Lue keskustelun säännöt.
Onneksi ei ole enää pieniä lapsia!
21.06.2018 |
Olen seurannut siskoni elämää, jolla on pienet lapset ja pyyhin hikeä pelkästä katsomisesta. Sisko on minua 2 vuotta nuorempi. Itse sain lapset 22 ja 24 - vuotiaana ja he ovat jo yläkoulussa/ lukiossa. Teinien kanssa pääsee niin helpolla! Voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta. Töistä tullessani ovat laittaneet usein ruokaa, kävisivät kaupassakin puolestani, jos tarvitsisi.
Nyt kesällä sisko oli lasten kanssa meillä muutaman yön ja mikään ei sujunut. Oli maratoninukuttamisia, tissillä roikkumista, tappelua, pottatreenejä, itkupotkuraivareita ja korvatulehdusta.
Olen alle 40 ja vapaa tekemään vaikka mitä kun sisko on lähes saman ikäinen ja pallo jalassa seuraavat 10 vuotta ainakin.
Kannatti todellakin saada lapset nuorena!
Kommentit (89)
Mummoäidit raivoavat kun tajusivat että kersat roikkuu vielä eläkkeelläkin lahkeessa! :D:D:D Juu juu, vanhuus tuo viisautta!! :D Vanhuus tuo vaivoja ja hermojen kiristystä kun teini ja vaihdevuotinen mamma ottavat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Höpöhöpö. Hiekkapimppainen, estrogeenilisätavarainen vaihdevuosimamma on pahinta ikinä!
Olen 46 vuotias mummo. Rakastan lapsenlastani. Näen häntä ehkä kahdesti kuussa, asuvat eri paikkakunnalla. Että enpä tiedä, ei ole liiaksi kyllä hoitamista.
Kaikki, siis ihan kaikki alle 25-vuotiaana lapsensa nykypäivänä saavat ovat luusereita. Eivät osaa ehkäistä tai täyttävät tyhjän elämänsä lapsilla.
"Ihanaa kun ei ole pieniä lapsia"
"Ihanaa, kun lapsi muutti kotoa"
"Ihana vapaus ilman lapsia"
Miksi vidussa niitä räkänokkia piti ylipäätään hankkia, jos ilman niitä on niin ihanaa? Ei tämä ainakaan mua innosta niitä lapsia tekemään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on, kun lapsilla on omat perheet ja kaikki hyvin. Nyt voi huokaista, että on itsekin jotain tehnyt oikein ja saa elää onnellisena vailla huolia.
Itse olen tyytyväinen, että sain lapseni 30-vuotiaana. Minulla oli siinä kohdin hyvä (yliopisto)koulutus, hyvä ja vakaa ura sekä avioliitto, hyvät vanhempainvapaan tulot sekä aito halu viettää aikaa lapsen kanssa ja tarjota hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Ei ollut tarvetta lykätä lasta hoitoon tm. Tiedän yleistäväni, mutta omien havaintojeni mukaan ne naiset, jotka keskimäärin tekevät lapset hyvin nuorina, myös kouluttautuvat matalammin, heillä on rikkonaisempia parisuhteita, epävakaa taloudellinen tilanne ja toisinaan myös vapaudenkaipuu niin kova, että edellytykset tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö ja riittävä symbioosi äidin kansaa vauvavuotena vaarantuvat. Toki poikkeuksia on, mutta keskimäärin uskon 30+ äitien tarjoavan paremman lapsuuden lapsilleen, mikä itselleni on tärkeämpi arvo kuin oma vapaus harrastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäpä lienee sellainen luonnollinen kaari. Että lapset vaatii paljon pienenä (oli äiti minkä ikäinen hyvänsä) ja sitten kun kasvavat on äidillä helpompaa. Ei isojen lasten äiti kaipaa takaisin pikkulapsivaiheeseen, eikä pienten äiti toivo aikakonetta jolla voisi hypätä 15 vuoden päähän. Yleensä lapsia tehdään sitten kun on niiden aika, se vaihtelee. Ei ihmisen yleensä tarvitse vertailla muihin ja korostaa omaa asemaansa toiseen verrattuna, jos on itsellä kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tyytyväinen, että sain lapseni 30-vuotiaana. Minulla oli siinä kohdin hyvä (yliopisto)koulutus, hyvä ja vakaa ura sekä avioliitto, hyvät vanhempainvapaan tulot sekä aito halu viettää aikaa lapsen kanssa ja tarjota hänelle hyvät lähtökohdat elämään. Ei ollut tarvetta lykätä lasta hoitoon tm. Tiedän yleistäväni, mutta omien havaintojeni mukaan ne naiset, jotka keskimäärin tekevät lapset hyvin nuorina, myös kouluttautuvat matalammin, heillä on rikkonaisempia parisuhteita, epävakaa taloudellinen tilanne ja toisinaan myös vapaudenkaipuu niin kova, että edellytykset tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö ja riittävä symbioosi äidin kansaa vauvavuotena vaarantuvat. Toki poikkeuksia on, mutta keskimäärin uskon 30+ äitien tarjoavan paremman lapsuuden lapsilleen, mikä itselleni on tärkeämpi arvo kuin oma vapaus harrastaa...
Olen minäkin maisteri. Opiskelin ennen lapsia ja tein gradun kun lapset olivat 1-3 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö tämän aloituksen ärsyttää joitakuita?
Ei suinkaan! Vaan antaa kaikille nuorille äideille jaksamista, kun tuntuu että hautautuvat vaippavuoren alle. Kyllä se helpottaa.
No ehkä ”nuoret äidit” jaksamista tarvitsee. Minä en. T. 43v pienen vauvan äiti ja aionpa vielä äidiksi tässä 2v sisällä uudestaan
Sait lapsen jo 22? Eli tenava on pukattu maailmaan jo opintojen loppusuoralla, jos opintoja edes on takana, työura olematon ennen lapsia ja mies elättänyt.
Pitkälle oletkin elämässä päässyt kun vauvapalstalla roikut nauttimassa siitä vapaudestasi.
Meillä kolme lasta, aikuisiakin jo, mutta eivät lapset ole meille tuollainen riippakivi olleet vaikka perhettä perustettiinkin vasta myöhemmin. Ulkomaillakin ehdittiin asua ja työskennellä ennen lapsia.
Vanhin lapsemme on juurikin 22 ja opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa, lähtee ulkomaille vaihtoon.
Siinä jää aika moni elämänvaihe elämättä jos hankkii lapset ennen kuin on edes työelämään päässyt.
Säälittävää se minusta on jos pitää nelikymppisenä hehkuttaa että on vapaa. Siinä on aika moni ovi jo sulkeutunut. Se vapaus mikä nuorella lapsettomalla on, sitä ei enää keski-ikäisellä olekaan.
Jos vapaus on sitä että ”voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta” niin säälin lapsiasi. Vanhemman tehtävä on olla aikuinen eikä käyttäytyä kuin murrosikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oo ikinä ymmärtänyt tuota, että säälitään jotain, kun sillä on pienet lapset.
Et ap itsekkään sääliä varmaan kaivannut, kun omasi oli pieniä?
Ihan niinkuin joku jo tuossa kirjoitti, silloin kun sinun lapset on olleet pieniä ei siskollani ollut lapsia vaan oli vapaa menemään. Ehkä hän sääli sinua silloin ja ajatteli, että sulla menee nuoruus hukkaan pienten lasten kanssa.
Ja ajatella jotkut tekee lapsia nuorena ja vielä lisää sitten myöhemmällä iällä, eli aloittaa ns. Alusta. Eivätkä hekään kaipaa kenenkään sääliä. Jokainen tekee varmasti itselleen parhaalla tavalla.
Omat lapseni olen saanut 21 ja 23 vuotiaina ja nyt kun olen 36v. On omat lapset jo isoja.
En ymmärrä miksi ketään pitää arvostella, itse tapasin lasteninisän ollessani 19v ja ollaan siis edelleen onnellisesti yhdessä.
Kun lapset syntyi ja oli pieniä ei meillä ollut paljon rahaa ( olin kotona kunne kuopus oli 3v.), silti oltiin onnellisia ja pärjättiin hyvin. Ei ne pienet lapset kummoisia tarvitse.
Nykyään meil on oikein hyvät tulot ja vara ostaa teineille merkkivaatteet ja maksaa kalliit harrastukset.
Eikä tulisi mieleenkään sääliä ketään joka saa lapset myöhemmällä iällä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Ruokitaan nyt trollia mutta mä tein lapset 24-ja 26-vuotiaana. Nyt olen 33 ja koko ajan tyytyväisempi että tuli tehtyä noin nuorena. Sain juuri oman alan vakituisen (akateemisen) työpajankin, kun ei tarvitse työnantajan pelätä, että olen kohta äitiyslomalla. Elämä on nyt ihanaa 7- ja kohta 10-vuotiaiden ihanien lasten kanssa ja vauva-arki on enää haalea muisto. Kun täytän 40, lapseni tulevat olemaan jo isoja. Nyt koitan nauttia tästä ajasta. Elämäni paras päätös oli tehdä lapset parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Ruokitaan nyt trollia mutta mä tein lapset 24-ja 26-vuotiaana. Nyt olen 33 ja koko ajan tyytyväisempi että tuli tehtyä noin nuorena. Sain juuri oman alan vakituisen (akateemisen) työpajankin, kun ei tarvitse työnantajan pelätä, että olen kohta äitiyslomalla. Elämä on nyt ihanaa 7- ja kohta 10-vuotiaiden ihanien lasten kanssa ja vauva-arki on enää haalea muisto. Kun täytän 40, lapseni tulevat olemaan jo isoja. Nyt koitan nauttia tästä ajasta. Elämäni paras päätös oli tehdä lapset parikymppisenä.
Työpaikan.
Vielä helpommalla pääsee kun ei tee lapsia ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Mummoäidit raivoavat kun tajusivat että kersat roikkuu vielä eläkkeelläkin lahkeessa! :D:D:D Juu juu, vanhuus tuo viisautta!! :D Vanhuus tuo vaivoja ja hermojen kiristystä kun teini ja vaihdevuotinen mamma ottavat yhteen.
Tuohon kommenttiin tiivistyy hyvin tämän palstan kävijöiden alhainen koulutustaso ja sosioekonominen status. Sossun rahoilla on alettu tekemään lapsia suunnilleen peruskoulun jälkeen.
Ihan alakoulun matematiikalla voisi jo laskea että harvalla eläkeläisellä on enää lapsia kotona...
Otapa selvää mikä on eläkeikä tässä maassa, milloin vaihdevuodet yleensä ovat ja milloin ihminen on ”vanhus”.
- Aikuisten lasten työelämässä oleva äiti -
M35 kirjoitti:
Vielä helpommalla pääsee kun ei tee lapsia ollenkaan
Kyllä mutta silloin jää paitsi niistä lapsista ja kyllä niitäkin joku ihan oikeasti haluaa.
Minä halusin nuoruuden bilettää ja matkustella. Sen jälkeen tein uraa ja hankin vakipaikan ja asunnot. Lapset sain 39- ja 40-vuotiaina, vielä yksi toiveissa. Tää oli mulle hyvä. Sain kaksikymmentä vuotta tehdä mitä ikinä haluan, nyt on perheen vuoro. Menojalka ei vipata yhtään, ei mitään halua baareihin. Lapset ovat ihaninta mitä on ja keskityn heihin täysillä. Mulla on myös varaa palkata hoitaja, kotiapua, siivoja tms. Lapsella on kaikkea tarpeeksi ja läsnäolevat vanhemmat. Mies on paljon kotona, tekee lyhennettyä työaikaa. En vaihtaisi tätä mihinkään. Minulla ei myöskään ole mitään kiirettä työntää lapsia maailmalle sen takia, että saisin vapautta tehdä omia juttuja. Tein jo parikymmentä vuotta, ja eläkeiässsä on taas omat kuviot.
Järkyttävää hankkia lapset nuorena. Siinä menettää nuoruutensa, jää kouluttamattomaksi, jää ura hankkimatta ja asunto hankkimatta. Ja ennen kaikkea siinä menettää vapautensa ja kehitys jää kaksikymppisen tasolle. Mitä järkeä sellaiselta pohjalta on olla vapaana nelikymppisenä? Pohja on niin huono ja olematon.
Ja ehtiipähän mummoilla kun tekee lapset nuorina.