Lue keskustelun säännöt.
Onneksi ei ole enää pieniä lapsia!
21.06.2018 |
Olen seurannut siskoni elämää, jolla on pienet lapset ja pyyhin hikeä pelkästä katsomisesta. Sisko on minua 2 vuotta nuorempi. Itse sain lapset 22 ja 24 - vuotiaana ja he ovat jo yläkoulussa/ lukiossa. Teinien kanssa pääsee niin helpolla! Voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta. Töistä tullessani ovat laittaneet usein ruokaa, kävisivät kaupassakin puolestani, jos tarvitsisi.
Nyt kesällä sisko oli lasten kanssa meillä muutaman yön ja mikään ei sujunut. Oli maratoninukuttamisia, tissillä roikkumista, tappelua, pottatreenejä, itkupotkuraivareita ja korvatulehdusta.
Olen alle 40 ja vapaa tekemään vaikka mitä kun sisko on lähes saman ikäinen ja pallo jalassa seuraavat 10 vuotta ainakin.
Kannatti todellakin saada lapset nuorena!
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Sait lapsen jo 22? Eli tenava on pukattu maailmaan jo opintojen loppusuoralla, jos opintoja edes on takana, työura olematon ennen lapsia ja mies elättänyt.
Pitkälle oletkin elämässä päässyt kun vauvapalstalla roikut nauttimassa siitä vapaudestasi.Meillä kolme lasta, aikuisiakin jo, mutta eivät lapset ole meille tuollainen riippakivi olleet vaikka perhettä perustettiinkin vasta myöhemmin. Ulkomaillakin ehdittiin asua ja työskennellä ennen lapsia.
Vanhin lapsemme on juurikin 22 ja opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa, lähtee ulkomaille vaihtoon.
Siinä jää aika moni elämänvaihe elämättä jos hankkii lapset ennen kuin on edes työelämään päässyt.
Säälittävää se minusta on jos pitää nelikymppisenä hehkuttaa että on vapaa. Siinä on aika moni ovi jo sulkeutunut. Se vapaus mikä nuorella lapsettomalla on, sitä ei enää keski-ikäisellä olekaan.Jos vapaus on sitä että ”voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta” niin säälin lapsiasi. Vanhemman tehtävä on olla aikuinen eikä käyttäytyä kuin murrosikäinen.
Tässä on sitten se ap.n vastakohta jokanarvostelee heti nuoria äitejä.
Oletetaan, että jää jostain paitsi jos ei ole opiskellut tarpeeksi ja matkustellut ja asunut ulkomailla jne.
Unohdetaan ettei kaikki halua tuollaista.
En ole tykänny opiselelusta eikä mitään halua asua ulkomailla. Minulle riittää se viikon löhöloma pari kertaa vuodessa jossain etelän turistikohteessa.
En silti koe jääneekö mistään paitsi, tykkään olla kotona ja ihan perus arjesta.
T.33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vielä helpommalla pääsee kun ei tee lapsia ollenkaan
Kyllä mutta silloin jää paitsi niistä lapsista ja kyllä niitäkin joku ihan oikeasti haluaa.
Eikö tässä nyt ollut kyse kuka pääsee helpoimmalla kisasta Ap:n aloituksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoäidit raivoavat kun tajusivat että kersat roikkuu vielä eläkkeelläkin lahkeessa! :D:D:D Juu juu, vanhuus tuo viisautta!! :D Vanhuus tuo vaivoja ja hermojen kiristystä kun teini ja vaihdevuotinen mamma ottavat yhteen.
Tuohon kommenttiin tiivistyy hyvin tämän palstan kävijöiden alhainen koulutustaso ja sosioekonominen status. Sossun rahoilla on alettu tekemään lapsia suunnilleen peruskoulun jälkeen.
Ihan alakoulun matematiikalla voisi jo laskea että harvalla eläkeläisellä on enää lapsia kotona...
Otapa selvää mikä on eläkeikä tässä maassa, milloin vaihdevuodet yleensä ovat ja milloin ihminen on ”vanhus”.- Aikuisten lasten työelämässä oleva äiti -
Teet lastesi työt? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Tähän kaikki vetoavat, pitää kerätä rahaa, jotta voisi sitten tarjota lapsilleen jotain enemmän. Mitä helvettiä sellainen alle 5-vuotias mitään tarvitsee? Ne Reimatecit ja merkkivaunut eivät ole lapselle, vaan sille äidille.
Me ollaan varmasti tuo säälittävä perhe, kun esikoinen syntyi vaimon ollessa 23 ja minä 27. Ei rahaa, työpaikka vain toisella. Valinta tuli tehdä omistusasunnon ja auton välillä, kun molempiin ei ollut varaa. Valinta osoittautui oikeaksi, koska kaikki perheen jäsenet pysyivät hyvässä kunnossa runsaan kävelyn ja pyöräilyn ansioista. Lisäksi asunnon pakostakin keskeinen sijainti teki sijoituksesta hyvän. Nyt kun lapset ovat teinejä (ja oikeasti "tarvitsevat" jotain) luulisin, että DI-hammaslääkäri-pariskunnalla on siihen ihan normaalisti varaa. En tietenkään tiedä varmaksi, kun en ole omakohtaisesti kokenut, mutta jos nyt (tai muutama vuosi sitten) olisi tullut ensimmäinen lapsi, olisi kulttuurishokki ollut melkoinen. Nuorena ja köyhänä ei joutunut luopumaan juuri mistään, kun mitään ei oikein ollut.
En kadu lasten saamista nuorena ja se stereotyyppi yhteiskunnan tuilla elävästä nuoresta (yh-)äidistä, mitä täällä maalaillaan ei ole ainoa totuus. Ja se tyyppi olisi samanlainen, riippumatta siitä, milloin ne lapset saa.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää hankkia lapset nuorena. Siinä menettää nuoruutensa, jää kouluttamattomaksi, jää ura hankkimatta ja asunto hankkimatta. Ja ennen kaikkea siinä menettää vapautensa ja kehitys jää kaksikymppisen tasolle. Mitä järkeä sellaiselta pohjalta on olla vapaana nelikymppisenä? Pohja on niin huono ja olematon.
No minä olen kyllä onnistunut hankkimaan ylemmän korkeakoulututkinnon, vaikka tein lapset nuorena. Asuntovelkaa ei ole enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä! Itse olen ”vasta” 30 ja lapset menossa kouluun syksyllä. Nyt on aikaa enemmän taas elää ja nauttia. Ihana ajatus, että alle 10v ja kaikki on lähteneet kotoa ja voin myydä tämän ison asunnon ja ostaa mökin 💖
Nyt vasta kaverit alkamassa tekemään vauvoja, eikä yhtään kateellinen olo! Musta jotenkin tuntuu, että näin vanhempana, jos tekisi lapsia - olisi se vaikeampaa. Kaikkea on vaan enemmän.. vastuuta, laskuja, kuin silloin 20 vuotiaana :)
Monet tuttavistani saivat lapset 20-25 vuotiaina. Nyt kun ollaan vajaa nelikymppisiä, ovat heistä lähestulkoon kaikki eronneita ja toisella kierroksella, moni raskaana uudelleen tai ihan pienen lapsen (sekä teinien) vanhempia tällähetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös kannustan nuorena hankkimaan lapsia. Ei nyt ehkä alle parikymppisenä, mutta esikoinen olisi hyvä saada viimeistään 25 vuotiaana. Siihen mennessä on ammatti hankittu ja on ehtinyt lukemaan 10 - vuotta peruskoulun jälkeen. Rapautuminen on vielä helppoa ja omat vanhemmat sen ikäisiä että jaksavat autella arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös kannustan nuorena hankkimaan lapsia. Ei nyt ehkä alle parikymppisenä, mutta esikoinen olisi hyvä saada viimeistään 25 vuotiaana. Siihen mennessä on ammatti hankittu ja on ehtinyt lukemaan 10 - vuotta peruskoulun jälkeen. Rapautuminen on vielä helppoa ja omat vanhemmat sen ikäisiä että jaksavat autella arjessa.
Rapautuminen= raskautuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J
Jokainen saa lapsen silloin kuin se sopii heille. Mutta minä olen saanut lapsen sekä nuorena, että vanhempana. Olin siis 21 vuotias kun sattui vahinko ja saatiin meidän ensimmäinen lapsi. Oli ihanaa ja samalla vaikea, mutta kaverit viipotti jossain ja olin aika paljon omissa oloissa. Meitä ei haitannut, mutta rahasta oli suuri pula ja kaikki piti miettiä monta kertaa. En kokenut, että olisi ollut huono äiti, mutta töihin oli pakko mennä, kun lapsi oli 1 vuotias. Toisen lapsen saatiin sitten kun esikoinen oli 14 vuotias. Eli olin 25 vuotias. Raskaus oli vaikeampi, mutta taas muuten on mennyt tosi seesteisesti. Olin kotona lapsen kanssa 1,5 vuotta ja sitten mieheni oli vuorotteluvapaalla toisen vuoden. Sen jälkeen olemme tehneet lyhennettyä työaikaa, joten aikaa on jäänyt enemmän, kun silloin nuorena. Väsymys ja yövalvomiset olivat itseasiassa helpompia nyt vanhempana, kun on jo oma nukkumisrytmi tullut toisenlaiseksi kuin nuorena.
Nyt on tämä nuorempi jo 13 vuotias ja vanhin on jo 27 vuotta. En osaa sanoa kumpi oli parempi, molemmat olivat yhtä hyviä. Vanhempi poika on ollut tyytyväinen, kun oltiin kotona enemmän, pystyttiin matkustamaan enemmän, kun hän oli teini. Hän on nykyään todella fiksu nuori mies. Nuorempi on yläasteella, ja on hauska keskustella hänen kanssa. Tosin osaa ne murkutkin olla hankalia, ei se aina ole niin, että pikkulapsi aika on se hankalin. Naapurin teini raivoa sen mikä kerkee ja mököttää. Meidän 13 vuotias on vielä ihan kiltti ja viihtyy meidän kanssa, mutta kohta tulee mopo ikä ja katsotaan sitten, minne elämä vie.
Ja, siis molemmilla lapsilla on sama isä. Eli yhdessä ollaan nyt oltu 28 vuotta.
Sinänsä huvittavaa, että täällä ovat (tietysti) kaikki tyytyväisiä valintaansa. Kukaan ei tule harmittelemaan, että jäi lapsettomaksi, kun rupesi yrittämään vasta 35-vuotiaana ja parisuhdekin meni karille, tai sitten yritti liian aikaisin, onnistui ja parisuhde meni siksi karille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap on ylipäätään tehnyt lapsia, jos tavoite oli vain päästä niistä eroon? En nyt ihan ymmärtänyt pointtia. Olisit voinut olla vaikka koko tämän ajan "vapaa".
Vierailija kirjoitti:
Sait lapsen jo 22? Eli tenava on pukattu maailmaan jo opintojen loppusuoralla, jos opintoja edes on takana, työura olematon ennen lapsia ja mies elättänyt.
Pitkälle oletkin elämässä päässyt kun vauvapalstalla roikut nauttimassa siitä vapaudestasi.Meillä kolme lasta, aikuisiakin jo, mutta eivät lapset ole meille tuollainen riippakivi olleet vaikka perhettä perustettiinkin vasta myöhemmin. Ulkomaillakin ehdittiin asua ja työskennellä ennen lapsia.
Vanhin lapsemme on juurikin 22 ja opiskelee yliopistossa ylempää korkeakoulututkintoa, lähtee ulkomaille vaihtoon.
Siinä jää aika moni elämänvaihe elämättä jos hankkii lapset ennen kuin on edes työelämään päässyt.
Säälittävää se minusta on jos pitää nelikymppisenä hehkuttaa että on vapaa. Siinä on aika moni ovi jo sulkeutunut. Se vapaus mikä nuorella lapsettomalla on, sitä ei enää keski-ikäisellä olekaan.Jos vapaus on sitä että ”voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta” niin säälin lapsiasi. Vanhemman tehtävä on olla aikuinen eikä käyttäytyä kuin murrosikäinen.
Tiedätkö edes mistä puhut? Kuulostat todella nuivalta ihmiseltä.
Sain lapset 18 ja 28-v. Olen nyt 45 ja kyllä, vapaus joka lisääntyy koko ajan on ihan toisenlaista kuin nuorempana. En juuri silloinkaan kaivannut säännötöntä bilettämistä, kävin ulkona jonkin verran kun lapsi oli vähän isompi. Nyt ei ole niitä vähiäkään nuoruuteen kuuluvia paineita, vaan työ on melkein tehty ja elämä alkaa olla entistä enemmän itseni näköistä.
Miten lapsen syntymä voisi edistää teini-ikään jämähtämistä, en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on ylipäätään tehnyt lapsia, jos tavoite oli vain päästä niistä eroon? En nyt ihan ymmärtänyt pointtia. Olisit voinut olla vaikka koko tämän ajan "vapaa".
Siis häh?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Itse olen ”vasta” 30 ja lapset menossa kouluun syksyllä. Nyt on aikaa enemmän taas elää ja nauttia. Ihana ajatus, että alle 10v ja kaikki on lähteneet kotoa ja voin myydä tämän ison asunnon ja ostaa mökin 💖
Nyt vasta kaverit alkamassa tekemään vauvoja, eikä yhtään kateellinen olo! Musta jotenkin tuntuu, että näin vanhempana, jos tekisi lapsia - olisi se vaikeampaa. Kaikkea on vaan enemmän.. vastuuta, laskuja, kuin silloin 20 vuotiaana :)
Tehdään lapsia ja sitten haaveillaan, että päästään niistä eroon. Okei.
Ap on 4-kymppinen ja ei tajua, että ihmiset haluavat eri asioita elämältä. Älkää ihan tosissanne näyttäkö tyhmyyttänne tekemällä tallaisia aloituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Tähän kaikki vetoavat, pitää kerätä rahaa, jotta voisi sitten tarjota lapsilleen jotain enemmän. Mitä helvettiä sellainen alle 5-vuotias mitään tarvitsee? Ne Reimatecit ja merkkivaunut eivät ole lapselle, vaan sille äidille.
Kun ihmiset puhuvat paremmasta lapsiperheen taloudesta, oletan, että kaikki tarkoittavat isompaa kotia, elämyksiä kuten ulkomaan matkoja ja harrastuksia joihin on useammin varaa. Ei vaatteita tai merkkivaunuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös kannustan nuorena hankkimaan lapsia. Ei nyt ehkä alle parikymppisenä, mutta esikoinen olisi hyvä saada viimeistään 25 vuotiaana. Siihen mennessä on ammatti hankittu ja on ehtinyt lukemaan 10 - vuotta peruskoulun jälkeen. Rapautuminen on vielä helppoa ja omat vanhemmat sen ikäisiä että jaksavat autella arjessa.
Rapautuminen= raskautuminen
10 - vuotta peruskoulun jälkeen oli aika kuvaava.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä huvittavaa, että täällä ovat (tietysti) kaikki tyytyväisiä valintaansa. Kukaan ei tule harmittelemaan, että jäi lapsettomaksi, kun rupesi yrittämään vasta 35-vuotiaana ja parisuhdekin meni karille, tai sitten yritti liian aikaisin, onnistui ja parisuhde meni siksi karille.
Mitä järkeä harmitella asioita joita ei voi enää muuttaa? Eihän elämässä ehtisi muuta tehdäkään kuin katua menneitä valintoja.
Mäkin sain lapsen nuorena, juuri 22 täyttäneenä. Oli ammatti, asuntolaina ja aviomies. 17 vuotta myöhemmin on ammatin ja aviomiehen lisäksi myös yliopistokoulutus. Lapsi on iso, asuntolaina historiaa ja asiat muutenkin järjestyksessä, joten kokopäivätöissä ei enää tarvitse käydä. Minulle vapaus on nyt ihan erilaista kuin lapsettomana parikymppisenä, jolloin kaikki oli vielä edessä. Nyt on tilaisuus toteuttaa itseään. Jokainen tekee (toivottavasti) niin kuin parhaaksi näkee.