Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua oikeastaan edes kiinnosta kuka on ihastunut kenenkin, sillä ihastuminen ja ihastus on monille vaan jotain jännitystä ja viihdettä elämään.

Olin varmaan joskus ihastus, mutta koska hänellä on elämänkumppani, niin sillä ei ole merkitystä.

Olit paljon enemmän kuin ihastus ja olet vieläkin.

Kyllä sillä on merkitystä.

Ei sillä olisi minun ja hänen kannaltani yksikkönä (me) merkitystä, vaikka häneen rakastuminen olikin minulle henkilökohtaisesti todella merkityksellistä, sillä siitä alkoi sellainen prosessi jonka vaikutukset ovat olleet suuret ja joka oli minulle jopa elintärkeä.

Ja hän teki valintansa elämänkumppanin suhteen kun minä olin jo olemassa hänen maailmassaan, mikä kertoo monessa mielessä paljon.

Oikeastaan kaiken.

Sattui joskus ja pitkään, ei satu enää, ei tunnu oikein missään.

Olen päässyt jo niin kauas, suurimpana apuna lopulta juuri hänen ja sen naisen suhde. Se sama joka joskus korvensi sieluani, sai minut lamaantumaan ja itkemään tuskaa viekin nyt eteenpäin, pois hänestä.

Suunnittelen innoissani tulevaisuutta hänen mennessä ajatuksissani yhä vain kauemmas ja kauemmas kunnes horisontin takaa ei näy enää mitään.

(Tämä päivä oikeasti tuli!!!!! Aaaahhhhhhhh)

Kuulostaa tutulta, jotain tämän tapaista kokenut myös.

Jos olisit ollut oikeasti miehelle tärkeä, ei siihen olisi kukaan uusi päässyt väliin. Minusta on ainakin hienoa, että mies löysi (omassa tapauksessani) sen, joka hänelle on täydellisen sopiva ja on nyt onnellinen. Aina ei kemiat täysin kohtaa, jotain jää puuttumaan. Mutta tuo pari on täydelliset sielunkumppanit.

Juuh kokenut itsekin tuon aina ennenkin, eli ei siinä mitään uutta sinänsä ollut.

Tällä kertaa vaan tunsin paljon syvemmin ja odotin oikeasti kyseiseltä mieheltä enemmän, siis luulin hänen olevan viisaampi ja hyväsydämisempi ihminen, minkä johdosta koin karvaan pettymyksen.

Eikä tämä mennyt niin rumaksi sairaalloiseksi satuttamisen maailmanmestaruuden taistoksi kuin olisi voinut mennä, niinkuin aina ennen on mennyt.

Pääasia tietysti, että olisi onnellinen.

Sen naisen kanssa rauhaa ei tule, mutta ehkä se on tarkoituksenmukaistakin niin?

Heillä on kyllä samanlaiset elämät ja arvot varmasti, eli sen puoleen sopivat yhteen.

Hänen viehtymyksensä siihen naiseen taas kertoo minulle hänestä paljon ja etenkin sen, ettemme me olisi olleet sopivia toisillemme.

Sellaisia perustavanlaatuisia eroja, henkinen ”taso” aivan eri ja arvot myös.

Yhtenä päivänä havahduin miettimään, olisiko meillä ollut edes mitään puhuttavaa toisillemme?

Tai mitä yhteistä meillä edes on?

No huumori olisi saattanut kohdata, ellei sekin ole vain minun harhaani.

Anyway kenen kanssa elämän viettääkin, toivon onnea.

Kaiken päätteeksi olen onnellisempi kuin koskaan lapsuuteni jälkeen.

On jopa päämääriä, mikä on täysin uutta minulle.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään kiintyä ihmisiin. Juoksin sinua karkuun, koska merkitset minulle niin paljon. Toivoin, että ymmärtäisit mistä on kyse ja että et päästäisi minua luotasi pois.

Olen varma, että hän ymmärtää. Ehkä hän on huomannut sen ja toivoo, että uskaltaisit jonain päivänä luottaa. Ehkä voitte tehdä sen yhdessä. Tsemppiä sinulle, olet varmasti ihana.

Kuvittelen, että ehkä kirjoitit tänne eilen illalla, pitänee vastata. Tai sitten vaan jotain ajatuksia heräsi anonyymien teksteistä.

Ajattelin silloin, että olet ehkä eniten vihainen itsellesi ja sydän sanoi, että reagointisi voisi olla myös tunteiden peittelyä, se tuntui jotenkin niin ylimitoitetulta. Ehkä myös purit minuun sellaista kertymää, joka oikeasti olisi pitänyt purkaa jollekulle toiselle. Vaikka arveluitahan nämä vaan on ja satutti se kaikki silti. Se satutti enemmän, ettet ollut kertonut sitoumuksistasi aikaisemmin (ehkä et pystynyt kertomaan?). Jos olisin tiennyt, olisin onnistunut pitämään tunteita sisälläni paremmin, anteeksi vielä kerran. Toisaalta on hyvin helpottavaa, että tuli kerrottua. Ehkä kaikella on tarkoitus?

Olisin halunnut kirjoittaa sinulle paljon muutakin anteeksipyynnön ja selvityksen lisäksi, mutta eihän varatulle miehelle voi. Paitsi jos olet täällä myös? Jos teillä menee vähintään kohtuullisesti niin unohda kaikki tämä, mehän ollaan vain juteltu ja hymyilty. Sivusuhteeksi en halua ja luulisin, ettet itsekään sellaiseen oikeasti pystyisi, ainakin haluaisin uskoa niin. Jos taas teillä ei yrityksistä huolimatta toimi... no, nämä minun tunteeni eivät ihan hetkessä laimene. En kuitenkaan aio jäädä ihan koko loppuiäksi odottelemaan.

Pyydän, että puhut suoraan reaalimaailmassa, ettei tulisi väärinkäsityksiä. Näistä kaikista hullunkurisista käänteistä ja vahvoista tunteista on pää riittävän sekaisin jo muutenkin. Se ystävyystarjouskin on edelleen voimassa ja w toimii taas (ei syytä huoleen). Joka tapauksessa toivottavasti hymyillään ja moikataan kun nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään kiintyä ihmisiin. Juoksin sinua karkuun, koska merkitset minulle niin paljon. Toivoin, että ymmärtäisit mistä on kyse ja että et päästäisi minua luotasi pois.

Ei ole ollenkaan tavatonta pelätä, itsekin pelkään ihmisiä, en ehkä niinkään kiintymistä. Tuo kuitenkin kuulostaa vähän siltä kuin juoksisit aina vaan karkuun toista ja toivoisit, että hän juoksee sinut kiinni, ja tuollaisessa asetelmassa on minun mielestäni jotain vähän vinksallaan.

Minä en pelkää kiintymistä enkä sitoutumista.

Pelkään ainoastaan sitä, kehen uskaltaa kiintyä ja sitoutua.

Että kuka on sen arvoinen, kuka on tarpeeksi luotettava?

Rakastan sinua.

Pitäisi lopettaa musiikin kuuntelu kokonaan, kun melkein kaikki kappaleet tuovat sinut jollakin tavalla mieleeni.

En tiedä mitään kauniimpaa, kuin oman naisen tyydyttäminen,.

Tulisit syliini istumaan,

kasvot minuun päin,

laittaisin käteni ympärillesi,

suutelisimme pitkään,

tuntien onnen sisällämme.

Suutelisin kaunista kaulaasi,

korviesi herkän untuvaisia kaaria,

hengittäisin tuoksuasi,

joka saisi ajan katoamaan,

sillä tuossa hetkessä olisi kaikki, mitä onni on.

Vierailija kirjoitti:

Oli todella lähellä, etten kertonut sinulle rehellisesti, mitä minulle merkitset. En kuitenkaan lopulta uskaltanut, sillä aistin, ettet sitä ollut valmis kuulemaan.

Ehkä sen kuitenkin arvaat, ihmettelisin, jos et.

Kerro toki jos aavistat , että silä toisella myös tunteita sinua kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

outoa että olet mielessä johtuu karmasta siitä että taas on eräs hetki jolloin tulet mieleesi kuin vuosi tai kaksi tai aika useita kertoja sittne. ärsyttää menisit jo pois kun petit niin pahasti . oikein petoksien petos ja julma hyvästi

Miten hän petti sinut?

Vierailija kirjoitti:

Tänään mulla on taas realistinen päivä. Ei meistä voi tulla ystäviä ikinä, koska oon niin luuseri. Mun pitäis olla edes töissä. Eikä missä tahansa töissä, vaan oikeasti jossain hyvässä työpaikassa. Ei tuu koskaan tapahtumaan. Mun pitäis myös olla terveempi. Sitäkään ei tuu erittäin todennäköisesti tapahtumaan.

Höpsis! Laita mulle viestiä niin huomaat että ystävyys on täysin mahdollista! Et ole luuseri vaan symppis tyyppi.❤️

Naiselle kirjoitti:

Tulisit syliini istumaan,

kasvot minuun päin,

laittaisin käteni ympärillesi,

suutelisimme pitkään,

tuntien onnen sisällämme.

Suutelisin kaunista kaulaasi,

korviesi herkän untuvaisia kaaria,

hengittäisin tuoksuasi,

joka saisi ajan katoamaan,

sillä tuossa hetkessä olisi kaikki, mitä onni on.

Kuulostaa ihanalta. Pitää alkaa laihduttamaan ettet musertuisi alleni! 

Kävin tänään siellä missä me aikoinaan tavattiin. Täynnä optimistisia ja onnellisen oloisia nuoria ihmisiä. Niin kai mekin silloin oltiin. Tuntui haikealta ja aivan älyttömän surulliselta. Sydämeni särkyi taas kerran vähän. 

Huomaatkohan, että olen laihtunut. En itsekään ollut tajunnut ennen kuin kävin vaa’alla.

Minä kävin siellä missä meidän piti tavata. En tiedä miksi menin sinne.. Tuntisinko sinut jos kävelisit vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatkohan, että olen laihtunut. En itsekään ollut tajunnut ennen kuin kävin vaa’alla.

Huomaan, mutta älä laihdu yhtään enempää. Olet sopiva juuri tuollaisena!

Siitä on nyt vuosi, kun alkoi meidän tarinamme. Siihen mahtuu niin ilon hetkiä kuin surullisia vaiheita. Vieläkään kaikki ei ole selkeää, että mitä tässä tulee tapahtumaan. Siitä olen tyytyväinen, että olen uskaltanut kertoa sinulle tunteistani. En mä kuitenkaan jaksa ikuisuutta odottaa, mitä sä oikein lopulta haluat.

Mikä päivä ja missä kuussa meidän piti tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään mulla on taas realistinen päivä. Ei meistä voi tulla ystäviä ikinä, koska oon niin luuseri. Mun pitäis olla edes töissä. Eikä missä tahansa töissä, vaan oikeasti jossain hyvässä työpaikassa. Ei tuu koskaan tapahtumaan. Mun pitäis myös olla terveempi. Sitäkään ei tuu erittäin todennäköisesti tapahtumaan.

Höpsis! Laita mulle viestiä niin huomaat että ystävyys on täysin mahdollista! Et ole luuseri vaan symppis tyyppi.❤️

Harmi ettet oo hän. Ei hän halua multa viestiä.