Miehen ex-vaimo suuttui verisesti kuultuaan että olen raskaana alle puoli vuotta heidän esikoisensa kuoleman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuinka paljon vuosittain Suomessa kuolee tuon ikäisiä lapsia, mutta ainakin kuvittelen tunnistavani tapauksen. Isän vaimon uudesta raskaudesta en tosin tiennyt.

Mutta äiti voi tosi huonosti, ja äidin omakin lähipiiri on huolissaan siitä, miten äiti on ilman näkyvää syytä eristänyt lapsen toisesta perheestään. Isä ja äitipuoli ovat kuitenkin kunnollisia, ja äiti on itsekin kehunut heitä paljon aiemmin ja ollut mielissään hyvistä väleistä.

Kai te äidin tuntevat olette äidille tukena?

Yllättävän herkästi läheisensä menettänyttä aletaan kartella sen sijaan, että tuettaisiin ja autettaisiin. Siihen se menee, kun kuolema on tabu.

Kyllä me yritämme ainakin olla. Käytännön apua, kuten siivousta ja ruuanlaittoa hän saa lähes päivittäin siskoltaan, ja lastakin kyllä hoidettaisiin jos vaan annettaisiin. Äidin kanssa on vähän vaikeaa tulla toimeen nykyään, koska hän on muuttunut paitsi sulkeutuneeksi, myös verbaalisesti aggressiiviseksi, vihamieliseksi ja räjähdysherkäksi, mitä ei ollut ennen, ja tämä hämmentää ymmärrettävästi läheisiä. Kai se suru voi niinkin ilmetä.

Tuo on normaalia. Ja kun tietää, ettei kukaan ymmärrä miltä tuntuu. Sitä haluaisi rauhassa surra, ja sitten tulee avun tyrkyttäjiä, empaatikko-siunailijoita ja huolestuneitä. Surussa ei jaksa oikein rakastavasti suhtautua kaikkiin lähimmäisiin. Tuossa vielä isä jatkaa elämää ja ehkä äidin mielestä osoittaa vauvan hankkimisella ettei esikoinen ollut järin tärkeä, vaan korvattavissa. Missään nimessä ei ole oikein kieltää tavalliselta isältä tapaamisia, vaikka isän elämään lapsen kuolema ei olisi vaikuttanut, vaan seksi lystää ja vauvoja hankitaan. Lapsi tarvitsee sitä isääkin. Ap ei millään lailla kommentoi... Mistähän lie johtunee.

Mitäpä jos lapsi joka on äidillään ei halua mennä isälle? Ehkä hänelle on liian kova pala nähdä siellä veli/siskopuoli? Kun tietää että oma ns täyssisarus kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äiti on "sairas" kun takertuu lapseensa, ilmeisesti ainoaan perheenjäseneensä.

Jep jep!

Ratkaisu olisi oikeusjuttu, jossa äidiltä vietäisi se toinenkin lapsi.

Jep jep jep.

Jokainen tajuaa, että lapsen menetys on traaginen asia äidille, mutta näissä tapauksissa oikeus onneksi arvioi ensisijaisesti sen elossa olevan lapsen parasta. Näillä tiedoilla ap:n perheellä olisi hyvätkin mahdollisuudet saada lähihuoltajuus oikeusteitse.

Terveisin lakinainen

Tuota, se on hyvin tiedossa, että laki-ihmiset näkevät asiat aika kylmäkiskoisesti. En sano, että on hyvää, että äiti takertuu lapseen, mutta lapsen kannalta myös äidin hyvinvointi sekä äidin ja lapsen suhde on tärkeitä. Niitäkin tulisi tukea tässä tapauksessa.

t. Juristin lapsi

Mulla lapsen kuoleman kokeneena isänä ei oikein pinna kestä, miksei mies jäänyt tukemaan lapsen menettänyttä vaimoaan.  En suoraan sanottuna sulata sellaisia miehiä muutenkaan, jotka jättää omat lapsensa heitteille ja hyppää uuden naisen kelkkaan. Heiltä jäi kumminkin yksi orpo lapsi, jonka sisar tai veli on kaikenlisäksi menehtynyt. Vähemmänkin tulee lapselle ja äidille kestämistä. Jos äidillä on tullut mielenterveysongelmia, niin sitä tärkeämpää olisi ollut isän tuki.  Jos joku mun pojista tekesi noin, saisi turpaansa ja sellaisen läksytyksen että muistaisi koko ikänsä.

T. 214

Vierailija kirjoitti:

Mulla lapsen kuoleman kokeneena isänä ei oikein pinna kestä, miksei mies jäänyt tukemaan lapsen menettänyttä vaimoaan.  En suoraan sanottuna sulata sellaisia miehiä muutenkaan, jotka jättää omat lapsensa heitteille ja hyppää uuden naisen kelkkaan. Heiltä jäi kumminkin yksi orpo lapsi, jonka sisar tai veli on kaikenlisäksi menehtynyt. Vähemmänkin tulee lapselle ja äidille kestämistä. Jos äidillä on tullut mielenterveysongelmia, niin sitä tärkeämpää olisi ollut isän tuki.  Jos joku mun pojista tekesi noin, saisi turpaansa ja sellaisen läksytyksen että muistaisi koko ikänsä.

T. 214

Siis olisiko aloittajan miehen pitänyt palata exän kanssa yhteen vai mitä sinä sekoilet? Erosta aikaa 5 vuotta ja heillä on jo yksi yhteinen 2v lapsi uuden kanssa... Pitäisikö se 2v sitten hylätä ennemmin? Ja miksi itse menetyksen kokeneen pitää jäädä tukemaan yhtään ketään kun on omakin suru? Tietämättä taustoja, niin kyllä se ero on voinut ihan aiheesta tapahtua, jos ex on muutenkin mieleltänsä epävakaa ja lapsen kuolema ei liity eroon mitenkään...