Lue keskustelun säännöt.
Muunsukupuolinen Jonna, 17, jännitti vanhemmilleen kertomista ettei ollutkaan tyttö – eikä poika
25.05.2018 |
Onkohan tämä taas niitä nykyajan juttuja ja parin vuoden päästä ollaankin toisessa ääripäässä ??
Joensuulainen Jonna Penttinen, 17, vietti jännitystä kipristellen erään sunnuntain ja maanantain välisen yön. Jo sunnuntai-iltana hän oli päättänyt tulla kaapista ulos ja kertoa vanhemmilleen, ettei ollutkaan tyttö – eikä poika. Hänelle oli selvinnyt, ettei kumpikaan näistä sukupuolista tuntunut omalta. Hän koki olevansa muunsukupuolinen.
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/182204-muu…
Kommentit (190)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne vanhemmat tiedä kumpaa sukupuolta on, tuntui miltä hyvänsä.
Ei minuakaan huvittaisi aina olla nainen, mutta minkä sille voi, kun on.
Miksi tällaselle hölmöilylle annetaan mediatilaa ollenkaan, leviää sitten harhat kuin rutto.
Tämä muunsukupuolisuus vaikuttaa mielestäni sosiaaliselta ja kulttuuriselta konstruktiolta, jollaisia myös tiukat mies- ja naissukupuoliroolit ja -oletukset ovat.
Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana jaottelu miehiin ja naisiin, poikiin ja tyttöihin, on lisääntynyt paljon. Hyvä kehitys tasa-arvon puolesta on ottanut monia harppauksia taaksepäin. Sen näkee lastenvaate- ja lelutrendeissä kaikista selkeimmin. Myös keskustelu netissä ja somessa on hyvin polarisoitunutta ja vihamielistä. Naisvihaan keskittyneitä liikkeitä on syntynyt paljon viime vuosina. Ja näkeehän asenteiden koventumisen esimerkiksi tältä palstalta joka päivä.
Ei ole mikään ihme, että sellaisessa ympäristössä haluaa olla jotain muuta. Varsinkin nuoret, jotka elävät elämäänsä enemmän somessa. Kutsumalla itseään muunsukupuoliseksi voi välttää kaikki muut olemassa olevat leimat, odotukset ja stereotypiat, koska kuten sanottua, me enemmistö emme ymmärrä termiä, joten siihen on vaikea ottaa kantaa.
Itse olen bi-seksuaali. Teini-iässä en halunnut olla tyttö, suunnittelin mm. rintojen poistoleikkausta, ajoin pääni kaljuksi ja pukeuduin ns. poikamaisesti. Monesti minua luultiinkin pojaksi. En silti koskaan halunnut olla poikakaan. Sekö on muunsukupuolisuutta? Mielestäni ei. Se on itsensä etsimistä sekä hämmennystä ja ahdistusta siitä joutuuko sopeutumaan johonkin muottiin, johon ei mahdu.
Nykyään olen tietyssä mielessä hyvin naisellinen: pitkätukkainen, meikkaan arkenakin... Toisissa asioissa olen taas hyvin miehinen. Olen seurustellut sekä miesten että naisten kanssa, ja myöskin kertonut heille omasta taustastani ja itseni etsimisestä. Kaikki ovat suhtautuneet siihen todella ymmärtävästi ja se ei ole ollut ratkaisevassa asemassa suhteessani kehenkään heistä; joidenkin kanssa olen ollut enemmän mies, joidenkin nainen. Mutta nainenhan minä olen todella. Niin on myös nainen, jonka kanssa tällä hetkellä olen, vaikka hän kokeekin identiteettinsä vahvasti miehisenä.
Artikkelin kaltaiset ulostulot ovat mielestäni omiaan vain vahvistamaan käsitystä siitä, että on ainoastaan tietty muutama tapa olla mies tai nainen, ja jos et sovi niihin, et voi olla mies tai nainen. Kuitenkin jompaa kumpaa me kaikki noista olemme, halusimme sitä tai emme, joten eikö parempi tie olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vaikka se voi joskus raskasta ollakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli on kyllä se mitä kromosomit näyttää. Vai onko siellä kysymysmerkki?
Kromosomit määrittää vain sinun fyysisen sukupuolen, kuten varmaan tiesitkin. Ne ei määritä sitä miltä sinusta tuntuu ja mikä tunnet olevasi.
Promille väestöstä on sairastunut sukupuoli-identiteetin vääristymään. Miksi piskuisen sairasporukan ongelmista pitää väkisin tehdä merkittävä yhteiskunnallinen asia?
Kauhean vanhakantasta ajattelua nä'illä "sateenkaari-ihmisillä", sukupuoli määräytyy luonteen ja veetteiden perusteella.
Harmi että pesevät nuorten aivoja tällä paskalla.
Jokainen olkoon sellanen kuin on, sukupuoli on vain biologiaa, ja niitä on kaksi. Ihan sitä varten että lajit lisääntyisivät, turha siitä on itkeä ja määritellä sen enempää joka käänteessä.
Jos liikkuisin niissä piireissä ja uskoisin näitä höpötarinoita useista sukupuolista, minullekin olisi jo myönnetty lapsesta lähtien ihan uusi sukupuoli, kunj en vastaa stereotypioita tytöistä tai naisista, vaan olen sellanen kuin olen.
Voi näitä omituisen takapajusia aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en ole koskaan tykännyt meikata, lapsena leikin rajuja leikkejä poikien kanssa ja ajelin mopolla. En tyttöillyt muiden tyttöjen kanssa.
Olisin varmaan kuollut ahdistukseen, jos olisi pitänyt alkaa miettiä jotain muunsukupuolisuutta. Mielestäni biologia määrittää sen, että olen nainen, mutta se kokemukseni on omani. Ja toteutus. Miksi naiseuteen ei mahtuisi monia tapoja ja kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli on kyllä se mitä kromosomit näyttää. Vai onko siellä kysymysmerkki?
Kromosomit määrittää vain sinun fyysisen sukupuolen, kuten varmaan tiesitkin. Ne ei määritä sitä miltä sinusta tuntuu ja mikä tunnet olevasi.
Se miltä tuntuu, ei ole sukupuoli, edelleenkään, se on tunne.
Sukupuolen näkee värkeistä ja kehosta muutenkin, koska se on fyysinen ominaisuus, ei mieliala.
On se kumma että nykyään pitää näin yksinkertaista asiaa jauhaa, hyvänen aika sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä,... en yhtään.. määrittääkö sukupuoli sen mitä olet ja mitä et, varsinkin kuin olet jo 17.
Jos et ole streotyyppinen poika tai streotyypinen tyttö tarkoittaako se, että olEt muuta sukupuolta.
EI TAKOITA se tarkoittaa sitä että et ole streotyyppinen poika tai tyttö.
Olet muuta sukupuolta jos jalkojenvälissä on epämuodostuma
THE END!
Periaatteessa jokaisen ihmisen voisi luokitella muunsukupuiliseksi, sillä jokainen on erilainen, ja jokaisella on sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä eri suhteessa.
Mielestäni tässä muunsukupuilisuudessa on kyse identiteettikriisistä ja siitä, että omassa päässä on jokin ahdas lokero, johon ei saa itseään mahtumaan. Nykyään tällaista ei tietenkään saa sanoa. Nykyään halutaan kieltää, että mitään seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyviä kriisejä on edes olemassa, vaikka nämä ovat usein varsinkin nuorilla suuria kasvun kipupisteitä, ja niihin liittyy haavoittuvuutta ja joskus traumojakin. Pitäisi vain hyväksyä se ensimmäinen ajatus, että ei sovi tiettyyn lokeroon, ei siis ole normaali tyttö/poika, vaikka taustalla saattaa oikesti olla jotain käsittelemistä vaativaa. Eihän niitä tietysti sitten käsitellä, kun koko ongelma kielletään ja normalisoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän asetti siis syntymätodistuksensa kirjoittaneen kätilön ammattitaidon vakavasti kyseenalaiseksi...
Itse tunnen itseni naiseksi, mutta en sen perusteella, mitä jalkovälistä löytyy. Jos heräisin huomenna miehen kropasta, tuntisin itseni silti naiseksi. Tunnetta on vaikea kuvailla - se on vain tunne, tieto siitä, että olen nainen. En perusta sitä mihinkään sukupuolirooleihin tai biologiaan. Ajattelen vain olevani nainen. Ihan sama mitä tekisin tai miten käyttäytyisin, olisin silti nainen.
Sikäli siis ymmärrän muunskupuolisuutta. Jos ei koe itseään mieheksi eikä naiseksi, ei ole tunnetta sukupuolesta, eikä tunne oloaan hyväksi, jos ajattelisi itseään naisena tai miehenä. Täysin cis-henkilönä en voi muunsukupuolisuutta tms ymmärtää, mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku ystäväni kertoisi olevansa muunsukupuolinen, niin siinähän olisi, ei minun asennoitumiseni häneen muuttuisi mitenkään. Pyrin kohtaamaan jokaisen henkilön ihmisenä, en sukupuoli edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen itseni naiseksi, mutta en sen perusteella, mitä jalkovälistä löytyy. Jos heräisin huomenna miehen kropasta, tuntisin itseni silti naiseksi. Tunnetta on vaikea kuvailla - se on vain tunne, tieto siitä, että olen nainen. En perusta sitä mihinkään sukupuolirooleihin tai biologiaan. Ajattelen vain olevani nainen. Ihan sama mitä tekisin tai miten käyttäytyisin, olisin silti nainen.
Sikäli siis ymmärrän muunskupuolisuutta. Jos ei koe itseään mieheksi eikä naiseksi, ei ole tunnetta sukupuolesta, eikä tunne oloaan hyväksi, jos ajattelisi itseään naisena tai miehenä. Täysin cis-henkilönä en voi muunsukupuolisuutta tms ymmärtää, mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku ystäväni kertoisi olevansa muunsukupuolinen, niin siinähän olisi, ei minun asennoitumiseni häneen muuttuisi mitenkään. Pyrin kohtaamaan jokaisen henkilön ihmisenä, en sukupuoli edellä.
Eikö tuota tunnetta sitten voisi kuvailla jotenkin sukupuolettomana? Jos ei siis ole lainkaan tunnetta siitä, onko mies vai nainen? Vai onko sukupuolettomuus jokin eri termi? En oikeasti pysy kärryillä näissä, enkä ymmärrä näitä määritelmiä. En koe olevani millään lailla ahdasmielinen tms., mutta näköjään sitten olenkin, kun en vain tajua. :/
Englanniksi muunsukupuolinen kääntyy sanaksi transgender, onko siis suomenkielinen vastine jotenkin väärä/huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen itseni naiseksi, mutta en sen perusteella, mitä jalkovälistä löytyy. Jos heräisin huomenna miehen kropasta, tuntisin itseni silti naiseksi. Tunnetta on vaikea kuvailla - se on vain tunne, tieto siitä, että olen nainen. En perusta sitä mihinkään sukupuolirooleihin tai biologiaan. Ajattelen vain olevani nainen. Ihan sama mitä tekisin tai miten käyttäytyisin, olisin silti nainen.
Sikäli siis ymmärrän muunskupuolisuutta. Jos ei koe itseään mieheksi eikä naiseksi, ei ole tunnetta sukupuolesta, eikä tunne oloaan hyväksi, jos ajattelisi itseään naisena tai miehenä. Täysin cis-henkilönä en voi muunsukupuolisuutta tms ymmärtää, mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku ystäväni kertoisi olevansa muunsukupuolinen, niin siinähän olisi, ei minun asennoitumiseni häneen muuttuisi mitenkään. Pyrin kohtaamaan jokaisen henkilön ihmisenä, en sukupuoli edellä.
Eikö tuota tunnetta sitten voisi kuvailla jotenkin sukupuolettomana? Jos ei siis ole lainkaan tunnetta siitä, onko mies vai nainen? Vai onko sukupuolettomuus jokin eri termi? En oikeasti pysy kärryillä näissä, enkä ymmärrä näitä määritelmiä. En koe olevani millään lailla ahdasmielinen tms., mutta näköjään sitten olenkin, kun en vain tajua. :/
Englanniksi muunsukupuolinen kääntyy sanaksi transgender, onko siis suomenkielinen vastine jotenkin väärä/huono?
En ole itsekään ihan perillä termeistä, joten paha sanoa. Termeillä ei ole ollut itselleni juurikaan merkitystä. Setan sivuilta varmasti voisi löytyä tietoa tästäkin! Eikä siinä ole mitään väärää, ettei tiedä, ainahan voi oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen itseni naiseksi, mutta en sen perusteella, mitä jalkovälistä löytyy. Jos heräisin huomenna miehen kropasta, tuntisin itseni silti naiseksi. Tunnetta on vaikea kuvailla - se on vain tunne, tieto siitä, että olen nainen. En perusta sitä mihinkään sukupuolirooleihin tai biologiaan. Ajattelen vain olevani nainen. Ihan sama mitä tekisin tai miten käyttäytyisin, olisin silti nainen.
Sikäli siis ymmärrän muunskupuolisuutta. Jos ei koe itseään mieheksi eikä naiseksi, ei ole tunnetta sukupuolesta, eikä tunne oloaan hyväksi, jos ajattelisi itseään naisena tai miehenä. Täysin cis-henkilönä en voi muunsukupuolisuutta tms ymmärtää, mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku ystäväni kertoisi olevansa muunsukupuolinen, niin siinähän olisi, ei minun asennoitumiseni häneen muuttuisi mitenkään. Pyrin kohtaamaan jokaisen henkilön ihmisenä, en sukupuoli edellä.
Eikö tuota tunnetta sitten voisi kuvailla jotenkin sukupuolettomana? Jos ei siis ole lainkaan tunnetta siitä, onko mies vai nainen? Vai onko sukupuolettomuus jokin eri termi? En oikeasti pysy kärryillä näissä, enkä ymmärrä näitä määritelmiä. En koe olevani millään lailla ahdasmielinen tms., mutta näköjään sitten olenkin, kun en vain tajua. :/
Englanniksi muunsukupuolinen kääntyy sanaksi transgender, onko siis suomenkielinen vastine jotenkin väärä/huono?
En ole itsekään ihan perillä termeistä, joten paha sanoa. Termeillä ei ole ollut itselleni juurikaan merkitystä. Setan sivuilta varmasti voisi löytyä tietoa tästäkin! Eikä siinä ole mitään väärää, ettei tiedä, ainahan voi oppia.
No niin, kävinkin sieltä hieman hakemassa lisäinfoa. Eli:
Muunsukupuolinen/transgender. Muunsukupuolinen ihminen voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai sitten tyystin tämän jaon ulkopuolella. Muunsukupuolisuus voi toimia kattokäsitteenä muullekin ei-binääriselle sukupuolen kokemiselle. Kaikki binäärisen sukupuolijaon ulkopuolella olevat eivät siksi koe termiä omakseen.
Sukupuoleton. Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender. Agenderiys kuvataan usein sukupuoli-identiteetin puuttumisena ja sukupuolettomuutena.
Eli tämän perusteella tuo Jonna on kyllä sukupuoleton, eikä niinkään muunsukupuolinen? Nuo kaksi termiä ovat muutenkin jotenkin sekavia, liikaa toistensa kaltaisia, erot eivät ole kovin selkeitä.
Ihmisellä on tosiaan kaksi fyysistä sukupuolta. Mies ja Nainen. Ei ole olemassa kolmatta vaikka joillakin eläinlajilla on molemmat elimet. Jos ihmiseltä puuttuu syntyessään sukupuolielin niin hän on automaattisesti kehitysvammainen, ei muunsukupuolinen. Aivan sama jos puuttuu sormia jne.
Mutta se mitä itse tuntee olevansa on eriasia. Minäkin voin pukeutua gorillan asuun ja elää kuten gorilla mutta ei se minusta fyysisesti gorillaa tee. Olen edelleen se sama ihminen! Siksi pidän tätä vakavana mielisairautena vaikka sitä ei virallisesti siksi määritellä.
Miksi myös muunsukupuolisella naisella on kuukautiset ja naisen sukusoluja? Entä jos muunsukupuolinen nainen saa vaikka munasarjasyövän, kieltäytyykö hän hoidosta, koska eihän muunsukupuolisella ole miehen tai naisen elimiä ja siten ei voi sairastua sillä tavalla?
Ja jos muunsukupuolinen kilpaurheilee, missä sarjassa hän sitten on?
Millon mielisairaudesta on tullut normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suurin osa maaseudun keski-ikäsistä naisista on muunsukupuolisia, jos otetaan vertailukohdaksi stereotyyppinen naisellisuus.
Harmi, että valtaosa miehistä näyttää maaseudun keski-ikäisiltä miehiltä.
Olivatpa miehet minkä ikäisiä tahansa.
Oho, en olisi uskonut että 99% suomalaisista on näin ahdasmielisiä. Tai sitten tänne on eksyneet vain kaikkein junteimmat.
Sukupuolimääräytyy sen mukaan mitä jalkojenvälissä näkyy, jos siihen tarvittaisiin muita määritelmiä, niin ne testattaisiin kyllä synrymän jälkeen, niin kuin testataankin epäselvissätapauksissa.
Artikkelinmukainen muunsukupuolisuus tosiaan määrittyy aivoissa, niin kuin täälä moni väittää, mutta ei todellisen mykaan, vaan vääristyneenä, eli mielensairautena. Helpimpaa kertoa olevansa muunsukupuolinen kuin harhoissa.
Esim. Tunnen itseni koiraksi olenko koira vai harhoissa?