Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Tarkkana niiden kaloreiden kanssa! Ethän syö suruun tai yksinäisyyteen, tyhjään oloon? Hanki harrastuksia ja hyviä ystäviä, vaikka vapaaehtoistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mun elämä oli tuollaista kun asuin ulkomailla. Ei tosin ollut lapsia! Ihania muistoja, mutta aikaansa kutakin :)

jostain syystä toi neljän lapsen äidin elämäntyyli kuullostaa kauhealta. Ei kiitos joka päivä, 

Päivät vapaalla upeassa säässä ei kyllä kuulosta yhtään pahalta verrattuna siihen elämään mitä varmasti vietät. Voi lukea mielinmäärin, harrastaa, kehittää itseään ja ylipäätään nauttia elämästä (eikö se ole elämän pointti? Elämme vain kerran ja jokainen hetki, jonka viettää töissä, on poissa siitä elämästä). 

Juu, mä olen downshiftajaana täysin samaa mieltä. Toteutus on vaan ihan eri. Meidän lapsi on jo aikuistumassa, molempien päivät menevät harrastaen, ja liikkuva kesäkoti on tällä hetkellä matkalla parkkiin Jäämerelle. Mikä elämä on päivät tauolla ja jatkuu kun mies palaa töistä ja muksut koulusta...? Kuulostaa vankilalta, vapautta sen olla pitää.

Vierailija kirjoitti:

luen näitä kuin jotain kaukaisia kauhutarinoita...Sohvaltani jossa saan laiskotella rauhassa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Ei tarvi ketään palvella ja saan tehdä mitä haluan. Olenpa taas onnellinen että en ole lisääntynyt.

Olen onnellinen puolestasi. Ja niiden mahdollisten jälkeläisten puolesta. Niistäkin olisi tullut sohvaperunoita :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luen näitä kuin jotain kaukaisia kauhutarinoita...Sohvaltani jossa saan laiskotella rauhassa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Ei tarvi ketään palvella ja saan tehdä mitä haluan. Olenpa taas onnellinen että en ole lisääntynyt.

Olen onnellinen puolestasi. Ja niiden mahdollisten jälkeläisten puolesta. Niistäkin olisi tullut sohvaperunoita :(

hahah :D No sellaisia jälkeläisiä olisin jaksanutkin. Jotka olisivat rauhassa hoitaneet omat asiansa pienestä pitäen ja viihtyneet hiljaa kotisohvassa. Mutta semmoisia lapsia en ole vielä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ruuhkavuodet ei ehtineet edes alkaa. Ex ei kestänyt elämää lapsen kanssa edes yhtä viikkoa.

Näin kävi minullekin ja täysin yllättyksenä. Vauva on nyt viisi päivää vanha ja mies ilmoitti haluavansa olla vapaa ja asua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jollei puolisolla ole persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tai väkivaltaisuutta, niin kannattaa kuitenkin yrittää istua alas ja keskustella asiat molempien näkökulmasta syyttelemättä auki.

Muistakaa mitä tuli luvattua: ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.”

Nyt voi olla parisuhteessa ne vastoinkäymisten ajat, joten sisulla ja tahdolla siitä selviää! Ei pidä heti luovuttaa.

Eikä se vaihtamalla parane. Elämä on eron jälkeen vaikeampaa, koska ei ne entiset ihmiset elämästä ainakaan katoa. Päinvastoin, tulee lisää säätäjiä mukaan.

Entä, jos ei ole luvannut niin myötä- kuin vastoinkäymisissä? Silloinko saa luovuttaa?

Ja kehtaan väittää, että on tilanteita, joissa vaihtamalla paranee.

Ihan varmasti on tilanteita, joissa vaihtamalla paranee. Minulla parani jo siinä, kun huomasin eron jälkeen miten rentoa ja vapauttavaa on asua ilman eksää. Myöhemmin kun tutustuin toisenlaisiin miehiin, niin se mindblowing fiilis mikä tuli, kun tajusi, ettei kaikki miehet ole kuin epävakaa persoonallisuushäiriöinen ex, oli riemastuttava! On olemassa vakaita, rauhallisia, rationaalisesti ajattelevia ja käyttäytyviä miehiä. On ystävällisiä, kohteliaita, huomioivia, normaaleja miehiä. IHANAA! Ja onnea eksän uudelle kihlatulle😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Ei tuo mikään sinkku ole, vaan sinkkuudesta haaveileva. Ei kukaan sinkku vietä tuollaisia päiviä. Liian tylsää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollei puolisolla ole persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tai väkivaltaisuutta, niin kannattaa kuitenkin yrittää istua alas ja keskustella asiat molempien näkökulmasta syyttelemättä auki.

Muistakaa mitä tuli luvattua: ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.”

Nyt voi olla parisuhteessa ne vastoinkäymisten ajat, joten sisulla ja tahdolla siitä selviää! Ei pidä heti luovuttaa.

Eikä se vaihtamalla parane. Elämä on eron jälkeen vaikeampaa, koska ei ne entiset ihmiset elämästä ainakaan katoa. Päinvastoin, tulee lisää säätäjiä mukaan.

Entä, jos ei ole luvannut niin myötä- kuin vastoinkäymisissä? Silloinko saa luovuttaa?

Ja kehtaan väittää, että on tilanteita, joissa vaihtamalla paranee.

Onpa hyvinkin. Varmaan juoppojen ym. exät ovat samaa mieltä. T: patologisen mustasukkaisen miehen normaaliin vaihtanut

Vaihtamalla paranee, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Korjaus, ruokaan keskittynyt rouva. Jos runsaiden yksityiskohtien on tarkoitus herättää kateutta, niin metsään meni jo neljän lapsen kohdalla. Loppu ei kompensoi 😁

Ai miten se ei kompensoi. Normaalia elämää minulle, ei perheellisen elämä ole kituuttamista, valintoja. Elän terveellisesti, en juo alkoholia. Meidän talon varustukseen kuuluu uima-allas palmupuineen. En asu Suomessa. Cheers tarkoittaa myös samaa kuin thanks:) Sinä tietysti luulit että se tarkoittaa kippis:) Minulla on neljä lasta ja mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Korjaus, ruokaan keskittynyt rouva. Jos runsaiden yksityiskohtien on tarkoitus herättää kateutta, niin metsään meni jo neljän lapsen kohdalla. Loppu ei kompensoi 😁

Ai miten se ei kompensoi. Normaalia elämää minulle, ei perheellisen elämä ole kituuttamista, valintoja. Elän terveellisesti, en juo alkoholia. Meidän talon varustukseen kuuluu uima-allas palmupuineen. En asu Suomessa. Cheers tarkoittaa myös samaa kuin thanks:) Sinä tietysti luulit että se tarkoittaa kippis:) Minulla on neljä lasta ja mies. 

Vastasin toiseen kohtaan. T:downshiftaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mun elämä oli tuollaista kun asuin ulkomailla. Ei tosin ollut lapsia! Ihania muistoja, mutta aikaansa kutakin :)

jostain syystä toi neljän lapsen äidin elämäntyyli kuullostaa kauhealta. Ei kiitos joka päivä, 

Päivät vapaalla upeassa säässä ei kyllä kuulosta yhtään pahalta verrattuna siihen elämään mitä varmasti vietät. Voi lukea mielinmäärin, harrastaa, kehittää itseään ja ylipäätään nauttia elämästä (eikö se ole elämän pointti? Elämme vain kerran ja jokainen hetki, jonka viettää töissä, on poissa siitä elämästä). 

Olen tämä kauhisteltu neljän lapsen äiti:) Mun elämä on ihan elämisen arvoista. En istu joka päivä altaan reunalla vaikka voisin ja olen kotityöt hoitanut niin etteivät ne vie suurta osaa ajasta. Hoidan perheelle aamupalat ennenkuin lähtevät ovesta pihalle mutta lapset on opetettu pienestä pitäen huolehtimaan omien huoneidensa siisteydestä, vaatteiden viikkamisesta ja kaappiin laitosta. Palvelevat itse itseään. Nuorin on 10 v. Muutama vuosi oli aika haipakkaa aikanaan mutta nykyään on rentoa. Mä hoidan kaikki kodin juoksevat asiat, ne olen hoitanut niin että vievät mahdollisimman vähän aikaa ja energiaa. Olen todellakin perinteinen kotirouva ja mieheni tekee kaikkensa että minulla ja lapsilla on hyvä olla. Arvasin että joku ottaa esille sen mitä työmatkalla tapahtuu. Jos jotakin tapahtuu niin sitten tapahtuu. Mä olen kasvanut yli tuon vaiheen jo vuosia sitten jossa kaikkea pitää epäillä. Mies on sitä tyyppiä joka kerran menee naimisiin ja pysyy naimisissa. Mies huomioi, halaa ja meillä on todella läheiset välit, voidaan puhua kaikesta. Mies tykkää raportoida tekemisistään. On todella hellyydenkipeä kotona, töissä on pomon asemassa ja joutuu olemaan aika kova joskus muita kohtaan. Lapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Voisin minäkin häntä pettää, vapaa-aikaa on ja mahdollisuuksia ollut yllinkyllin. Mies on sanonut että luottaa minuun tässä kohtaa. Olen pitänyt itsestäni hyvän huolen, yksin ei tarvitsisi olla. Minulla on muutamia sinkkuystäviä, kaikki haluavat itselleen miehen. Aika rankkaa se on työn lisäksi ja kun ikääkin tulee koko ajan enemmän niin pitää itsensä posh-kunnossa jotta saa napattua kunnon miehen itselleen. En missään nimessä haluaisi olla sinkku!

Jos meille nyt ero jostain syystä tulisi niin talous olis turvattu loppuelämäksi mutta kaipaisin miestäni silti. Raha ei korvaa läheisyyttä ja rakkautta ja yhteisiä muistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan avioliiton, vuosia elämästään ja pahimmillaan vielä mielenterveytensä ruuhkavuosille. Ei ole esimerkiksi mitään pakottavaa tarvetta tehdä lapsia niin lähekkäin että on kaksi vaippaikäistä. Ainoa syy tähänkin on se, että olisi "kiva" kun on pieni ikäero. Hinta vaan on todella kova, mitä tästä kivasta maksetaan. Sitten kun siihen liittää vielä äitiyden ylisuorittamisen (täysimetys, sormiruokailu, kiintymyysvanhemmuus jne), joka ei edes mitenkään todistettavasti valmistele lasta tulevaan elämään vaan äidit tekevät tätä oman itsensä vuoksi (kukaan lapsi ei traumatisoidu siitä, että saisi joskus pullosta. Äiti vain menettää mahdollisuuden sanoa muille, että on täysimettänyt).

Ei ole myöskään hyvä kasvattaa lasta niin pumpulissa, ettei lapsi joudu kohtaamaan mitään ikäviä tunteita ja kokemuksia, vaikka ne ovat kiinteä osa elämää ja sitä aikuisuus kuitenkin tuo tullessaan väkisinkin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kasvaneet lapsuuden, jossa lasta on suojeltu kaikilta negatiivisilta ja ikäviltä tuntemuksilta ja kokemuksilta. Kyseiset ihmiset ovat romahtaneet eivätkö ole osanneet yhtään käsitellä sitten tulevan elämän tapahtumia, koska siihen ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää mitään työkaluja. 

Aika paljon voi vaikuttaa kuitenkin omilla valinnoillaan siihen, kuinka rankan ja suorituskeskeisen elämän sitä itselleen rakentaa.

Faktat! Täysimetyksessä vauva voi tietenkin juoda äidinmaitoa pumpattuna myös pullosta!

Toki imetys vastii aina isoa sitoutumista, mutta äidin taakkaa voi helpottaa niin että vauva juo välillä pullosta, niin äiti saa mennä menoilleen tai levätä.

Jatkan...tekstissäsi oli kyllä muuten pointtia! Suorittamisen puolelle ei kannata mennä! Joillekin, kuten minulle, täysimetys on tärkeää, mutta sitten olen luistanut välillä monesta muusta vähemmällä, kuten siitä, ettei kodin tarvinnut eikä tarvitse olla tiptop.

Siihen täysimetykseenkään ei vaan ole mitään sellaista syytä, mikä edesauttaisi lasta vaan enemmänkin sinua itseään. Korvike silloin tällöin ei todella vaikuta mihinkään kokonaiskuvassa eikä todella traumatioi lasta tai aiheuta elämänkestoisia terveysongelmia. Päinvastoin, jos esimerkiksi maitoa ei ole tarpeeksi tai se ei sisällä tarpeeksi energiaa (mikä on myös täysin mahdollista), en itse ainakaan pidä lasta nälässä niin että pitää imettää tunnin kahden välein. Äitien olisi hyvä tiedostaa, että tuollaista tehdään kuitenkin oman itsensä ja sen vuoksi että voi sanoa suorittaanensa tämän osan äitiydestä kuin lapsen vuoksi, jolle asia on merkityksetön. 

Niin, mitä sitten vaikka joku ei halua antaa korviketta? Miksi se on sinulle noin siuri ongelma? Ei kai kukaan olekaan väittänyt sen traumatisoivan tms?

Minä imetin toista kokonaan, koska se onnistui. Toisen kanssa ei riittänyt pelkkä rintamaito. Vauvoilla on kausia kun ovat enemän rinnalla ja kausia kun vähemmän. Ei tämän pitäisi olla pois sinulta tai muiltakaan korvikkeen antajilta.

Enkä minä ainakaan ole okinä sanonut suorittaneeni äitiyttäni sen vuoksi, että imetin, eikä lapseni sen aikana hoidossa ollut. Meillä ei ole ikinä alta 3v ollut yökylässä ilman vanhempaansa. Jotkut antavat hoitoon jo alta 1v ja mitä sitten? Jokaisella perheellä on ne omat tapansa. Mitä sinua haittaa jonkun sormiruokailu? He kokevat sen mielekkäämpänä vauvan kanssa, itse en jaksaisi sitä sotkua siitä, olen laiska siivoaja ja en jaksaisi ylimääräistä.

Meillä kaksi ensimmäistä on 2v ikäerolla. Ihan huippu ikäero ollut. Ovat nyt 8v ja 6v. Edelleen olen sitä mieltä, että aivan paras ikäero, meillä on toiminut hyvin. Enkä koe, että meillä olisi ollut mitään kamalia ruuhkavuosia vielä. Enemmän minua pelottaa miten syksyllä syntyvä kolmas mahtuu kahden tiiviisti aikaa viettävän sisarensa joukkoon. Innolla toki hekin odottavat, mutta ikäero on suuri.

Ja en tiedä olitko sinä vai toinen vastaaja, joka povasi varmaa avioeroa kun hätiköiden lapset tehdään kun biologinen kello tikittää. Me ehdimme olla yhdessä 7kk ennen kuin raskauduin ensimmäin kerran. Oltiin 19v tuolloin kumpikin. Meillä on toiminut, edelleen yhdessä. Tosin me yritämme ottaa rennosti ja mennä sen mukaan mikä milloinkin parhaalta tuntuu. En itse jaksa nipottaa jostain kestovaippailuista jne, pääasia, että arki sujuu ja sen jaksaa. En tunne tuollaisia pakolla suorittajia joista sinä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.

Ei ole, tästä ollaan puhuttu ihan miehen aloitteesta, enkä minä edes epäillyt että olisi ollut, tiedän miehen menemiset ja tekemiset niin hyvin ettei olisi mahdollistakaan. Ap

Sitä voi nähdä lounaalla, tai mies lähtee joku päivä vähän aikaisemmin töistä.

Kyllä on ihan klassiset oireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.

Ei ole, tästä ollaan puhuttu ihan miehen aloitteesta, enkä minä edes epäillyt että olisi ollut, tiedän miehen menemiset ja tekemiset niin hyvin ettei olisi mahdollistakaan. Ap

Sitä voi nähdä lounaalla, tai mies lähtee joku päivä vähän aikaisemmin töistä.

Kyllä on ihan klassiset oireet.

Ei ole, eikä mulla ole koskaan ollut syytä epäillä meihen rehellisyyttä. Jos joku olisi, olisi kertonut. Vaikka moni säätää ja pettää, eivät kaikki, vaikka olisi isompia ongelmiakin. Ap

Pahimmalta tässä tuntuu se epäreiluuden kokemus, että minä suostuin lastentekoon enemmän miehen kuin omasta halustani - siis en vastentahtoisesti, mutta selvästi enemmän miehen halusta. Ja nyt minä sitten olen ollut vuosia väsyneempi, rasittuneempi, kiireisempi, rumempi ja tylsempi ihminen (ei aikaa eikä energiaa tehdä mitään kiinnostavaa) eikä mies edes huomioi yhtään kuten haluaisin eikä minun tietenkään auta sitä vaatia (olen yrittänyt) vaan ainoa mitä voin on yrittää vain jaksaa panostaa itse enemmän ja toivoa parasta. Mikä tuntuu epäreilulta ja paskalta kerta kaikkiaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja :,D tuli tästä mieleen kun esikoisemme aloitti päivähoidon, papereihin pistettiin miehen nimi joka työskentelee samalla paikkakunnalla, eli hän pääsee hakemaan jos lapsi sairastuu ja hän vie ja tuo lapsen. Päikystä jatkuvasti kuitenkin soitettiin minulle, kyseltiin ja infottiin lapsen asioita! Ei ihme että kaikki kaatuu äitien niskaan.

Me olimme koko perheen voimin terveyskeskuksessa (kaikilta otettiin testejä). Hoitaja tarkisti heti, että minun puhelinnumeroni on oikein ja lupasi soittaa lasten tulokset. Sitten hän lisäsi: "Täällä on myös isän numero - saako siihenkin soittaa?". Puheterapeutti ojentaa kyselykaavakkeet minulle (mies seisoo vieressä) ja sanoo, että sinä varmaan otat nämä kun äidit yleensä muistaa nämä paremmin. Koulusta soitetaan aina ensimmäisenä minulle.

Meillä pyritään jakamaan vastuuta tasaisesti, eikä mies ole mikään kakkosvanhempi, mutta usein tuntuu, että ympäristö tukee sitä asennetta, että miehen ei tarvitse tai mies ei osaa ottaa yhtä suurta vastuuta. Joskus tämä näkyy myös niin, että miestä kehutaan ja kiitellään kun suuremmastakin urotyöstä kun hän tekee jotain, mikä äidille olisi ihan normaali rutiinihomma... Jos mies ei halua osallistua perheen asioista huolehtimiseen, tämä asenne tekee velttoilusta helpompaa ja hyväksyttävämpää, ja toisaalta osallistuvaa miestä ympäristön asenne voi lannistaa. Minua ainakin harmittaisi, jos eri tahot olettaisivat minun olevan kykenemätön vastaamaan muutamaan lastani koskevaan monivalintatehtävään.

Samanlaisia kokemuksia.

Kaiken kruunaa se kun mies käytti vauvaa neuvolassa ja sai ohjeistuksen "sano sitten äidille että..." ja antoi hoito-ohjeen ihottuman hoitoon.

Se vähän taas ihmetytti miksi joku imetyskeskustelu tänne eksyi, itse ainakin mietin vuoden kumpaakin siksi, etten olisi edes jaksanut mitään pullonpesurumbaa ja mitö enemmän imettää, sitä paremmin kilot lähtee. Vauvavuosi on myös niin äkkiä ohi ettei sen pitäisi kenenkään suhdetta pilata. Meillä ainakin alkoi mennä todella huonosti vasta kuopuksen vauvavuoden jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.

Not.

Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Siitä olen samaa mieltä että ei kannata sinnitellä.

En kuitenkaan neuvoisi heti lähtemään.

Meillä oli samanlainen kamala aika kuin AP:lla niihin aikoihin kun lapset olivat alaluokilla. Silloin purkautui kakki se pikkulapsiajan väsymys puolison niskaan puolin ja toisin.

Vihasin miestäni ja koin ettei mikään mitä teen riitä hänelle. Aina meni jotenkin huonosti ja väärin.

Lopulta puhuttiin tilanteesta ja huomattiin että kummallakin on kamalaa kotona. Päätettiin siltä istumalta että aletaan tekemään sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli, ja kotiin ostetaan vain sellaisia asioita jotka saavat hymyilemään. Ihan vaan ensiapuna sille että kotiin olisi kivempi tulla.

Puhuttiin myös omista tarpeistamme ja siitä miten toivoo toisen käyttäytyvän silloin kun itse on kiukkuinen.

Pidettiin niistä kiinni, ja tilanne alkoi korjaantumaan.

Tämä onnistuu jos kumpikin on valmis tekemään töitä tilanteen korjaamiseksi. Yksin ei parisuhdetta voi paremmaksi muuttaa. Siksi ero on järkevä vaihtoehto jos toinen puolisoista ei halua tehdä mitään suhteen korjaamiseksi, tai pahimmillaan esittää vaan vaatimuksia toiselle.

Meillä se kuitenkin onnistui.

Nyt meillä on hauska koti, teini-ikäiset lapset ja hyvä parisuhde.

Ja siitä pidetään edelleen kiinni että kotiin ostetaan vain sellaisia asioita joista tulee hyvälle mielelle.

Esimerkiksi ei osteta tylsää tuolia vanhan rikkoontuneen tilalle, vaan katsellaan vaihtoehtoja kunnes hyvä löytyy.

Kuulostaa rohkaisevalta. Kauanko teillä vaikein vaihe kesti ja oliko se täysin ilman läheisyyttä ja seksiä? Koko ajan vain mietin että minä en halunnut parisuhteeseen saadakseni väsyneenä riidellä lasten asioista ja kotitöistä yms. vaan saadakseni läheisyyttä ja seksiä, mitä nyt en saa lainkaan niin onhan se selvää etten halua tällaista elämää. Oman toiminnan muuttaminen ja kärsivällisyys voisi tietenkin auttaa koska vaikka alussa tuli kuva ettei meistä kiinnosta yrittää parantaa mitään niin ei se niinkään ole, miestä vain tuntuu suhteen huono jama kuormittavan vähemmän kuin minua koska miehellä on paremmat mahdollisuudet elää vapaammin tässäkin tilanteessa. Ap

En osaa sanoa kauanko vaikea vaihe kesti. Se tuli jotenkin hiipimällä ja sen vaan jossain vaiheessa huomasi. Että elämä on mennyt kamalaksi.

Sitten kun alettiin aktiivisesti korjaamaan tilannetta niin siihen meni kuukausia että tilanne korjaantui.

Pieniä helpotuksen merkkejä tuli kyllä heti kun alettiin korjaamaan asioita. Ja alettiin halaamaan toisiamme.

Läheisyys tosiaan oli kadonnut ja sekin piti ottaa puheeksi.

Yksi ongelma meillä oli se, että muutuin kiukkuiseksi ilman läheisyyttä. Ja mies ei uskaltanut halata kun olin kiukkuinen. Hän sanoi ettei tiennyt miten uskaltaa olla kun suutuin kaikesta.

Nykyään mies tietää että kiukkuisena tarvitsen läheisyyttä. Ja itsekin osaan sen nykyään miehelle sanoa.