Lue keskustelun säännöt.
Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista
17.06.2018 |
En jaksa enää yrittää pitää perhettä väkisin kasassa, jos ja kun se tuntuu vaativan sitä että luovun kaikista omista tarpeistani - tai ainakin selvästi enemmän kuin mies, jolta lisäksi joudun ottamaan jatkuvasti paskaa niskaan. Mies esimerkiksi alkaa syytellä minua jostain tai yrittää osoittaa huonouttani lastenkin kuullen kun lapset ovat sairastuneet ja sitä härdelliä hoidetaan yöllä tai kun joku muu akuutti stressitilanne tulee niin eivät vain hermot sillä pidä. Mies ei myöskään halua seksiä lainkaan ja suhtautuu minuun muutenkin sillä tavalla inhottavasti usein etten viihdy kotona enää vaan olen koska lasten takia pakko. Eniten elämässä minua motivoi nyt suunnitella uutta elämää vapaana. Olen kestänyt jo liiankin pitkään.
Kommentit (166)
Ex-vaimo ajatteli varmasti juurikin noin. Jälkeenpäin itketään kun menee huonosti, mutta nyt ei voikkaan syyttää minua. Olin kaikessa huono ja kaiken pahan alku. En ole koskaan ollut näin vapautunut kuin tuon avioliiton jälkeen. Rouvalla ei elämä ole lähenyt luistamaan, mistä lie johtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko persoonallisuushäiriöisen kanssa mahdollista elää onnellista perhe-elämää? Voiko tuollainen ihminen oppia olemaan satuttamatta toisia? Millaista käytöstä pitäisi vielä sietää ja mihin vetää raja? Onko esim. tuo mainittu huutaminen, kiroilu ja haukkuminen jo liikaa? Vai tapahtuuko sitä muillakin esim. riidellessä?
Tuskin on, se ei ole mikään pikku juttu jos diagnisoidaan tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiukuttelevaa ääliötä pitäisi terapoida tai ymmärtää? Mies voi itse hoitaa/hoidattaa itsensä kuntoon ja puolison kanssa kuuluu puhua asiat. Jos äijä ei tähän kykene niin ero on paras kaikille.
Vanhempien suhde on lasten koti ja turva. Lapsilla ei siis ole kotia eikä turvallisuudentunnetta tuossa tilanteessa, eikä "isä" kykene isäksi. Hiton moni aikuinen mies on samanlainen heikko luuseri.
Eroa.
T. Kohtalotoveri 53 v.
Onkohan mun mies tällainen "ääliö"? Peruskiltti, ei ryyppää ja riehu, ei olisi ikinä väkivaltainen, pihi, ilkeä tms. Mutta.
Luottamus on puuttunut alusta asti, aina vain lisääntyvää salailua ja valehtelua. Ihan pikkuasioista ja tosi isoissakin, mm.irtisanoutui työstään salaa kun olin äitiyslomalla. Siis luulisi että tuollaisista keskusteltaisiin ensin, vaikuttaa kuitenkin koko perheeseen. Ja luulisi että haluaisi puolison kanssa jakaa huoliaan ja ilojaan. Siis mikä parisuhteen perusta on jos ei asioiden jakaminen?
Kyseinen mies ei muutenkaan osallistu mihinkään yhteiseen mitä en erikseen käske, ei tunnu kuulevan mitä puhun vaan isotkin asiat on aina mennyt jotenkin ohi. On omissa oloissaan ja stressaantuu helposti. Hänellä on aina jotenkin raskasta, ahdistuu herkästi ym.
Onkos av-raadin mielestä tällä suhteella mitään toivoa kun ei tunnu asiat muuttuvan vaikka viim.5v olen puhunut erosta? Miten paljon itsestä on uhrattava? Mitä tästä saa? Katkeroituu lopulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiukuttelevaa ääliötä pitäisi terapoida tai ymmärtää? Mies voi itse hoitaa/hoidattaa itsensä kuntoon ja puolison kanssa kuuluu puhua asiat. Jos äijä ei tähän kykene niin ero on paras kaikille.
Vanhempien suhde on lasten koti ja turva. Lapsilla ei siis ole kotia eikä turvallisuudentunnetta tuossa tilanteessa, eikä "isä" kykene isäksi. Hiton moni aikuinen mies on samanlainen heikko luuseri.
Eroa.
T. Kohtalotoveri 53 v.Onkohan mun mies tällainen "ääliö"? Peruskiltti, ei ryyppää ja riehu, ei olisi ikinä väkivaltainen, pihi, ilkeä tms. Mutta.
Luottamus on puuttunut alusta asti, aina vain lisääntyvää salailua ja valehtelua. Ihan pikkuasioista ja tosi isoissakin, mm.irtisanoutui työstään salaa kun olin äitiyslomalla. Siis luulisi että tuollaisista keskusteltaisiin ensin, vaikuttaa kuitenkin koko perheeseen. Ja luulisi että haluaisi puolison kanssa jakaa huoliaan ja ilojaan. Siis mikä parisuhteen perusta on jos ei asioiden jakaminen?
Kyseinen mies ei muutenkaan osallistu mihinkään yhteiseen mitä en erikseen käske, ei tunnu kuulevan mitä puhun vaan isotkin asiat on aina mennyt jotenkin ohi. On omissa oloissaan ja stressaantuu helposti. Hänellä on aina jotenkin raskasta, ahdistuu herkästi ym.Onkos av-raadin mielestä tällä suhteella mitään toivoa kun ei tunnu asiat muuttuvan vaikka viim.5v olen puhunut erosta? Miten paljon itsestä on uhrattava? Mitä tästä saa? Katkeroituu lopulta?
Saatko kelvollista seksiä? Onhan etenkin isojen asioiden salailu merkki jostain persoonallisuushäiriöstä sekin ja ymmärrettävästi suhde tuntuu sietämättömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Syömään keskittynyt sinkku 😇
Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Joskus kuitenkin kannattaa. Sinun,minun ja meidän lapset, mies oli aina töissä (pakkokin) oli laskuja ja ulosottoa, yrittäjyys mennyt alta, oli rahapulaa ja itsellä töitä aina silloin kun mies oli kotona. Välillä niin hermoja raastavaa,masentavaa ja riideltiin ja ajattelin monta kertaa avuioeroa. Rakkaus kantoi kuitenkin aina ja nyt 22 vuoden jälkeen edelleen rakastuneina yhdessä. Vuosien saatossa kaikki helpottui, lapset kasvatettiin aikuisiksi ja nyt kahdestaan yhdessä. Rakkaus kantaa yhä, ja t iedän, että me kestetään kaikki yhdessä.Ja parasta, vanhetaan yhdessä jos elää saamme !
Ja niinhän me luvattiin silloin kerran: myötä-ja vastamäessä,kunnes kuolema erottaa.
Ajatelkaa, jos muillakin elämän osa-alueilla luovutettaisiin yhtä nopeasti kuin nykyään perheessä ja parisuhteessa. Suomessa ei valmistuisi yhtään lääkäriä, kukaan ei oppisi soittamaan mitään instrumenttia, kaikki vauvat jäisivät hoitamatta ja kukaan ei pääsisi palomieheksi, koska kukaan ei viitsisi lenkkeillä niin paljon. Kun ne on niin kauhean vaikeita juttuja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Syömään keskittynyt sinkku 😇
Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!
Korjaus, ruokaan keskittynyt rouva. Jos runsaiden yksityiskohtien on tarkoitus herättää kateutta, niin metsään meni jo neljän lapsen kohdalla. Loppu ei kompensoi 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Syömään keskittynyt sinkku 😇
Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!
Korjaus, ruokaan keskittynyt rouva. Jos runsaiden yksityiskohtien on tarkoitus herättää kateutta, niin metsään meni jo neljän lapsen kohdalla. Loppu ei kompensoi 😁
Jep. Samoin miehen ”työmatkat” kyllä tiedetään. Pikkurouva nauttii vain illoistaan kun isi paukuttaa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Syömään keskittynyt sinkku 😇
Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!
Taidat olla au-pair tai sitten elät sohvallasi jenkkisarjojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Lihava yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ruuhkavuodet ei ehtineet edes alkaa. Ex ei kestänyt elämää lapsen kanssa edes yhtä viikkoa.
Harmi. Oletko Minkkisen exä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme mekään. Jätin lapsetkin miehelle, koska itsellä nousi sellaisia juttuja, jotka tekivät minusta huonon äidin, samanlaisen, kuin äitinikin oli ollut. Oma äitini vain ei ikinä myöntänyt, että hän on huono äiti.
Enkä siis kadu yhtään sitä, että lapset ei ole mulla, päinvastoin harmittaa, että pitää heidän takiaan pitää köysiä vielä kiinni maassa. Muuten lähtisin vain elämään ja seikkailemaan ja nauttimaan uudesta vapaudestani.
No etpä paljon lapsistasi välitä. Ehkä sun vaan olis parempi häipyä muille maille jo nyt? Kai lapsetkin huomaa ette heistä oikeasti välitä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka v itun hullu edes menee tekemää pentuja nykyisen kaltaisessa työelämän maailmassa?
Ihan s aatanan tyhmää ressata ja rikkoo elämänsä.
Ja sitten ulistaan netissä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.
Not.Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Siitä olen samaa mieltä että ei kannata sinnitellä.
En kuitenkaan neuvoisi heti lähtemään.
Meillä oli samanlainen kamala aika kuin AP:lla niihin aikoihin kun lapset olivat alaluokilla. Silloin purkautui kakki se pikkulapsiajan väsymys puolison niskaan puolin ja toisin.
Vihasin miestäni ja koin ettei mikään mitä teen riitä hänelle. Aina meni jotenkin huonosti ja väärin.
Lopulta puhuttiin tilanteesta ja huomattiin että kummallakin on kamalaa kotona. Päätettiin siltä istumalta että aletaan tekemään sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli, ja kotiin ostetaan vain sellaisia asioita jotka saavat hymyilemään. Ihan vaan ensiapuna sille että kotiin olisi kivempi tulla.
Puhuttiin myös omista tarpeistamme ja siitä miten toivoo toisen käyttäytyvän silloin kun itse on kiukkuinen.
Pidettiin niistä kiinni, ja tilanne alkoi korjaantumaan.
Tämä onnistuu jos kumpikin on valmis tekemään töitä tilanteen korjaamiseksi. Yksin ei parisuhdetta voi paremmaksi muuttaa. Siksi ero on järkevä vaihtoehto jos toinen puolisoista ei halua tehdä mitään suhteen korjaamiseksi, tai pahimmillaan esittää vaan vaatimuksia toiselle.
Meillä se kuitenkin onnistui.
Nyt meillä on hauska koti, teini-ikäiset lapset ja hyvä parisuhde.
Ja siitä pidetään edelleen kiinni että kotiin ostetaan vain sellaisia asioita joista tulee hyvälle mielelle.
Esimerkiksi ei osteta tylsää tuolia vanhan rikkoontuneen tilalle, vaan katsellaan vaihtoehtoja kunnes hyvä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.
Not.Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Siitä olen samaa mieltä että ei kannata sinnitellä.
En kuitenkaan neuvoisi heti lähtemään.Meillä oli samanlainen kamala aika kuin AP:lla niihin aikoihin kun lapset olivat alaluokilla. Silloin purkautui kakki se pikkulapsiajan väsymys puolison niskaan puolin ja toisin.
Vihasin miestäni ja koin ettei mikään mitä teen riitä hänelle. Aina meni jotenkin huonosti ja väärin.Lopulta puhuttiin tilanteesta ja huomattiin että kummallakin on kamalaa kotona. Päätettiin siltä istumalta että aletaan tekemään sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli, ja kotiin ostetaan vain sellaisia asioita jotka saavat hymyilemään. Ihan vaan ensiapuna sille että kotiin olisi kivempi tulla.
Puhuttiin myös omista tarpeistamme ja siitä miten toivoo toisen käyttäytyvän silloin kun itse on kiukkuinen.
Pidettiin niistä kiinni, ja tilanne alkoi korjaantumaan.Tämä onnistuu jos kumpikin on valmis tekemään töitä tilanteen korjaamiseksi. Yksin ei parisuhdetta voi paremmaksi muuttaa. Siksi ero on järkevä vaihtoehto jos toinen puolisoista ei halua tehdä mitään suhteen korjaamiseksi, tai pahimmillaan esittää vaan vaatimuksia toiselle.
Meillä se kuitenkin onnistui.
Nyt meillä on hauska koti, teini-ikäiset lapset ja hyvä parisuhde.
Ja siitä pidetään edelleen kiinni että kotiin ostetaan vain sellaisia asioita joista tulee hyvälle mielelle.
Esimerkiksi ei osteta tylsää tuolia vanhan rikkoontuneen tilalle, vaan katsellaan vaihtoehtoja kunnes hyvä löytyy.
Kuulostaa rohkaisevalta. Kauanko teillä vaikein vaihe kesti ja oliko se täysin ilman läheisyyttä ja seksiä? Koko ajan vain mietin että minä en halunnut parisuhteeseen saadakseni väsyneenä riidellä lasten asioista ja kotitöistä yms. vaan saadakseni läheisyyttä ja seksiä, mitä nyt en saa lainkaan niin onhan se selvää etten halua tällaista elämää. Oman toiminnan muuttaminen ja kärsivällisyys voisi tietenkin auttaa koska vaikka alussa tuli kuva ettei meistä kiinnosta yrittää parantaa mitään niin ei se niinkään ole, miestä vain tuntuu suhteen huono jama kuormittavan vähemmän kuin minua koska miehellä on paremmat mahdollisuudet elää vapaammin tässäkin tilanteessa. Ap
Lisäksi koen hirvittävää painetta työstä ja työn ja perheen yhteensovittamisesta, enkä pysty kokemaan elämääni lainkaan mielekkäänä. En enää keksi muuta keinoa yrittää palauttaa jonkinlaista hallinnan tunnetta kuin laihduttaminen, se on joskus ennen auttanut mielenhallinnassa jonkin verran. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Aika harva nainen jaksaa pidemmän päälle jatkuvasti kiukkuista miestä, henkinen terveys ei kestä sellaista. Sellainen vaikuttaa myös töiden tekemiseen ja myös töissä menee huonosti, jos kotona ei saa mitään henkistä tukea, vaan päinvastoin paskaa niskaan. Miehet voivat olla kiukkuisia ihan mistä tahansa, vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvinkin. Vapaa kasvatus on tehnyt ihmisistä ja erityisesti miehistä ikuisia curling-lapsia, parisuhteessa halutaan vain hyötyä toisesta ja vastoinkäymisiä ei kestetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Lihava yksinäisyys.
EI v*ttu miten katkeria monet perheelliset näköjään on. Enemmän niitä lihavia on kyllä perheellisissä kuin sinkuissa/lapsettomissa! 😂
Joo, mutta ap:n mieheen pätee tuo listasi kohta 4, joten ymmärrän täysin ap:n halun erota.