopetin koko tyypin kanssa yhteydenpidon, sillä se ei ollut ainoa asia mitä olisin voinut tehdä firman piikkiin hänen hyväkseen. Myös erilaisten lahjoitusten pyytäjiä on ollut, osa ihan törkeitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Harvempi tuttu on kaipaillut fyysikon apua. Autan kyllä kavereita harrastuksiin liittyvissä asioissa ja vanhempia tietotekniikan kanssa. Pyydän kyllä apua muiltakin.

Itse olen matemaatikko. Nuorempana, kun kaveritkin opiskeli, sain pitää joskus muita aloja opiskeleville kavereille tukiopetusta matemaattisissa aineissa ilmaiseksi. En siitä pahastunut, kun kaveruus muutenkin sujui vastavuoroisesti, mutta yksi tyyppi alkoi ärsyttää, kun oli muutenkin sellainen, että otti yhteyttä vain, kun halusi hyötyä minusta jotenkin.

Nykyään joku voi kysyä apua tietokoneen kanssa, mutta en siinä mitenkään erityisen taitava ole. Omat työjuttuni osaan tehdä, mutta en osaa "korjata" niitä.

Vähänkään jos tunnet lakipykäliä, saat aina olla antamassa lainopillisia neuvoja eikä auta, vaikka sanot, ettet voi juuri tuossa kohtaa auttaa... Ei tarvitse edes olla juristi.

Ei ole kokemusta. Aina vaihdetaan palveluksia.