Lue keskustelun säännöt.
Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista
17.06.2018 |
En jaksa enää yrittää pitää perhettä väkisin kasassa, jos ja kun se tuntuu vaativan sitä että luovun kaikista omista tarpeistani - tai ainakin selvästi enemmän kuin mies, jolta lisäksi joudun ottamaan jatkuvasti paskaa niskaan. Mies esimerkiksi alkaa syytellä minua jostain tai yrittää osoittaa huonouttani lastenkin kuullen kun lapset ovat sairastuneet ja sitä härdelliä hoidetaan yöllä tai kun joku muu akuutti stressitilanne tulee niin eivät vain hermot sillä pidä. Mies ei myöskään halua seksiä lainkaan ja suhtautuu minuun muutenkin sillä tavalla inhottavasti usein etten viihdy kotona enää vaan olen koska lasten takia pakko. Eniten elämässä minua motivoi nyt suunnitella uutta elämää vapaana. Olen kestänyt jo liiankin pitkään.
Kommentit (166)
Terapiaa? Miksi miehelläsi on noin paha olla? Joku syyhän siihen negatiivisuuteen on. Ei varmaan johdu sinusta, vaikka purkutuukin sinuun. Mutta hyvä olisi varmaan selvitellä syitä siellä taustalla ammattilaisen kanssa.
Olet varmaan joskus miestäsi rakastanut on yhteen tullut mentyä, nyt mieti, mitä rakkaus voisi tällä vastamäen hetkellä olla. Katse pois omasta navasta siihen puolisoon, mitä SINÄ voisit tehdä hänen hyväksesi? Vaikka pystyisit heti luettelemaan sata asiaa, miten miehesi tulisi rakastaa sinua paremmin, niin älä keskity niihin ajatuksiin, vaan tosiaan omaan osuuteen. Joskus vyyhti lähtee purkautumaan siitä, että itse tekee jotain toisin. Mitä miehesi eniten ja oikeasti tarvitsee juuri nyt?
Kaksi arvokasta ihmistä, omine tarpeineen, toiveineen, pelkoineen, suruineen. Jaksakaa nyt tämä raskas vaihe yhdessä läpi taistellen, ja olette parin vuoden päästä onnellisempia kuin koskaan <3 *been there*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.
Not.
Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
No sulla tilanne oli kuitenkn aika eri jos lapset olivat jo murkkuikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Meillä ruuhkavuodet ei ehtineet edes alkaa. Ex ei kestänyt elämää lapsen kanssa edes yhtä viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Yksin on mahdotonta yrittää parisuhteen eteen mitään, jos toinen ei enää halua edes yrittää. Jos se toinen ei ole koskaan kotona, on etukäteen ilmoittamatta öitä pois ja kun asiasta yrittää keskustella, niin alkaa vaan raivota ja ilmoittaa haluavansa mennä ja tulla miten haluaa eikä elää vankilassa, niin ihan sama, vaikka päälläsi seisoisit.
Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.
Ei ole, tästä ollaan puhuttu ihan miehen aloitteesta, enkä minä edes epäillyt että olisi ollut, tiedän miehen menemiset ja tekemiset niin hyvin ettei olisi mahdollistakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Syömään keskittynyt sinkku 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla noi paskavuodet on, mutta joillain kantti kestää ne, toiset luovuttaa heti. Meilläkin meni monta vuotta sumussa, en muista niistä oikeastaan mitään. Kunhan elettiin, ei analysoitu syntyjä syviä. Ny lapset on teinejä, on hirveä kiimavaihe taas tuon saman vanhan miehen kanssa meneillään. Kunpa ihmisillä olisi pidempi pinna eikä aina elettäisi hetkessä.
Aamiainen Strindbergillä, siitä pyörällä Kaivariin leikkipuistoon, ihana katsella iloisia lapsia ja oman pikkuisen reipasta menoa. samppanjapiknik onnistuu hyvin lapsen ottaessa päiväunet. Iltapäivällä veneilemään. Onneksi mulla on ihana mies ja puolitoistavuotias pikkumies. Elämä on tosiaan täynnä omia valintoja!
14:lle tiedoksi että mukavaa kaupunkielämää voi viettää myös lapsen kanssa, eivät kaikki lapsiperheet asu Espoossa tai lähiöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.
Ei ole, tästä ollaan puhuttu ihan miehen aloitteesta, enkä minä edes epäillyt että olisi ollut, tiedän miehen menemiset ja tekemiset niin hyvin ettei olisi mahdollistakaan. Ap
Sinisilmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
No voi aah. Olen itsekin viettänyt tuollaista huoletonta sinkkuelämää. Mutta oman aikansa. Sitten perustin perheen ja olen nyt aikalailla samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Mutta en todellalaan vaihtaisi tätä elämääni pois.
Mites se Tommy Taberman runoileekaan? Toiset tulevat suorinta tietä ja tulevat tyhjin taskuin. Toiset kulkevat kaikki polut, tulevat perille polvet rikki mutta säihkyvin silmin...
Kyllä minä valitsen elämän kaikki polut, täyden elämän. Ja eroa ei kannata pitkittää, nykyään ei tarvitse. Uskalla poiketa polultasi uudelle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja
Vai Strinberillä :D Eiköhän se sun aamiainen ole kahvia ja kuivunutta paahtoleipää jossain Kontulan tai Myllypuron muovimattokaksion ikean keittiönpöydän ääressä.
Strindbergillä käy suht paljon lapsiperheitä, kuten muissakin keskustan aamiaispaikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
Näinhän se tuntuu menevän. Ku aikaa pitää jostakin nipistää, se on aina parisuhteesta pois. Ja kohta huomaa, ettei oo muuta yhteistä kuin lapset ja talous.