Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Rakastan sinua. Toivottavasti olet huomenna toimistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua haittaa raskas musiikki. Kuuntelen itse myös sitä vaikket uskoisi päältä.
Noin muuten niin kyllähän se sinunkin käytös on joskus vituttanut.
Jos olet normaali tai lähelle sitä, tykkään sinusta vieläkin tosi paljon.
Jos et ole yhtään normaali, niin en ole enää ihastunut.
Joo en ole yhtään normaali. Vituttaa kaikki normaali ja etenkin ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa määritellä sen lammaslaumastaan.
Kiitos ja hei.
Ja toinen perään. Onko tänään täysikuu?
missä sä kaunis olet ja mitäköhän sulle kuuluu. Pian on sun syntymäpäiväsi ja miten sitä vietät?
Vierailija kirjoitti:
Mennään joskus katsomaan tähtiä yöllä. Johonkin paikkaan, missä mikään ei häiritse meitä. Tähtien katselu on yksi romanttisimpia asioita, jonka tiedän. Rakastan tähtitaivasta ja voisin tuijottaa sitä ikuisuuden. Sinun kanssasi se olisi vielä parempaa. Voisin näyttää sinulle tähtikuvioitakin, jos et tunne niitä. Mieleeni tuli kylmä talviyö ja tähtikirkas taivas ja taivaankannen halki kulkeva linnunrata. Sinun kanssasi haluaisin jakaa ne hetket. Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia. Nuku hyvin.
Silloin talvisena pakkasyönä kerroit tähdistä. Minä halusin katsoa taivaan sijaan ihania silmiäsi ja upeaa hymyäsi, koska näen niitä ihan liian harvoin. Silmistäsi loistivat tähdet. Teki mieli halata, mutten uskaltanut. Sain sentään sanottua jotain tärkeää...
Jos se ennen oli sydämeni osuman sai, nyt missä muruseni on.
En edes tienny ikävästä ennen tätä syksyä.
Vierailija kirjoitti:
missä sä kaunis olet ja mitäköhän sulle kuuluu. Pian on sun syntymäpäiväsi ja miten sitä vietät?
Millä kirjaimella tämä kaunis alkaa? Onko hän A?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
missä sä kaunis olet ja mitäköhän sulle kuuluu. Pian on sun syntymäpäiväsi ja miten sitä vietät?
Millä kirjaimella tämä kaunis alkaa? Onko hän A?
Ei valitettavsti. Hän on L.
Vierailija kirjoitti:
Teit aika ikävästi.
Onpa ikävä juttu, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit aika ikävästi.
Onpa ikävä juttu, mitä?
Niin makaa kuin petaa. Karma.
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Tämä on kaunista, mutta niin surullista. Mieluummin sitä ottaisi ei niin kauniin, mutta edes jokseenkin onnellisen lopun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Tämä on kaunista, mutta niin surullista. Mieluummin sitä ottaisi ei niin kauniin, mutta edes jokseenkin onnellisen lopun.
olisiko tuo ei niin kaunis loppu = kaksi perhettä hajoaa ja he toisilleen tarkoitetut saavat toisensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Tämä on kaunista, mutta niin surullista. Mieluummin sitä ottaisi ei niin kauniin, mutta edes jokseenkin onnellisen lopun.
olisiko tuo ei niin kaunis loppu = kaksi perhettä hajoaa ja he toisilleen tarkoitetut saavat toisensa?
Ei. Mulla oli mielessä lähinnä verta ja suolenpätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Tämä on kaunista, mutta niin surullista. Mieluummin sitä ottaisi ei niin kauniin, mutta edes jokseenkin onnellisen lopun.
Onnellinen yksille mutta ei kaikille. Kenen onni on tärkein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen, että jonain päivänä päädymme vastatusten ja sinä hymyilet kuin silloin. Nauramme kuinka elämä on vienytkään meitä mukanaan ja antanut paljon. Kuin ohimennen mainitsisin sinulle miten ihastunut silloin joskus sinuun olin ja sinä hämmästyisit, kaikesta huolimatta et olisi arvannut että se olin minä. Väärinkäsitystä, hirvittävä määrä väärinkäsitystä, sinäkin olit tuntenut saman, mutta et uskaltanut, se oli liian hullua, niin harvinaisen vahva tunne. Ja minä olin kaiken aikaa oikeassa, olisit ollut hän, joka on mahdoton ohittaa, unohtaa. Kuinka olimme hölmöjä ja kävelimme pelokkaina toisistamme ohi, vaikka sydän huusi henkihieverissä pysähdy, älä mene, jää tähän! Tässä hän nyt oli, sinun suuri rakkautesi. Olit onnekas kun sait kokea jotain sellaista. Katsoisin sinua hiljaa hetken ennen kuin tiemme erkanisivat. Ja vaikka se rakkaus jäi tapahtumatta, lopulta elämä meni kuitenkin juuri niin kuin piti, ajattelisimme kumpikin, emmekä katsoisi taakse.
Tämä on kaunista, mutta niin surullista. Mieluummin sitä ottaisi ei niin kauniin, mutta edes jokseenkin onnellisen lopun.
olisiko tuo ei niin kaunis loppu = kaksi perhettä hajoaa ja he toisilleen tarkoitetut saavat toisensa?
Ei. Mulla oli mielessä lähinnä verta ja suolenpätkiä.
Täältä sivusta vaan, että meillä toi olis yks ja sama asia...
En todella tiedä mitä silloin yks kaunis heinäkuinen ilta vuonna 2015 tapahtui, kun jostain muurin kolosta pääsit livahtamaan mun sielun syövereihin, ja olet ollut siellä ansassa joka sekunti siitä asti. Niin hullua ja järjenvastasta, mutta ajattelen sua koko ajan vieläkin.
Karkaisin sun kanssas sekuntiakaan miettimättä. Empimättä ja seurauksia ajattelematta.
Joo en ole yhtään normaali. Vituttaa kaikki normaali ja etenkin ihmiset, jotka kuvittelevat voivansa määritellä sen lammaslaumastaan.
Kiitos ja hei.