Mies osti treffeilla lasin skumppaa vain itselleen!

Mua häiritsee enemmän se, että mies etuili jonossa. Meinaan jos sä oot jonossa ekana niin saat tilata ekana. Vaikka kestäiskin. Ei jatkoon tuolle miehelle

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Niin varmaan. En usko, että kovin suurella osalla väestöstä on tapana maksaa kaverin baari-iltaa, pihviannosta tai leffalippua.

Yleensä sinne leffaan tai baariin mennään yhteisestä halusta. Tuossa taisi olla kyse tilanteista, joissa toinen suostuu seuraksi vaikkei itsellä ole niinkään halua tai tarvista.

-Eri

Suostuu seuraksi?

Onko sinulla useinkin tapana ”suostua seuraksi” vaikka pitsalle ja sitten olettaa että kaveri maksaa koska ei sinua oikeasti kaveri tai pitsa kiinnosta?

Nyt viimeksi suostuin kaveriksi sirkukseen, vaikkei kyseinen huvitus minua juurikaan kiinnosta. Kaveri tietenkin tarjoutui maksamaan minutkin, mutta toki maksoin oman lippuni.

Kas näin tämä toimii, kun kumpikaan ei ole moukka tai lokki. Voi olla vaikea käsittää, jos ei ole tällaiseen normaalin käyttäytymiseen päässyt törmäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen. Ihan jo lain mukaan puolisoilla on elatusvastuu toisistaan, ja toki lapsiinsa nähden. Jos edes siinä vaiheessa kun vasta treffataan mies ei halua tuhlata omia rahojaan sen vertaa että tarjoaa kahvikupillisen mahdolliselle tulevalle vaimolleen, hän on kitupiikki ja itsekäs muutenkin, hänestä ei tule hyvää isää joka hoitaa lastaan tai tekee osuutensa kotitöistä. 

Ennen 70-lukua naimisissa olevat naiset olivat harvoin töissä (suurimmaksi osaksi siksi että ehkäisyä ei ollut) ja vaikka nainen olisikin ollut töissä palkka oli vain murto-osan siitä mitä miehillä, koska siihen asti asiat oli olleet niin että mies tienasi ja elätti perheensä, jos ei siihen kyennyt joutui vaimo ja lapsetkin töihin. Tästä ajasta on toki tultu eteenpäin kun naiset ovat töissä ja yhden ihmisen palkalla ei yleensä koko perhettä nykyään elätetä, mutta suurimmassa osassa perheitä mies edelleen tienaa enemmän koska miesvaltaisilla aloilla on paremmat palkat jostain syystä.

Kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe, on taustalla rakkaus kahden ihmisen välillä, ja kun on kyse rakkaudesta eikä mistään bisnesdiilistä, on perheessä kaikki tulot ja omaisuus, kuten menotkin, yhteisiä. Kun rakastaa puolisoaan haluaa jakaa kaiken hänen kanssaan, niin maallisen kuin henkisenkin. Raha on vain rahaa, ja jos edes siitä ei kykene luopumaan rakkauden tähden, niin miten voisi olettaa että mistään tärkeämmästäkään kuten omasta vapaa-ajastaan, mitä jos puoliso sairastuu pahasti? Silloin pitää itsestään uhrata paljon enemmän kuin rahaa.

Minulle on mies sanonut että minä ja lapset ollaan hänelle kaikki, ja hän antaisi vaikka paidan päältään ja myisi housutkin jalastaan meidän eteen, sitä on rakkaus. Toki minä rakastan miestäni vähintäänkin yhtä paljon kuin hän minua, ja meille molemmille lapset on tärkeimmät asiat elämässä. Miehelläni on raskas työ, ja minä lottoan joka viikko sen takia että voittaisin niin paljon rahaa että saataisiin velat maksettua ja mies voisi jäädä töistä pois, ja toivon että minä voisin saada niin hyväpalkkaisen työn että elättäisin meidät kaikki. Minä olen enemmän kouluja käynyt kuin mies, mutta miehellä on vakituinen paikka ja minä olen ollut paljon työttömänä ja määräaikaisissa töissä pienellä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

Kenenkään ei ole pakko tarjota. Mutta se on helppo tapa tehdä vaikutus.

Ensitreffeillämme olin muutaman minuutin myöhässä. Mies vastasi pahoitteluuni, että ei haittaa ja sopiiko että hän ostaa minulle juoman valmiiksi. Totta kai sopi. Näin hän vei pisteet kotiin jo ennen kuin olimme edes nähneet.

Juoma oli hyvä ja makuni mukainen, samoin mies. Todella erottautui näistä kahvikupin pihtaajista.

Edelleen hän tarjoaa minulle välillä; mutta olen minäkin tarjonnut hänelle. Esimerkiksi ostanut syntymäpäivälahjaksi kaupunkiloman. Ensitreffeillä osoitettu herrasmiesmäisyys ei tarkoita sitä, että jatkossa ei oltaisi vastavuoroisia.

Mutta jos pihtaaminen on tärkeämpää kuin antaa itsestään hyvä kuva, niin mikäpä siinä. Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

Minä pyysin kiipeilemään ja omana ajatuksena oli, että käytäisiin vain kiipeilemässä, mutta sitten yllättäen nainen ehdottikin kiipeilyn jälkeen, että mennään vielä ravintolaan syömään.

Yksi tinderella suuttui kun tarjouduin maksamaan baaritiskillä. Oltiin tilaamassa, ja mä kysyin naiselta että mitäs saa olla, minä tarjoan. Vastaus oli: "Olen itsenäinen nainen, maksan itse omat juomat"

Baarimikko katseli vähän huvittuneesti :D

Oli vähän erikoinen tapaus muutenkin, joten ei tavattu toiste

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

eli jos kysyy naisystävää mukaan australiaan niin pitää rahoittaa naisen koko matka? Tai jos nainen pyytää miestä rovaniemeltä luokseen helsinkiin niin nainen maksaa matkakulut??

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsee enemmän se, että mies etuili jonossa. Meinaan jos sä oot jonossa ekana niin saat tilata ekana. Vaikka kestäiskin. Ei jatkoon tuolle miehelle

#sikavaihtoon #suuretongelma #ongelmamies #suosiulkomaalaista #naisetensin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

eli jos kysyy naisystävää mukaan australiaan niin pitää rahoittaa naisen koko matka? Tai jos nainen pyytää miestä rovaniemeltä luokseen helsinkiin niin nainen maksaa matkakulut??

Mun mielestä on älytön olettamus että se joka pyytää niin maksaa.

Tunnetusti kaikki pyytäminen on miesten vastuulla ja mitään treffejä ei koskaan tulisikaan jos mies jäisi odottamaan että nainen pyytää.

Myös tylsiä treffejä olisi luvassa jos mies joutuisi aina ehdottamaan vain tekemisiä jotka olisivat ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen.

Et kuulosta kovin vakuuttavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Meillä tuo toimintatapa on kyllä täysin vieras. Usein ihmisiä kutsutaan isolla joukolla tapahtumiin, ja olisi täysin kohtuutonta joutua maksamaan vaikka kalliit konserttiliput koko porukalle vain siksi että itse oli se joka ensimmäisenä pyysi muita mukaan. Tosin minusta kuulostaa muutenkin huonolta lähtökohdalta, että toinen osapuoli hinkuaa yhteistä tekemistä ja toinen vaan suostuu mukaan, oli sitten kyseessä kaverisuhde tai treffit. Kyllä peruslähtökohta on se että molemmat haluaa tavata, tai kannattaa jättää koko näkeminen väliin ja etsiä sellaista seuraa jonka kanssa se tapaamishinku on ihan molemminpuolista.

-eri

Miten tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, ettei kaveria huvita tavata? Totta kai me tapaamme myös maksuttomissa merkeissä. Tai maksuttomissa ja maksuttomissa - kyllähän sekin maksaa, kun toisen kutsuu kahville kotiinsa. Vai sinäkö laskutat kaverilta puolet kahvin ja pullan hinnasta, jos kutsut hänet luokesesi kahville? 

Todellakin minusta on moukkamaista olettaa, että kaveri vielä maksaakin siitä, että lähtee seurakseni jonnekin, minne hän itse ei niin hinkua. Jotkut massakutsut esim. festareille nyt ovat sitten  jo ihan eri asia.

No en minä ainakaan raahaa kavereitani väkisin paikkoihin joihin he eivät halua tulla, enkä mene itse paikkoihin joihin en halua mennä. Paitsi jos on harvinaisen iso hyvä porukka menossa, jolloin tietysti maksan itseni. Mutta ei tulisi mieleenkään mennä vaikka syömään ravintolaan josta kaverini ei pidä ja korvata se tarjoamalla ruoka. Meillä on tapana sopia yhdessä sellaista tekemistä josta molemmat pitävät. Olen vähän yllättynyt, jos ei muilla ole näin.

Ja ap:n tapauksessa, olen edelleen sitä mieltä, että jos lähtökohta on se että mies hinkuu naisen kanssa kahville ja nainen vain suostuu sinne tulemaan, niin kannattaisi mieluummin etsiä treffikumppani joka ihan itsekin haluaa sinne kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

eli jos kysyy naisystävää mukaan australiaan niin pitää rahoittaa naisen koko matka? Tai jos nainen pyytää miestä rovaniemeltä luokseen helsinkiin niin nainen maksaa matkakulut??

Mun mielestä on älytön olettamus että se joka pyytää niin maksaa.

Tunnetusti kaikki pyytäminen on miesten vastuulla ja mitään treffejä ei koskaan tulisikaan jos mies jäisi odottamaan että nainen pyytää.

Myös tylsiä treffejä olisi luvassa jos mies joutuisi aina ehdottamaan vain tekemisiä jotka olisivat ilmaisia.

Eli treffeillä on tylsää ihan vaan tutustua toiseen? Täällähän siitä on jauhettu kyllästymiseen asti ettei huomio saa kiinnittyä tarjoamiseen ja syömiseen ja juomiseen . Kyllä se joka ihastuu sinuun sinun itsesi takia ihastuu varmasti niillä tylsillä ilmaisilla treffeilläkin. Vai eikö sittenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen naisen olisi tarvinnut tarjota jos ei miehenkään?

Mutta asia on nyt kuulkaa miehet vai niin, että halutessaan tehdä hyvän vaikutuksen ja halutessaan (ehkä) päästä uusillekin treffeille voi sen varmistaa toimimalla kuin herrasmies.

Itse ainakin Kain naisena ajattelen, että jos mies jo aivan alussa toimii niin, että ei ajattele naista, niin miten sitten jatkossa, ei se ainakaan siitä parane, päinvastoin.

Ennustaa hankaluuksia ja tunnekylmyyttä muissakin asioissa.

Miksi ihmeessä minä lähtisin suhteeseen miehen kanssa joka jo alkumetreillä näyttää tapansa.

Tai pikemminkin niiden puuttumisen.

Ei kiitos, maailmassa on mukaviakin ja tunteellisia miehiä.

Ainakin toivon, että jokainen ei ole tunnevammainen rahapussinsa vartija.

Osa porukasta ei tosiaankaan tajua, että deiteillä kannattaisi antaa itsestään mahdollisimman hyvä kuva. Mutta onhan se tosi kätevää jos epäkelvot saa karsittua jatkosta heti näin helposti. Ei kumpikaan tuhlaa aikaansa ja rahaansa sen enempää.

Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koske naisia, vaan ketjun perusteella naisen on ihan ok käyttäytyä treffeillä kuin hemmoteltu prinsessa? Mihin se ensivaikutelman teko siinä vaiheessa unohtuu?

No kylläpä tosiaan on hemmoteltu prinsessa jos suostuu muutaman euron kahvikupin juomaan jonkin törpön seurassa. Ymmärrän kyllä hemmottelulla ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen. Ihan jo lain mukaan puolisoilla on elatusvastuu toisistaan, ja toki lapsiinsa nähden. Jos edes siinä vaiheessa kun vasta treffataan mies ei halua tuhlata omia rahojaan sen vertaa että tarjoaa kahvikupillisen mahdolliselle tulevalle vaimolleen, hän on kitupiikki ja itsekäs muutenkin, hänestä ei tule hyvää isää joka hoitaa lastaan tai tekee osuutensa kotitöistä. 

Ennen 70-lukua naimisissa olevat naiset olivat harvoin töissä (suurimmaksi osaksi siksi että ehkäisyä ei ollut) ja vaikka nainen olisikin ollut töissä palkka oli vain murto-osan siitä mitä miehillä, koska siihen asti asiat oli olleet niin että mies tienasi ja elätti perheensä, jos ei siihen kyennyt joutui vaimo ja lapsetkin töihin. Tästä ajasta on toki tultu eteenpäin kun naiset ovat töissä ja yhden ihmisen palkalla ei yleensä koko perhettä nykyään elätetä, mutta suurimmassa osassa perheitä mies edelleen tienaa enemmän koska miesvaltaisilla aloilla on paremmat palkat jostain syystä.

Kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe, on taustalla rakkaus kahden ihmisen välillä, ja kun on kyse rakkaudesta eikä mistään bisnesdiilistä, on perheessä kaikki tulot ja omaisuus, kuten menotkin, yhteisiä. Kun rakastaa puolisoaan haluaa jakaa kaiken hänen kanssaan, niin maallisen kuin henkisenkin. Raha on vain rahaa, ja jos edes siitä ei kykene luopumaan rakkauden tähden, niin miten voisi olettaa että mistään tärkeämmästäkään kuten omasta vapaa-ajastaan, mitä jos puoliso sairastuu pahasti? Silloin pitää itsestään uhrata paljon enemmän kuin rahaa.

Minulle on mies sanonut että minä ja lapset ollaan hänelle kaikki, ja hän antaisi vaikka paidan päältään ja myisi housutkin jalastaan meidän eteen, sitä on rakkaus. Toki minä rakastan miestäni vähintäänkin yhtä paljon kuin hän minua, ja meille molemmille lapset on tärkeimmät asiat elämässä. Miehelläni on raskas työ, ja minä lottoan joka viikko sen takia että voittaisin niin paljon rahaa että saataisiin velat maksettua ja mies voisi jäädä töistä pois, ja toivon että minä voisin saada niin hyväpalkkaisen työn että elättäisin meidät kaikki. Minä olen enemmän kouluja käynyt kuin mies, mutta miehellä on vakituinen paikka ja minä olen ollut paljon työttömänä ja määräaikaisissa töissä pienellä palkalla.

Elatusvelvollisuus ja tarjoaminen tuntemattomalle naiselle, miten liittyvät toisiinsa?

Miksi nainen ei tarjoa koska elatusvelvollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ensin Jonossa ja mies maksoi silti ennen sua?

Niinkun en keksinytkään mitä ostaisin eikä mies takaa ehdottanut ostavansa molemmille.

Jos hän olisi tilannut puolestasi, hän olisi ollut sovinisti, jonka mielestä naisen mielipiteellä ei ole väliä. Teit niin tai näin, niin joku suuttuu aina.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko tarjota. Mutta se on helppo tapa tehdä vaikutus.

Ensitreffeillämme olin muutaman minuutin myöhässä. Mies vastasi pahoitteluuni, että ei haittaa ja sopiiko että hän ostaa minulle juoman valmiiksi. Totta kai sopi. Näin hän vei pisteet kotiin jo ennen kuin olimme edes nähneet.

Juoma oli hyvä ja makuni mukainen, samoin mies. Todella erottautui näistä kahvikupin pihtaajista.

Edelleen hän tarjoaa minulle välillä; mutta olen minäkin tarjonnut hänelle. Esimerkiksi ostanut syntymäpäivälahjaksi kaupunkiloman. Ensitreffeillä osoitettu herrasmiesmäisyys ei tarkoita sitä, että jatkossa ei oltaisi vastavuoroisia.

Mutta jos pihtaaminen on tärkeämpää kuin antaa itsestään hyvä kuva, niin mikäpä siinä. Oma valinta.

Vähitellen tätä ketjua lukiessani alan taipua siihen, että minuun tehdään jatkossa suurin vaikutus nimenomaan sillä ettei minulle tarjota yhtään mitään. Se ainakin todistaa, ettei minun kuvitella kuuluvan siihen naistyyppiin jolle tarjoamattomatta jättäminen on este parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Niin varmaan. En usko, että kovin suurella osalla väestöstä on tapana maksaa kaverin baari-iltaa, pihviannosta tai leffalippua.

Tässä puhutaan nyt ihan eri asiasta kuin kaverin tapailu. Et kai sinä mene deiteille tutustumaan ihmiseen joka on jo kaverisi. Ei minulle ole mikään ongelma myöskään tarjota kavereilleni joskus jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla miehenä viimeisin tapailu käynnistyi niin, että:

1.treffit kävely.

2. treffit seinäkiipeily 20€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin). Kiipeilyn jälkeen käytiin ravintolassa syömässä ja molempien annokset maksoi n. 15€, kumpikin maksoi omansa (tietenkin).

Mulla ei käynyt hetkenkään ajan mielessä, että olisin tarjonnut mitään ja ei nainenkaan sitä olettanut.

En ymmärrä miten joku nainen voisi tehdä maksamisesta kynnyskysymyksen niin, että jos mies ei maksa niin jatkoa ei tulisi, älytöntä..

Kumpi teistä pyysi toista toisille treffeille ja keksi että mennään seinäkiipeilemään ja syömään?

eli jos kysyy naisystävää mukaan australiaan niin pitää rahoittaa naisen koko matka? Tai jos nainen pyytää miestä rovaniemeltä luokseen helsinkiin niin nainen maksaa matkakulut??

Mun mielestä on älytön olettamus että se joka pyytää niin maksaa.

Tunnetusti kaikki pyytäminen on miesten vastuulla ja mitään treffejä ei koskaan tulisikaan jos mies jäisi odottamaan että nainen pyytää.

Myös tylsiä treffejä olisi luvassa jos mies joutuisi aina ehdottamaan vain tekemisiä jotka olisivat ilmaisia.

Noin voi olla omalla kohdallasi. Jos on, kannattaa miettiä, mistä moinen johtuu.