Mies osti treffeilla lasin skumppaa vain itselleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Meillä tuo toimintatapa on kyllä täysin vieras. Usein ihmisiä kutsutaan isolla joukolla tapahtumiin, ja olisi täysin kohtuutonta joutua maksamaan vaikka kalliit konserttiliput koko porukalle vain siksi että itse oli se joka ensimmäisenä pyysi muita mukaan. Tosin minusta kuulostaa muutenkin huonolta lähtökohdalta, että toinen osapuoli hinkuaa yhteistä tekemistä ja toinen vaan suostuu mukaan, oli sitten kyseessä kaverisuhde tai treffit. Kyllä peruslähtökohta on se että molemmat haluaa tavata, tai kannattaa jättää koko näkeminen väliin ja etsiä sellaista seuraa jonka kanssa se tapaamishinku on ihan molemminpuolista.

-eri

Miten tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, ettei kaveria huvita tavata? Totta kai me tapaamme myös maksuttomissa merkeissä. Tai maksuttomissa ja maksuttomissa - kyllähän sekin maksaa, kun toisen kutsuu kahville kotiinsa. Vai sinäkö laskutat kaverilta puolet kahvin ja pullan hinnasta, jos kutsut hänet luokesesi kahville? 

Todellakin minusta on moukkamaista olettaa, että kaveri vielä maksaakin siitä, että lähtee seurakseni jonnekin, minne hän itse ei niin hinkua. Jotkut massakutsut esim. festareille nyt ovat sitten  jo ihan eri asia.

No en minä ainakaan raahaa kavereitani väkisin paikkoihin joihin he eivät halua tulla, enkä mene itse paikkoihin joihin en halua mennä. Paitsi jos on harvinaisen iso hyvä porukka menossa, jolloin tietysti maksan itseni. Mutta ei tulisi mieleenkään mennä vaikka syömään ravintolaan josta kaverini ei pidä ja korvata se tarjoamalla ruoka. Meillä on tapana sopia yhdessä sellaista tekemistä josta molemmat pitävät. Olen vähän yllättynyt, jos ei muilla ole näin.

Ja ap:n tapauksessa, olen edelleen sitä mieltä, että jos lähtökohta on se että mies hinkuu naisen kanssa kahville ja nainen vain suostuu sinne tulemaan, niin kannattaisi mieluummin etsiä treffikumppani joka ihan itsekin haluaa sinne kahville.

Aika monelle palstamiehelle moinen on utopiaa.

Ällö mies, nuukat tyypit kaikista pahimpia joka euro lähtee soikeana taskusta. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen naisen olisi tarvinnut tarjota jos ei miehenkään?

Mutta asia on nyt kuulkaa miehet vai niin, että halutessaan tehdä hyvän vaikutuksen ja halutessaan (ehkä) päästä uusillekin treffeille voi sen varmistaa toimimalla kuin herrasmies.

Itse ainakin Kain naisena ajattelen, että jos mies jo aivan alussa toimii niin, että ei ajattele naista, niin miten sitten jatkossa, ei se ainakaan siitä parane, päinvastoin.

Ennustaa hankaluuksia ja tunnekylmyyttä muissakin asioissa.

Miksi ihmeessä minä lähtisin suhteeseen miehen kanssa joka jo alkumetreillä näyttää tapansa.

Tai pikemminkin niiden puuttumisen.

Ei kiitos, maailmassa on mukaviakin ja tunteellisia miehiä.

Ainakin toivon, että jokainen ei ole tunnevammainen rahapussinsa vartija.

Osa porukasta ei tosiaankaan tajua, että deiteillä kannattaisi antaa itsestään mahdollisimman hyvä kuva. Mutta onhan se tosi kätevää jos epäkelvot saa karsittua jatkosta heti näin helposti. Ei kumpikaan tuhlaa aikaansa ja rahaansa sen enempää.

Jostain syystä tämä ei kuitenkaan koske naisia, vaan ketjun perusteella naisen on ihan ok käyttäytyä treffeillä kuin hemmoteltu prinsessa? Mihin se ensivaikutelman teko siinä vaiheessa unohtuu?

No kylläpä tosiaan on hemmoteltu prinsessa jos suostuu muutaman euron kahvikupin juomaan jonkin törpön seurassa. Ymmärrän kyllä hemmottelulla ihan jotain muuta.

Jos ei jonotusaikana osata päättää mitä halutaan ja sitten vielä kiukutellaan kun toinen tilaakin itselleen, niin kyllä, se on silloin hemmotellun prinsessan käytöstä. Aikuinen ihminen tajuaa päättää vuorollaan ripeästi tai antaa vuoron seuraavalle. Ja osaa tarvittaessa maksaa itse juomansa tekemättä siitä numeroa.

Tässä naiset sahaa ihan vaan omaa oksaansa pitämällä itseään sellaisina aikuislapsina joilta ei voi odottaa käytöstapoja, samalla kun haukutaan miehiä pienestäkin virheestä itsekeskeisiksi törpöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

TULONSIIRTO? Kyseessä oli hei lasillinen (halpaa) kuohuviiniä. 

Herranjumala, miten köyhää, saitaa ja junttia porukkaa täällä taas kirjoittelemassa. Se muutama euro sinne tai tänne, kyse on käytöstavoista, pienistä eleistä. Helposti itse tarjoan lasillisen treffiseuralleni, ei tee korvaamatonta lovea mun lompakkoon. 

Jännä kun itse en ole koskaan tavannut naista, joka olisi valmis tarjoamaan treffiseuralleen. Yleensä se on kaveriporukoissakin niin, että naiset haluavat jakaa laskun sentilleen omien tilausten mukaan, kun miehet pyöristelevät vähän sinne päin idealla, että menee ne jossain vaiheessa tasan.

Ketju on täynnä kaksoisstandardeja ja tekopyhyyttä naisten puolelta.

Naiset sanovat yksi toisensa jälkeen että hei muutama euro sinne tai tänne mutta silti raivostuvat jos mies olettaisi naisten maksavan myös miehen juoman tai annoksen tai mitä lie.

Olen ihan kasvokkain puhunut yhden naisen kanssa joka kävi treffeillä miehen kanssa ja hän joutui maksamaan miehen juoman ja veti pultit asiasta ja sanoi että ei todellakaan tapaa miestä enää uudestaan, hmm miksi? Eihän kyse ollut kuin muutamasta eurosta? Aivan..

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen naisen olisi tarvinnut tarjota jos ei miehenkään?

Mutta asia on nyt kuulkaa miehet vai niin, että halutessaan tehdä hyvän vaikutuksen ja halutessaan (ehkä) päästä uusillekin treffeille voi sen varmistaa toimimalla kuin herrasmies.

Itse ainakin Kain naisena ajattelen, että jos mies jo aivan alussa toimii niin, että ei ajattele naista, niin miten sitten jatkossa, ei se ainakaan siitä parane, päinvastoin.

Ennustaa hankaluuksia ja tunnekylmyyttä muissakin asioissa.

Miksi ihmeessä minä lähtisin suhteeseen miehen kanssa joka jo alkumetreillä näyttää tapansa.

Tai pikemminkin niiden puuttumisen.

Ei kiitos, maailmassa on mukaviakin ja tunteellisia miehiä.

Ainakin toivon, että jokainen ei ole tunnevammainen rahapussinsa vartija.

Aika monella parit ensimmäiset terffit on sellaista tunnustelua niin omien kuin toisen tunteiden kannalta. Kun tunteet syvenee, on myös valmis enemmän tekemään toisen puolesta. En nyt puhu drinkistä tai kahvista vaan tuota kommenttiasi, ettei parane jatkossa. Jos ensitreffit on se, jolloin tunteet on syvimmillään ja käytös parhaimmillaan, niin en moisen tuuliviirin matkaan edes haluaisi. Suhdehan olisi vain pelkkää alamäkeä siitä eteenpäin. Vai voiko mieskin tehdä seksittömistä ensitreffeistä oletuksen, että ei seksiä olisi jatkossakaan tiedossa?

En tajua ihmisiä, jotka sopivat treffit ihmisen kanssa jota eivät ole koskaan aiemmin tavanneet. Jos niin tekee, niin ei ole vaikea sanoa siinä samalla, että kumpikin maksaa omansa. Enkä ole ikinä kuullutkaan, että joku sopisi tuntemattoman kanssa treffit johonkin illallisravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei ole pakko tarjota. Mutta se on helppo tapa tehdä vaikutus.

Ensitreffeillämme olin muutaman minuutin myöhässä. Mies vastasi pahoitteluuni, että ei haittaa ja sopiiko että hän ostaa minulle juoman valmiiksi. Totta kai sopi. Näin hän vei pisteet kotiin jo ennen kuin olimme edes nähneet.

Juoma oli hyvä ja makuni mukainen, samoin mies. Todella erottautui näistä kahvikupin pihtaajista.

Edelleen hän tarjoaa minulle välillä; mutta olen minäkin tarjonnut hänelle. Esimerkiksi ostanut syntymäpäivälahjaksi kaupunkiloman. Ensitreffeillä osoitettu herrasmiesmäisyys ei tarkoita sitä, että jatkossa ei oltaisi vastavuoroisia.

Mutta jos pihtaaminen on tärkeämpää kuin antaa itsestään hyvä kuva, niin mikäpä siinä. Oma valinta.

Entä jos juoma olisi ollut inhokkisi? Olisiko mies vieläkin ollut ihana herrasmies ja olisitko sinä kohteliaana juonut tarjotun juoman kauniisti hymyillen? Minusta on törkää olettaa tietävänsä mistä toinen pitää (varsinkin ensitreffeillä). Se kertoo, ettei toisen mielipidettä oikeasti edes halua tietää.

Olen nainen ja treffeillä ollessa kiiruhdan aina ensin sanomaan, että maksu erikseen. Muutama mies on tästä loukkaantunut, koska olisi halunnut tarjota. Itse en kuitenkaan kestäisi sitä vaivautunutta tilannetta, että jäädään empimään ja mies olettaa, että minä oletan, että hän maksaa minunkin ruokani. En myöskään halua miehen kuvittelevan minun olevan pers aukinen. Korkeintaan jonkun kahvin tai oluen voin antaa miehen tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tinderella suuttui kun tarjouduin maksamaan baaritiskillä. Oltiin tilaamassa, ja mä kysyin naiselta että mitäs saa olla, minä tarjoan. Vastaus oli: "Olen itsenäinen nainen, maksan itse omat juomat"

Baarimikko katseli vähän huvittuneesti :D

Oli vähän erikoinen tapaus muutenkin, joten ei tavattu toiste

Nainen oli tainnut joskus joutua tilanteeseen, jossa hän oli ottanut juoman vastaan ja saanut sitten kuulla, miten hänen pitäisi tehdä miehelle vastapalvelus. Kun nainen on kieltäytynyt siitä, niin mies on valittanut, että meni rahat hukkaan. Naisten on parempi kieltäytyä, niin ei tule mitään epäselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä suhtausin hyvin varauksellisesti aikuiseen mieheen, jos hänelle on jo suhteen alussa iso ongelma tarjota naiselle jotain.

Tai se siis on ylipäätään "ongelma".

Miten voin tuon kaltaisen miehen kanssa suunnitella tulevaisuutta, jolle ongelmaratkaisukyky ja ajatustaso on tuota luokkaa?

Elämässähän tulee eteen paljon isompia ja laajempiakin ongelmia ja asioita, joihin pitää löytyä ratkaisu.

Mies silloin vain pyörisi ympäri hätääntyneenä: mutta enhän MINÄ nyt voi, ei kai MINUN nyt tarvitse, joudunko MINä nyt....

No näinhän nainen tuossa itse toimi. Ei osannut edes itselleen kahvilassa tilata. Puhumattakaan siitä, että olisi treffikumppaniaan ajatellut. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Niin varmaan. En usko, että kovin suurella osalla väestöstä on tapana maksaa kaverin baari-iltaa, pihviannosta tai leffalippua.

Käytännössä en minäkään juuri koskaan maksa, koska kaveri sitten kuitenkin haluaa maksaa itse itsensä. Mutta se, että tarjoudun maksamaan (ja maksankin tarvittaessa) on juuri niitä hyviä käytöstapoja. Kummallista, miten moni ei tajua tätä. KYSE EI OLE RAHASTA VAAN KÄYTÖSTAVOISTA.

Miksi haukutte miestä käytöstapojen puutteesta, mutta ette AP:ta? Ei hänkään tarjoutunut maksamaan vaikka olisi jonossa edellä. Hän vain hautautui miettimään omaa tilaustaan saamatta sitäkään aikaiseksi. Se oli töykeää jo muitakin jonossa olevia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tinderella suuttui kun tarjouduin maksamaan baaritiskillä. Oltiin tilaamassa, ja mä kysyin naiselta että mitäs saa olla, minä tarjoan. Vastaus oli: "Olen itsenäinen nainen, maksan itse omat juomat"

Baarimikko katseli vähän huvittuneesti :D

Oli vähän erikoinen tapaus muutenkin, joten ei tavattu toiste

Nainen oli tainnut joskus joutua tilanteeseen, jossa hän oli ottanut juoman vastaan ja saanut sitten kuulla, miten hänen pitäisi tehdä miehelle vastapalvelus. Kun nainen on kieltäytynyt siitä, niin mies on valittanut, että meni rahat hukkaan. Naisten on parempi kieltäytyä, niin ei tule mitään epäselvyyksiä.

Sen takia miehenkään ei kannata naiselle tarjota treffeillä mitään. Nainen kuitenkin kuvittelee miehen olettavan treffien päätteeksi vastapalvelusta. Mies antaa itsestään paremman kuvan kun jättää tarjoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee niin olen enemmän kun tyytyväinen etten ole koskaan käynyt treffeillä. Pitkiin parisuhteisiin olen silti päätynyt.

Onko se oikeasti tuollaista säätöä että pitää jostain kahvikupin tai skumppalasin maksamisesta tehdä noin valtava ongelma?

Eikö nyt normaaleihin käytöstapoihin kuulu että se joka kutsuu niin se sitten maksaa?

Kuka siitä tekee ongelman? Minusta se joka pitää asiaa kynnyskysymyksenä.

Jos kaverin kanssa mennään kahville tai baariin niin yleensä kumpikin maksaa omansa. Se onkin selkeintä, eikä tarvitse miettiä mitään takaisintarjoamisia. En ollut tuollaisesta säännöstä kuullutkaan ennenkuin luin tätä palstaa.

Sinä pyydät kaverin seuraksesi jonnekin maksulliseen juttuun ja odotat, että hän sitten itse maksaa itsensä?

Eri asia on yhdessä pohtia että mentäiskö ja sopia asiasta, mutta jos minä hinkuan jonnekin ja haluan kaverin seurakseni, totta kai minä maksan. Ihan itsestään selvää.

Meillä tuo toimintatapa on kyllä täysin vieras. Usein ihmisiä kutsutaan isolla joukolla tapahtumiin, ja olisi täysin kohtuutonta joutua maksamaan vaikka kalliit konserttiliput koko porukalle vain siksi että itse oli se joka ensimmäisenä pyysi muita mukaan. Tosin minusta kuulostaa muutenkin huonolta lähtökohdalta, että toinen osapuoli hinkuaa yhteistä tekemistä ja toinen vaan suostuu mukaan, oli sitten kyseessä kaverisuhde tai treffit. Kyllä peruslähtökohta on se että molemmat haluaa tavata, tai kannattaa jättää koko näkeminen väliin ja etsiä sellaista seuraa jonka kanssa se tapaamishinku on ihan molemminpuolista.

-eri

Miten tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, ettei kaveria huvita tavata? Totta kai me tapaamme myös maksuttomissa merkeissä. Tai maksuttomissa ja maksuttomissa - kyllähän sekin maksaa, kun toisen kutsuu kahville kotiinsa. Vai sinäkö laskutat kaverilta puolet kahvin ja pullan hinnasta, jos kutsut hänet luokesesi kahville? 

Todellakin minusta on moukkamaista olettaa, että kaveri vielä maksaakin siitä, että lähtee seurakseni jonnekin, minne hän itse ei niin hinkua. Jotkut massakutsut esim. festareille nyt ovat sitten  jo ihan eri asia.

No en minä ainakaan raahaa kavereitani väkisin paikkoihin joihin he eivät halua tulla, enkä mene itse paikkoihin joihin en halua mennä. Paitsi jos on harvinaisen iso hyvä porukka menossa, jolloin tietysti maksan itseni. Mutta ei tulisi mieleenkään mennä vaikka syömään ravintolaan josta kaverini ei pidä ja korvata se tarjoamalla ruoka. Meillä on tapana sopia yhdessä sellaista tekemistä josta molemmat pitävät. Olen vähän yllättynyt, jos ei muilla ole näin.

Ja ap:n tapauksessa, olen edelleen sitä mieltä, että jos lähtökohta on se että mies hinkuu naisen kanssa kahville ja nainen vain suostuu sinne tulemaan, niin kannattaisi mieluummin etsiä treffikumppani joka ihan itsekin haluaa sinne kahville.

Aika monelle palstamiehelle moinen on utopiaa.

Joo, taidat kyllä olla oikeassa ettei se kaikille ole realistinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi samoin kerran. Ennen baariin menoa keskustelimme, mitä otamme. Sanoin hänelle toiveeni. Tiskillä hän tilasi yhden toiveeni mukaisen juoman eikä muuta. Kysyin, että "mitäs sinä aiot juoda?" Hän pyysi anteeksi ja tilasi itselleen toisen. Jälkeenpäin tajusin, että raukka oli varmaan tilannut juoman itselleen ja luullut, että mä tilaan itse omani. :D

Ja hän tajusi, että sinä oletat saavasi kaiken ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen.

Et kuulosta kovin vakuuttavalta.

Perustele. Perheessä huolenpito on aina myös taloudellista. Rakkauteen ja huolenpitoon kuuluu perheessä se, että esim. lapselle ostetaan vaatteet, ruoka, leluja, harrastusvälineitä, matkoja ja kustannetaan asunto, sama elatusvelvollisuus on puolisoa kohtaan. Rahaa voi olla perheessä paljon tai vähän, mutta toisistaan huolehditaan aina, niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla. Jos perheessä isä tai äiti on niin itsekäs ettei jaa rahojaan muun perheensä kanssa, ensimmäinen joka tulee mieleen on se että tämä henkilö ei rakasta perhettää yhtään tippaa, eikä tunne edes velvollisuudekseen huolehtia omasta perheestään.

Ne miehet jotka eivät treffeillä malta kuluttaa rahojaan edes kahvikupilliseen toisen ihmisen hyväksi johon on muka ihastunutkin, ovat niitä miehiä jotka eivät aikaansa ja rahojansa tuhlaa myöskään lapsiinsa vaan olettavat että vaimo maksaa lasten kulut täysin ja toki myös hoitaa heidät. Ne miehet viettää vapaa-aikansa harrastusten ja kavereiden kanssa ja matkustaa ilman perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen. Ihan jo lain mukaan puolisoilla on elatusvastuu toisistaan, ja toki lapsiinsa nähden. Jos edes siinä vaiheessa kun vasta treffataan mies ei halua tuhlata omia rahojaan sen vertaa että tarjoaa kahvikupillisen mahdolliselle tulevalle vaimolleen, hän on kitupiikki ja itsekäs muutenkin, hänestä ei tule hyvää isää joka hoitaa lastaan tai tekee osuutensa kotitöistä. 

Ennen 70-lukua naimisissa olevat naiset olivat harvoin töissä (suurimmaksi osaksi siksi että ehkäisyä ei ollut) ja vaikka nainen olisikin ollut töissä palkka oli vain murto-osan siitä mitä miehillä, koska siihen asti asiat oli olleet niin että mies tienasi ja elätti perheensä, jos ei siihen kyennyt joutui vaimo ja lapsetkin töihin. Tästä ajasta on toki tultu eteenpäin kun naiset ovat töissä ja yhden ihmisen palkalla ei yleensä koko perhettä nykyään elätetä, mutta suurimmassa osassa perheitä mies edelleen tienaa enemmän koska miesvaltaisilla aloilla on paremmat palkat jostain syystä.

Kun mennään naimisiin ja perustetaan perhe, on taustalla rakkaus kahden ihmisen välillä, ja kun on kyse rakkaudesta eikä mistään bisnesdiilistä, on perheessä kaikki tulot ja omaisuus, kuten menotkin, yhteisiä. Kun rakastaa puolisoaan haluaa jakaa kaiken hänen kanssaan, niin maallisen kuin henkisenkin. Raha on vain rahaa, ja jos edes siitä ei kykene luopumaan rakkauden tähden, niin miten voisi olettaa että mistään tärkeämmästäkään kuten omasta vapaa-ajastaan, mitä jos puoliso sairastuu pahasti? Silloin pitää itsestään uhrata paljon enemmän kuin rahaa.

Minulle on mies sanonut että minä ja lapset ollaan hänelle kaikki, ja hän antaisi vaikka paidan päältään ja myisi housutkin jalastaan meidän eteen, sitä on rakkaus. Toki minä rakastan miestäni vähintäänkin yhtä paljon kuin hän minua, ja meille molemmille lapset on tärkeimmät asiat elämässä. Miehelläni on raskas työ, ja minä lottoan joka viikko sen takia että voittaisin niin paljon rahaa että saataisiin velat maksettua ja mies voisi jäädä töistä pois, ja toivon että minä voisin saada niin hyväpalkkaisen työn että elättäisin meidät kaikki. Minä olen enemmän kouluja käynyt kuin mies, mutta miehellä on vakituinen paikka ja minä olen ollut paljon työttömänä ja määräaikaisissa töissä pienellä palkalla.

Elatusvelvollisuus ja tarjoaminen tuntemattomalle naiselle, miten liittyvät toisiinsa?

Miksi nainen ei tarjoa koska elatusvelvollisuus?

Ei kai ne mitkään sokkotreffit olleetkaan? Vaan mies oli pyytänyt ihastuksensa kohdetta treffeille, kyseessä on potentiaalinen vaimo jonka kanssa perustetaan perhe ja eletään kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen.

Et kuulosta kovin vakuuttavalta.

Perustele. Perheessä huolenpito on aina myös taloudellista. Rakkauteen ja huolenpitoon kuuluu perheessä se, että esim. lapselle ostetaan vaatteet, ruoka, leluja, harrastusvälineitä, matkoja ja kustannetaan asunto, sama elatusvelvollisuus on puolisoa kohtaan. Rahaa voi olla perheessä paljon tai vähän, mutta toisistaan huolehditaan aina, niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla. Jos perheessä isä tai äiti on niin itsekäs ettei jaa rahojaan muun perheensä kanssa, ensimmäinen joka tulee mieleen on se että tämä henkilö ei rakasta perhettää yhtään tippaa, eikä tunne edes velvollisuudekseen huolehtia omasta perheestään.

Ne miehet jotka eivät treffeillä malta kuluttaa rahojaan edes kahvikupilliseen toisen ihmisen hyväksi johon on muka ihastunutkin, ovat niitä miehiä jotka eivät aikaansa ja rahojansa tuhlaa myöskään lapsiinsa vaan olettavat että vaimo maksaa lasten kulut täysin ja toki myös hoitaa heidät. Ne miehet viettää vapaa-aikansa harrastusten ja kavereiden kanssa ja matkustaa ilman perhettä.

Ne naiset jotka eivät treffeillä malta kuluttaa rahojaan edes kahvikupilliseen toisen ihmisen hyväksi johon on muka ihastunutkin, ovat niitä naisia jotka eivät aikaansa ja rahojansa tuhlaa myöskään lapsiinsa vaan olettavat että aviomies maksaa lasten kulut täysin ja toki myös hoitaa heidät. Ne naiset viettää vapaa-aikansa harrastusten ja kavereiden kanssa ja matkustaa ilman perhettä.

Kiva sanaleikki vaihtaa rooleja keskenään. Särähtää tasa-arvoa kannattavan ihmisen korvaan aika ikävällä tavalla lukea ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen.

Et kuulosta kovin vakuuttavalta.

Perustele. Perheessä huolenpito on aina myös taloudellista. Rakkauteen ja huolenpitoon kuuluu perheessä se, että esim. lapselle ostetaan vaatteet, ruoka, leluja, harrastusvälineitä, matkoja ja kustannetaan asunto, sama elatusvelvollisuus on puolisoa kohtaan. Rahaa voi olla perheessä paljon tai vähän, mutta toisistaan huolehditaan aina, niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla. Jos perheessä isä tai äiti on niin itsekäs ettei jaa rahojaan muun perheensä kanssa, ensimmäinen joka tulee mieleen on se että tämä henkilö ei rakasta perhettää yhtään tippaa, eikä tunne edes velvollisuudekseen huolehtia omasta perheestään.

Ne miehet jotka eivät treffeillä malta kuluttaa rahojaan edes kahvikupilliseen toisen ihmisen hyväksi johon on muka ihastunutkin, ovat niitä miehiä jotka eivät aikaansa ja rahojansa tuhlaa myöskään lapsiinsa vaan olettavat että vaimo maksaa lasten kulut täysin ja toki myös hoitaa heidät. Ne miehet viettää vapaa-aikansa harrastusten ja kavereiden kanssa ja matkustaa ilman perhettä.

Aika harva tulee raskaaksi ensitreffeillään. Ikävää että sinulle kävi niin.

Tätä ulinaa perheen elättämisestä ja lasten vaatteiden ostosta en ole koskaan ymmärtänyt tässä treffikontekstissa.

Ilmeisesti tämä sama jankkaaja vaan sitten osallistuu kaikkiin treffeillä maksamis-ketjuihin?

En ainakaan halua uskoa että useampi suomalainen nainen näin ajattelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrasmiesmäisyys on so ladt season... Ikävä kyllä. Itse en vaivautuisi mokoman moukan kanssa uusille treffeille. Jos kyse olisi ollut ruuasta, niin sit ymmärrän että omat laskut. Lasillisen skumppaa jos ei edes naiselle tarjoa, niin kaverilta puuttuu pelisilmää, tai on äärimmäisen nuuka tai sitten ei vaan ole kiinnostunut susta.

Huvittavaa että nainen mieltää herrasmiesmäisyyden tulevan ilmi rahan muodossa.

Herrasmiesmäisyys näkyy ilmaisissa asioissa.

Voisiko tästä siis päätellä että herrasmiesmäisyys on sama asia kuin tuloinsiirrot mieheltä naiselle? Nouseeko herrasmiesaste sen mukaan kuinka paljon omia tuloja siirtää naiselle? Lasketaankohan herrasmiesaste absoluuttisissa vai suhteellisissa summissa? esim kovatuloiselle miehelle 50e lasku ei ole paljoa mutta pienituloiselle miehelle 50e lasku on suurempi reikä lompakkoon joten nouseeko herrasmiesaste yhtä paljon?

Kyse ei ole rahasta, se mitä tarjoaa voi maksaa vaikka euron, kyse on hyvistä kohteliaista käytöstavoista. Mies (perinteisesti perheen pää ja elättäjä) tarjoaa tulevalle vaimolleen kohteliaasti jotain jos on kerran tämän naisen pyytänyt treffeille katsastaakseen onko tämä kenties hänen tuleva vaimonsa josta hän olisi valmis huolehtimaan (myös taloudellisesti) loppuiän.

Nainen on aina treffeillä tavallaan työpaikkahaastattelussa, ja minä ainakin pitäisin aika omituisena jos minut on pyydetty työpaikkahaastatteluun, että minun pitäisi sinne mennä termospullon kanssa ja tarjota haastattelijalle kahvit. 

Ja kyse ei mukamas ole rahasta, ei herranjestas sentään...

Ei. Kyse ei ole rahasta. Vaan kokonaisvaltaisesta huolehtimisesta, taloudellinen puoli kuuluu siihen.

Et kuulosta kovin vakuuttavalta.

Perustele. Perheessä huolenpito on aina myös taloudellista. Rakkauteen ja huolenpitoon kuuluu perheessä se, että esim. lapselle ostetaan vaatteet, ruoka, leluja, harrastusvälineitä, matkoja ja kustannetaan asunto, sama elatusvelvollisuus on puolisoa kohtaan. Rahaa voi olla perheessä paljon tai vähän, mutta toisistaan huolehditaan aina, niin henkisellä kuin aineellisellakin tasolla. Jos perheessä isä tai äiti on niin itsekäs ettei jaa rahojaan muun perheensä kanssa, ensimmäinen joka tulee mieleen on se että tämä henkilö ei rakasta perhettää yhtään tippaa, eikä tunne edes velvollisuudekseen huolehtia omasta perheestään.

Ne miehet jotka eivät treffeillä malta kuluttaa rahojaan edes kahvikupilliseen toisen ihmisen hyväksi johon on muka ihastunutkin, ovat niitä miehiä jotka eivät aikaansa ja rahojansa tuhlaa myöskään lapsiinsa vaan olettavat että vaimo maksaa lasten kulut täysin ja toki myös hoitaa heidät. Ne miehet viettää vapaa-aikansa harrastusten ja kavereiden kanssa ja matkustaa ilman perhettä.

Nainen on kumminkin ihana ja antelias vaikka olettaa voivansa olla saamapuolella treffailukuluissa? Nainen ei voi olla kitsas ja itsekäs vaikka ajattelee ”ja minähän en osuuttani maksa!”