Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää kyllä vituttamaan sun käytös!!!!

Mikä siinä?

Mitäs luulet?

Miehelle vai naiselle? Millaista vitutusta liikkeellä?

V ❤

Vierailija kirjoitti:

Pistää kyllä vituttamaan sun käytös!!!!

Eiks tee sun mieles mukaan? Sillä on siis oma tahto, eikä tahdo sua.😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukkaset tuli ja nyt etoo kaikki, varsinkin tää palsta. Mut hei, yritin ihan oikeesti, en vaan palstalla vaan oikeessa elämässä, onhan seki jo jotain.

Hienoa, että uskalsit. Itse muistan edelleenkin, kuinka rakastunut olin erääseen naiseen vuonna 1998. Lopulta minun oli pakko sanoa ääneen, että rakastan vähän liikaakin. Hän sitten sanoi suoraan, että olen tulkinnut aivan oikein, että hän rakastaa minua ihmisenä valtavan paljon, mutta että siinä kaikki. Oli helpottavaa, että asiasta puhuttin, sillä sen jälkeen uskalsin ajatella muitakin naisia ja muutamaa kuukautta myöhemmin päädyin kuin päädyinkin yhteen erään puolitutun naisen kanssa, joka oli ollut salaa rakastunut minuun jo aika pitkään. En vain ollut tajunnut! Seurasi yli kymmenen vuoden avoliitto. Kumpikin nainen on tätä nykyä valitettavasti poissa elämästäni, mutta jokin osa minusta rakastaa heitä molempia edelleenkin.

Teemu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää kyllä vituttamaan sun käytös!!!!

Eiks tee sun mieles mukaan? Sillä on siis oma tahto, eikä tahdo sua.😆

Niinpä, joku muukin jo hiffannut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin, että haittaako sinua se, että tykkään myös aika raskaasta musiikista? Ja se, että en haluaisi olla aina kuulokkeet korvilla...?

Juuri nyt soi Slayerin Postmortem, ikiaikainen suosikkini.

Sellainen Pimeyden voimien mörinä ei ole herkälle sielulleni hyväksi, enkä ymmärrä ihmistyyppiä jotka sellaista kuuntelee. Varmaan paloittelee ja syö ihmisiä sellaiset. Kuuntelen mieluimmin kantelemusaa, tuulikellojen kilinää ja panhuilumusiikkia.

Mikäs siinä. Kuulostaa hyvältä. Esim. 70-luvun progehan on pullollaan poikkihuilua. Sehän tuppaa menemään niin, että jos kuunteli nuorena heviä, niin aikuisena kelpaa likipitäen kaikki musiikki, mutta jos hevi jäi herkkinä vuosina väliin, sitä vieroksuu hyvin herkästi lopun ikäänsä.

No, olen joka tapauksessa varautunut siihen, että ei hän ole kovin intohimoinen musiikin suhteen. Musiikki-intoilu on tuntunut olevan aina enemmän miesten juttu. Mutta olisihan se kiva, jos kuitenkin.  Np. Raining Blood.

Pitääkö hankkia insta omalla laillisella syntymänimistöllä ja onko hankittava kamera vai riittääkö jo olemassaoleva alter ego-tili kyseisellä somella? Hyvää yötä e-naiselle e-mieheltä, rakastan siua ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin, että haittaako sinua se, että tykkään myös aika raskaasta musiikista? Ja se, että en haluaisi olla aina kuulokkeet korvilla...?

Juuri nyt soi Slayerin Postmortem, ikiaikainen suosikkini.

Sellainen Pimeyden voimien mörinä ei ole herkälle sielulleni hyväksi, enkä ymmärrä ihmistyyppiä jotka sellaista kuuntelee. Varmaan paloittelee ja syö ihmisiä sellaiset. Kuuntelen mieluimmin kantelemusaa, tuulikellojen kilinää ja panhuilumusiikkia.

Mikäs siinä. Kuulostaa hyvältä. Esim. 70-luvun progehan on pullollaan poikkihuilua. Sehän tuppaa menemään niin, että jos kuunteli nuorena heviä, niin aikuisena kelpaa likipitäen kaikki musiikki, mutta jos hevi jäi herkkinä vuosina väliin, sitä vieroksuu hyvin herkästi lopun ikäänsä.

No, olen joka tapauksessa varautunut siihen, että ei hän ole kovin intohimoinen musiikin suhteen. Musiikki-intoilu on tuntunut olevan aina enemmän miesten juttu. Mutta olisihan se kiva, jos kuitenkin.  Np. Raining Blood.

The sky is turning red

Return to power draws near

Fall into me, the sky's crimson tears

Abolish the rules made of stone

Olen jäänyt miettimään yhtä henkilöä ja hänen käytöstä. Tarkoittavatko seuraan hakeutuminen, kehut, hymyily, juttelu ihastumista? Vai onko hän vai kohtelias? Mitä hän haluaa minusta?

Yksiheistä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukkaset tuli ja nyt etoo kaikki, varsinkin tää palsta. Mut hei, yritin ihan oikeesti, en vaan palstalla vaan oikeessa elämässä, onhan seki jo jotain.

Hienoa, että uskalsit. Itse muistan edelleenkin, kuinka rakastunut olin erääseen naiseen vuonna 1998. Lopulta minun oli pakko sanoa ääneen, että rakastan vähän liikaakin. Hän sitten sanoi suoraan, että olen tulkinnut aivan oikein, että hän rakastaa minua ihmisenä valtavan paljon, mutta että siinä kaikki. Oli helpottavaa, että asiasta puhuttin, sillä sen jälkeen uskalsin ajatella muitakin naisia ja muutamaa kuukautta myöhemmin päädyin kuin päädyinkin yhteen erään puolitutun naisen kanssa, joka oli ollut salaa rakastunut minuun jo aika pitkään. En vain ollut tajunnut! Seurasi yli kymmenen vuoden avoliitto. Kumpikin nainen on tätä nykyä valitettavasti poissa elämästäni, mutta jokin osa minusta rakastaa heitä molempia edelleenkin.

Teemu?

Eicä1!!1 itse Tero Tapanihan tässä moi!

Kauneimpia unia sinulle, rakas. Nuku hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt miettimään yhtä henkilöä ja hänen käytöstä. Tarkoittavatko seuraan hakeutuminen, kehut, hymyily, juttelu ihastumista? Vai onko hän vai kohtelias? Mitä hän haluaa minusta?

Itse teen noin, jos haluan syystä tai toisesta tutustua johonkin naiseen. Jos mielessä on ystävyys (niin kuin melkein aina), jutustelu sujuu aika helposti ja paineitta. Jos olen ihastunut naiseen, ei ole aivan yhtä mutkatonta, kun on ylimääräisiä paineita. Toisaalta on niitäkin miehiä, joita ei jännitä juuri yhtään, vaikka olisivat ihan lätkässä.

Ei mua haittaa raskas musiikki. Kuuntelen itse myös sitä vaikket uskoisi päältä.

Noin muuten niin kyllähän se sinunkin käytös on joskus vituttanut.

Jos olet normaali tai lähelle sitä, tykkään sinusta vieläkin tosi paljon.

Jos et ole yhtään normaali, niin en ole enää ihastunut.

M hyvää yötä💋 4,5 vuotta huomenna❤️

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt miettimään yhtä henkilöä ja hänen käytöstä. Tarkoittavatko seuraan hakeutuminen, kehut, hymyily, juttelu ihastumista? Vai onko hän vai kohtelias? Mitä hän haluaa minusta?

Tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua haittaa raskas musiikki. Kuuntelen itse myös sitä vaikket uskoisi päältä.

Noin muuten niin kyllähän se sinunkin käytös on joskus vituttanut.

Jos olet normaali tai lähelle sitä, tykkään sinusta vieläkin tosi paljon.

Jos et ole yhtään normaali, niin en ole enää ihastunut.

Montako eri viestiä sä omit viime sivulta? Tuskin ne oli samalta kaikki.

Olethan onnellinen, kaivattuni. Kun suljet silmät..

Hyvää yötä. Rakastan sinua. Jo ajatus sinusta saa minut toteutumaan paremmin ihmisenä. Lähelläsi olen onnellinen. Nuku hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin, että haittaako sinua se, että tykkään myös aika raskaasta musiikista? Ja se, että en haluaisi olla aina kuulokkeet korvilla...?

Juuri nyt soi Slayerin Postmortem, ikiaikainen suosikkini.

Sellainen Pimeyden voimien mörinä ei ole herkälle sielulleni hyväksi, enkä ymmärrä ihmistyyppiä jotka sellaista kuuntelee. Varmaan paloittelee ja syö ihmisiä sellaiset. Kuuntelen mieluimmin kantelemusaa, tuulikellojen kilinää ja panhuilumusiikkia.

Mikäs siinä. Kuulostaa hyvältä. Esim. 70-luvun progehan on pullollaan poikkihuilua. Sehän tuppaa menemään niin, että jos kuunteli nuorena heviä, niin aikuisena kelpaa likipitäen kaikki musiikki, mutta jos hevi jäi herkkinä vuosina väliin, sitä vieroksuu hyvin herkästi lopun ikäänsä.

No, olen joka tapauksessa varautunut siihen, että ei hän ole kovin intohimoinen musiikin suhteen. Musiikki-intoilu on tuntunut olevan aina enemmän miesten juttu. Mutta olisihan se kiva, jos kuitenkin.  Np. Raining Blood.

Ihminen hakee musiikin kautta haluamiaan tunnetiloja, esim rauhaa, seesteisyyttä, virkeyttä, boostia, keinoa käsitellä esim surun tunteita, jne. Itselleni kantelemusiikki, tuulikellon kilinä ja panhuilumusiikki tuo ihanan nirvanan tunteen. Sellaisen hiukan uneliaan, pehmeän olotilan. Kaipaan sellaista, sillä koen työni kiireisen stressaavana ja tuo musiikki rentouttaa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt miettimään yhtä henkilöä ja hänen käytöstä. Tarkoittavatko seuraan hakeutuminen, kehut, hymyily, juttelu ihastumista? Vai onko hän vai kohtelias? Mitä hän haluaa minusta?

Itse teen noin, jos haluan syystä tai toisesta tutustua johonkin naiseen. Jos mielessä on ystävyys (niin kuin melkein aina), jutustelu sujuu aika helposti ja paineitta. Jos olen ihastunut naiseen, ei ole aivan yhtä mutkatonta, kun on ylimääräisiä paineita. Toisaalta on niitäkin miehiä, joita ei jännitä juuri yhtään, vaikka olisivat ihan lätkässä.

kiva kuulla, itsekin tykkään ihan vähän ainakin 😍 mitenkähän tässä kannattaisi edetä...