Miehen ex-vaimo suuttui verisesti kuultuaan että olen raskaana alle puoli vuotta heidän esikoisensa kuoleman
jälkeen. Tästä johtuen kieltäytyy nyt vaikka mihin tekosyihin vedoten antamasta heidän toista yhteistä lasta tapaamisiin, tiedämme kaikki että totuus on se, minkä nainen joskus tekstasi, että mies on "sydämetön kylmä hirviö".
Ymmärrän äidin tuskan lapsen menettämisestä, ja suree isäkin ja minä. Silti ei voi koko elämä pysähtyä ja tämä menee jo naurettavuuksiin. Lakimieskö tässä pitää palkata, että mies saa lastaan tavata?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äiti on "sairas" kun takertuu lapseensa, ilmeisesti ainoaan perheenjäseneensä.
Jep jep!
Ratkaisu olisi oikeusjuttu, jossa äidiltä vietäisi se toinenkin lapsi.
Jep jep jep.Jokainen tajuaa, että lapsen menetys on traaginen asia äidille, mutta näissä tapauksissa oikeus onneksi arvioi ensisijaisesti sen elossa olevan lapsen parasta. Näillä tiedoilla ap:n perheellä olisi hyvätkin mahdollisuudet saada lähihuoltajuus oikeusteitse.
Terveisin lakinainen
Haistappa lakinainen nyt pitkä paska.
Kuolleen lapsen äidille järjestetään apua, jos asia viedään eteenpäin. Jos jäljellä oleva lapsikin viedään, voi pian olla toinenkin ruumis. Siinäpä sitä sitten taakkaa lapselle kaksin verroin.
Vain lapsen kuoleman kokeneet tietävät mitä se on. Viha, suru, pelko, kaikki tunteet vellovat ja ratkaisua ei tunnu löytyvän. Siihen vielä ex-puoliso, joka vääntää uutta jälkikasvua ja uhkailee lapsen viemisellä. Jos totta on, niin jumalatonta menoa on.
Terveisin perheoikeuteen perehtynyt juristi, nyt jo eläkkeellä
Myös isä on menettänyt lapsensa, se pitää muistaa. Isällekkin voi tuoda lohtua olla tämän lapsen seurassa.
Äidin suru on suuri, mutta lapsen etu menee kuitenkin edelle.
Jos vanhemmat ovat normaaleja, eikä ole lähestymiskieltoja tms., niin kukaan vanhempi ei vaihda lapsen numeroa ilmoittamatta sitä toiselle.
Äkkiä nyt lakimiehee, on pirun hitaita prosesseja noi tapaamisjutut.
Toki kertoisin äidille tämän ja antaisin mahdollisuuden toimia toisin. Kävisin myös exän oven takana juttelemassa, väkisin en lasta veisi, mutta ehdottomasti kertoisin hälle, että on rakastettu.
Jos mulla olisi huoli lapsen hyvinvoinnista akuutisti tekisin lastensuojeluilmoituksen, muuten koittaisin neuvotella. Jämäkästi kuitenkin tehden selväksi, että tarvittaessa toimin.
Ai niin. Jos tää juttu olis toisinpäin, niin mies olis kusipää.
Osanotot suruun.
Hakekaa lapsen lähihuoltajuutta ja jättäkää exä kiukkuamaan itsekseen. Aikuinen ihminen osaa kyllä käsitellä nämä asiat. Katkera erosta ja uudesta vauvasta, sekä siitä että mies on jatkanut elämäänsä
Voisiko mies olla yhteydessä eksän perheeseen, sisaruksiin tai muihin eksän läheisiin, jos eksä ei pysty puhumaan hänen kanssaan.
Olisi fiksumpaa kääntää kaikki kivet ja yrittää saada keskusteluyhteys kuntoon ensin ilman viranomaisia. Vain siinä tapauksessa, jos keskusteluyhteyttä ei synny, olisin isänä yhteydessä lastenvalvojaan tapaamisoikeuden rikkomisesta.
Ja uusi perhe pois näistä neuvotteluista, jos se kerran eksää loukkaa. Tässä kohtaa uuden perheen äiti voi vain sanoa että paska säkä kun miehen lapsi aiemmasta liitosta kuoli, eikä me päästy nauttimaan pienen tulosta perheeseen. Kunnioittavaa sekä äidin että isän surua. Aikaa omalle perheelle on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äiti on "sairas" kun takertuu lapseensa, ilmeisesti ainoaan perheenjäseneensä.
Jep jep!
Ratkaisu olisi oikeusjuttu, jossa äidiltä vietäisi se toinenkin lapsi.
Jep jep jep.Jokainen tajuaa, että lapsen menetys on traaginen asia äidille, mutta näissä tapauksissa oikeus onneksi arvioi ensisijaisesti sen elossa olevan lapsen parasta. Näillä tiedoilla ap:n perheellä olisi hyvätkin mahdollisuudet saada lähihuoltajuus oikeusteitse.
Terveisin lakinainen
Haistappa lakinainen nyt pitkä paska.
Kuolleen lapsen äidille järjestetään apua, jos asia viedään eteenpäin. Jos jäljellä oleva lapsikin viedään, voi pian olla toinenkin ruumis. Siinäpä sitä sitten taakkaa lapselle kaksin verroin.
Vain lapsen kuoleman kokeneet tietävät mitä se on. Viha, suru, pelko, kaikki tunteet vellovat ja ratkaisua ei tunnu löytyvän. Siihen vielä ex-puoliso, joka vääntää uutta jälkikasvua ja uhkailee lapsen viemisellä. Jos totta on, niin jumalatonta menoa on.
Terveisin perheoikeuteen perehtynyt juristi, nyt jo eläkkeellä
Kirjoituksessasi olennaisinta on tuo sana "eläkkeellä". Aivan varmasti sinun aikanasi lapset on annettu automaattisesti äidille, mutta nyt ei ole vuosi 1981, vaan 2018. Tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, että naisten on luovuttava asioista, jotka ovat aiemmin langenneet heille automaattisesti, kuten lasten yksinhuoltajuus.
Jos äiti uhkailee itsemurhalla, ei auttamista ole se, että hänen vaatimuksiinsa suostutaan, vaan sen, että häntä autetaan ymmärtämään mistä asiassa on kyse. Ei suru ole syy sille, että saisi pitää elossa olevan lapsen vain itsellään, eikä lapsi saisi tavata isäänsä. Aivan käsittämätöntä, jos näin on.
Jos tunnistaisin itseni tästä (ja miksi en tunnistaisi?) niin printtaisin ketjun paperille ja miettisin jatkotoimenpiteitä. Ei ainakaan auttaisi parantamaan välejä exän nyxän kanssa.
Ihanaa, uusperhe, ihanaa...!!!!!!!!
Ap:n kannattaa muistaa että kyllä se mies suree sitä kuollutta lastaan ja saattaa olla ettei teidän vauvelin tulo tähän hätään loppujen lopuksi tee hyvää teidän suhteelle.
Lapsen menetys on kamala paikka, on sitten äiti tai isä.
Miespuoleinen tuttuni menetti lapsen noin 20v sitten ja kertoi ensimmäinen 5v meni sumussa eikä muistikuvia.
Auttakaa lasta pitämään isä elämässä. Ihan kamalaa jos sisaruksen lisäksi menettää vielä isänsä.
Miten tämä ex-mies asian on tuonut lastensa äidille esille. Ehkäpä asia on tuotu esille niin että äiti on tajunnut ettei lasten olo isän luona tule olemaan normaalia ja heille positiivista. Hyvin mahdollista. Myöskin se on mahdollista , ettei uusi nainen ymmärrä mikä on okei ja mikä ei. Itseasiassa hyvin todennäköistä että itsekkyys nostaa päätään ja miestä on ohjeistettu niin että välit vanhaan perheeseen katkeavat.
On myös hyvin mahdollista että lapsi ei halua isäänsä nähdä. Hyvin normaalia tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, uusperhe, ihanaa...!!!!!!!!
On se jännä miten nykyään uusperheitä haukutaan joka tuutista. Halutaan unohtaa ja ummistaa silmät "vanhalle hyvälle ajalle" jossa ei erottu vaan muutettiin erilleen ja elettiin yhdessä uusien puolisoiden kanssa.
En ymmärrä tätä vouhotusta vain yhdestä oikeasta perhemallista. Aivan uskomatonta.
Kenellekään ei liene enää epäselvää, että suomalainen nainen on todella huono äitinä ja kumppanina.
Suomen naisille pitäisi järjestää vuoden mittainen leiri, jossa naisen henkinen kypsyys testattaisi huolellisesti. Tuokin aloitus johtuu pelkästään siitä, kun ex-vaimo on henkisesti melko jälkeenjäänyt.
Mitähän tuo äiti kuvittelee saavuttavansa eristämällä lapsen isästään? Lopputuloksena on vain 3 katkeroitunutta osapuolta, ei mitään hyvää. Lapsella on oikeus isäänsä, sille ei äiti voi mitään. Ja kyllä, minä olen menettänyt lapseni, ero perheen äiti ja exän uusi tuli raskaaksi vähän sen jälkeen, kun lapsemme kuoli. Olin aivan helvetin vihainen, katkera ja surullinen asiasta ja mielessä pyöri, että lohdutuslapsi kuolleen unohtamiseksi ja olin jumalattoman katkera siitä että he saavat lapsen syliinsä, kun multa on viety lapsi ja miten mies kehtaa jatkaa elämää. Silti en muuttunut psykoksi, koska ei se ole yhdenkään lapsen syy, että meidän lapsi kuoli, eikä heitä tule rankaista.
Ap voi antaa isän ja lapsen olla rauhassa kahdestaan. Lapsi tarvitsee nyt isäänsä. Ei ap:n näkemistä raskausvatsoineen
Vierailija kirjoitti:
Olet kunnon b**ch. Kuka hullu alkaa tekemään vauvaa suruaikana..? Ainii, mut eihän se ap:ta liikuta, koska kyseessä oli jonkun toisen lapsi. Kaikki sympatia tälle kuolleen lapsen äidille!
Äidillä ei ole tosin oikeus eristää lasta isästä, mutta se on nyt hänen tapa reagoida suruun. Sosiaalihuolto voi auttaa tässä tilanteessa, mutta puheet siitä, että isälle lähihuoltajuus on jo absurdia... ap:lta puuttuu täysin empatia.
Missä tuossa empatia puuttuu? AP ymmärtää kyllä äidin tunteet ja tilanteen, mutta onhan se iso ongelma, jos lapsen äiti estää isää tapaamasta omaa lastaan sen varjolla.
Kuulostat itse hieman empatiakyvyttömältä, kun et voi ymmärtää, että jotkut ihmiset haluavat jatkaa jossain vaiheessa omaa elämäänsä. Ei se tee heistä empatiakyvyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuo äiti kuvittelee saavuttavansa eristämällä lapsen isästään? Lopputuloksena on vain 3 katkeroitunutta osapuolta, ei mitään hyvää. Lapsella on oikeus isäänsä, sille ei äiti voi mitään. Ja kyllä, minä olen menettänyt lapseni, ero perheen äiti ja exän uusi tuli raskaaksi vähän sen jälkeen, kun lapsemme kuoli. Olin aivan helvetin vihainen, katkera ja surullinen asiasta ja mielessä pyöri, että lohdutuslapsi kuolleen unohtamiseksi ja olin jumalattoman katkera siitä että he saavat lapsen syliinsä, kun multa on viety lapsi ja miten mies kehtaa jatkaa elämää. Silti en muuttunut psykoksi, koska ei se ole yhdenkään lapsen syy, että meidän lapsi kuoli, eikä heitä tule rankaista.
Onko tullut mieleen että äiti suojelee lastaan? Lapset eivät useimmiten ole käsi ojossa ottamassa uusia sisaruksia vastaan kun isä on jo valmiiksi menetetty suurimmaksi osaksi aikaa. Lapsi voi tuntea todellista raivoa isäänsä kohtaan.
Ihmettelen myös isää, jos on tieten alkanut lastentekopuuhiin heti lapsen kuoleman jälkeen. Ettei vain lapsen kuolema ole lähentänyt miestä vanhan perheensä kanssa ja nyksä raskautunut saadakseen kaiken huomion takaisin itselleen. Hyvin todennäköistä.
Jos ap olisi empaattinen niin hän ei täällä retostelisi tunnistettavin tiedoin. Taitaa mennä kunnianloukkauksen puolelle josta on oikeus nostaa syyte. Mitähän mies sitten sanoo?
Hyi kun vaikuttaa jotenkin kammottavan kylmältä ihminen, joka kirjoittelee tuollaisesta asiasta tänne vauva av:lle, kaikkien ruodittavaksi.
Jotenkin vastenmielinen aloitus.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa tuo: "tiedämme kaikki että totuus on se, että mies on "sydämetön kylmä hirviö"????
Oliko tuo ihan tahaton lipsautus, että myönnät, että tästähän on toden totta tosiaankin kyse?
Ap on tyypillinen perheenrikkoja-harakka. Vie tuhkatkin pesästä.