Vaimo saa kyllä maksaa seuraavana lomamatkan tai sitten ei enää lomailla.
Muutamat viime vuodet ollaan tehty niin, että minä olen ostanut lomamatkan ja vaimo sitten maksellut osan siitä takaisin. Todellisuudessa takaisin olen saanut ehkä viidesosan hinnasta. Sitten jostain kumman syystä kustannuksen kasaaminen on vaikeutunut ja hidastunut.
Päätin, että tästä lähin odottelen koska vaimo ostaa meille tulevan kesän matkat. Katsellaan miten kauan kestää. Ja omia rahoja laitan sivuun, Taidanpa lähteä yksin tai kaverin kanssa siiville. Lomaillaan perheen kanssa sitten kotona ja ilmaiseksi. Ehkä se ääni kellossa maksamisen suhteen muuttuu kun pari kolme vuotta teen omat matkat jätkien kanssa etelään.
Niin ja kyllä tienaan meistä enemmän, mutta ei ptilanne sellainen että minä miljonääri ja vaimo työtön.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ymmärrä näitä ”sun” ja ” mun” rahoja.
Kun on naimisiin menty, palkat tulevat yhteiselle tilille ja kumpikin käyttää sieltä tietysti toisensa huomioiden.
Helppoa!!Ei todellakaan järkevää. Sillä jos vaimo olisi AP:n vaimon kaltainen niin hän tyhjentäisi koko tilin parissa päivässä.
Mulla oli 1. aviomiehen kanssa yhteinen tili, ja juuri sellaisen tyypin kanssa sitä ei pitäisi edes harkita. Mies tuhlasi ja shoppaili, osteli kotiin elektroniikkaa ja huonekaluja, käytti rahaa etukäteen - jopa niin, että välillä olin ruokakaupassa, tili yhtäkkiä kuivana.
Erosta on toistakymmentä vuotta. Tänä aikana rahankäytön erilaisuus on nykykielellä eskaloitunut; ex on velkasaneerauksessa, minulla oma omistusasunto ja lyhennetty työaika: en enää juurikaan tarvitse rahaa, sillä kaikkea on jo. 2. aviomies on ollut kuvioissa nyt 13 vuotta, samanhenkinen kuin minäkin. Hänen kanssaan voisi ollakin yhteinen tili, mutta sitä ei koskaan olla perustettu. Se maksaa, jolla sattuu olemaan kortti lähempänä. Vieläkin joskus ihmettelen, kuinka helppoa elämä on samankaltaisilla kulutustottumuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hoitaa lapset kun sinä lomailet kavereiden kanssa?
Anna kun arvaan, sinulle ei ole ollenkaan niin tärkeää, että tämä puoli menee elämässä tasan?
Vaimo tietenkin hoitaa jos minä olen poissa. Niin minäkin hoidan lapset silloin jos vaimo on poissa.
Meneekö tämä teillä oikeasti tasan? Entä kotityöt? Teetkö oikeasti puolet?
Pitäisikö mennä? Eihän vaimo on oikeasti maksa puolia elämisestään.
No pitäisikö maksaa? Joko pitäisi, ja sitten kaikki muukin tasan, tai sitten ei, eikä muunkaan tarvitse. Joko tai.
Se siivoaa joka haluaa siivota. Minä olen sitä mieltä että koti on vain nukkumista varten. Vietän ylivoimaisesti suurimman osan ajasta muualla kuin kotona. En syö kotona juuri koskaan enkä ole hankkinut kuin sängyn, sohvan, ja kahden pöydän lisäksi kuin muutaman elektroniikkalaitteen. No vaimoni eon sitten hankkinut romua senkin edestä ja hän viettää kotona suurimman osan ajastaan. Joten minkä hemmetin takia minun pitäisi siellä siivoilla ja tehdä muita kotitöitä?
Aloittajan kohdalla oli kyse lapsiperheestä. Jos haluaa lapsia, pitää kodinkin olla kunnossa, lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Aivan oikein ap! Tottakai kummankin on maksettava oma osuutensa lomalla, sekä arjessa! Lapset maksetaan puoliksi.
Ei tulisi mieleenkään, että ikinä kehtaisin lähteä mieheni maksamalle matkalle.
Tottakai elämä täytyy järjestää juuri niinkuin sinä sen näet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa täysin reilua, mutta tapasi ilmaista asia osoittaa lapsellista uhmaa. Olisit myös voinut jo tähän asti pitää kiinni siitä, että vaimo maksaa puolet ennen kuin seuraavaa lomaa aletaan edes suunnitella. Arvaanko oikein, että et ole edes kertonut hänelle tästä uhmakkuuden puuskastasi?
On sovittu, että vaimo maksaa matkoista noin samassa suhteessa kuin muustakin elämisestä eli hieman vähemmän kuin minä. Todellisuus on se, että vähin äänin se takaisinmaksu on hiipunut joihinkin satasiin jos matka on maksanut vaikka kaksi tai 3 tonnia. Ihan omalla luvalla hän on hiljaisesti lopettanut maksamista.
Ajattelinpa katsella milloin hän meille matkat ostaa. Ja jos mitään ei kuulu niin ehkä heitän reissun yksinäni. Olenko siis syyllinen ja jos kyllä niin mihin?
Olet syyllinen passiivis-aggressiiviseen, ei kovinkaan rakentavaan asian käsittelyyn. Ota puheeksi jos vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hoitaa lapset kun sinä lomailet kavereiden kanssa?
Anna kun arvaan, sinulle ei ole ollenkaan niin tärkeää, että tämä puoli menee elämässä tasan?
Vaimo tietenkin hoitaa jos minä olen poissa. Niin minäkin hoidan lapset silloin jos vaimo on poissa.
Meneekö tämä teillä oikeasti tasan? Entä kotityöt? Teetkö oikeasti puolet?
Pitäisikö mennä? Eihän vaimo on oikeasti maksa puolia elämisestään.
No pitäisikö maksaa? Joko pitäisi, ja sitten kaikki muukin tasan, tai sitten ei, eikä muunkaan tarvitse. Joko tai.
Se siivoaa joka haluaa siivota. Minä olen sitä mieltä että koti on vain nukkumista varten. Vietän ylivoimaisesti suurimman osan ajasta muualla kuin kotona. En syö kotona juuri koskaan enkä ole hankkinut kuin sängyn, sohvan, ja kahden pöydän lisäksi kuin muutaman elektroniikkalaitteen. No vaimoni eon sitten hankkinut romua senkin edestä ja hän viettää kotona suurimman osan ajastaan. Joten minkä hemmetin takia minun pitäisi siellä siivoilla ja tehdä muita kotitöitä?
Ohis, mutta mitä iloa susta on vaimolle? Mitä vaimo saa teidän liitosta? Olen utelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa täysin reilua, mutta tapasi ilmaista asia osoittaa lapsellista uhmaa. Olisit myös voinut jo tähän asti pitää kiinni siitä, että vaimo maksaa puolet ennen kuin seuraavaa lomaa aletaan edes suunnitella. Arvaanko oikein, että et ole edes kertonut hänelle tästä uhmakkuuden puuskastasi?
On sovittu, että vaimo maksaa matkoista noin samassa suhteessa kuin muustakin elämisestä eli hieman vähemmän kuin minä. Todellisuus on se, että vähin äänin se takaisinmaksu on hiipunut joihinkin satasiin jos matka on maksanut vaikka kaksi tai 3 tonnia. Ihan omalla luvalla hän on hiljaisesti lopettanut maksamista.
Ajattelinpa katsella milloin hän meille matkat ostaa. Ja jos mitään ei kuulu niin ehkä heitän reissun yksinäni. Olenko siis syyllinen ja jos kyllä niin mihin?Minä en ymmärrä tuota systeemiä, anteeksi nyt vaan. Jemmaako vaimo siis rahaa johonkin omaan hankkeeseensa, ja aikoo käyttää rahat itsekkäästi omaan mukavuuteensa?
Jos ei, niin vaikutat todella itsekkäältä. Vaimosi maksaa yhteisistä menoista oman tulotasonsa puitteissa.
Tulotasolla ei ole mitään merkitystä. On täysin sairas ajatusmaailma että jos minä olen painanut töitä niska limassa niin minun pitäisi maksaa siitä enemmän kuin patalaiska ihminen joka yrittää päästä kaikesta helpolla.
Ja tätä ei moni mies tajua: Aika usein käy niin, että perheen ns. ylimääräiset menot - epäsäännölliset kertaluonteiset ostokset, joita ei ole budjetoitu, mutta joita joka perheessä on - menevät sen pussista, joka niitä ehtii ja jaksaa ostella eli käytännösäs vaimon lompakosta. Eli esimerkiksi anopin synttärilahja, kälyn häälahja, lasten ulkoiluvaatteet, uudet lakanat, lapsen muskarimaksut... ja mies ei noteetaa niitä menoja mitenkään, vaikka niitä voi kuussa olla useamman satasenkin edestä ja vuodesäs useamman tonnin.
Anopin synttärilahja? Koskaan en ole edes omalle äidilleni lahjoja ostanut. Lahjat on lapsille. Aikuiset ei mitään lahjoja tarvitse. Lakanat maksaa muutaman euron ja kestää vuosikymmenen helposti.
Jos siis sinä vältyt tuollaisilta ja visukinttuilet ja käytät rahas itseesi, se ei ole reilua.
Eli nyt kannattaisi avoimesti puhua vaimon kanssa ja tarkastella, mihin teidän rahanne uppoavat. Hassaako vaimo käsilaukkuihin tai muuhun ei-välttämättömään shoppailuun, vai mihin?
Kummankin tuloista olisi syytä jäädä jotakuinkin sama määrä omaan, vapaaseen käyttöön. SITTEN kun niin käy, voit mennä ja ostaa pljäjäyttää rahoillasi mitä tykkäät, vaikka lomareissun.
Muuten et. Teillä on yhtäläinen velvollisuus oman tulotasonne puitteissa huolehtia yhteisistä menoista.
Tulotasolla EI OLE merkitystä. Kumpikin maksaa 50-50. Aikuista ihmistä ei tarvitse elättää.
Vierailija kirjoitti:
28 otti esille tärkeän pointin, josta minulla aina välillä tulee riitaa miehen kanssa.
Olemme miehen kanssa molemmat suht hyvätuloisia, ansaitsemme molemmat käteen 2,7 tonnia kuukaudessa. Mutta menojakin on...Kiinteät kuukausimenot olemme jyvittäneet suhteellisen tasan. Mutta kaksi teiniämme hakevat minulta kaiken käyttörahan, ja sitä menee kk-rahan kanssa joka kuukausi 200-300 euroa. Päälle lasten harrastukset, vaatehankinnat, kirjat (molemmat lukiossa), sukulaisten erilaiset lahjat, kodin ylimääräiset hankinnat jne. Kun menemme elokuviin koko perhe, minä ostan liput ja yleensä mässytkin, samoin kaupassa (kun emme ole ruokaostoksilla, jotka maksetaan s-tililtä) usein minä maksan.
Sitten mies ihmettelee, että miten minulla ei jää säästöön rahaa kuten hänellä. Kas kummaa tosiaan.... hänen näkemyksensä on, että minä tuhlaan - ehkä juu, paitsi että itselleni ostan todella harvoin mitään, eikä hänkään osaa sanoa, mitä ostoksistamme olisi pitänyt jättää tekemättä.
Älä anna niille lapsille rahaa
Vaimo maksellut takas, ei hitto. Meidän perheessä kaikki on yhteistä. Kokeile, mukavaa eikä tarvi rutista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 otti esille tärkeän pointin, josta minulla aina välillä tulee riitaa miehen kanssa.
Olemme miehen kanssa molemmat suht hyvätuloisia, ansaitsemme molemmat käteen 2,7 tonnia kuukaudessa. Mutta menojakin on...Kiinteät kuukausimenot olemme jyvittäneet suhteellisen tasan. Mutta kaksi teiniämme hakevat minulta kaiken käyttörahan, ja sitä menee kk-rahan kanssa joka kuukausi 200-300 euroa. Päälle lasten harrastukset, vaatehankinnat, kirjat (molemmat lukiossa), sukulaisten erilaiset lahjat, kodin ylimääräiset hankinnat jne. Kun menemme elokuviin koko perhe, minä ostan liput ja yleensä mässytkin, samoin kaupassa (kun emme ole ruokaostoksilla, jotka maksetaan s-tililtä) usein minä maksan.
Sitten mies ihmettelee, että miten minulla ei jää säästöön rahaa kuten hänellä. Kas kummaa tosiaan.... hänen näkemyksensä on, että minä tuhlaan - ehkä juu, paitsi että itselleni ostan todella harvoin mitään, eikä hänkään osaa sanoa, mitä ostoksistamme olisi pitänyt jättää tekemättä.
Sinun ongelmaan on helppo ratkaisu, joka vaatii vain hieman vaivaa. Pistät ylös kaiken, mihin sinulta menee rahaa, siis lapsiin ja yhteisiin hankintoihin. Kuun lopussa velot mieheltä summasta puolet. Tuskin mies kehtaa valittaa, kun näkee laskelmasta, mihin raha on mennyt. Saat sinäkin kartutettua itsellesi säästöjä.
Naisen itsensä päättämiä hankintoja jotka hän vaan yksipuolisella päätöksellä mieheltä laskuttaa?
Kerrotko mihin näistä kuluista mielestäsi mies ei siis ole velvollinen osallistumaan:
- lasten taskurahat
- lasten vaatteet
- lasten kouluun liittyvät maksut
- sukulaisille yms ostettavat jutut
- koko perheen leffareissut mässyineen
- koko perheen herkuttelemaanEi mihinkään jos nainen yksipuolisesti päättää määrät, summat ja tarpeet.
Anna kun arvaan, sulla ei ole lapsia?
Miksi mennä naimisiin?
Yksin voi matkustella kavereiden kanssa ja ostaa kaljaa vaikka joka päivä?
Mihin ap tarvii vaimoa.
Tinderistä ruma ja lihava runkkausalusta:ilmainen
Tai nuori ja kaunis iloinen tyttö :200 eur laaki
koira hoitaa hellyyden tarpeen ja ei jäkätä
Minun arvoisa ex-eviomieheni oli sitä meltä että hänelle kuuluu kahden viikon oma sukellusloma, koska minä olin joutunut työmatkoille hänen mielestään rasittavasti. Ikinä ei puuttunut vaatteita kaapista tai ruokaa pakkasesta vauvamiehelle, mutta elämä oli vain niin kauheaa jos tarvitsi kääntää selkä olkkariin päin tietokoneelta. Joo, sen jälkeen ex lomaili esikoisen kanssa 10 vee ja minä jäin kotiin hoitamaan vauvaa ja koiranpentua, jonka tämä keksi hankkia samana päivänä kuin vauva syntyi.
Ihan vapaasti saa haukkua älyvapaaksi, teen sitä itsekin päivittäin, vaikka tyyppi saa nykyään hoitaa itse koko katraan.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavia nämä miehensä rahoilla loisivat naiset, jotka nauttivat estottomasti lomamatkoista, vaatteista, koruista, asunnosta hyvällä sijainnilla, ym ym.
”Sillä meidän rahamme ovat YHTEISIÄ!”
Helppoa on elämä, kun sen joku muu (pääasiassa) maksaa!
Naurattaako yhtä paljon, kun asetelma on toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hoitaa lapset kun sinä lomailet kavereiden kanssa?
Anna kun arvaan, sinulle ei ole ollenkaan niin tärkeää, että tämä puoli menee elämässä tasan?
Vaimo tietenkin hoitaa jos minä olen poissa. Niin minäkin hoidan lapset silloin jos vaimo on poissa.
Ja käykö vaimo useinkin yksin lomilla?
Tarkoitatko, että jos ei käy niin minäkään en saa käydä?
Tarkoittaa sitä, että lastenhoito kuuluu tasan yhtä paljon sinulle kuin vaimollesikin. Eli jos sinä lomailet yksinäsi kaksI viikkoa, sinä hoidat yksinäsi kaikki lasten ja perheen asiat kaksi viikkoa. Onko tällainen tasapuolisuus teillä jo käytössä?
Tottakai on jos vaimo näin haluaisi eli katselisi mykkänä päältä 2vko. Harva vaan haluaa olla paria viikkoa passiivinen lastensa kanssa.
Jokaisella on omat rahat ja tilit. Ihan pöhköjä nuo yhteistilit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa täysin reilua, mutta tapasi ilmaista asia osoittaa lapsellista uhmaa. Olisit myös voinut jo tähän asti pitää kiinni siitä, että vaimo maksaa puolet ennen kuin seuraavaa lomaa aletaan edes suunnitella. Arvaanko oikein, että et ole edes kertonut hänelle tästä uhmakkuuden puuskastasi?
On sovittu, että vaimo maksaa matkoista noin samassa suhteessa kuin muustakin elämisestä eli hieman vähemmän kuin minä. Todellisuus on se, että vähin äänin se takaisinmaksu on hiipunut joihinkin satasiin jos matka on maksanut vaikka kaksi tai 3 tonnia. Ihan omalla luvalla hän on hiljaisesti lopettanut maksamista.
Ajattelinpa katsella milloin hän meille matkat ostaa. Ja jos mitään ei kuulu niin ehkä heitän reissun yksinäni. Olenko siis syyllinen ja jos kyllä niin mihin?Olet syyllinen puhumattomuuteen ja ongelmien välttelyy. Jo silloin, kun hän jätti maksamatta omia osuuksiaan 1. matkan jälkeen, sinun olisi pitänyt keskustella asiasta vaimosi kanssa. Nyt hän olettaa, että lahjoitit loput. Asiat voi vieläkin sopia uudelleen, mutta on ehkä liian myöhäistä alkaa kaivelemaan kovin vanhoja maksuja. Tuomitsen sinut keskustelemaan vaimosi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa täysin reilua, mutta tapasi ilmaista asia osoittaa lapsellista uhmaa. Olisit myös voinut jo tähän asti pitää kiinni siitä, että vaimo maksaa puolet ennen kuin seuraavaa lomaa aletaan edes suunnitella. Arvaanko oikein, että et ole edes kertonut hänelle tästä uhmakkuuden puuskastasi?
On sovittu, että vaimo maksaa matkoista noin samassa suhteessa kuin muustakin elämisestä eli hieman vähemmän kuin minä. Todellisuus on se, että vähin äänin se takaisinmaksu on hiipunut joihinkin satasiin jos matka on maksanut vaikka kaksi tai 3 tonnia. Ihan omalla luvalla hän on hiljaisesti lopettanut maksamista.
Ajattelinpa katsella milloin hän meille matkat ostaa. Ja jos mitään ei kuulu niin ehkä heitän reissun yksinäni. Olenko siis syyllinen ja jos kyllä niin mihin?Olet syyllinen siihen, että olet tuollainen lammas. Et uskalla sanoa tai kysyä asiasta vaimolta suoraan vaan kasaat kiukkua sisällesi ja kirjoitat siitä vauvapalstalle. Oliko äitisi liian dominoiva kun sinusta tuli tuollainen tussukkalössykkä?
Tossukka jatkaisi tilanteessa ja anelisi vaimolta ”kehittävää keskustelua aiheesta”. Miksi en vain muuta tapojani koska muutti vaimokin ja selvästi kokee olevansa ilmaisten matkojen arvoinen?
Erikoinen asenne asettaa vastakkain joko yksin tai kaverin kanssa matkalle lähtö vs. kotona lomailu perheen kesken. Kysymys kuuluu: minkä perheen? Jos normaali ja myös tunne-elämältään hyvinvoiva perhe on lomalla, niin yleensä ollaan yhdessä, joko kotona tai muualla. Ihme pakkomielle päästä väkisin muualle vaikka perheen yksin jättämisen uhalla. Teiniltä ja poikamieheltä ja nuoreltakin ehkä sopivaa käytöstä, mutta ei perheenisältä.
Öö siis oletteko naimisissa? Puhut vaimosta joten teidän täytyy siis olla vaikka muutoin viestistä saa sellaisen kuvan että ette ole kovin sitoutuneet toisiinne, ainakaan sinä vaimoosi. Kuule, te olette perhe. Kaikki omaisuus on yhteistä. Jos sinä tienaat 4000e kuukaudessa ja vaimo 2000euroa, on teillä 6000euroa kuukaudessa teidän perheen menoihin. Niistä sitten ostetaan mitä ikinä nyt on tarpeen kenellekin hankkia. Kyllä se nyt vaan niin menee että sinä ja vaimosi olette molemmat velvollisia elättämään toisianne. Sulla taitaa olla perhe-elämästä yks sun toinen asia oppimatta,sori vaan. Miksi perustuu perheen jos et pysty sitoutumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hoitaa lapset kun sinä lomailet kavereiden kanssa?
Anna kun arvaan, sinulle ei ole ollenkaan niin tärkeää, että tämä puoli menee elämässä tasan?
Vaimo tietenkin hoitaa jos minä olen poissa. Niin minäkin hoidan lapset silloin jos vaimo on poissa.
Meneekö tämä teillä oikeasti tasan? Entä kotityöt? Teetkö oikeasti puolet?
Pitäisikö mennä? Eihän vaimo on oikeasti maksa puolia elämisestään.
No pitäisikö maksaa? Joko pitäisi, ja sitten kaikki muukin tasan, tai sitten ei, eikä muunkaan tarvitse. Joko tai.
Se siivoaa joka haluaa siivota. Minä olen sitä mieltä että koti on vain nukkumista varten. Vietän ylivoimaisesti suurimman osan ajasta muualla kuin kotona. En syö kotona juuri koskaan enkä ole hankkinut kuin sängyn, sohvan, ja kahden pöydän lisäksi kuin muutaman elektroniikkalaitteen. No vaimoni eon sitten hankkinut romua senkin edestä ja hän viettää kotona suurimman osan ajastaan. Joten minkä hemmetin takia minun pitäisi siellä siivoilla ja tehdä muita kotitöitä?
Millä ilveellä sinä muka olet vaimon saanut? Eihän teillä ole mitään yhteistä. Noin siinä käy, kun tyydytään siihen, että on "joku".
No jos siirrätte kummankin rahastoon 200 niin KAIKKI rahanne eivät silloin olekaan yhdessä.