Vaimo saa kyllä maksaa seuraavana lomamatkan tai sitten ei enää lomailla.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän näissä itsekkäissä rahankeruu parisuhteissa lapset saavat toivomansa tavarat ja vaatteet. Taitaa vanhempien saamiset, mennä lasten etujen edelle. Olisi hirveää varttua tuollaisessa perheessä, missä vanhemmat kisaavat rahan keräämisessä ja laskisivat eurojansa. Palkkatyöläisen palkka ei koskaan ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaisi lähimpiä suhteita turmella.

Meillä menee niin, että molemmilla on omat tilit, joihin palkka tulee, ja lisäksi on yhteinen taloustili, johon kumpikin laittaa joka kuukausi saman summan. Taloustililtä maksetaan asuminen, sähkölasku, kotivakuutus, ruoka, siivoustarvikkeet, yhteiset ravintolareissut ja yhteiset lomat sekä kaikki lasten tarpeet. Omilta tileiltä taas maksetaan kaikki sellainen, mikä tulee vain itselle.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hoitaa lapset kun sinä lomailet kavereiden kanssa?

Anna kun arvaan, sinulle ei ole ollenkaan niin tärkeää, että tämä puoli menee elämässä tasan?

Miksi kotitöitä tai lapsia pitäisi tarkasti jakaa? Eikö ne kaikki ole yhteisiä kun kerran samassa taloudessa asutaan? Yhdessä hoidetaan kukin kykyjensä mukaan. Niinhän sitä suositellaan rahoissakin tehtävän :)

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita vaimo tarkasti. Toisten rahoilla löhöäjiä löytyy helposti ja paljon.

Valmistumisen häämöttäessä suht hyväpalkkaiseen hommaan oli kyllä naistarjokkaita, muutamisen vuotta aikaisemmin pa-opiskelijana ei mitään vientiä.

Valitettavasri en nähnyt sen valitun teatteriesityksen taakse. Ajan myötä paljastunut helvetinmoinen tuhlari-pihtari joka on kyllä tehnyt selväksi että nykyinen keskituloinen duunini on perseestä hänen mielestään. Tuossa kun olin muutaman vuoden ns hyvätuloinen niin kummasti oltiin erityisedti bonusten saapumisten kieppeillä niin tuhmaa tyttöä.

Että odotan kun penskat on täysikäisiä.

Tietysti lapset pyytävät merkkivaatteita ja koittavat nostaa sosiaalista statusta mahdollisimman korkealle. Ei se ole heidän vikansa. Moni köyhän perheen lapsi haluaa juuri merkkivaatteita siksi, että sosiaalinen luokka ei näkyisi. Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse siitä, että miehet harjoittavat sijoitustoimintaa avioliitossa yksipuolisesti. Vaatteita ei osteta vaimolle, eikä lapsille. Mies nostaa sosiaalista luokkaa yksin, ilman perhettänsä. Jos perheen sosiaalista luokkaa nostetaan, se pitäisi koskea jokaista perheen jäsentä. Eli se merkkihuppari koko perheelle, ei ainoastaan miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Öö siis oletteko naimisissa? Puhut vaimosta joten teidän täytyy siis olla vaikka muutoin viestistä saa sellaisen kuvan että ette ole kovin sitoutuneet toisiinne, ainakaan sinä vaimoosi. Kuule, te olette perhe. Kaikki omaisuus on yhteistä. Jos sinä tienaat 4000e kuukaudessa ja vaimo 2000euroa, on teillä 6000euroa kuukaudessa teidän perheen menoihin. Niistä sitten ostetaan mitä ikinä nyt on tarpeen kenellekin hankkia. Kyllä se nyt vaan niin menee että sinä ja vaimosi olette molemmat velvollisia elättämään toisianne. Sulla taitaa olla perhe-elämästä yks sun toinen asia oppimatta,sori vaan. Miksi perustuu perheen jos et pysty sitoutumaan?

Mies ei ole velvollinen elättämään vaimoaan, jos vaimo pystyy elättämään itsensä. Tulot ja omaisuus eivät ole avioliiton aikana automaattisesti yhteisiä, vasta sitten tasaillaan, jos tulee ero tai toinen kuolee (jos ei avioehtoa). Siis lain mukaan.

Itsekin kuitenkin elän perheessä, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Olisi vaikea kuvitella, että mies lähtisi mieluummin lomalle kavereiden kuin minun ja lasten kanssa. Se tosin ei käy ilmi aloituksesta, että olisiko vaimolla varaa maksaa lomailut. Jos hän käyttää omat rahansa muuhun kuin perheen hyväksi, niin ei kai miehenkään niin tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat joita minä hoidan.

Maksan laskut ja katson että säästöönkin jää jotain, mies ei edes aina tiedä mitä tilille tulee. Hänelle riittää että käyttörahaa on tarvittaessa ja päästään reissaamaan. Meillä on ollut aikoinaan suunnilleen samat tulot mutta nyt tienaan n 1/3 perheen rahoista. Toisaalta - mä toin tähän talouteen sen verran alkupääomaa että ostettiin 1. talomme tontti vuosia sitten. Eiköhän ole puntit tasan.

Usein pystyn myös työni takia järkkäämään meille esim ilmaisen majoituksen joten varmasti maksan osuuteni

:D lol.

Käännetään tämä toisinpäin. Vaimo on velvollinen maksamaan 2/3 perheen kuluista koska miehen kautta saatiin peritty tontti ja päästään työreissujen kautta ilmaiseen majoitukseen. :D Nainen on siis velkaa miehelle kun mies saa tuotua ilmaisia etuja perheeseen. Kuinka moni nainen kannattaa tällaista ajattelua?

Tontti maksettiin ihan työstä saaduilla rahoilla, ei perintöä!

Kumpikaan ei ole toiselle velkaa vaan tasapaino säilyy - jos nyt joku haluaa sentilleen laskea. Olisin tietty voinut merkitä ostamani tontin omiin nimiini jolloin koko kiinteistö olisi ollut minun, mielestäni se ei vain ollut reilua kun kuitenkin yhdessä maksoimme talon rakentamisen ja elämisen. Monet miehet olisivat tehneet niin.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset pyytävät merkkivaatteita ja koittavat nostaa sosiaalista statusta mahdollisimman korkealle. Ei se ole heidän vikansa. Moni köyhän perheen lapsi haluaa juuri merkkivaatteita siksi, että sosiaalinen luokka ei näkyisi. Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse siitä, että miehet harjoittavat sijoitustoimintaa avioliitossa yksipuolisesti. Vaatteita ei osteta vaimolle, eikä lapsille. Mies nostaa sosiaalista luokkaa yksin, ilman perhettänsä. Jos perheen sosiaalista luokkaa nostetaan, se pitäisi koskea jokaista perheen jäsentä. Eli se merkkihuppari koko perheelle, ei ainoastaan miehelle.

Entä, jos sosiaalisen statuksen nostamisen ja merkkihupparin haluaja onkin parisuhteen pienituloisempi? Ja suurituloisempi taas ei välitä statuksen nostamisesta eikä merkkihuppareista? Pitääkö silloin pienituloisemman ostaa merkkihuppari myös suurituloisemmalle?

- 148

Onks tää se sama äijä joka itki kun vaimo ei raskausaikana jaksa sitä ja tätä

Voi mies raukka kun pitää perhettäkin viedä etelään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset pyytävät merkkivaatteita ja koittavat nostaa sosiaalista statusta mahdollisimman korkealle. Ei se ole heidän vikansa. Moni köyhän perheen lapsi haluaa juuri merkkivaatteita siksi, että sosiaalinen luokka ei näkyisi. Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse siitä, että miehet harjoittavat sijoitustoimintaa avioliitossa yksipuolisesti. Vaatteita ei osteta vaimolle, eikä lapsille. Mies nostaa sosiaalista luokkaa yksin, ilman perhettänsä. Jos perheen sosiaalista luokkaa nostetaan, se pitäisi koskea jokaista perheen jäsentä. Eli se merkkihuppari koko perheelle, ei ainoastaan miehelle.

Entä, jos sosiaalisen statuksen nostamisen ja merkkihupparin haluaja onkin parisuhteen pienituloisempi? Ja suurituloisempi taas ei välitä statuksen nostamisesta eikä merkkihuppareista? Pitääkö silloin pienituloisemman ostaa merkkihuppari myös suurituloisemmalle?

- 148

Juuri näin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut sosiaalinen status tai ylipäätään muiden mielipiteet olemisestani tms. Näin ollen siihen ei myöskään ole ollut mitään halua panostaa taloydellisesti.

Valitettavasti saman katon alla asuvalle naiselle se tuntuu olevan liiankin tärkeää. Se ilmenee "turhien statushuppareiden" osteluna, kissanristäisinä joihin on pakko osallistua ja "sopivalla tuttavapiirillä".

Viimeiset pari vuotta olen saanut osakseni jäkätystä hänet nolaavasta käytöksestä kun vihdoinkin päätin tehdä kuten itse haluan enkä muiden mieliksi. Mitähän se köytös sitten on kun en edes ole paikalla jossain kissanristiäisissä ja hän "joutuu" keksimään tekosyitä miksen ole mukana. Vaikea sanoa "hän ei pidä minkäänlaisista kokoontumisista?".

Fakta on se että yhteiset rahat toimii silloin kun molemmat on sitoutuneita, tienaa suunnilleen saman verran ja kulutus- ja säästökäyttäytyminen on samanlaista. Pieni- ja suurituloisen yhteistalous toimii myös jos enemmän tienaavaa ei haittaa se että toinen käyttää yhteisiä rahoja miten haluaa. Itse en IKINÄ suostuisi siihen että rahat jaetaan ja haluaisin itse sijoittaa ja säästää vararahastoa mutta toinen käyttää rahat vaatteisiin ja ties mihin romuun. Jos puolisoni olisi törsäri, saisi tyytyä omiin tuloihin ja yhteisten menojen jakamisessa voitaisiin sopia jokin molemmille reilu tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset pyytävät merkkivaatteita ja koittavat nostaa sosiaalista statusta mahdollisimman korkealle. Ei se ole heidän vikansa. Moni köyhän perheen lapsi haluaa juuri merkkivaatteita siksi, että sosiaalinen luokka ei näkyisi. Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse siitä, että miehet harjoittavat sijoitustoimintaa avioliitossa yksipuolisesti. Vaatteita ei osteta vaimolle, eikä lapsille. Mies nostaa sosiaalista luokkaa yksin, ilman perhettänsä. Jos perheen sosiaalista luokkaa nostetaan, se pitäisi koskea jokaista perheen jäsentä. Eli se merkkihuppari koko perheelle, ei ainoastaan miehelle.

Entä, jos sosiaalisen statuksen nostamisen ja merkkihupparin haluaja onkin parisuhteen pienituloisempi? Ja suurituloisempi taas ei välitä statuksen nostamisesta eikä merkkihuppareista? Pitääkö silloin pienituloisemman ostaa merkkihuppari myös suurituloisemmalle?

- 148

Juuri näin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut sosiaalinen status tai ylipäätään muiden mielipiteet olemisestani tms. Näin ollen siihen ei myöskään ole ollut mitään halua panostaa taloydellisesti.

Valitettavasti saman katon alla asuvalle naiselle se tuntuu olevan liiankin tärkeää. Se ilmenee "turhien statushuppareiden" osteluna, kissanristäisinä joihin on pakko osallistua ja "sopivalla tuttavapiirillä".

Viimeiset pari vuotta olen saanut osakseni jäkätystä hänet nolaavasta käytöksestä kun vihdoinkin päätin tehdä kuten itse haluan enkä muiden mieliksi. Mitähän se köytös sitten on kun en edes ole paikalla jossain kissanristiäisissä ja hän "joutuu" keksimään tekosyitä miksen ole mukana. Vaikea sanoa "hän ei pidä minkäänlaisista kokoontumisista?".

Niinpä! Näkisin itse punaista jos 2000 euroa bruttona tienaava puolisoni eläisi 4000 euroa tienaavan elämää minun piikkiini, silloin kuin kuka tahansa idiootti näkee että asiat mihin rahat menee on turhia ja tuhlausta. Ostakoon itse omat merkkivaatteensa ja maksakoon itse drinksunsa bileissä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä noiden omien rahojen pointti on?

Se että kumpikin tienaa omat rahansa ja niin kauan kun yhteiset kulut menee suunnilleen tasan tai niiden hoito tyydyttää kumpaakin niin miksi pitäisi kaiken olla yhteistä? Omat tilit eikä toisella edes käyttöoikeutta. Minua ei kiinnosta miehen tilitilanne tai mihin hän rahansa käyttää ja sama toisinpäin.

Raha-asioissa ei kannata koskaan luottaa toiseen 100%. Ei koskaan.

Merkkihuppari, sijoitustoiminta, rahan kerääminen, mitä näitä nyt on täytyy koskea koko perhettä. Yleensä kun mies harjoittaa yksipuolisesti sitä rahan keräämistä omalle tilille, niin lapset kulkee ryysyistä. Lapsille opetetaan malli, missä isä kerää rahaa itsellensä, ja muu perhe kävelee ryysyissä, koska tietysti sijoitustoimintaa harrastavalle isälle, ei se sosiaalisen luokan näyttäminen ole tärkeää. Sijoitustoimintaa harrastavalle isälle on tärkeää, vain pankkitilinsä saldo. Matkustelu, ruoka, vaatteet, mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman tilin saldo. Tuossa mallissa lapset laitetaan alimpaan kastiin vaateiden ja harrastusten kanssa. Palkkatyöläisen paras sijoitus on ostaa lapselle merkkivaatteet ja laittaa harrastamaan kalliimpia harrastuksia, mitä löytyy. Tällöin lapsi ponnistaa sosiaalisessa luokassa eteenpäin ja päätyy tekemisiin pärjäävien perheiden lasten kanssa. Tekee samat kuviot opiskelun ja uran suhteen, mitä pärjäävien perheiden ja yrittäjien lapset. Kylmäkiskoinen rahan säästäminen omalle tilille on pahinta, mitä voi kasvuiässä olevalle lapselle tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset pyytävät merkkivaatteita ja koittavat nostaa sosiaalista statusta mahdollisimman korkealle. Ei se ole heidän vikansa. Moni köyhän perheen lapsi haluaa juuri merkkivaatteita siksi, että sosiaalinen luokka ei näkyisi. Tässä keskustelussa oli kuitenkin kyse siitä, että miehet harjoittavat sijoitustoimintaa avioliitossa yksipuolisesti. Vaatteita ei osteta vaimolle, eikä lapsille. Mies nostaa sosiaalista luokkaa yksin, ilman perhettänsä. Jos perheen sosiaalista luokkaa nostetaan, se pitäisi koskea jokaista perheen jäsentä. Eli se merkkihuppari koko perheelle, ei ainoastaan miehelle.

Entä, jos sosiaalisen statuksen nostamisen ja merkkihupparin haluaja onkin parisuhteen pienituloisempi? Ja suurituloisempi taas ei välitä statuksen nostamisesta eikä merkkihuppareista? Pitääkö silloin pienituloisemman ostaa merkkihuppari myös suurituloisemmalle?

- 148

Juuri näin. Minua ei ole koskaan kiinnostanut sosiaalinen status tai ylipäätään muiden mielipiteet olemisestani tms. Näin ollen siihen ei myöskään ole ollut mitään halua panostaa taloydellisesti.

Valitettavasti saman katon alla asuvalle naiselle se tuntuu olevan liiankin tärkeää. Se ilmenee "turhien statushuppareiden" osteluna, kissanristäisinä joihin on pakko osallistua ja "sopivalla tuttavapiirillä".

Viimeiset pari vuotta olen saanut osakseni jäkätystä hänet nolaavasta käytöksestä kun vihdoinkin päätin tehdä kuten itse haluan enkä muiden mieliksi. Mitähän se köytös sitten on kun en edes ole paikalla jossain kissanristiäisissä ja hän "joutuu" keksimään tekosyitä miksen ole mukana. Vaikea sanoa "hän ei pidä minkäänlaisista kokoontumisista?".

Ymmärrän hyvin. Meillä tilanne on ollut erilainen. Jo opiskeluaikana mulla oli sijoituksia ja pääomatuloja, mutta en koskaan käyttänyt niitä elämiseen vaan elin samanlaisena pa opiskelijana kuin miehenikin. Tiesimme jo seurustelun alussa, että minusta tulee sekä alavalinnan että kunnianhimoisemman luonteeni vuoksi meistä suurituloisempi. En kuitenkaan ole koskaan perustanut merkkitavaroista tai ylellisestä elämästä, joten päätimme yhteisen perheemme elintason olevan keskituloisen perheen elintaso. Keskituloisena miehelle jää tietenkin enemmän rahaa omaan käyttöönsä, koska asuminen, yhteiset menot ja lasten kulut maksetaan puoliksi. Näillä omilla rahoillaan mies on voinut tehdä ihan mitä itse haluaa ja Harrikka oli ensimmäinen, minkä hän halusi. Minua taas ei moottoripyörät kiinnosta tippaakaan, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi, että minulla pitäisi olla sellainen. Minä taas säästän ja sijoitan mieluummin. Olen aika varma, että mieheni on onnellisempi ajellessaan Harrikallaan kuin että hänellä olisi sen hintaa vastaava osakesalkku. 

- 148

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 otti esille tärkeän pointin, josta minulla aina välillä tulee riitaa miehen kanssa.

Olemme miehen kanssa molemmat suht hyvätuloisia, ansaitsemme molemmat käteen 2,7 tonnia kuukaudessa. Mutta menojakin on...

Kiinteät kuukausimenot olemme jyvittäneet suhteellisen tasan. Mutta kaksi teiniämme hakevat minulta kaiken käyttörahan, ja sitä menee kk-rahan kanssa joka kuukausi 200-300 euroa. Päälle lasten harrastukset, vaatehankinnat, kirjat (molemmat lukiossa), sukulaisten erilaiset lahjat, kodin ylimääräiset hankinnat jne. Kun menemme elokuviin koko perhe, minä ostan liput ja yleensä mässytkin, samoin kaupassa (kun emme ole ruokaostoksilla, jotka maksetaan s-tililtä) usein minä maksan.

Sitten mies ihmettelee, että miten minulla ei jää säästöön rahaa kuten hänellä. Kas kummaa tosiaan.... hänen näkemyksensä on, että minä tuhlaan - ehkä juu, paitsi että itselleni ostan todella harvoin mitään, eikä hänkään osaa sanoa, mitä ostoksistamme olisi pitänyt jättää tekemättä.

Sinun ongelmaan on helppo ratkaisu, joka vaatii vain hieman vaivaa. Pistät ylös kaiken, mihin sinulta menee rahaa, siis lapsiin ja yhteisiin hankintoihin. Kuun lopussa velot mieheltä summasta puolet. Tuskin mies kehtaa valittaa, kun näkee laskelmasta, mihin raha on mennyt. Saat sinäkin kartutettua itsellesi säästöjä.

Naisen itsensä päättämiä hankintoja jotka hän vaan yksipuolisella päätöksellä mieheltä laskuttaa?

Kerrotko mihin näistä kuluista mielestäsi mies ei siis ole velvollinen osallistumaan:

- lasten taskurahat

- lasten vaatteet

- lasten kouluun liittyvät maksut

- sukulaisille yms ostettavat jutut

- koko perheen leffareissut mässyineen

- koko perheen herkuttelemaan

Ei mihinkään jos nainen yksipuolisesti päättää määrät, summat ja tarpeet.

Tuossa on hyvä esimerkki, millaista on mennä yhteen ja perustaa perhe pihin miehen kanssa. Lapsille ei saisi ostaa vaatteita eikä koulukirjoja, ei harrastuksia eikä varsinkaan mitään vapaa-ajan menoa. Tuollaisten on paras antaa kerätä omaisuutta ihan yksinään.

Tätä mieltä on nainen joka kokee oikeudekseen hassata kaikki mitä miehen lompakosta löytyy.

Edelleenkään en ole sitä mieltä etteikö normaali elatus kuulu asiaan, johan minä aloituksessa sanoin että kustannan elämisestä enemmän. En vaan tiedä ensimmäistäkään miestä joka olisi halunnut lapsille 40€/kpl rusettipipot ja 150€/kpl VK-haalarit sekä toppahaalarit, "ahh niissä ihanissa kauden kuoseissa"! Karkeasti ottaen, se maksaa joka haluaa ostaa.

Pieleen meni, meillä yhteiset kulut menee puoliksi. Lasten vaatteet ovat aina olleet laadukkaita ja laatu maksaa. Lasten pitää saada leikkiä ulkona niin, että jokaiseen säähän on sopivat ja kunnolliset vaatteet. Yhdet kunnolliset hanskat maksavat vähemmän mitä kahdet tai kolmet huonot. Lapsen on saatava myllätä nuoskalumessa niin, että vaatteista ei mene vesi läpi kymmenessä minuutissa. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.

Sinä voisit laittaa kirjoituksiisi kommentin ap, mistä sitä muuten tietää, mitä olet aiemmin kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa täysin reilua, mutta tapasi ilmaista asia osoittaa lapsellista uhmaa. Olisit myös voinut jo tähän asti pitää kiinni siitä, että vaimo maksaa puolet ennen kuin seuraavaa lomaa aletaan edes suunnitella. Arvaanko oikein, että et ole edes kertonut hänelle tästä uhmakkuuden puuskastasi?

On sovittu, että vaimo maksaa matkoista noin samassa suhteessa kuin muustakin elämisestä eli hieman vähemmän kuin minä. Todellisuus on se, että vähin äänin se takaisinmaksu on hiipunut joihinkin satasiin jos matka on maksanut vaikka kaksi tai 3 tonnia. Ihan omalla luvalla hän on hiljaisesti lopettanut maksamista.

Ajattelinpa katsella milloin hän meille matkat ostaa. Ja jos mitään ei kuulu niin ehkä heitän reissun yksinäni. Olenko siis syyllinen ja jos kyllä niin mihin?

Ehkä ok josnotat lapset mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älkää valitko persaukista puolisoa. Toiseksi, avatkaa yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa saman summan ja josta maksetaan perheen kulut, lainanlyhennykset, matkat ym. Sitten kumpikin maksaa omat kulut omalta tililtään.

Ei ole vaikeaa, toimii.

Yleensä kyllä suositellaan, että taloustilille laitetaan sama prosentti(esim70%) nettotuloista. Jos toinen vaikka saa käteen 3000€ ja toinen 2000€, niin taloustilille laitettavat summat ovat 2100 ja 1400€.

Miksi? Esim minä tienaan tonnin enemmän kuin puoliso. Hänellä jää kuussa noiden yhteisten kulujen jälkeen noin 2000e, minulla 3000e. Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan, ja laittaisi minulta saadut rahat vain säästöön (nyt säästämänsä rahan päälle)? Etenkin, kun minun työni on paljon stressaavampaa ja vie lähes 1.5h päivässä pidempään kuin hänen.

Et kai vaan käytä hyväksesi naisen vapaa-aikaa, sitä kun hänellä on enemmän kuin sinulla? Monet unohtavat, että aika on rahaan verrattavaa. Ärsyttää naiset, jotka sanovat "teen kaikki kotityöt kun miehellä on pitempi työpäivä". Nainenkin voisi sen sijaan tehdä jotain, josta saa rahaa.

Pidät siis reiluna sitä, että mies tekee enemmän ansiotyötä ja tuo enemmän elintasoa ja maksukykyä taloon, sen jälkeen tehdään kotityöt tasan? Reiluako myös siten katsottuna, että miehellä on vapaa-aikaa vuorokaudessa 15min, vaimolla 15min+90min jos kerran malli on se, että nainenhan ei tee kotitöitä silloin kun mies on töissä?

Tuossa lukee aivan selvästi "Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan" eli kulut laitetaan puoliksi. Ne miehen tienaamat ylimääräiset rahat menevät vain ja ainoastaan miehen hyväksi, ei ne nosta perheen elintasoa. Joten kyllä, jos kumpikin maksaa kuluista yhtä suuren osan, myös kotityöt pitää jakaa yhtä tasaisesti. Voihan nainen vaihtaa työn niin, että työmatkoihin menee kolme tuntia, joten sinun mukaasi mies tekee sitten enemmän kotitöitä. Jos ei ehdi, niin onhan hänellä vapaapäiviä viikolla sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Merkkihuppari, sijoitustoiminta, rahan kerääminen, mitä näitä nyt on täytyy koskea koko perhettä. Yleensä kun mies harjoittaa yksipuolisesti sitä rahan keräämistä omalle tilille, niin lapset kulkee ryysyistä. Lapsille opetetaan malli, missä isä kerää rahaa itsellensä, ja muu perhe kävelee ryysyissä, koska tietysti sijoitustoimintaa harrastavalle isälle, ei se sosiaalisen luokan näyttäminen ole tärkeää. Sijoitustoimintaa harrastavalle isälle on tärkeää, vain pankkitilinsä saldo. Matkustelu, ruoka, vaatteet, mikään ei ole tärkeämpää, kuin oman tilin saldo. Tuossa mallissa lapset laitetaan alimpaan kastiin vaateiden ja harrastusten kanssa. Palkkatyöläisen paras sijoitus on ostaa lapselle merkkivaatteet ja laittaa harrastamaan kalliimpia harrastuksia, mitä löytyy. Tällöin lapsi ponnistaa sosiaalisessa luokassa eteenpäin ja päätyy tekemisiin pärjäävien perheiden lasten kanssa. Tekee samat kuviot opiskelun ja uran suhteen, mitä pärjäävien perheiden ja yrittäjien lapset. Kylmäkiskoinen rahan säästäminen omalle tilille on pahinta, mitä voi kasvuiässä olevalle lapselle tehdä.

Voi miten väärässä olet, jos kuvittelet sosiaalisen nousun tapahtuvan siten, että laitetaan kaikki rahat haisemaan! Sosiaalinen nousu nimittäin tapahtuu juuri päinvastoin eli rahaa ja varallisuutta on kerrytetty enemmän kuin mitä kulutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä miehensä rahoilla loisivat naiset, jotka nauttivat estottomasti lomamatkoista, vaatteista, koruista, asunnosta hyvällä sijainnilla, ym ym.

”Sillä meidän rahamme ovat YHTEISIÄ!”

Helppoa on elämä, kun sen joku muu (pääasiassa) maksaa!

Kun valitsee hyvin saa nauttia eduista. Ei kannata ottaa mitään köyhää Paskajonnea vaivoikseen.

Ja vielä väitetään ettei se raha oo tärkeää 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, älkää valitko persaukista puolisoa. Toiseksi, avatkaa yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa saman summan ja josta maksetaan perheen kulut, lainanlyhennykset, matkat ym. Sitten kumpikin maksaa omat kulut omalta tililtään.

Ei ole vaikeaa, toimii.

Yleensä kyllä suositellaan, että taloustilille laitetaan sama prosentti(esim70%) nettotuloista. Jos toinen vaikka saa käteen 3000€ ja toinen 2000€, niin taloustilille laitettavat summat ovat 2100 ja 1400€.

Miksi? Esim minä tienaan tonnin enemmän kuin puoliso. Hänellä jää kuussa noiden yhteisten kulujen jälkeen noin 2000e, minulla 3000e. Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan, ja laittaisi minulta saadut rahat vain säästöön (nyt säästämänsä rahan päälle)? Etenkin, kun minun työni on paljon stressaavampaa ja vie lähes 1.5h päivässä pidempään kuin hänen.

Et kai vaan käytä hyväksesi naisen vapaa-aikaa, sitä kun hänellä on enemmän kuin sinulla? Monet unohtavat, että aika on rahaan verrattavaa. Ärsyttää naiset, jotka sanovat "teen kaikki kotityöt kun miehellä on pitempi työpäivä". Nainenkin voisi sen sijaan tehdä jotain, josta saa rahaa.

Pidät siis reiluna sitä, että mies tekee enemmän ansiotyötä ja tuo enemmän elintasoa ja maksukykyä taloon, sen jälkeen tehdään kotityöt tasan? Reiluako myös siten katsottuna, että miehellä on vapaa-aikaa vuorokaudessa 15min, vaimolla 15min+90min jos kerran malli on se, että nainenhan ei tee kotitöitä silloin kun mies on töissä?

Tuossa lukee aivan selvästi "Miksi minun pitäisi lahjoittaa osa omista rahoistani hänelle, kun hän pärjää aivan mainiosti tuolla omalla rahallaan" eli kulut laitetaan puoliksi. Ne miehen tienaamat ylimääräiset rahat menevät vain ja ainoastaan miehen hyväksi, ei ne nosta perheen elintasoa. Joten kyllä, jos kumpikin maksaa kuluista yhtä suuren osan, myös kotityöt pitää jakaa yhtä tasaisesti. Voihan nainen vaihtaa työn niin, että työmatkoihin menee kolme tuntia, joten sinun mukaasi mies tekee sitten enemmän kotitöitä. Jos ei ehdi, niin onhan hänellä vapaapäiviä viikolla sitä varten.

Miksi puhut minusta, viittaamastasi kirjoittajasta miehenä? Todella seksististä olettaa että paremmin ansaitseva on mies.

Yhä, jaamme sekä menot että kotityöt tasan, enkä ymmärrä miksi minun pitäisi lahjoittaa puolisolleni joka kuukausi noin 300euroa kun hänellä jo nyt jää noin tonni kuussa säästöön. Millä ihmeellä tämä perustellaan? Teen rahojeni eteen enemmän töitä kuin puoliso, teen kotona puolet hommista,ja silti minun pitäisi maksaa hänelle monta sataa kuussa "jostakin" mutta en ymmärrä mistä.