Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista

En itse halua ollenkaan lapsia, sillä olen huomannut perheellisten katkeruuden. Eivät ole onnellisia.

N25

Oma ex-vaimo jätti kun ei jaksanutkaan lapsiperhearkea. Nyt sitten lapsi molempien luona vuorotellen, mutta huomattavasti enemmän kyllä minun luonani. Toisaalta minä halusin lasta enemmän, joten hyväksyn ja ymmärrän tämän järjestelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mä kyllästyisin kuoliaaksi pelkästä altaalla lekottelusta päivisin. Tarttisin kyllä perhe-elämän vastapainoksi jotakin älyllistä stimulaatiota. Mieluiten palkkatöissä.

En ihan ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan avioliiton, vuosia elämästään ja pahimmillaan vielä mielenterveytensä ruuhkavuosille. Ei ole esimerkiksi mitään pakottavaa tarvetta tehdä lapsia niin lähekkäin että on kaksi vaippaikäistä. Ainoa syy tähänkin on se, että olisi "kiva" kun on pieni ikäero. Hinta vaan on todella kova, mitä tästä kivasta maksetaan. Sitten kun siihen liittää vielä äitiyden ylisuorittamisen (täysimetys, sormiruokailu, kiintymyysvanhemmuus jne), joka ei edes mitenkään todistettavasti valmistele lasta tulevaan elämään vaan äidit tekevät tätä oman itsensä vuoksi (kukaan lapsi ei traumatisoidu siitä, että saisi joskus pullosta. Äiti vain menettää mahdollisuuden sanoa muille, että on täysimettänyt).

Ei ole myöskään hyvä kasvattaa lasta niin pumpulissa, ettei lapsi joudu kohtaamaan mitään ikäviä tunteita ja kokemuksia, vaikka ne ovat kiinteä osa elämää ja sitä aikuisuus kuitenkin tuo tullessaan väkisinkin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kasvaneet lapsuuden, jossa lasta on suojeltu kaikilta negatiivisilta ja ikäviltä tuntemuksilta ja kokemuksilta. Kyseiset ihmiset ovat romahtaneet eivätkö ole osanneet yhtään käsitellä sitten tulevan elämän tapahtumia, koska siihen ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää mitään työkaluja. 

Aika paljon voi vaikuttaa kuitenkin omilla valinnoillaan siihen, kuinka rankan ja suorituskeskeisen elämän sitä itselleen rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.

Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑

Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.

Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.

ÄLÄ TEE ENEMPÄÄ LAPSIA, VAIKKA SEURAAVAKIN MIES PYYTÄISI

Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄

No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.

Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.

Not.

Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Siitä olen samaa mieltä että ei kannata sinnitellä.

En kuitenkaan neuvoisi heti lähtemään.

Meillä oli samanlainen kamala aika kuin AP:lla niihin aikoihin kun lapset olivat alaluokilla. Silloin purkautui kakki se pikkulapsiajan väsymys puolison niskaan puolin ja toisin.

Vihasin miestäni ja koin ettei mikään mitä teen riitä hänelle. Aina meni jotenkin huonosti ja väärin.

Lopulta puhuttiin tilanteesta ja huomattiin että kummallakin on kamalaa kotona. Päätettiin siltä istumalta että aletaan tekemään sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli, ja kotiin ostetaan vain sellaisia asioita jotka saavat hymyilemään. Ihan vaan ensiapuna sille että kotiin olisi kivempi tulla.

Puhuttiin myös omista tarpeistamme ja siitä miten toivoo toisen käyttäytyvän silloin kun itse on kiukkuinen.

Pidettiin niistä kiinni, ja tilanne alkoi korjaantumaan.

Tämä onnistuu jos kumpikin on valmis tekemään töitä tilanteen korjaamiseksi. Yksin ei parisuhdetta voi paremmaksi muuttaa. Siksi ero on järkevä vaihtoehto jos toinen puolisoista ei halua tehdä mitään suhteen korjaamiseksi, tai pahimmillaan esittää vaan vaatimuksia toiselle.

Meillä se kuitenkin onnistui.

Nyt meillä on hauska koti, teini-ikäiset lapset ja hyvä parisuhde.

Ja siitä pidetään edelleen kiinni että kotiin ostetaan vain sellaisia asioita joista tulee hyvälle mielelle.

Esimerkiksi ei osteta tylsää tuolia vanhan rikkoontuneen tilalle, vaan katsellaan vaihtoehtoja kunnes hyvä löytyy.

Sovitteko myös että perseesi ei leviä kun pullataikina.

Ei tarvi olla koko ajan ostamassa uutta tuolia , jos painaa alle 100 kg.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan avioliiton, vuosia elämästään ja pahimmillaan vielä mielenterveytensä ruuhkavuosille. Ei ole esimerkiksi mitään pakottavaa tarvetta tehdä lapsia niin lähekkäin että on kaksi vaippaikäistä. Ainoa syy tähänkin on se, että olisi "kiva" kun on pieni ikäero. Hinta vaan on todella kova, mitä tästä kivasta maksetaan. Sitten kun siihen liittää vielä äitiyden ylisuorittamisen (täysimetys, sormiruokailu, kiintymyysvanhemmuus jne), joka ei edes mitenkään todistettavasti valmistele lasta tulevaan elämään vaan äidit tekevät tätä oman itsensä vuoksi (kukaan lapsi ei traumatisoidu siitä, että saisi joskus pullosta. Äiti vain menettää mahdollisuuden sanoa muille, että on täysimettänyt).

Ei ole myöskään hyvä kasvattaa lasta niin pumpulissa, ettei lapsi joudu kohtaamaan mitään ikäviä tunteita ja kokemuksia, vaikka ne ovat kiinteä osa elämää ja sitä aikuisuus kuitenkin tuo tullessaan väkisinkin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kasvaneet lapsuuden, jossa lasta on suojeltu kaikilta negatiivisilta ja ikäviltä tuntemuksilta ja kokemuksilta. Kyseiset ihmiset ovat romahtaneet eivätkö ole osanneet yhtään käsitellä sitten tulevan elämän tapahtumia, koska siihen ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää mitään työkaluja. 

Aika paljon voi vaikuttaa kuitenkin omilla valinnoillaan siihen, kuinka rankan ja suorituskeskeisen elämän sitä itselleen rakentaa.

Faktat! Täysimetyksessä vauva voi tietenkin juoda äidinmaitoa pumpattuna myös pullosta!

Toki imetys vastii aina isoa sitoutumista, mutta äidin taakkaa voi helpottaa niin että vauva juo välillä pullosta, niin äiti saa mennä menoilleen tai levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan avioliiton, vuosia elämästään ja pahimmillaan vielä mielenterveytensä ruuhkavuosille. Ei ole esimerkiksi mitään pakottavaa tarvetta tehdä lapsia niin lähekkäin että on kaksi vaippaikäistä. Ainoa syy tähänkin on se, että olisi "kiva" kun on pieni ikäero. Hinta vaan on todella kova, mitä tästä kivasta maksetaan. Sitten kun siihen liittää vielä äitiyden ylisuorittamisen (täysimetys, sormiruokailu, kiintymyysvanhemmuus jne), joka ei edes mitenkään todistettavasti valmistele lasta tulevaan elämään vaan äidit tekevät tätä oman itsensä vuoksi (kukaan lapsi ei traumatisoidu siitä, että saisi joskus pullosta. Äiti vain menettää mahdollisuuden sanoa muille, että on täysimettänyt).

Ei ole myöskään hyvä kasvattaa lasta niin pumpulissa, ettei lapsi joudu kohtaamaan mitään ikäviä tunteita ja kokemuksia, vaikka ne ovat kiinteä osa elämää ja sitä aikuisuus kuitenkin tuo tullessaan väkisinkin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kasvaneet lapsuuden, jossa lasta on suojeltu kaikilta negatiivisilta ja ikäviltä tuntemuksilta ja kokemuksilta. Kyseiset ihmiset ovat romahtaneet eivätkö ole osanneet yhtään käsitellä sitten tulevan elämän tapahtumia, koska siihen ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää mitään työkaluja. 

Aika paljon voi vaikuttaa kuitenkin omilla valinnoillaan siihen, kuinka rankan ja suorituskeskeisen elämän sitä itselleen rakentaa.

Faktat! Täysimetyksessä vauva voi tietenkin juoda äidinmaitoa pumpattuna myös pullosta!

Toki imetys vastii aina isoa sitoutumista, mutta äidin taakkaa voi helpottaa niin että vauva juo välillä pullosta, niin äiti saa mennä menoilleen tai levätä.

Jatkan...tekstissäsi oli kyllä muuten pointtia! Suorittamisen puolelle ei kannata mennä! Joillekin, kuten minulle, täysimetys on tärkeää, mutta sitten olen luistanut välillä monesta muusta vähemmällä, kuten siitä, ettei kodin tarvinnut eikä tarvitse olla tiptop.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, miksi ihmiset ovat valmiita uhraamaan avioliiton, vuosia elämästään ja pahimmillaan vielä mielenterveytensä ruuhkavuosille. Ei ole esimerkiksi mitään pakottavaa tarvetta tehdä lapsia niin lähekkäin että on kaksi vaippaikäistä. Ainoa syy tähänkin on se, että olisi "kiva" kun on pieni ikäero. Hinta vaan on todella kova, mitä tästä kivasta maksetaan. Sitten kun siihen liittää vielä äitiyden ylisuorittamisen (täysimetys, sormiruokailu, kiintymyysvanhemmuus jne), joka ei edes mitenkään todistettavasti valmistele lasta tulevaan elämään vaan äidit tekevät tätä oman itsensä vuoksi (kukaan lapsi ei traumatisoidu siitä, että saisi joskus pullosta. Äiti vain menettää mahdollisuuden sanoa muille, että on täysimettänyt).

Ei ole myöskään hyvä kasvattaa lasta niin pumpulissa, ettei lapsi joudu kohtaamaan mitään ikäviä tunteita ja kokemuksia, vaikka ne ovat kiinteä osa elämää ja sitä aikuisuus kuitenkin tuo tullessaan väkisinkin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kasvaneet lapsuuden, jossa lasta on suojeltu kaikilta negatiivisilta ja ikäviltä tuntemuksilta ja kokemuksilta. Kyseiset ihmiset ovat romahtaneet eivätkö ole osanneet yhtään käsitellä sitten tulevan elämän tapahtumia, koska siihen ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kehittää mitään työkaluja. 

Aika paljon voi vaikuttaa kuitenkin omilla valinnoillaan siihen, kuinka rankan ja suorituskeskeisen elämän sitä itselleen rakentaa.

Faktat! Täysimetyksessä vauva voi tietenkin juoda äidinmaitoa pumpattuna myös pullosta!

Toki imetys vastii aina isoa sitoutumista, mutta äidin taakkaa voi helpottaa niin että vauva juo välillä pullosta, niin äiti saa mennä menoilleen tai levätä.

Jatkan...tekstissäsi oli kyllä muuten pointtia! Suorittamisen puolelle ei kannata mennä! Joillekin, kuten minulle, täysimetys on tärkeää, mutta sitten olen luistanut välillä monesta muusta vähemmällä, kuten siitä, ettei kodin tarvinnut eikä tarvitse olla tiptop.

Siihen täysimetykseenkään ei vaan ole mitään sellaista syytä, mikä edesauttaisi lasta vaan enemmänkin sinua itseään. Korvike silloin tällöin ei todella vaikuta mihinkään kokonaiskuvassa eikä todella traumatioi lasta tai aiheuta elämänkestoisia terveysongelmia. Päinvastoin, jos esimerkiksi maitoa ei ole tarpeeksi tai se ei sisällä tarpeeksi energiaa (mikä on myös täysin mahdollista), en itse ainakaan pidä lasta nälässä niin että pitää imettää tunnin kahden välein. Äitien olisi hyvä tiedostaa, että tuollaista tehdään kuitenkin oman itsensä ja sen vuoksi että voi sanoa suorittaanensa tämän osan äitiydestä kuin lapsen vuoksi, jolle asia on merkityksetön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mun elämä oli tuollaista kun asuin ulkomailla. Ei tosin ollut lapsia! Ihania muistoja, mutta aikaansa kutakin :)

Takuuvarma avioerokaava:

- molemmat 30+ ja biologinen kello huutaa kiirettä

- seurustellaan max. 2v. ennen naimisiinmenoa/asuntolainaa/lapsia ja siitäkin ajasta asutaan yhdessä ehkä puolet

- tyydytään johonkuhun, jonka kanssa kuvitellaan olevan Suurta Rakkautta, koska enää ei ole aikaa etsiä ketään, jämät kohta jäljellä sekä lapsettomuuspelkoa pukkaa

- kiire mennä naimisiin, koska kaveritkin menevät

Ootko jotenkin idiootti? Mies on todennäköisesti ihan loppu ja siitä toi oireilu.

Ja kysymys oletko usein torjunut miehen tekemät aloitteet seksiin?

Varaa aika pariterapiaan!

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää yrittää pitää perhettä väkisin kasassa, jos ja kun se tuntuu vaativan sitä että luovun kaikista omista tarpeistani - tai ainakin selvästi enemmän kuin mies, jolta lisäksi joudun ottamaan jatkuvasti paskaa niskaan. Mies esimerkiksi alkaa syytellä minua jostain tai yrittää osoittaa huonouttani lastenkin kuullen kun lapset ovat sairastuneet ja sitä härdelliä hoidetaan yöllä tai kun joku muu akuutti stressitilanne tulee niin eivät vain hermot sillä pidä. Mies ei myöskään halua seksiä lainkaan ja suhtautuu minuun muutenkin sillä tavalla inhottavasti usein etten viihdy kotona enää vaan olen koska lasten takia pakko. Eniten elämässä minua motivoi nyt suunnitella uutta elämää vapaana. Olen kestänyt jo liiankin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Jollei puolisolla ole persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tai väkivaltaisuutta, niin kannattaa kuitenkin yrittää istua alas ja keskustella asiat molempien näkökulmasta syyttelemättä auki.

Muistakaa mitä tuli luvattua: ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.”

Nyt voi olla parisuhteessa ne vastoinkäymisten ajat, joten sisulla ja tahdolla siitä selviää! Ei pidä heti luovuttaa.

Eikä se vaihtamalla parane. Elämä on eron jälkeen vaikeampaa, koska ei ne entiset ihmiset elämästä ainakaan katoa. Päinvastoin, tulee lisää säätäjiä mukaan.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että parani huomattavasti, yli 20v eletty jo tätä toista elämää. Ihana rakastava ja huolehtiva isäpuoli, nykyinen pappa lastenlapsille. Eikä exää enää lapset kiinnostaneet joten ei hänestä mitään riesaakaan ollut. Nyt kyllä kiinnostaisi vaarin pesti mutta lapset eivät halua hirveästi tavata enää.

se 15v turhaan sinnitellyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Lihava yksinäisyys.

EI v*ttu miten katkeria monet perheelliset näköjään on. Enemmän niitä lihavia on kyllä perheellisissä kuin sinkuissa/lapsettomissa! 😂

No tähän ketjuun kommentoivat kyllä ensin useammat sinkut/lapsettomat miten mahtava elämä heillä on (kuten tuo ensimmäinen lainattu tässä). Sitten jotkut kuittailivat heille. Ei kukaan tullut haukkumaan lapsettomia spontaanisti, tai kaikkia lapsettomia yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä! 

Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?

En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe. 

Yksin on mahdotonta yrittää parisuhteen eteen mitään, jos toinen ei enää halua edes yrittää. Jos se toinen ei ole koskaan kotona, on etukäteen ilmoittamatta öitä pois ja kun asiasta yrittää keskustella, niin alkaa vaan raivota ja ilmoittaa haluavansa mennä ja tulla miten haluaa eikä elää vankilassa, niin ihan sama, vaikka päälläsi seisoisit.

Totta tämäkin. Mutta miksi mies käyttäytyy noin? Onko käytös muuttunut sitten seurustelun, vai miksi edes mennä noin epäkypsän kanssa naimisiin? Eikä ole tarkoitus syyllistää, mietin vain syitä ja seurauksia.

Moni mies taantuu ihan idiootin asteelle kun lapsi tulee talouteen. Muijan tekemisiä kytätään kaiken aikaa, tekemättä jättämisiä sitäkin enemmän, kaikki on väärin ja vain mies osaa mutta silti se on aivan käsi vaateostoksilla. Niin kävi meilläkin kun se herkkä vauvavaihe meni ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mun elämä oli tuollaista kun asuin ulkomailla. Ei tosin ollut lapsia! Ihania muistoja, mutta aikaansa kutakin :)

jostain syystä toi neljän lapsen äidin elämäntyyli kuullostaa kauhealta. Ei kiitos joka päivä, 

luen näitä kuin jotain kaukaisia kauhutarinoita...Sohvaltani jossa saan laiskotella rauhassa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Ei tarvi ketään palvella ja saan tehdä mitä haluan. Olenpa taas onnellinen että en ole lisääntynyt.

Ap, petä. Se on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Syömään keskittynyt sinkku 😇

Minulla neljä lasta ja naimisissa. Aamulla kun lapset ovat isänsä kyydissä lähteneet kouluun ja mies töihin niin pistän bikinit päälle ja uima-altaalle:) Jääkaapista kaappaan mukaani pullollisen kylmää vettä janojuomaksi ja napostelemiseen porkkanatikkuja ja mansikoita, luomua tietenkin. Juttelen siinä altaan reunalla naapurien kanssa tai luen lehtiä, surffailen netissä. Allaspoika on ihan kivan näköinen. Keskipäivän aikaan alkaa olla liian kuuma ja käyn nopesti sisällä suihkussa ennenkuin kipaisen läheiseen kivaan ravintolaan lounaalle. Joinakin päivinä shoppailen, toisina vietän aikaa kotosalla tai ystävän luona. Elämä jatkuu taas neljän jälkeen iltapäivällä kun haen lapset kotiin koulusta. Mies tulee siitä parin tunnin päästä. Lapset tekevät läksyjä sen ajan. Syödään. Tehdään jotain kivaa, ehkä käydään altaalla. Joinakin iltoina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään laatuaikaa, joskus nukkumaan. Mies käy harvakseltaan työmatkoilla mutta kun käy niin nautin täysillä yksinäisistä illoista ja kun mies tulee takaisin ollaan kuin uudelleen rakastuneita. vinkkinä että kannattaa jättää liiat herkut ja shamppanjat vähemmälle ettei sitten vanhempana ole terveysongelmia. Cheers!

Mun elämä oli tuollaista kun asuin ulkomailla. Ei tosin ollut lapsia! Ihania muistoja, mutta aikaansa kutakin :)

jostain syystä toi neljän lapsen äidin elämäntyyli kuullostaa kauhealta. Ei kiitos joka päivä, 

Päivät vapaalla upeassa säässä ei kyllä kuulosta yhtään pahalta verrattuna siihen elämään mitä varmasti vietät. Voi lukea mielinmäärin, harrastaa, kehittää itseään ja ylipäätään nauttia elämästä (eikö se ole elämän pointti? Elämme vain kerran ja jokainen hetki, jonka viettää töissä, on poissa siitä elämästä). 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja :,D tuli tästä mieleen kun esikoisemme aloitti päivähoidon, papereihin pistettiin miehen nimi joka työskentelee samalla paikkakunnalla, eli hän pääsee hakemaan jos lapsi sairastuu ja hän vie ja tuo lapsen. Päikystä jatkuvasti kuitenkin soitettiin minulle, kyseltiin ja infottiin lapsen asioita! Ei ihme että kaikki kaatuu äitien niskaan.

Me olimme koko perheen voimin terveyskeskuksessa (kaikilta otettiin testejä). Hoitaja tarkisti heti, että minun puhelinnumeroni on oikein ja lupasi soittaa lasten tulokset. Sitten hän lisäsi: "Täällä on myös isän numero - saako siihenkin soittaa?". Puheterapeutti ojentaa kyselykaavakkeet minulle (mies seisoo vieressä) ja sanoo, että sinä varmaan otat nämä kun äidit yleensä muistaa nämä paremmin. Koulusta soitetaan aina ensimmäisenä minulle.

Meillä pyritään jakamaan vastuuta tasaisesti, eikä mies ole mikään kakkosvanhempi, mutta usein tuntuu, että ympäristö tukee sitä asennetta, että miehen ei tarvitse tai mies ei osaa ottaa yhtä suurta vastuuta. Joskus tämä näkyy myös niin, että miestä kehutaan ja kiitellään kun suuremmastakin urotyöstä kun hän tekee jotain, mikä äidille olisi ihan normaali rutiinihomma... Jos mies ei halua osallistua perheen asioista huolehtimiseen, tämä asenne tekee velttoilusta helpompaa ja hyväksyttävämpää, ja toisaalta osallistuvaa miestä ympäristön asenne voi lannistaa. Minua ainakin harmittaisi, jos eri tahot olettaisivat minun olevan kykenemätön vastaamaan muutamaan lastani koskevaan monivalintatehtävään.