Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, ulkopuolisuus ja vaille huomiota jääminen tekee kipeää etenkin, jos siitä tulee toistuva, jatkuva kokemus.
16.01.2026 |
Yksinäisyys, ulkopuolisuus ja vaille huomiota jääminen tekee kipeää etenkin, jos siitä tulee toistuva, jatkuva kokemus. Psykologi kertoo, mitä silloin ei pidä ainakaan tehdä ja neuvoo keinot, jotka oikeasti auttavat.
Yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja näkymättömäksi jäämisen toistuva kokemus sattuu, koska se käy suoraan ihmisen perustarpeisiin: tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja kuulua joukkoon. Se voi tuntua samalta kuin hylätyksi tuleminen kerta toisensa jälkeen, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Pitkittyessään tällainen sosiaalinen kipu kuormittaa sekä mieltä että kehoa ja lisää esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireiden riskiä.
Mitä ei ainakaan kannata tehdä
Vetäytyä kokonaan kuoreen ja vältellä kaikkia tilanteita, joissa voisi kohdata ihmisiä, koska se yleensä vahvistaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemusta.
Uskoa automaattisesti omia rankkoja ajatuksia tyyliin minussa on jotain vialla tai kukaan ei oikeasti halua minua mukaan, sillä yksinäisyys vinouttaa helposti ajattelua negatiiviseen suuntaan.
Turruttaa tunteita esimerkiksi liialla somella, suorittamisella, päihteillä tai jatkuvalla puuhastelulla, jos tarkoitus on vain paeta oloa, ei kohdata sitä.
Häpeillä yksinäisyyttä niin paljon, ettei siitä uskalla kertoa kenellekään; häpeä lukitsee yksin juuri silloin, kun yhteys auttaisi eniten.
Asiat, jotka oikeasti auttavat
Tunteen myöntäminen: nimeä itsellesi, että tunnet yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, ja anna tunteelle hetki tilaa ilman että vähättelet sitä (ei tämä ole mitään).
Myötätuntoinen puhe itselle: puhu itsellesi niin kuin puhuisit hyvälle ystävälle samassa tilanteessa, eli lempeästi ja rohkaisten, et syytellen.
Pienet askeleet kohti muita:
tervehti satunnaisesti, jää juttelemaan hetki
vastaa viesteihin, ehdota pientä tapaamista
liity ryhmään, jossa on yhteinen tekeminen (harrastus, kurssi, vertaistuki)
Yksikin myönteinen kontakti voi alkaa murtaa kokemusta olen aina ulkopuolinen.
Ajatusten ja tulkintojen tarkastelu
Huomaa, miten helposti yksinäisyydessä tulkitsee neutraalitkin tilanteet niin, että muut eivät halua sinua mukaan (esim. he eivät vastanneet heti, koska en kelpaa).
Testaa vaihtoehtoisia tulkintoja (heillä oli kiire, tilanne oli heillekin jännittävä) ja huomaa, ettei mikään yksittäinen katse tai viesti todista sinun arvostasi ihmisenä.
Kirjoita ylös tilanteita, joissa olet saanut ystävällistä tai neutraalia kohtelua, jotta mieli ei enää poimi vain torjunnan hetkiä.
Milloin hakea ammattilaisen apua
Jos yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat jatkuneet pitkään, mieliala on laskenut, arki kaventunut ja olo tuntuu toivottomalta, tilanteeseen on täysin oikeutettua hakea ammattiapua (psykologi, psykoterapeutti, lääkäri, kriisipuhelin).
Ammattilaisen kanssa voi käsitellä kipeitä kokemuksia, vahvistaa itsetuntoa ja harjoitella käytännön tapoja luoda ja ylläpitää ihmissuhteita turvallisessa ympäristössä.
Kommentit (23)
1/23
|
16.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
ite just mietin että miten saisin itteni pois. tääl on mulla vuosia kestänyt.
Olen yksinäinen ja saan kovia paniikki kohtauksia ja sekoan yksin täällä kotona. Oon yksinäisyyden takia mennyt huonoon kuntoon.
Haaveilin perheestä ja ihanasta kodista mut nyt tukehdun vaa pienessä yksiössä.
En erota enää yö ja päivää, ikuisia yksinäisiä lenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ite just mietin että miten saisin itteni pois. tääl on mulla vuosia kestänyt.
Olen yksinäinen ja saan kovia paniikki kohtauksia ja sekoan yksin täällä kotona. Oon yksinäisyyden takia mennyt huonoon kuntoon.
Haaveilin perheestä ja ihanasta kodista mut nyt tukehdun vaa pienessä yksiössä.
En erota enää yö ja päivää, ikuisia yksinäisiä lenkkejä.
Hae apua. Sitä on saatavilla. Älä jää yksin hautomaan ongelmiasi.
Entä jos ei halua tavata niitä muita, koska ne on ääliöitä? Onks pakko?
Onko joku muka saanut apua yksinäisyyteen AMMATTIAUTTAJILTA? Hehän vain antavat lääkkeitä, joilla turruttaa tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ite just mietin että miten saisin itteni pois. tääl on mulla vuosia kestänyt.
Olen yksinäinen ja saan kovia paniikki kohtauksia ja sekoan yksin täällä kotona. Oon yksinäisyyden takia mennyt huonoon kuntoon.
Haaveilin perheestä ja ihanasta kodista mut nyt tukehdun vaa pienessä yksiössä.
En erota enää yö ja päivää, ikuisia yksinäisiä lenkkejä.
Hae apua. Sitä on saatavilla. Älä jää yksin hautomaan ongelmiasi.
mitä sä kuvittelet et se auttaa? Kun sit pääset takaisin yksinäiseen kotiin. Pahentaa vaa oloa mennä osastolle tai soittaa hätänumeroon.
Mitä ne voi asiallenk tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt saatana SAMMUTAT SEN PÖYTÄKONEEN!
Kukaan ei lue sun paskaas, ap.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei halua tavata niitä muita, koska ne on ääliöitä? Onks pakko?
Just juu. Kaikki muut. Sinä et ikinä. 🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissäkin tämä on yleinen ongelma. Tietyt ihmiset pyörittää omaa kuppikuntaa. Onneksi ei enää sitä p**kaa. Moni ei edes huomannut koko asiaa.
Vierailija kirjoitti:
ite just mietin että miten saisin itteni pois. tääl on mulla vuosia kestänyt.
Olen yksinäinen ja saan kovia paniikki kohtauksia ja sekoan yksin täällä kotona. Oon yksinäisyyden takia mennyt huonoon kuntoon.
Haaveilin perheestä ja ihanasta kodista mut nyt tukehdun vaa pienessä yksiössä.
En erota enää yö ja päivää, ikuisia yksinäisiä lenkkejä.
Voi kyynel😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ite just mietin että miten saisin itteni pois. tääl on mulla vuosia kestänyt.
Olen yksinäinen ja saan kovia paniikki kohtauksia ja sekoan yksin täällä kotona. Oon yksinäisyyden takia mennyt huonoon kuntoon.
Haaveilin perheestä ja ihanasta kodista mut nyt tukehdun vaa pienessä yksiössä.
En erota enää yö ja päivää, ikuisia yksinäisiä lenkkejä.
Hae apua. Sitä on saatavilla. Älä jää yksin hautomaan ongelmiasi.
mitä sä kuvittelet et se auttaa? Kun sit pääset takaisin yksinäiseen kotiin. Pahentaa vaa oloa mennä osastolle tai soittaa hätänumeroon.
Mitä ne voi asialle tehdä?
Kertokaa te alapeukuttajat perustelut?? Mitä konkreettista tarjoatte? Luuletteko että hätänumero voi taikoa mulle kotiin tullessa sen miehen, perheen ja ystäviä ja sukulaisia?
Vastaa viesteihin?! Entäs kun ei ole ketään jonka viesteihin voisi vastata tai laittaa itsekään sitä ekaa viestiä. Eikö nuo psykologit ymmärrä, että osa yksinäisistä on totaalisen yksin eikä heillä ole elämässään yhden ainutta ihmistä? Monella tilanne on ollut aina samanlainen eli ei ole lapsuudessakaan ollut mitään sukulaisia ja perhetuttuja (joilla samanikäisiä lapsia) eikä kavereita edes kouluaikoina. Harrastuksissa tuttuja, mutta ei heidänkään kanssa muuta kuin se yhteinen harrastus kerran viikkoon. Tuohon päälle vielä kiusaamista ja ulossulkemista eli juurikin noita hylkäämiskokemuksia kerta toisensa jälkeen kun itse yrittää olla se aloitteellinen eikä odota muiden tulevan hakemaan mukaan.
Kiva, että ammattiauttajallakin on noin syyllistävä asenne ja neuvot sellaisia joita ei voi toteuttaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että kaksin tapaaminen sopii osalle paremmin kivan ihmisen kanssa, joka ymmärtää. Ryhmä voi ahdistaa jos tuntuu että on tyhmää porukkaa tai ongelmatapauksia? Vai viisastuuko ja sydämellistyykö ne yhdessä?
"Kertokaa te alapeukuttajat perustelut?? Mitä konkreettista tarjoatte? Luuletteko että hätänumero voi taikoa mulle kotiin tullessa sen miehen, perheen ja ystäviä ja sukulaisia?"
Älä sukulaisista haaveile. Suku on pahin.
Ystävät parempi vaihtoehto. Tosin hekin hylkäävät ennen pitkää, jos oppivat liian hyvin tuntemaan.
t. sukunsa keskellä näkymätön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aina ollut ulkopuolinen, ystäviä ei ole juuri ollut.
Miten vastata viesteihin, jos niitä ei tule?
Työkin on yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kaksin tapaaminen sopii osalle paremmin kivan ihmisen kanssa, joka ymmärtää. Ryhmä voi ahdistaa jos tuntuu että on tyhmää porukkaa tai ongelmatapauksia? Vai viisastuuko ja sydämellistyykö ne yhdessä?
Ryhmässä on se huono puoli, että ne muut keskustelevat keskenään, ja jos jotain sanoo, se ohitetaan kuin ei olisi kuultukaan. Hetken kuluttua joku suupaltti saattaa sanoa sen minun ajatuksen omana ajatuksenaan, jolloin se kyllä kuullaan. Jos ryhmässä on toinenkin, joka jää ulkopuoliseksi, hänen kanssaan voi tietysti ryhtyä kahdenkeskiseen keskusteluun. Ja kun muut huomaavat sen, tulee kommenttia: "Miksi te siellä erikseen juttelette? Eikä teitä meidän jutut kiinnostakaan?"
kyllä siihen ehtii tottua, jos tarpeeksi kauan elää
Vetäytyä kokonaan kuoreen ja vältellä kaikkia tilanteita, joissa voisi kohdata ihmisiä, koska se yleensä vahvistaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemusta.
Ei minun kohdallani. Pikemminkin päin vastoin, olen kokenut vähemmän yksinäisyyttä kun OLEN vältellyt ihmisiä, joiden johdosta tunnen enemmän yksinäisyyttä kuin silloin kun olen yksin.
Sitähän sanotaan että yksinäisyys tappaa nopeammin, mutta mielestäni niin tappaa hitaasti jatkuva torjunta ja ilmeiden alle kätkeytyvä halveksunta olemassaolostasi. Miksen voi olemassa vain itselleni?
Vierailija kirjoitti:
Ole aina ollut ulkopuolinen, ystäviä ei ole juuri ollut.
Miten vastata viesteihin, jos niitä ei tule?
Työkin on yksinäinen.
Tai miten mietit niitä hyviä kohtaamisia jne kun sellaisia ei ole? Puuttuu kokonaan se vastapaino ainaiselle yksinäisyydelle.