Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista

Vierailija kirjoitti:

Aamiainen strinberillä....sitten torilta piknik tarvikkeet ja pyöräillen kaivopuistoon brunssille & shamppanja lasilliselle....sitten loppupäiväksi rannalle piknikille.... onneksi olen sinkku....elämä on täynnä OMIA valintoja

Ei huolta! Tolla buffeella tulet varmasti myös pysymään sinkkuna. Tuskin kukaan muu haluaa että elämä on kun päättymätön seisovapöytä. Röh,röh,röyh ja mäiskis🐷🍨🍩🍰🍕🍖🍗🍟🍷🍻🍺🍸

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tossakin on, että niitä lapsia niin halutaan, ja sitten ei muka osatakaan hoitaa, ja vastuu vieritetään toiselle vanhemmalle (yleensä naiselle)? Mies ihan alusta asti vauvaa hoitamaan, niin saa itsevarmuutta. Imetys on ainoa asia, mihin vain nainen kykenee. Mutta jos vauvalle kelpaa pullo, niin mieskin voi ottaa vastuuta syöttöhommista.

Pointtina siis, lapset hommataan yhdessä, eli ne myös hoidetaan yhdessä. 'En osaa' ei kelpaa tekosyyksi, siinä sen oppii, kun vaan tekee.

Meillä mies on hoitanut lasta alusta asti, ja pärjää lapsen kanssa hyvin. MUTTA mitään asiota ei hoida, eikä jousta yhtään missään. Eli mies kyllä viettää lapsen kanssa aikaa ja pärjäävät hyvin kahdestaan. Silloin kun miehelle sopii.

Se, joka muuttaa heinäkuussa pois.

Mutta eikös se asioiden hoitaminenkin ole osa lastenhoitoa? Pitäähän molempien olla tietoisia neuvoloista yms? Tuo joustaminen/joustamattomuus on paha, valitettavasti kompromissien teko kuuluu parisuhteeseen, oli lapsia tai ei. Ala menemään, ja lapselle viikko-viikko hoitosysteemi miehen kanssa, niin mies tajuaa, että lasten ehdoilla mennään.

Niin, että viikko-viikko veittopussiksi lapsi sellaiselle, joka lasta ei halua? Viikko-viikko toimii vain silloin kun molemmat lapsen haluavat. Miltähän lapsesta tuntuu asua jokatoinen viikko sellaisen luona, josta huokuu se, ettei lasta halua luokseen?

Lapset kyllä aistivat, jos eivät ole tervetulleita..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa heti lähteä. Etenkin, kun lapset ovat pieniä. Ei yhtään kannata sinnitellä.

Not.

Olen sinnitellyt 10 v. Jatkan vielä 2 lisää. Sitten, kun lapsi on niin iso, että ymmärtää eron olevan paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Tämä on aika huuhaata. Omat vanhempani erosivat kun olin alle 5, sisareni oli vähän vanhempi. En osannut pitää asiaa mitenkään kovin ihmeellisenä, meille kerrottiin ettei ero ole meidän syy eikä aikuisten välejä selvitelty lasten nähden (tämä pitäisi kaikkien erovanhempien muistaa!). Pieni lapsi ei osaa vielä kyseenalaistaa ja verrata oman perheen elämää muihin.

Sen sijaan ystäväni vanhemmat erosivat kun tämä oli teini-ikäinen, se oli hänelle järkyttävä isku ja joutui selvittämään asiaa terapiassa vielä vuosia myöhemmin.

Sairastuitko vahvuuteen?

Ymmärrän avioeron, jos syyt ovat mm seuraavat:

- kaikenlainen väkivalta

- alkoholi

- toinen nainen

- toisen kunnioittamisen ja arvostuksen loppuminen

- olet alkanut inhoamaan kaikkia niitä toisessa ihmisessä olevia piirteitä, joihin aikoinaan ihastuit

- tajuat ettet koskaan rakastanutkaan tai se mitä luulit rakkaudeksi olikin vain biologisen kellon pärinää

Nyky avioerojen syy tuntuu olevan kyllästyminen arkeen, joka lyö silmille. Eikö sitä rakkauden kipinää, jos se on siellä suhteen taustalla aikoinaan ollutkin, voi herätellä uudelleen, jos ei ole kyse mistään ed. mainituista syistä? 

Naisten olisi hyvä olla kotona hoitamassa lapsia ja miehet kävisivät palkkatöissä. Näin kummallakin olisi selkeä oma rooli, niin jäisi pois kinaaminen kuka tekee mitäkin. Varmasti moni on tätä mieltä, vaikka tämä ei ole tällä hetkellä trendikästä/valtavirtaa. Erotilastot kaunistuisivat ja kaikki olisivat nykyistä tyytyväisempiä.

Vai ei aloittaja sitten selvinnyt " ruuhkavuosistaan"..::)) Hienoa että olet omaksunut uuden sanan RUUHKAVUODET :::) Ne teillä luusereilla jatkuvasti on! Mitään ei viitsittäisi, kaikki odotetaan yhteiskunnalta valmiina, kun itse pitäisi jotakin tehdä ja yrittää, esim. vastat a lapsistaan, kasvatuksesta , koulutuksesta, käydä töissä, hoitaa kotia, itketään ettei sitten selvittykään  niin muodikkaista ruuhkavuoista.:)

Mistä sitten selviätte? Ette MISTÄÄN. Ennen sentään oli ihmisillä selkärankaa ja vastuullisuutta hoitaa koti , työ ja perhe. Nykyajan  lihavat , tatuoidut pallerot eivät viitsi enää mitään. Netissä kuitenkin jaksetaan itekä ja omaa naamaa kuvata  facebuukiin..::) HÄVETKÄÄ ! 

Totta! Syö vähemmän ja liikkuu enemmän niin kuntokin pysyy hyvänä, jaksaa  "ruuhkavuodet" ja puolisokin kiinnostuu  taas seksistä kun hoikempi olemus innostaa::::))) Pullukat katse peiliin :)

Totta. Syö vähemmän ja liikkuu enemmän niin kunto kohenee ja jaksaa ruuhkavuodet leikiten.:::) Ja puolisokin taas kiinnostuu seksistä uuden, hoikemman olemuksen myötä..::Pullukat katse peiliin. Paljonko kiloja on tullut avioliiton myötä..::)

Valmistunut kirjoitti:

Naisten olisi hyvä olla kotona hoitamassa lapsia ja miehet kävisivät palkkatöissä. Näin kummallakin olisi selkeä oma rooli, niin jäisi pois kinaaminen kuka tekee mitäkin. Varmasti moni on tätä mieltä, vaikka tämä ei ole tällä hetkellä trendikästä/valtavirtaa. Erotilastot kaunistuisivat ja kaikki olisivat nykyistä tyytyväisempiä.

Ei toimi kun rahat eivät mene puoliksi molemmille. Se jolla on rahaa on valta päättää mihin rahat käytetään. Ei ennen vanhaa asiat olleet paremmin. Niillä joilla asiat oli huonosti oli asiat vielä huonommin. Jos mies joi kaikki rahat oli perhe nälissään ja kerjuulla.

Kuinka monen mies huutaa ja kiroilee ja haukkuu vaimoaan ja lapsiaan, kun ei jaksa itse haluamaan perhe-elämää? Kaikki vastuu lapsista on kuitenkin viime kädessä aina vaimolla, niin miten aikuinen mies ei osaa edes käyttäytyä... Kuinka kauan tällaistakin pitäisi katsella?

Vierailija kirjoitti:

Totta! Syö vähemmän ja liikkuu enemmän niin kuntokin pysyy hyvänä, jaksaa  "ruuhkavuodet" ja puolisokin kiinnostuu  taas seksistä kun hoikempi olemus innostaa::::))) Pullukat katse peiliin :)

Tämä pullukka oli 52kg seurustelun alussa ja 52kg 3 lapsen ja 15v jälkeen erotessa. Ei ihan osunut. Ja minä olin se seksistä kiinnostuneempi.

Mies vaihtoi sitten 5v vanhempaan ja pullukampaan

Miehessähän se vika aina on. Itsestänne te narsistit ette tunnu löytävän mitään vian häivääkään. Ja tuollaiset itkupillit kehtaavat vielä puhua jostain palstaulista.

Valmistunut kirjoitti:

Naisten olisi hyvä olla kotona hoitamassa lapsia ja miehet kävisivät palkkatöissä. Näin kummallakin olisi selkeä oma rooli, niin jäisi pois kinaaminen kuka tekee mitäkin. Varmasti moni on tätä mieltä, vaikka tämä ei ole tällä hetkellä trendikästä/valtavirtaa. Erotilastot kaunistuisivat ja kaikki olisivat nykyistä tyytyväisempiä.

Minulle olisi käynyt, että mies on kotona ja minä elätän. Tai sitten taa-arvoisesti. Mutta se mikä mulle ei käy, on se, että minä olisin kotona ja mies elättäisi. Enkä ole tässä mielipiteessä yksin. Ja sehän on se ongelma, kun kumpikaan niistä mikä mulle kävisi ei käy miehille.

Mies haluaa että nainen hoitaa kodin, mutta ei saa siipeillä.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa? Miksi miehelläsi on noin paha olla? Joku syyhän siihen negatiivisuuteen on. Ei varmaan johdu sinusta, vaikka purkutuukin sinuun. Mutta hyvä olisi varmaan selvitellä syitä siellä taustalla ammattilaisen kanssa.

Olet varmaan joskus miestäsi rakastanut on yhteen tullut mentyä, nyt mieti, mitä rakkaus voisi tällä vastamäen hetkellä olla. Katse pois omasta navasta siihen puolisoon, mitä SINÄ voisit tehdä hänen hyväksesi? Vaikka pystyisit heti luettelemaan sata asiaa, miten miehesi tulisi rakastaa sinua paremmin, niin älä keskity niihin ajatuksiin, vaan tosiaan omaan osuuteen. Joskus vyyhti lähtee purkautumaan siitä, että itse tekee jotain toisin. Mitä miehesi eniten ja oikeasti tarvitsee juuri nyt?

Kaksi arvokasta ihmistä, omine tarpeineen, toiveineen, pelkoineen, suruineen. Jaksakaa nyt tämä raskas vaihe yhdessä läpi taistellen, ja olette parin vuoden päästä onnellisempia kuin koskaan <3 *been there*

Minä tein noin, että muutin omat ärsyttävät tapani. Kumppani ei, eikä halunnut ammattilaisen avun pariin. Lopussa oli kaksi vaihtoehtoa, että minä nöyrryn ja otan vastaan paskan käytöksen ehjän perheen vuoksi tai kerään itsetuntoni rippeet ja lähden. Sattui perkeleesti, mutta lähdin. Oli pakko, luottamus, kunnioitus ja usko parempaan tulevaisuuteen loppui. Yhdenihmisen rakkauden rippeillä ei sitä suhdetta enää pelastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa? Miksi miehelläsi on noin paha olla? Joku syyhän siihen negatiivisuuteen on. Ei varmaan johdu sinusta, vaikka purkutuukin sinuun. Mutta hyvä olisi varmaan selvitellä syitä siellä taustalla ammattilaisen kanssa.

Olet varmaan joskus miestäsi rakastanut on yhteen tullut mentyä, nyt mieti, mitä rakkaus voisi tällä vastamäen hetkellä olla. Katse pois omasta navasta siihen puolisoon, mitä SINÄ voisit tehdä hänen hyväksesi? Vaikka pystyisit heti luettelemaan sata asiaa, miten miehesi tulisi rakastaa sinua paremmin, niin älä keskity niihin ajatuksiin, vaan tosiaan omaan osuuteen. Joskus vyyhti lähtee purkautumaan siitä, että itse tekee jotain toisin. Mitä miehesi eniten ja oikeasti tarvitsee juuri nyt?

Kaksi arvokasta ihmistä, omine tarpeineen, toiveineen, pelkoineen, suruineen. Jaksakaa nyt tämä raskas vaihe yhdessä läpi taistellen, ja olette parin vuoden päästä onnellisempia kuin koskaan <3 *been there*

Minä tein noin, että muutin omat ärsyttävät tapani. Kumppani ei, eikä halunnut ammattilaisen avun pariin. Lopussa oli kaksi vaihtoehtoa, että minä nöyrryn ja otan vastaan paskan käytöksen ehjän perheen vuoksi tai kerään itsetuntoni rippeet ja lähden. Sattui perkeleesti, mutta lähdin. Oli pakko, luottamus, kunnioitus ja usko parempaan tulevaisuuteen loppui. Yhdenihmisen rakkauden rippeillä ei sitä suhdetta enää pelastettu.

Tämä kortti minullakin on oikeastaan vielä käyttämättä. On vaikea jaksaa muuttua itse täydelliseksi / paremmaksi tässä elämäntilanteessa, etenkin jos ei heti huomaa toisenkin niin tekevän. Saisi vain jotain helpotusta joskus, jonkun muun hoitamaan lapsia ja tarpeeksi unta.. On tässä kuitenkin välittämisen rippeitä jäljellä niin helpointa lienee vain yrittää kestää. Ja olen usein väsyneenä ollut aika sokea omalle huonolle käytökselleni yms. Lihonut en avioliiton aikana ole, painoa on pari kiloa enemmän kuin naimisiin mennessä (myös 52kg oli) mutta se on lihasta. Ap

Suosittelisin Ap:ta pysymään avioliitossaan. Ne ruuhkavuodet hellittävät ja avioliiton avulla pystyt  maksimoimaan oman ja lastesi elintason. Pitkät avioliitot ovat avain menestykseen ja niiden pohjalta syntyneiden lasten korkeisiin tuloihin.

Voimia. Miehet ei tiedä perheen vaatimasta työtaakasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin Ap:ta pysymään avioliitossaan. Ne ruuhkavuodet hellittävät ja avioliiton avulla pystyt  maksimoimaan oman ja lastesi elintason. Pitkät avioliitot ovat avain menestykseen ja niiden pohjalta syntyneiden lasten korkeisiin tuloihin.

Kaliforniassa takavuosina avioero nipisti lasten koulutuksesta (niin myös pienemmät sisarukset!), mutta Norjassa, hupsistakeikkaa, ei.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.

Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑

Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.

Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.

Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄

No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.

Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.

Voi hyvä luoja :,D tuli tästä mieleen kun esikoisemme aloitti päivähoidon, papereihin pistettiin miehen nimi joka työskentelee samalla paikkakunnalla, eli hän pääsee hakemaan jos lapsi sairastuu ja hän vie ja tuo lapsen. Päikystä jatkuvasti kuitenkin soitettiin minulle, kyseltiin ja infottiin lapsen asioita! Ei ihme että kaikki kaatuu äitien niskaan.