Kun isä tahallaan etäännyttää lapsen uuden tyttöystävän takia

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt äitejäkin, jotka uuden miehen tullessa kuvioon eivät jaksaisi sitä omaa lapsiviikkoaankaan, vaan lasta ollaan työntämässä koko ajan muille hoitoon.

Jatkuu: Ja v.tuttaa junnata saman ukon ja kakaroiden kanssa . En pääse mihinkään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M36!

Olisipa minunkin teini-ikäisillä sinun kaltainen isä.

Heidän isä on jopa kääntänyt viilenneet välit lasten syyksi ja elelee nyt uuden puolison ja hänen lapsien kanssa eikä tapaamisia ole enää ollenkaan.

Sydän on pirstaleina lasten takia :(

Miten omat teini-ikäisesi ovat ilmaisseet isälle konkreettisesti, että haluaisivat tavata häntä? Tai miten isä on ilmaissut konkreettisesti, että ei halua tavata heitä?

Esim. Laittavat viestillä kysymyksen milloin isälle ja vaimolleen sopii mennä käymään.

Isältä konkreettista ilmaisua on esim. että ei vastaa viesteihin. Muutti lasten huoneen työhuoneeksi ja minun piti hakea lasten tavarat meille, koska niille ei ollut paikkaa siellä.

Tässä vain jäävuorenhuippu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Kylläpä on tosiaan vaikeaa kantaa vastuunsa. Voi mies parkaa.

Entä sellaiset tapaukset, jossa lapsen on pakko mennä isälle, vaikka lapsi ei halua ja pelkää epäkunnioittavan käytöksen vuoksi? Kun ainoa syy, miksi lapsi menee on se, että silloin isä ei raivostu niin paljon ja pelottele ja uhkaile äitiä. Isä viettää päivänsä ja yönsä uuden naisensa kanssa, lapsi kuluttaa aikaa ja toivoo, että pääsisi takaisin kotiin. Harrastuksiin ei saa isäviikonloppuina mennä, eikä olla yhteydessä keneenkään. Jostakin syystä kuitenkin täytyy aina mennä.

Vierailija kirjoitti:

Entä sellaiset tapaukset, jossa lapsen on pakko mennä isälle, vaikka lapsi ei halua ja pelkää epäkunnioittavan käytöksen vuoksi? Kun ainoa syy, miksi lapsi menee on se, että silloin isä ei raivostu niin paljon ja pelottele ja uhkaile äitiä. Isä viettää päivänsä ja yönsä uuden naisensa kanssa, lapsi kuluttaa aikaa ja toivoo, että pääsisi takaisin kotiin. Harrastuksiin ei saa isäviikonloppuina mennä, eikä olla yhteydessä keneenkään. Jostakin syystä kuitenkin täytyy aina mennä.

Minkäikäinen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Entä sellaiset tapaukset, jossa lapsen on pakko mennä isälle, vaikka lapsi ei halua ja pelkää epäkunnioittavan käytöksen vuoksi? Kun ainoa syy, miksi lapsi menee on se, että silloin isä ei raivostu niin paljon ja pelottele ja uhkaile äitiä. Isä viettää päivänsä ja yönsä uuden naisensa kanssa, lapsi kuluttaa aikaa ja toivoo, että pääsisi takaisin kotiin. Harrastuksiin ei saa isäviikonloppuina mennä, eikä olla yhteydessä keneenkään. Jostakin syystä kuitenkin täytyy aina mennä.

Kuka sen lapsen sinne pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt äitejäkin, jotka uuden miehen tullessa kuvioon eivät jaksaisi sitä omaa lapsiviikkoaankaan, vaan lasta ollaan työntämässä koko ajan muille hoitoon.

Tämä. Minä ja velipuoleni ollaan tuollaisen äidin lapsia. Uutta miestä kehiin kerran tai kaksi vuodessa ja sitten alkuhuumassa soitellaan suku, kaveri- ja tuttavapiiri läpi, kun lapset pitäisi saada hoitoon uuden miehen tieltä, vaikka lasten kanssa pitäisi olla vain kolmena päivänä viikossa. Oli kiva lapsena kasvaa noita puheluita kuunnellen ja päätyä hoitoon jonkun minulle tuntemattoman ihmisen luokse.  Onneksi teini-iässä isä antoi minun päättää itse menenkö äidille vai jäänkö kotiin. Sääliksi vaan käy pikkuveljeä, joka ei ole nähnyt äitiä joulun jälkeen... pikkuveli on nyt 10v ja äiti ollut aina hänen kanssaan on-off -suhteessa. Kauhulla joskus mietin, millainen naisv-ihaaja pikkuveljestä kasvaa, kun kuitenkin kaipaa äitiä ja soittelee tämän perään, useimmiten turhaan. 

Klassikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Niinpä. Usein äidit eivät tajua, että sillä heidän omallakin käytöksellä on merkitystä. Jos tekee kaikesta ylivoimaisen hankalaa,riitaisaa, ikävää, niin kyllä ne miehen ennen pitkää väsyvät siihen. Että sikäli on monella aika rajallinen äidinvaisto ja kyky ajatella lapsen parasta. Kun itse erosin, ja miehellä oli samantien uusi- omasta katkeruudestani huolimatta tein kaikkeni, että lapsillani olis mahdollisimman helppoa selviytyä uusista käänteistä. Kuin myös kun lapset lähtivät isälleen, huolehdin että ovat puhtaita ja kaikin puolin ok, että sen uuden äitipuolen on mahdollisimman helppoa ottaa heidät vastaan. Koska jos hän tuntee lapsiani kohtaanvastenmielisyyttä tai heidän kauttaan jotain katkeruutta minulle, lapseni ovat ne jotka siitä kärsivät. Tästä syystä yritin olla mahdollisimman kunnioittava ja sovinnollinen. Ja nykyään kaikki on todella hyvin, aikuisilla hyvät suhteet keskenään ja lapseni eivät ole joutuneet kantamaan mitään aikuisten välisiä kaunoja vaan ovat olleet vapaat tuntemaan ja kasvamaan miten ovat halunneet. Yllättävän moni äiti laittaa lapsensa kantamaan omaa katkeruuttaan ja koston välineeksi. 

Voi että Sinä olet hyvä. Kunniamerkki tulee postissa.

En tarvitse kunniamerkkiä. Riittää kun näen valintojeni vaikutuksen lasteni hyvinvointiin. Mikäs se sinun sieluasi riipii? Kansallinen katkeruus vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt äitejäkin, jotka uuden miehen tullessa kuvioon eivät jaksaisi sitä omaa lapsiviikkoaankaan, vaan lasta ollaan työntämässä koko ajan muille hoitoon.

Tämä. Minä ja velipuoleni ollaan tuollaisen äidin lapsia. Uutta miestä kehiin kerran tai kaksi vuodessa ja sitten alkuhuumassa soitellaan suku, kaveri- ja tuttavapiiri läpi, kun lapset pitäisi saada hoitoon uuden miehen tieltä, vaikka lasten kanssa pitäisi olla vain kolmena päivänä viikossa. Oli kiva lapsena kasvaa noita puheluita kuunnellen ja päätyä hoitoon jonkun minulle tuntemattoman ihmisen luokse.  Onneksi teini-iässä isä antoi minun päättää itse menenkö äidille vai jäänkö kotiin. Sääliksi vaan käy pikkuveljeä, joka ei ole nähnyt äitiä joulun jälkeen... pikkuveli on nyt 10v ja äiti ollut aina hänen kanssaan on-off -suhteessa. Kauhulla joskus mietin, millainen naisv-ihaaja pikkuveljestä kasvaa, kun kuitenkin kaipaa äitiä ja soittelee tämän perään, useimmiten turhaan. 

Sydäntä särkevää. Voimia sulle ja pikkuveljelle

Kukaan ei ole ansainnut tuollaista kohtelua.

Mies joka ei ole koskaan halunnut aidosti lasta, olla vanhempi ja tehnyt lapsen naisen pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei ole koskaan halunnut aidosti lasta, olla vanhempi ja tehnyt lapsen naisen pyynnöstä.

Kuka tekee lapsen vain jos toinen pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei ole koskaan halunnut aidosti lasta, olla vanhempi ja tehnyt lapsen naisen pyynnöstä.

Kuka tekee lapsen vain jos toinen pyytää?

Toivottavasti ei kukaan.

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on vaan helpompaa elää uuden naisen kanssa ja nauttia rakkaudesta. Ei se tarkoita että rakkaus lapseen on loppunut. Voi vaan olla liian vaikeaa nähdä lasta silloin tällöin ja yhdistää kahta eri elämää.

Surullista se on, mutta jollain tavalla ymmärrän sen kuitenkin.

Niinpä. Usein äidit eivät tajua, että sillä heidän omallakin käytöksellä on merkitystä. Jos tekee kaikesta ylivoimaisen hankalaa,riitaisaa, ikävää, niin kyllä ne miehen ennen pitkää väsyvät siihen. Että sikäli on monella aika rajallinen äidinvaisto ja kyky ajatella lapsen parasta. Kun itse erosin, ja miehellä oli samantien uusi- omasta katkeruudestani huolimatta tein kaikkeni, että lapsillani olis mahdollisimman helppoa selviytyä uusista käänteistä. Kuin myös kun lapset lähtivät isälleen, huolehdin että ovat puhtaita ja kaikin puolin ok, että sen uuden äitipuolen on mahdollisimman helppoa ottaa heidät vastaan. Koska jos hän tuntee lapsiani kohtaanvastenmielisyyttä tai heidän kauttaan jotain katkeruutta minulle, lapseni ovat ne jotka siitä kärsivät. Tästä syystä yritin olla mahdollisimman kunnioittava ja sovinnollinen. Ja nykyään kaikki on todella hyvin, aikuisilla hyvät suhteet keskenään ja lapseni eivät ole joutuneet kantamaan mitään aikuisten välisiä kaunoja vaan ovat olleet vapaat tuntemaan ja kasvamaan miten ovat halunneet. Yllättävän moni äiti laittaa lapsensa kantamaan omaa katkeruuttaan ja koston välineeksi. 

Voi että Sinä olet hyvä. Kunniamerkki tulee postissa.

En tarvitse kunniamerkkiä. Riittää kun näen valintojeni vaikutuksen lasteni hyvinvointiin. Mikäs se sinun sieluasi riipii? Kansallinen katkeruus vai mikä?

Etkö kestä ihailua? Mikset?

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Minä en ikinä olisi huolinut noin selkärangatonta, oman lapsensa hylkäävää miestä. Sinun taas olisi pitänyt suosiolla pitänyt etsiä lapseton sinkku mieheksi. Tadaa - ei tarvetta ryhtyä äitipuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Mitäs jos mies päättääkin lähteä kolmannelle kierrokselle ja aloittaa alusta? Miten tuollaisen "miehen" kanssa edes lapsia uskaltaa hankkia?

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Mikä on lentolapsi?

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Miten pystyt arvostamaan miestäsi? Tai siis Mikki Hiiri se on eikä mikään mies. Kunnon luuseri.

Vierailija kirjoitti:

En halua kenenkään äitipuoleksi. Mies tiesi minun näkemykseni asiasta jo ekoilla treffeillä ja päätti ihan itse ettei edellinen lapsi ole osa meidän elämäämme. Meillä on nyt kaksi lasta. Lapset ovat meille ne tärkeimmät. Edellisen suhteen lentolapsi ei ole käynyt meillä. Mies hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elarit. Kukaan ei pakottanut miestä jäämään ja menemään naimisiin. Itse päätti aloittaa alusta.

Tulee aloittamaan alusta vielä monta kertaa. Näitä on nähty. Miksi yleensäkään kuvittelet, että tilanne sinun kanssasi olisi erilainen kuin exän?