Lue keskustelun säännöt.
Onneksi ei ole enää pieniä lapsia!
21.06.2018 |
Olen seurannut siskoni elämää, jolla on pienet lapset ja pyyhin hikeä pelkästä katsomisesta. Sisko on minua 2 vuotta nuorempi. Itse sain lapset 22 ja 24 - vuotiaana ja he ovat jo yläkoulussa/ lukiossa. Teinien kanssa pääsee niin helpolla! Voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta. Töistä tullessani ovat laittaneet usein ruokaa, kävisivät kaupassakin puolestani, jos tarvitsisi.
Nyt kesällä sisko oli lasten kanssa meillä muutaman yön ja mikään ei sujunut. Oli maratoninukuttamisia, tissillä roikkumista, tappelua, pottatreenejä, itkupotkuraivareita ja korvatulehdusta.
Olen alle 40 ja vapaa tekemään vaikka mitä kun sisko on lähes saman ikäinen ja pallo jalassa seuraavat 10 vuotta ainakin.
Kannatti todellakin saada lapset nuorena!
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt tätä ajatustapaa että lapset ovat pallo jalassa. Miksi ihmeessä niitä sitten tekee jos ovat niin rasittavia että vuosikaudet vaan odotetaan että kasvavat eivätkä häiritse vanhempien vapaata, ihanaa omaa elämää.
Itse olen kokenut asiat aivan toisin. Elämäni lasten kanssa on minulle sitä ihanaa omaa elämää. Haikeudella ajattelen kuinka lapset aikanaan lentävät pesästä. Nautin jokaisesta päivästä ja koen samalla olevani vapaa. Olen saanut haunutkin siitä että en ole hankkinut pienelle vauvalle lapsenvahtia ja lähtenyt viettämään "omaa" aikaa. Tämä on tietysti niiltä joilla omatunto pauhaa kun on pakko päästä baariin.
Minulla on viisi lasta, joista yksi jo aikuinen ja viimeinen vielä vauva, eikä vieläkään ole ahdistanut päivääkään. Korkeakoulutuksenkin olen hyvin ehtinyt itselleni hankkia.
Miksi kiusaatte itseänne tekemällä lapsia, jos niistä pääseminen on suuri helpotus ja voi alkaa vihdoin elää omaa elämää? En minäkään lapsiini ripustaudu, vaan sopeudun aikanaan mummoelämään mutta ihmettelen tätä asennetta.
Joistakin teksteistä tosin paistaa kilometrin päähän että ollaan kateellisia niille jotka nelikymppisenä odottaa vauvaa, eikä itse enää uskalla tai puoliso ei suostu. Mua ei ainakaan tarvi kenenkään tulla säälittelemään siitä että minulla on vauva. Hänet on harkitusti rakkaudella tehty ja rakastan joka hetkeä hänen kanssaan niinkuin isompienkin.
Kuka voisi olla kateellinen nelikymppisenä vauvaa odottavalle? Mieti nyt vähän, mitä väität.
Sinä taidat olla kateellinen nelikymppiselle naiselle, jota ylipäätänsä on onnestanut ja odottaa vauvaa?!? Mutta minä en ole kade nelikymppiselle vauvan odottajalle, eikä kukaan, joka on itse ylipäätänsä saanut omia lapsia ja on tullut elämänsä aikana kerran tai useammin äidiksi ihan minkä ikäisenä tahansa!
Sitä paitsi nelikymppisenä saatuaan lapsen, on äiti itse vasta 58 vuotias, kun lapsi on Suomen lain mukaan aikuinen eli 18 vuotias! Eli äiti on vielä jonkin matkaa työikäinenkin, ja viralliseen eläkeikään on vielä vuosia aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks tästä lastenteon iästäkin täytyy aina vängätä... Ihmisillähän on aivan erilaiset elämät ja elämäntilanteet. Toinen haluaa lapsia 20v, toinen 29v, kolmas haluaa vaikkapa yrittää vasta lähempänä 40v ja joku taas ei halua lapsia ikinä. Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää?!?!
Olen ehkä kaikista hulluin. Sain esikoisen 21 vuotiaana ja nuorimmaisen 37 vuotiaana, nyt melkein viisikymppisenä taistelen murkkuikäisten ja aikuisten lasten kanssa, kaiken huipuksi olen jo mummukin,joten ihan kiva.. Ei edes yhtä juhannusta saada vietettyä ilman suurempia tragedioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua nukuttamiset ja imetykset ole haitanneet. Ihanaa köllöttelyä. Potalle oppimisesta en repinyt stressiä, ajattelin että kyllä kouluiässä lapset viimeistään on vaipatta. Korvatulehduksia ei ole ollut.
Olen tosin vasta 34v ja nuorin on alle kuukauden ikäinen, eli kaipa minä näihin vanhoihin äiteihin lukeudun.Mutta onpa vain ihanaa silti. Rahaa on, avioliitto kestänyt vuosikausia ja olen kyllä nyt paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Meillä syödään terveellisesti ja liikutaan paljon.
Kaikista parhainta on taloudellinen vapaus. Ei tarvi murehtia voiko ostaa uutta talvipukua tai itselle lenkkareita, riittäkö raha ruokaan ja entäs jos astianpesukone menee rikki. Siinä kun marssii kauppaan ja ostaa mitä tarvii. Omalla kohdallani en ainakaan parikymppisenä olisi näin voinut tehdä. Oli korkeakouluopinnot niin pahasti vielä kesken siinä iässä.
Näin me ollaan erilaisia. Olen samanikäinen kuin sinä ja tulisin hulluksi jos mulla nyt olisi vauva. Lapset ihania alakouluikäisiä, vauva-ajasta en ikinä tykännyt toi sun kuin nyt tästä ajasta heidän kanssaan. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut huolehtia, ei silloin eikä nyt.
Mikä tarve ihmisillä on hankkia lapsia väkisin huonossa taloudellisessa tilanteessa, huonossa parisuhteessa jne. Sitten halutaan niistä vaan mahdollisimman äkkiä eroon? En käsitä. Mikään pakko ei ole lapsia tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ainakaan ois todellakaan ollut varaa tehdä lapsia parikymppisenä. Hyvä ku itsensä elättää just ja just.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oo ikinä ymmärtänyt tuota, että säälitään jotain, kun sillä on pienet lapset.
Et ap itsekkään sääliä varmaan kaivannut, kun omasi oli pieniä?
Ihan niinkuin joku jo tuossa kirjoitti, silloin kun sinun lapset on olleet pieniä ei siskollani ollut lapsia vaan oli vapaa menemään. Ehkä hän sääli sinua silloin ja ajatteli, että sulla menee nuoruus hukkaan pienten lasten kanssa.Ja ajatella jotkut tekee lapsia nuorena ja vielä lisää sitten myöhemmällä iällä, eli aloittaa ns. Alusta. Eivätkä hekään kaipaa kenenkään sääliä. Jokainen tekee varmasti itselleen parhaalla tavalla.
Omat lapseni olen saanut 21 ja 23 vuotiaina ja nyt kun olen 36v. On omat lapset jo isoja.
En ymmärrä miksi ketään pitää arvostella, itse tapasin lasteninisän ollessani 19v ja ollaan siis edelleen onnellisesti yhdessä.
Kun lapset syntyi ja oli pieniä ei meillä ollut paljon rahaa ( olin kotona kunne kuopus oli 3v.), silti oltiin onnellisia ja pärjättiin hyvin. Ei ne pienet lapset kummoisia tarvitse.
Nykyään meil on oikein hyvät tulot ja vara ostaa teineille merkkivaatteet ja maksaa kalliit harrastukset.Eikä tulisi mieleenkään sääliä ketään joka saa lapset myöhemmällä iällä.
Ihana. Sinulla on mennyt melkin kuten itselläni. Olin 19v kun tapasin mieheni ja lapset sain 21 ja 23v. Tosin olen nyt 29v ja kolmas tulossa.
Olin aiemista myös kotona kunnes nuorempi oli 3v. Tässä välissä opiskelin ja meillä on myös nyt hyvät tulot. Tietysti miehellä paremmat, mutta tähän koulutukseen olisin mennyt jokatapauksessa, oli lapsia tai ei. Olen kuullut paljon sääliä siitä, että nyt kun isommat ovat jo isoja, joudumme aloittamaan alusta.
Me taas olemme tähän tyytyväisiä. Kaikki eivät ole teinejä yhtä aikaa ja saimme opiskeltua myös ammateihin, joista pidämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua nukuttamiset ja imetykset ole haitanneet. Ihanaa köllöttelyä. Potalle oppimisesta en repinyt stressiä, ajattelin että kyllä kouluiässä lapset viimeistään on vaipatta. Korvatulehduksia ei ole ollut.
Olen tosin vasta 34v ja nuorin on alle kuukauden ikäinen, eli kaipa minä näihin vanhoihin äiteihin lukeudun.Mutta onpa vain ihanaa silti. Rahaa on, avioliitto kestänyt vuosikausia ja olen kyllä nyt paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Meillä syödään terveellisesti ja liikutaan paljon.
Kaikista parhainta on taloudellinen vapaus. Ei tarvi murehtia voiko ostaa uutta talvipukua tai itselle lenkkareita, riittäkö raha ruokaan ja entäs jos astianpesukone menee rikki. Siinä kun marssii kauppaan ja ostaa mitä tarvii. Omalla kohdallani en ainakaan parikymppisenä olisi näin voinut tehdä. Oli korkeakouluopinnot niin pahasti vielä kesken siinä iässä.
Et todellakaan lukeudu "vanhaksi" äidiksi. Onnea sinulle elämääsi ja nauti lapsistasi, kun ovat pieniä, ja vielä ehdit elämään tätä itsenäistä ja vapaatakin naisen elämää edessäsi päin, takaan ja vannon kokemukseni perusteella, että kun lapsesi aikoinaan kasvavat aikuisiksi ja lähtevät ns. lentäen kotipesästään, niin olet itsekkin vielä ihan nuorekas, ja elämä suorastaan hymyilee sinulle; ja lapsettomat kanssasiskokset kadehtivat sinua valtavasti, sillä meillä on jotain, mitä heillä ei ole, eikä tule olemaan! Itse olen jo mummoutunut, ja tää aika elämässäni on ollut myös ihan huikeeta. Saan seurustella lapsenlapsemme kanssa silloin tällöin ja tuo vaan iloa kaksinverroin elämääni, kun suoranainen kasvatusvastuu ja elatusvelvoitteet ovat lapsenlapsemme omilla vanhemmillaan, kuten oli aikoinaan itselläkin, ja siitä selvittiin ihan hyvin ja nyt senkun nautitaan mieheni kanssa huippuhyvästä rikkaasta perhe-elämästä! Eikä ole yksinäistä koskaan!
Ei mua nukuttamiset ja imetykset ole haitanneet. Ihanaa köllöttelyä. Potalle oppimisesta en repinyt stressiä, ajattelin että kyllä kouluiässä lapset viimeistään on vaipatta. Korvatulehduksia ei ole ollut.
Olen tosin vasta 34v ja nuorin on alle kuukauden ikäinen, eli kaipa minä näihin vanhoihin äiteihin lukeudun.
Mutta onpa vain ihanaa silti. Rahaa on, avioliitto kestänyt vuosikausia ja olen kyllä nyt paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Meillä syödään terveellisesti ja liikutaan paljon.
Kaikista parhainta on taloudellinen vapaus. Ei tarvi murehtia voiko ostaa uutta talvipukua tai itselle lenkkareita, riittäkö raha ruokaan ja entäs jos astianpesukone menee rikki. Siinä kun marssii kauppaan ja ostaa mitä tarvii. Omalla kohdallani en ainakaan parikymppisenä olisi näin voinut tehdä. Oli korkeakouluopinnot niin pahasti vielä kesken siinä iässä.